Meillä on ihan supersurtsut tarjoilut nykyään. Poissa on maksiskakku ja nakkikynttilät, ja noi yhet surtsupölöt on alkanu säännöstelee napoja! Siis kuvitelkaa, kaverit panttaa MUN tavisnapoja tuolla kaapissa ja vähän vilauttaa niitä pari kertaa päivässä. Siis häh? Ei äispä oo ikinä ollu mikää topsef, mut ennen mä sain sentäs syyä niitä tavisnapoja sillon ku teki mieli. Mitä jos mulla ei just sillon ookaan nälkä ku ne napot vilahtaa? Mitä jos en just sillon jaksa seistä, tai en ehi ku on päikkäriaika? Miks ihmeessä pitää vaihtaa hyvä systeemi?

Mä kerron teille mikä on hyvä systeemi. Se mikä on KA:n ja PA:n luona, eli tossa mun naapuriyökylässä. Siellä on just Kuninkaalle sopiva menyy ja ruokaa ilmestyy suuhun yleensä aina ku viittii kävästä keittiössä. Mä olin onneks yökyläilemässä siellä viikonloppuna ni en oo nyt vielä ihan näivettyny vaikka äispä rupeskin nihkeeks ruoan kanssa kotona. Mun menyyyy siellä yökylässä oli osapuilleen tälläne:

Aamupala: Munakasta

Lounas: Pihvi, Valkotsipulikastiketta, Perunaa ja Karjalanpiirakka.

Illallinen: Lihipullia ja Pastaa

Välipalat: Herkkukinkkua suoraan jääkaapista

Iltapala: Kermarahkaherkkuviili

Mut eipä oo sen jälkee nimittäin paljo lihipullia ja herkkukinkkua näkyny, pihvistä puhumattakaan. Ja napotki on viety. Miten nää tyypit muka kuvittelee et mä jaksan olla oma huippuihana uskomattoman komee ja hassunhauska itteni, jos mä en saa Kuninkaallista Sapuskaa sillon ku mä haluuuuuuun??? Ihmiset on. Surtsuu.

Joko saa ottaa?

Nyt oon jo iso mies. Mulla oli nimittäin synttärit sillä aikaa ku en kirjottanu. Siis ei mulla synttäreitä kokoaikaa ollu, valitettavasti, vaan ihan vähän aikaa siinä välissä vaan. Mä sain maksiskakun ja nakkikynttilät, nam! Ja sain yhen pallon lahjaks, se oli tosi kiva sen hetken ku se oli täällä. Mä haluaisin vielä lähettää myöhästyneet synttärionnittelut mut velipojalle otolle kun silläkin oli synttärit ja sekin on jo iso mies. Onnea Otto!

3-v. ja lahja

Mä kävin lääkärissä. Ei mussa mitään vikaa ollu, kävin vaan niinku kohteliaisuudesta moikkaa niitä typyjä siellä, ku ei olla pitkiin aikoihin käyty. Joskus sellaset keikat saattaa saada vähän ikäviä käänteitä, niinku viimeks edellisellä kerralla ku mua kidutettiin siellä ihan hulluna, mut onneks tää oli täysin viaton kohteliaisuuskäynti. Mä sain rapsuja ja nakkia, eikä ees tarttenu mennä siihen liukkaalle pöydälle! Ja mua kehuttiin ihan sikana! Siis mähän oon tienny tän kokoajan, mut kerrotaan nyt kaikkien muittenki tiedoks et mulla on täydellinen kroppa. On on, se lääkäritätikkäki sano niin. Ja se sano kanssa että

Juhlan jälkeen

siks saan syyä kermaviiliä jos haluan. Ja tosi paljon sikasipsejä kanssa. Ku oon niinku pelkkää lihasta. Nih. Että missä on mun tän päivän sipsi, kysynpähän vaan?! Tai eilisen?!

Tässä yhteydessä haluaisin kumminki huomauttaa, et vaikka ois jo iso mies ni koskaan ei voi olla liian iso syliin. Siks oonki istunu ja maannu ja köllötelly äispän sylissä aina ku mahollista. Äispän syli on paras paikka.

Arvatkaa ihan kamalaa tapahtu! Meitsi ihan kaikessa rauhassa vaan etti nakkipiiloja ku iskä piilotti. Meitsi vaan ihan rauhallisesti nuuskutti ja etti niitä nakkisia, mitään pahaa en tehny kenellekään. Ni yhtäkkii kuuluu vaan RIKS RÄKS JA POKS ja taivas alkaa pudota mun niskaan!! Kamalista kamalin ääni ikinä ja jylinä ja ryminä ja palasia lenteli ja mä juoksin äkkiä alakertaan karkuun että apuuuuuuuuaaaaaaaaaaa!!! Äispä ja iskä oli tosi rohkeita, ne vaan meni kattoon että mikä siellä rymisee, mä en menny vaan menin keittiön pöydän alle piiloon oottaan et millon on turvallista tulla esiin. Ehin olla siellä pöyän alla aika kauan ku äispä haki imurivihulaisen turvakseen sinne ylös ni en halunnu mennä sit sinne päinkään ku imuri on toiseks pahin heti niskaan putoovan taivaksen jälkeen. Äispä sano että tuli seittemän vuoden epä-Onni nyt. Mut ei meille ketään tullu, mä näin sieltä pöyän alta ovelle koko ajan eikä tullu ketään ovesta. En tajuu, se puhuu sekavia aika usein.

Hullu juttu, sit ku kävin äispän kaa tarkistamassa makkarin sen jälkeen ku imurivihulainen oli menny pois, ni siellä ei ollu mitään outoo. Mä nuuskutin mattoo ku siinä hais katastroohvi, mut mitään ei näkyny missään. Paitsi 2 nakkista, söin ne pois kuleksimasta.

Mä en ala enkä kestä enkä ala! Mä en tykkää ku on märkää ja kylmää ja pimeetä, enkä haluu mennä ulos jos on nii. Mut äispä pakottaa, ja sit sille ei ees riitä mikään! Tänäänki mä pissasin heti lähipuskaan piiiiiiiitkän pissan ja olin sit et “tehty, nyt äkkiä takas sisään”. Mut ei, äispä vaan paahtaa tohveleissa eteenpäin ku mikäkin myrskynratsastaja. Mä yritin tatittaa mut tää yks hurjapää vaan kiskoo mua perässä ja mun tatitus ei toiminu siis niinku yhtään. Mä yritin jokaisesta kadunkulmasta kääntyy kotiin päin ja kun se ei onnistunu ni yritin kääntyy takasin taaksepäin. Mut mikään ei pysäyttäny äispää. Mä olin jo melkein luopunu toivosta kun sit onneks me käännyttiin oikeeseen suuntaan.

Mä haluaisin nyt kerätä itten ja kaikkien kohtalotovereitten puolesta sellasen adressin että “Ei oo pakko mennä ulos jos ei taho”. Että sitten äispä ei vois pakottaa mua kävelemään lätäköissä jos en kerta taho. Ni että kuka haluu liittyä?

Mut sentäs jotain kivaaki, mä olin pitkästä aikaa yökylässä, tossa PA:lla ja KA:lla tiiätteks. Meillä oli tosi kivistä, niinku meillä on aina. Oli se hyvä että mä pääsin sinne nyt ku musta tuntu et mun herkkukiintiössä onki ollu viime aikoina tosi paljon vajausta ja siellä saa aina kaikkii ihania herkkuja. Sit siellä ei pakoteta syömään omia napoja vaan saan syyä kaikkee ihanaa, niinku tänään sain kalaa ja riisii. Sain kanssa nukkuu PA:n ja KA:n vieressä niitten sängyssä. Mä tarkistin monta kertaa yöllä et nukkuuks PA ni ei se aina nukkunu, tai jos nukku ni mä kokeilin sitä ja sit se ei nukkunukaan. Kiitti PA ja KA yökyläilystä, mulla oli tosi kivistä!

Syysretkellä

Me käytiin äispän kaa ekalla syysretkellä. Eka mä en meinannu lähtee ku ulkona oli aika kylmä, eikä äispä kertonu että oltiin menossa retkelle ja mettään. Jos olisin tienny ni oisin tietty menny viivana, mut ku en tienny ni mä vähän epäröin. Kun nimittäin mä oon joutunu käymään ulkona viime aikoina ihan hirveessä säässä. Arvatkaa, vesisateessa ja lumisateessa ja kylmässä ja märässä! Ihan kamalaa on ollu. Oon vaan iltasin teeskennelly nukkuvaa ku äispä alkaa puhuu iltapissille menosta, mut ei se oo auttanu vaikka oon miten yrittäny pitää silmiä tiukasti kii. Äispä on vaan kantanu mut ulos ja tyrkänny sinne märälle nurtsille. Iu. Ni ymmärrätte varmaan jos en nyt kiljuen tuolla tänäkään aamuna ollu mihinkään lähössä. Huonoja kokemuksia juu nou.

Jää maistuu hyvältä

No, äispä oli onneks päättäväinen ja me vaan mentiin vaikka mä en olis aluks halunnu. Sit ku mä tajusin et me ollaan menossa mettään, ni sit mä lakkasin jarruttamasta. Mä juoksin hulluna ja potkin lehtiä ja risuja ja äispä kuvaili kameralla. Välillä mulle tuli jano mut onneks mä löysin sellasta jäätävää. Sitä ku nuoli ni siitä tuli niinku vettä kieleen. Sen kanssa piti vaan olla tarkkana ku se saatto romahtaa ja sit tassut kastu, mulle kävi silleen kerra. Se oli luikasta ja kylmää ja tosi hyvä löytö koska äispä ei pakannu vettä evääks.

Lihipullia, nam!

Retki ei olis oikee retki jos ei olis oikeita eväitä. Ja mulla oli, nimittäin lihipullia. Me kiivettiin yhelle pikniksikalliolle ja syötiin siellä mun eväslihipullat. Meinas iskee paniikki ennenku sain yhtään lihipullaa syötyä ku se lihipulla lähti karkuun ja pyöri alas sieltä kalliolta! Mä juoksin hirmuna perässä ja onneks sain sen kii. On olemassa sellanen sanonta et “vierivä lihapulla ei sammaloidu”, mut mä oon vähän eri mieltä. Siinä oli aika paljon sammalta ja muitaki roskia siinä vaiheessa ku mä sain sen kii. Mut söin sen enivei. Ei paha. Meiltä karkas vielä muitaki lihipullia ku äispä on sellane. Yks lihipulla melkein hävis puskaan, mutta onneks löysin senki. Kaikki tuli syötyä. Hyvä pikniksi. Hyvät eväslihipullat. Hyvä syysretki.

Paikanvartija

Me on taas reissattu. Meitsi kävi eilen sellasissa postonipileissä. Siellä oli melkeen pelkästään munlaisia samiksia eli postonilaisia. Oli siellä tietty kaikkia postonilaisten ihmisiä kans, niinku mullaki oli äispä mukana. Ois kyl melkein kannattanu jättää se kotiin, ku se oli taas välillä niiiiin niuho, vaikka oli vapaapäivä ja vielä pileet! Ei saa nyt mennä sinne ja ei saa haukkuu ja ei saa purra painikaveria niin kovaa ja lääläälää… Se on välillä sellanen nipo et voi tsiis… No, oli siitä silleen hyötyy, et sillä oli aika hyvät eväät mulle mukana. Mulla oli eväksinä 1.-luokan makkaraa ja oikeeta juustoo, ei mitään dieettikönttiä vaan sellasta hyvää pehmeetä. Ja sit oli kans kiva kun äispä osti mulle uusia nauhoja riepoteltavaks ja me riepoteltiin niitä yhessä. Ni et ehkä se oli sittenki ihan okei et äispä oli messissä.

Setä sano et mulla on hieno kaula

Siellä pileissä oli sellanen näytelmä. Mä oon kuullu niistä mun kameleilta, Turoki on ollu sellasissa mukana, mut mä en oo koskaan nähny sellasta. Mut nyt mä olin siinä näytelmässä. Mä oisin halunnu olla joku kuninkaallinen tai sit joku rohkee ritari tai vaikka villiheponen, mut siinä pitiki olla enempi niinku malli. Ei se mikään ihmeellinen juttu ollu, piti vaan kävellä vähän ja olla “taitava poika” ja sit sai makkaraa. Sit joku setä kopeloi mua vähä ja pisti sormia mun suuhun. Mä yritin hämätä sitä setää yhellä nopeella kielarilla mut ei se ihan onnistunu ku se sai sormet mun suuhu kummiski. Sit me taas käveltiin ja sit mä sain uuen vinkulelun. Et sellanen näytelmä. Ei ollu kovin kummonen juoni jos multa kysytään…

Uus villapaita

Näytelmän jälkeen me vaan hengailtiin ja riepoteltiin nauhoja ja hengailtiin lisää. Jotkut sai hienoja nauhoja siltä näytelmäsedältä mut me ei saatu ni me ostettiin. Meillä oli mukana yks sellanen lainamaja, jossa oli mun peitto sisällä. Se oli ehkä koko pileitten tyhmin kohta ku äispä lukitsi mut sinne lainamajaan ja lähti pois että mä en nähny sitä. Onneks se tuli sit kumminki takas etten jääny sinne ikuisiks ajoiks. Huh. Äispä osti mulle kans uuen puvun. Sen mielestä se puku on tosi hieno, mut mä en oo vielä ihan varma ku se tuntuu erilaiselta ku mun vanha puku.

Siellä näytelmän vieressä oli sellanen salainen paikka, johon ei nähny ollenkaan mut mä haistoin et siellä on varppina jotain tosi kivaa. Ja ihan pileitten lopuks varmistu et mä olin ihan oikeessa. Siellä salaisessa paikassa oli akiliitopaikka! Ja ihan surtsuna kaikkee huippuja lemukkeja!! Vähänkö hulppeeta. Kun me vihdoin ja viimein päästiin sinne ni äispä olis vaan tehny nopeesti sen liitämisen ja lähteny sit heti pois sieltä salapaikasta. Mut mä aattelin et nouweihousei, nyt ku tänne on päästy ni mä kyl tsekkaan tän pleissin läpikotasin.

Mun palkinnot

Äispä vaan punotti ja kompuroi ja juoksenteli mihin sattuu ni mä tsekkasin sillä aikaa ne lemukit sieltä. Siellä oli kaikkia hyviä viestejä niinku et “Sortoa vastaan toverit! Älkää suostuko akiliitoon perus-napoilla!”, “Multa hävis tänne putkeen yks nakki, löytäjä saa pitää.” ja “Etsin kivannäköistä poikaystävää tositarkotuksella, terveisin Nuppu”. Oli se hyvä et mä luin ne viestit tarkkaan sillon ekalla kerralla, ku mä kyl pääsin sinne salapaikkaan toisenki kerran mut sillon me mentiin niin lujaa etten meinannu ehtii melkein yhtään lukee lemukkiviestejä. Mä sain palkinnoks sellasen pupun, sellasen lelun. Se oli ihan kiva niin kauan ku sitä kesti, mikä ei ollu kyl kauheen kauaa. Mä en tiiä mikä siinä on ku kaikki pehmeet lelut on niin hirveen heikkoja…

Parasta ehkä oli kumminki ihan lopuks ku mä sain painii yhen Tiituksen kaa. Se oli ihan oikee kunnon leikkipainimatsi, oli kaikki kunnon murinat ja hammastelut messissä ja kaikkee. Oli kyl tosi huippuu! Meiän mielestä ois ollu ehkä pileitten haaskausta jos ei ois yhtään saanu painii ees. Paras päätös postonipileille: PAINI.

Häh? Minäkö?

Siis ette kyllä I-KI-NÄ arvaa mitä tapahtu äsken!! Mä menin iltapissalle niinku mä teen joka ilta, ni mun rappuselta löyty SIKASIPSI!! Ihana ruskee tuoksuva aito ja oikee sikasipsi!! Onko ehkä parasta ikinä?!? Mä tietty söin sen iltapalaks sitte, ku se oli ihan täydellisen hyvä sikasipsi, sellanen samanlaine mitä on aina Annan eteisessä. Jos se oli joku sikasipsikeiju joka oli jättäny sen siihe ku mä oon ollu niin kiltti poika ja oon muutenki niin komee ja ihana. Ja vaatimaton. Ja sanoinks jo ihana? Se sipsi oli kanssa ihana. Nyt tää olo alkaa lähentelee jo paratiisia jos mä oon saanu oman sikasipsikeijunki… Meen kyllä heti aamulla kattoo onks se keiju jättäny mulle lisää sipuja pihalle.

Mä ja mun tiimi

Eilen käytiin äispän kaa syysreissulla. Oli sellanen hyvä automatka et ehti just sopivasti ottaa aamutorkut siinä autossa ennenku pysähdyttiin. Me mentiin sellaseen paikkaan missä oli koirien juoksukisat. Vähänkö hyvä sattuma että ne oli just koirien juoksukisat eikä ihmisten, ku mä oon tosi hyvä juoksemisessa mut äispä on aika huono. Ekana me vähän katteltiin niitä kisoja mut sit lähettiin kumminki kävelee yksien mun tiimiläisten kaa ku ei jaksettu olla vaan ja hengailla. Ne mun tiimiläiset oli yhet Winston ja Laku, niitten kaa mä hengailin siellä. Sit meiän tiimissä oli kans yks Deedee, jolla on hieno parta.

Winstonin ja Lakun äispällä oli sellanen tosi hieno naru. Mä löysin sen narun sen kassista kun tein rutiinitarkastusta, ja vähän himoittin sitä narua kun se oli niin hieno. Sit ihan yht’äkkii äispä otti sen narun ja lähti juoksee mua karkuun! Se on onneks niin hidas et sen saa helposti kii, mut Winstonin ja Lakun äispä piti mun valjaksista kii ni en päässy eka mihinkää!

Juoksukisa ja palkintonaru

Meinasin hermostuu ku mun äispä huuti mulle että “Onni tuuuuuuuuuuu!” ja heilutti sitä naruu, mut mä en päässy mihkään vaikka yritin. Sit onneks se W&L äispä päästi irti ni mä pääsin juoksee mun äispän perään. Mä juoksin niin lujaa ku ikinä pääsin ja sain äispän ja narun kii!

Ja arvatkaa mitä? Me voitettiin! Nimittäin meiän tiimi voitti! Me saatiin sellaset mitalit, mut ne laitettiin äispien kauloihin eikä meille. Muuten se ois ollu musta vähän epää, mut mä sain paljon paremman palkinnon ku joku typerä mitali. Mä sain nimittäin sen ihanan narun, jonka löysin Winstonin ja Lakun äispän kassista! Vähänkö oon onnelline! Se on ehkä paras naru ikinä! Paljon parempi ku joku tyhmä naru jonka äispä on takavarikoinu tai joku tyhmä mitali. Mun oma palkintonaru!

Meillä on ollu oikea liitoviikko. Me on liidetty ihan tosi monesti ja ollaan melkein uupuneita jo. Tai äispä on, mun energiavarastot on luonnollisesti ehtymättömät ni mä en uuvu melkeen ikinä. Ollaan reenattu ja kisattu hirveen paljon, ja oon jo ihan sekasin että oonko ollu taas ykkönen vai kakkonen vai Hyvin Ylevä Liitäjä vai mikäkö, mutta ihan huippu oon ollu kumminki. Äispä on vaan koheltanu vähä, mutta sehän on ihan normaalia kait. Pääasia että mä saan herkkuja.

Tänään ku oltiin taas kisaamassa ni mulle kävi sellanen juttu, että kesken A-kiipeemisen mun jalat meni solmuun. Ne vaan solmuttu kesken kiipeemisen silleen että mä menin mukkelis makkelis ja putosin ihan alas asti. Sit mä vaan ravistin ja kiipesin uudestaan ja jatkoin matkaa. Silleen tekee kovikset, ettei ne jää harmitteleen et mites siinä nyt silleen kävi, vaan ravistetaan vaan ja mennään eteenpäin. Äispä sanoo että mä oon kyllä koviksista koviksin, ja niinhän mä oonki. Mä kävin kanssa yrittää pussailla yhtä tätiä siellä kentän vierellä siinä juoksemisen välissä kun se täti näytti niin surmeelta että se varmasti ois tarttenu vähän pusuja. Mut se täti olikin vähän nihkee enkä mä saanu yhtään pusua perille. No höh, taas ravistin ja jatkoin matkaa. Ja sain lihipullia ja juustoo.

Punavalkoset narut

Mä voitin, ihan kokonaan! Me oltiin taas akiliitämässä kisoissa ja mä tulin ykköseks! Mä sain sellasen hienon punavalkosen nauhan mut äispä on ihan pönttö kun se vaan omii sen ihan kokonaan. Mä en saa yhtään imeskellä sitä, ja uskokaa pois että oon kyllä yrittäny. Menee ihan hukkaan hyvät narut ku en yhtään saa niitä rettuuttaa. Ja nauhojen retuuttaminen on mun erikoisalaa vielä! Sain mä onneks kanssa sellasen herkun, ni on ollu ees jotain tekemistä ku ei saa retuuttaa naruja.

Aika hulluna paljon huonompi juttu oli pesut. Mä jouduin nimittäin iskän vesikidutukseen äske. Siis heti jos vähän möyhyää Turon kaa sen pihalla ja pikkasen tarttuu kuolaa ja verta ja lehtiä ja multaa karvoihin ni onks pakko heti ylireakoida ja alottaa vesikidutus?? Ihan kummallista ylitte reakointia ja turhaa kärsimystä mulle. Nyt kyllä mökötän.