Arkisessa pöllyssä
Mä oon ollu niin arkisessa pöllyssä et en oo jaksanu kirjottaa pitkään aikaan. Nyt mä vähän kirjotan.
Yhtenä viikonloppuna oli kivaa ku me käytiin siellä Turon luona kylässä. Me möyhyttiin tosi paljosti taas ja sit me käytiin yhessä uimassa. Mammaki ui. Mä enemmänki kahlailin mut sit oli pakko uida vähäsen ku mamma vei mut liian syvälle. Ei mun mielestä pitäis mennä niin syvälle ettei yletä jalat pohjaan. Mä näin viikonloppuna Kostinki. Se on jo parantunu ihan kokonaan niistä kivistä, se jakso taas komennellaki mua, tai ainaski yritti. Mä oon kyllä nykyään jo niin kova jätkä et mua ei kyllä kukaan saa komennella. Komentelin Kostia ja Turoaki välillä jos ne rupes ämpyilemään vastaan.
Sit yhtenä viikonloppuna käytiin äkkiä kääntymässä kesämummolassa. Me oltiin siellä vaan tosi lyhyt aika, mentiin vaan ja syötiin ja saunottiin ja nukuttiin ja syötiin ja sit hups vaan oltiinki jo kotona. Me mentiin sinne meiän uudella autolla. Se on kivempi ku vanha auto koska mulla on isompi takapenkki siellä ja sit siellä autossa on viileyttä vaikka ulkona oliski kuumis.
Tänään iskä tuli yksin töistä ja mä vähän ihmettelin et mihin se on mamman unohtanu, mut vähän myöhemmin me lähettiinki sit yhessä hakemaan mammaa autolla. Me löydettiin sen jonkun ison talon pihalta ja mamma toi autoon jotain kepukoita, mä pelkään niitä. Mamma heiluttaa niitä kepukoita kun se kävelee ja mua pelottaa. Se sanoo että sillä on joku sidevamma ja siks se tarvii niitä kepukoita. Äsken me käytiin maaaaaaiiiiiilllllmmmmaaaaaaan hiiiiiitaaaaaaaiiiimmmmmaaaaaallllllaaaaaa iiiiilllllltttttaaaaaapiiiiiiisssssaaaaalllllaaaaa ( = maailman hitaimmalla iltapissalla). Yleensä mamma hoputtaa mua kun mä tykkään lukee kaikki viestit tosi perusteellisesti, mut nyt mä jouduin hoputtamaan sitä kun se oli niin kauheen hidas kävelijä niitten kepukoitten kaa. Jättäs ne kepukat kotiin jos ne hidastaa sen menoa!
Bostoninterrieri Onni ja Ranskanbulldoggi Litmanen 
Onko toi jotenkin tarttuvaa mammoilla toi jalkavammaisuus? Hui, toivottavasti mun mamma ei joudu keppikävelijäksi…
23 elokuun, 2007 9:19 pm
Terppa Onska!
Mä oon kans kerran nähny yhden tyypin, jolla oli semmoiset kepukat. Se oli aika pelottavan näköistä. Ehkä sun emäntä yrittää olla tavallista pelottavampi? Jos tuulipuku ei riitä?
T: Tahvo
23 elokuun, 2007 9:20 pm
Nii-in… Se kyllä sai tuulipuvun synttärilahjaks tossa vähän aikaa sitten… Jos se on nyt tajunnu että se tuulipuku ei oo kovin pelottava, ehkä enemmänkin naurettava… Niitä kepukoita on parempi varoo senkin takia että mamman koordinaatio ei oo muutenkaan sieltä parhaimmasta päästä, saatikka sitten sellasten kepukoitten kanssa heiluessa… Pöö. Pelottavaa.
23 elokuun, 2007 9:53 pm
Voi että mikä surku, kun sunkin mammalla on sellaset apukädet. Ne tekee ihmisistä tosi kömpelöitä. Mikshän ne ei kävele nelinkontin? Toivottavasti sun mamman ei tartte kauaa niitä keppejä käyttää.
24 elokuun, 2007 1:01 pm
Mamma onneks on hyljänny ne apukädet jo tänään. Ne kepukat oli tosi pelottavat… Nyt se vaan köpöttää silleen SUPERhitaasti ja mun pitää oottaa sitä kokoajan. Se sanoo et se on päättäny parantua nopeesti ja se jumppaa sitä jalkaa jo nyt et me päästäis taas pian lenkuralle. Toivottavasti päästäis pian.
24 elokuun, 2007 6:48 pm
Voihan kans! Miten se nyt silleen meni jalan kipiöittään. Kyllä se varmaan äkkiä paranee, jos se niin on päättänyt. Äispät on sellaisia, että kun ne jotain päättää niin sitten alkaakin tapahtuun.
26 elokuun, 2007 8:19 am