Nyt me saatiin mun valokuvamallikuvat. Tossa ylhäällä on kanssa niitä, näätkö? On niitä vielä lisääki mut en mä jaksa laittaa niitä kaikkia tänne. Mä lähen mieluummi lenkuroimaa. Että moro.

Kunkku

Toiseks parhaan todistus

Mä olin taas tänään kisaamassa äispän kaa akiliitoo. Oli ihan tosi kivaa kokoajan ku äispällä oli huiput eväät; makkaraa ja juustoo. Ja sit oli kans mun suosikki akiliitolelu, sellane retuutuspatukka. Se on paras. Musta oli tosi kiva liitää siellä, eikä äispäkään ollu tänään ihan tumpelo tai muuten huono. Sit kun oltiin liidetty ni äispä riemastu hirveesti ja mä sain paljon makkaraa ja pusuja ja retuuttaa sitä patukkaa. Siis voiko olla ees parempaa juttuu ku liitämine? Se on jo itestään niin kivaa mut sit vielä kaikki herkut ja retuutukset siihen päälle ni ei voi olla parempaa! Miksei me voida liitää aina?

Viimeks mä olin hyvin ylevä liitäjä mut tänään en ollukkaan vaan olin toiseks paras kaikista. Ja niitä kaikkia muita oli toooosi monta. Äispän mielestä oli paljon kivempaa olla toiseks paras kaikista ku Hyvin ylevä liitäjä. Mä sain hirmuna herkkuja kotonaki, ja loput eväsmakkarat iltaruoaks. Ehkä mä yritän seuraavan kerranki olla toiseks paras ku sillon saa kerran ihan surmeesti herkkuja!

Metsästäjän relaushetki

p.s. Eetu on ollu metsästyskoirana papan kaa ja mä sain tänään siltä terveisviestin et hyvin menee. Mä haluun kans metsästyskoiraks jos se on näin rentoo. Tai oikeestaan mähän oon jo metsästyskoira jos se on tällästä. Huomenna mä aion olla taas metsästyskoira jos äispä menee töihin.

Tänään mentiin äispän kaa johonki ihan outoon paikkaan ja sieltä löyty sellanen täti. Heti ku me mentiin ni se alko kehuu mua ja kaivo kameran esiin. Eka mä aattelin et tästä tulee kivaa, ku äispä kaivo taskusta juustopussin ja siellä oli akiliitovermeitä. Mutta toisin kävi. Mun piti vaan istuu ja maata ja poseerata ja käännellä päätä tonne ja sinne ja tänne ja olla pirtsakan näkönen… Siis kyl mä ymmärrän et kaikki haluu ottaa musta kuvia ku oon niin komee ja kaikkee, mut töolosuhteissa olis kyllä aika runsaasti parantamisen varaa. Juustoo tuli ihan liian vähän ja ihan liian harvoin, ja yhtään ei päässy liitään. Plääh, lopuks en enää jaksanu oottaa vaan juoksin aina räpsäyksen jälkeen äispän luo hakemaan juustoo ku juustot ei tullu mun luo. Eihän kissatkaan kiitoksella elä, ne elää maidolla ja kalalla. Ja meitsi elää juustolla tai makkaralla tai muulla lihukalla. Nii, en ilmatteeks ala poseerata ettäs tiiätte kaikki paparatsit! Äispä ois voinu ite poseerata ku se oli koko jutusta niin intona. Musta se oli vaan aika tylsää. Julkkiksena olo on joskus tosi raskasta.

Multa on unohtunu kertoo yks pyörätarina. Muistin sen vasta nyt ku Turo kerto sen oman pyörätarinan ni aattelin nyt sit heti kertoo mun oman. Mä oon jotain kertoja joutunu juokseen pyörän vieressä ku iskä tai äispä on ajanu. Aika vaarallista mun mielestä ku äispä varsinki meinaa kiemurrella aika paljon. Osaakohan se ees ajaa oikeesti… Ja tosi epämukavaa jos tulee niinku hätä kesken juoksun ni sit tuntuu et kuristuu kun yks vaan kaahaa pyörällä eteenpäin ja ite yrität kyykistyy puskaan… Yhen sellasen kerran äispä melkein ajo yhteen aitaan ku se ei osannu ohjata sitä pyörää. Mut ei siinä vielä mitää. Sit se vasta vaarallista onki ku äispä alkaa kävellä ite siinä pyörän vieressä ni mä oon monta kertaa meinannu jäädä siihen pyörän alle sillon! Sillon se vielä menettelee ku sillä pyörällä ajetaan mut sit ku sitä työnnetään ni sit se on tosi vaarallinen kapistus…

Viimeinen kesäpäivä 2009

Me oltiin eilen viimesellä kesäretkellä auringonpaisteessa iskän ja äispän kaa. Oltiin mettässä mutta se oli ihan eri mettä ku missä ollaan koskaan käyty. Se olis ollu just sopiva paikka juoksenteluun ja pömöttämiseen ja loikkimiseen ja kiipeilyyn, mut mä en saanu sieltä sellasta optimaalista mettäkokemusta ku mun piti taluttaa äispää. Ei ollu nimittäin helppoo. Äispä hidasteli ja kisko narusta ja oli ihan tuittupää. Yritä nyt siinä sit nauttia mettäretkestä, nii. Kaikkeista pöllöintä oli ehkä kuitenki se, et iskä vaan heitteli rispeetä mut mä en saanu yhtään koskee sen rispeeseen! Mun piti vaan poseerata kuvissa ja taluttaa äispää joka käveli niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin hiiiiiiitaaaaaaaaaaastiiiiiiiiii…

Kattelen Stadii

Turon kaa mettässä

Me ollaan käyty lenkuroimassa mettässä koko kesä! Mettä on paras paikka ku siellä saa pömöttää ja juosta ja pomppii ja juosta ja pömöttää ihan niin paljon ku haluu ku ei tarvii taluttaa äispää. Äispä on oppinu kanssa kävelemään jo aika hyvin, et se ei enää katoa ihan niin usein. Mut pitää sitä silti pitää silmällä ku tänäänki se hävis kahdesti. Joskus on parempia päiviä ja joskus huonompia. Joskus sitä pitää kyllä ihan kamalasti komentaa jos se ei meinaa uskoa mua kun se on niin kova niskuroimaan nykyään. Huiskaamista, kuulemma. Kaikennäköstä suhinaa ja muuta… Mutta mettä on silti paras paikka ikinä! Mä näytin Turollekin mun mettän ku se kävi kylässä. Turostakin se oli hyvä mettä.

Sitten mä oon kanssa löytäny yllätyksiä pihalta! Yhtenä päivänä mä löysin kaks jättiläismäistä pupun papanaa! Ne oli varmaan sen jättiläispupun papanoita, että jotain hyvää on kai siinäki et on sellanen jättiläispupu lähistöllä. Mä olin ehtiny syyä vasta yhen kun äispä kisko mut eteenpäin ja toinen täysin hyvä ihana papana jäi sinne parkkiksen reunaan! Just tyypillistä äispää… MUTTA! Seuraavana aamuna kun käveltiin siitä samasta kohtaa ni se toinen papana oli vielä siellä ja mä söin sen! Mä tarkistin sit seuraavana aamuna kanssa että jos se pupu olis käyny tekemässä sinne lisää jättiläispapanoita, mut ei oo löytyny. Harmi, ne oli oikein hyvät papanat.

Mä laitan tähän loppuun vielä pari lomakuvaa mökiltä.

Hullu pomppiva limanen kala

Mikä toi ilmassa leijuva juttu on?

Päikkäreillä mummon kaa

Rento remonttireiska

No huh huh! Olipas pitkä pimento! Meillä oli hirmeesti kesäkiireitä mut nyt alkaa jo helpottaa. Nyt on kesäkiireet ohitte ja ei olla enää reissussa. Mä oon saanu ottaa päikkäritki rauhassa joka päivä ku äispä ei oo ollu kotona häiritsemässä mun unia. Oltiin paljon reissussa koko ajan ja käytiin vaan välillä kotona nukkumassa ja sit taas mentiin. Käytiin Isomummolassa ja mökillä ja kaikenlaisessa reissussa kokoajan ja reissut tuli meille Turon muodossa. Sit meillä oli iskän kaa poikien viikonloppu ku äispä oli reissussa ilman meitä, aika törkeetä mut onneks iskä on aika rento ja meillä oli tosi kivistä kahestaanki. Sit mä olin taas remonttikoirana ku meillä tapahtu remonttia. Mulla on nyt maalia korvassa ja pyllyssä todisteena remonttikoirailusta.

Remontti-/vahtikoirana

Isomummolassa parasta oli lihipullat ja kalat. Niitä oli marinoitu siellä järvessä sellasissa ansoissa monta viikkoo ja mä sain olla mukana ku pappa otti niitä pois sieltä ansoista. Niistä tuli siihen pihalle sellasta herkkulimaa ja mä söin joka pisaran! Se oli tosi herkullista lemukkia ja mä sain kaiken talteen!

Tänään me käytiin ekaa kertaa sellasessa akiliitokisassa! Siellä oli paljon ihmisiä ja koiria ja akiliitopiha. Me käytiin äispän kaa siellä liitämässä ja mä sain hurjasti makkaraa ja aploodeja ja kaks paperia kanssa. Äispä sanoo et siinä paperissa lukee HYL. Se tarkottaa varmaan et Hyvin Ylevä Liitäjä, ja mähän oon just se kun mä oon Kunkku ja kunkut on tosi yleviä.

Jätskillä

Nyt mun täytyy kyllä varottaa mun kameleita sellasesta kapinasta. Meillä on nimittäin ollu havaittavissa niskurointia kotona, iskä ja äispä on alkanu niskuroida eikä ne enää tottele mua yhtä hyvin ku ennen. Lisäks niillä on kaikkia ihme vaatimuksia et niitten pitää päästä aina ekana ovesta ulos ja niitten pitää saada kävellä ekana portaissa ja mun pitää muka kävellä niitten vieressä lenkuralla. Pyh! Mut ne on ihan liittoutunu noissa jutuissa mua vastaan ja ne on niissä tosi tiukkiksia. Että varokaa kaikki kamelit ettei teidän ihmiset alka niskuroitua ja kapinoitua teitä vastaan. Mä yritän saada noita ruotuun jos ei oo jo liian myöhäistä…

Onkin ollu tosi pitkä nettipimento ku mulla oli menossa pisin reissu ikinä. Sillon ku äispä unohti mut Turolle ni ne oli sit iskän kanssa unohtanu Retkunki yksin kotii ja lähteny johonki pois. Onneks mun naapurin Anna ja sen äispä oli huomannu sen ja ne oli käyny pitämässä sille seuraa ja antamassa kurkkua. Anna oli kanssa vahtinu mun pihaa ettei jättiläispuput valtaa sitä.

Mä olin vaan Turolla ja Kostilla ja Eetulla kylässä tosi pitkään. Mä elin ihan metsämiehen elämää, mä söin mustikoita ja metsämansikoita suoraan puskista ku Pappa opetti ja kävin melkein uimassa ku Eetukin meni. Ja möyhysin Turon kaa niin et mun päästä ja Turon varpaasta tuli verta. Ja söin hirveesti viiliä ja isojen poikien ruokia isojen poikien kaa. Ja nukuin Jenska-tädin ja Turon vieressä. Ja kävin mettälenkillä niin aikaseen että en melkein ollu ees hereillä vielä! Ja kävin Turon ja Tyynen kaa pikniksillä rannalla.

Mä läksin Papan mukaan kerran ku Pappa lähti töihin. Mä kävin tarkastamassa joukot siellä ja tsekkasin missä vaiheessa hommat oli, ku mä oon YT eli Ylimmäinen Tarkastaja. Sit ku oltiin tarkastettu joukot ja hommat ni me lähettiin autoilemaan. Papalla on iso auto ja sieltä on välillä vähän vaikee nähä ulos. Mä yritin pojottaa sitä etujuttua vasten et oisin nähny mihin mennään, mut mä aina lipesin siitä ni se ei onnistunu. Sit mä menin Papan syliin ja autoin sitä ohjaamaan sitä autoo. Siitä näki samalla tosi hyvin mihin oltiin menossa. Kun ei näkyny mitään mielenkiintosta ni mä annoin Papan ohjata yksin ja kävin päikkäreille sen syliin.

Sininen tulinen

Me mentiin Papan kaa seisoskelemaan yhteen taloon. Siellä oli kamalasti porukkaa ja mä matkasin Papan sylissä. Sit me vaan seisoskeltiin siinä, hengailtiin vaan. Yks kaks arvatkaa kuka tuli esiin? Äispä ja iskä! Mä aattelin ekana et ne on ihan äispän ja iskän näköset mut mitä ne täällä tekee? Ja sit ne tuli mun luokse ni ne haisikin ihan vieraalta ni mä olin ihan kummissani. Sit äispä jutteli mulle ja mä pussailin sitä ni sit se oli ihan mun äispä taas. Me mentiin Papan autoon ja mä istuin puoliks äispän ja puoliks ispän sylissä koko matkan. Me mentiin yhessä meiän kotiin ja käytiin nukkumaan koska meitä kaikkia väsytti. Mä sain tulisia taas, sain sellasen sinisen tulisen lelun ja se sano piiiii, mut ei sano enää. On se silti kiva tulinen.

Äispälle on nyt sattunu pikku moka. Nimittäin se unohti mut Turolle. Se pakkas autoon tavarat ja sano hei hei ja lähti. Mä melkein eka ihmettelin sitä toimintaa mut sit Jenska-täti anto mulle ranen ni mä unohin. Mut pakko sanoo et onneks äispä unohti mut just tänne Turolle ni se ei haittaa. Tää on just hyvä paikka unohtuu ku on seuraa.

Liitoo

Me käytiin eilen liitämässä. Se on kyllä hauska harrastus, saa tehä kaikkee kivaa niinku kiipeillä ja hyppii ja riehuu äispän kaa ja retuuttaa patukkaa, ja sit kaikenlisäks saa aina jotain herkkuuki! Niinku eilen mä sain makkaraa. Äispä oli vaan eilen jotenki kireenä. Mä yritin rentouttaa sitä esittämällä sellasen hienon valjaiden ja talutushihnan retuutus -tanssin siellä kentällä, mut ei se rentoutunu yhtään, päinvastoin. Sit se melkein hukkas yhen mun makkaran kun se heitti sen siitä renkaasta läpi ja se hävis se makkara… se oli kauheeta… Me ei voitu jatkaa ennenku se löyty, ni me etittiin kaikki yhessä sitä makkaraa siellä, mä ja äispä ja ohjaajatäti. Makkarat on tärkeitä eikä niitä sovi tolleen vaan hukkailla mihin sattuu.

Hyppy

Johan me ehittiinki olemaan kotona pari päivää, ni nyt äispä on taas pakannu meiän kassit ja me ollaan selkeesti lähössä taas reissuun. Huh huh, jos ei meiän reissut olis aina johonki kivoihin paikkoihin ni mua saattas vähän rueta jo väsyttää tää reissailu. Mihinköhä me nyt mennään…?