MAHTI-viikonloppu!!

Voi juukeli! Oltiin viikonloppu Mikkelin mummolassa sekä Jenska-tädin & Turon luona. Sinne meneminen kestää aina kauheen kauan, ainakin miljoona tuntia, mut on se joka minuutin arvosta. Siellä saa aina leikkiä Kostin ja Turon kaa ni se on ihan paras paikka.

Turo on mun henkinen veli, ei oikee veli niinku Otto, mut silti vähän niinku. Kun me ollaan Turon kaa henkiset veljekset ni se tarkottaa sitä et Turo haluaa leikkiä mun kaa aina kun mä haluan, ja se antaa mun selättää sen välillä. Turo on tosi kuul. Se ei ees suutu mulle melkein mistään, tai no joskus siitä jos mun tassu osuu sen silmään tai sit välillä siitä nylkytyshommasta kans… Mut Turo on huippu! Me möyhyttiin Turon kaa koko viikonloppu ihan hulluna, yöllä vaan nukuttiin mut muuten meillä oli kokoajan joku leikki menossa. Nyt väsyttää. Meille kävi yks vahinko kun mä ensin merkkasin ja sit Turo merkkas ja mä menin kattomaan et mitä se tekee, ni se vahingossa pissas mun päähän. Tai oikeestaan se sama vahinko tapahtu kaks kertaa. Ei mua haitannu mut mamma vaati pesua sen jälkeen. Sit mä jouduin ekaa kertaa suihkuun pesulle, oon aikasemmin käyny vaan lavuaarissa. Se oli aluks aika hirveetä mut kun Turo näytti mulle mallia ja oli siellä mun tukena niin mä selvisin siitä.

Mä olin myös Kostin kotona mut Kosti ei ollu siellä kun vasta ihan lopuks. Kostikin on mun henkinen veli, se on tosi isoisoveli kun se on jo 11 vuotta ja siks se ei aina jaksa mua kauheen kauaa. Sit se menee ulos mua karkuun. Kostin kotona on se mun mummola. Siellä on huippua kun siellä saa aina olla ilman hihnaa ja juosta ihan niin paljon ympäriinsä kun haluttaa. Ja mua haluttaa juosta ja haistella aika paljon. Käytiin pitkästä aikaa kunnolla metässäkin, ihan oikeessa metässä, ei tollasessa siti-metässä niinku tossa meidän vieressä. Oikeen metsän tunnistaa siitä että siellä ei oo ollenkaan roskia, siellä on vaan kaikkee ihanaa.

Sit mä näin yhen nyytin lauantaina. Sen nimi oli Irma. Se oli aika iso tyttö ollakseen niin pieni, mut se johtuu siitä et sen koiravanhemmatkin on isoja ja pieniä yhtäaikaa. Se ei kauheesti tykänny meistä pojista kun me vaan ois haluttu riehua. Mamma ja Jenska ei antanu meiän mennä möyhyämään Irman kaa, se oli aika tyhmää. Mut ei sitä Irmaa näyttäny kauheesti kiinnostavan vaikkei se päässykään leikkimään meiän kaa. Se näytti vähän siltä ku se ois ollu huumattu; se sammu välillä ja sit sen askel vähän horju. Jos se vaikka olikin huumattu, sillä oli varmaan joku tyttöhuuma mitä meillä pojilla ei oo! Se täytyy olla niin, muuten se ois kyllä halunnu möyhytä meidän kaa. Ehkä se tykkää meistä vasta myöhemmin kun se selviää siitä huumasta.

Sit tapahtu vielä yks tosi jännittävä juttu. Tänään kun oltiin iskän ja mamman kaa autossa niin me ajettiin sellaseen taloon sisälle ja sit alko tapahtua kummia. Tuli kovaa melua ja joku hirviö heitti vettä ja kaikkee oudon hajuista juttua meidän auton päälle ja tuli semmosia isoja piiskoja mitkä hakkas meidän autoa. Mua pelotti vähän, mut sit kun mamma piti mua tassusta kiinni ni mä rauhotuin. Mamma sano et se hirviö puhdisti meidän auton ja et ei se oikeesti oo mikään hirviö. Mua vähän nolottaa nyt se et mamman piti pitää mua tassusta kii, ku oon kuitenki jo iso poika, mut mistä sitä voi tietää kun tollaset hirviöt hyökkää auton kimppuun että ei oo mitään hätää…???

1 huhtikuun, 2007 | Categories: Onnin oppivuodet 2-6 kk | 4 kommenttia