Tänään MINULLE tuli vieraita, tapasin nimittäin tulevan perheeni ekan kerran. Isojahan ne minuun pieneen verrattuna oli ja haisivat vieraalle, mutta innoissaan tuntuivat olevan. Vähän niitä myös nauratti minun ja velipojan vinkaisut, kuulemma kuulostetaan välillä ihan joiltain lokinpoikasilta…?! Minä en kuitenkaan vähästä hätkähtänyt, ihan jatkoin samaan tapaan kuin muulloinkin; nukuin, söin, touhusin vähän ja nukuin taas lisää. Paljon oli puhetta, en minä sitä niin jaksanut kuunnella ja otin sitten lepiä suurimman osan ajasta. Sain minä jo lahjankin, herra Hirven (tsekkaa tuo kuva). Saan kuulemma ottaa sen sitten mukaan kun lähden. Nyt vaan jatkan kasvamista ja uusien asioiden opettelua Tarjan ja perheen hellässä huomassa (mitä nyt nuo isommat lajitoverit välillä vähän “höykyttää” kun ne opettaa meille bostonielämää… Terveisiä vaan rakkaille tädeille ja sedille. ). Neljän viikon päästä se minun perhe tulee taas käymään ja sitten se on menoa! Haluaisin tässä vielä lähettää terveisiä sille konnalle, että VARO VAAN RETKU: TULOSSA OLLAAN!