Uudet (tyhmät) kujeet

Sen temppukoulun jälkeen mammalla on ollu kotona ihan uudet kujeet ja kuviot. Se on askarrellu sellasia kolistuspurkkeja, jotka aina välillä lentää maagisesti kuin tyhjästä mua kohti ja säikyttää. Niistä lähtee kauheen kova ääni ja mä vähän ehkä pelkään inhoon niitä. Tänäänki just ku olin tekemässä fengshui-reikää mun petiin ni sit yks kaks kesken parhaan möyhennyksen se purkki paukahti ihan siihen mun viereen! Mä säikähdin ihan hirveesti ja mulla meni pasmat ihan sekasin ja mun oli pakko lopettaa sen reiän teko kun en enää uskaltanu jatkaa vaan piti vahtii sitä purkkia. Kolistuspurkkien lisäks toinen inha juttu on jäähyt. Iskä ja mamma pistää mut pois olkkarista välillä, yleensä just kesken mun parhaitten raisuleikkien. Se on supermälsää.

Meiän lenkkeilyki on menny ihan mahdottomaks… Mamma on alkanu käyttäytyä ihan tosi huonosti lenkillä! Sillä on varmaan joku iän murros tai jotain kun nyt yks kaks se on alkanu olla ihan mahoton vaikka kaikki meni aikasemmin niin hienosti. Siis mamma on ekakski laittanu mun fleksin solmuun mun ympäri joka kerta sen temppukoulun jälkeen kun ollaan menty lenkille. Se tuntuu inhalta ja mun pitää vähän köyristää selkää sen takia ja hinkuttaa vähän kylkiä seiniä vasten. Ja sit aina kun mä spurttailen ni mä lennän yks kaks selälleen tai pyllylleen tai jotenki nurin ihan ympäriämpäriinsä. Sillon mä aina tuijotan mammaa syyttävästi hetken ja kysyn et ”mitä sä oikeen meinaat, hullu???”. Mamma on alkanu nyt niskuroida mun johtajan asemaa vastaan ja mä en saa enää ees näyttää tietä lenkillä! Mitähän se seuraavaks keksii?!? Pakko saada toi nainen ruotuun ja pian!

9 responses

  1. tiitumorse

    Meiäki äispä välillä heittelee, mut sillei oo mitään purkkeja. Si viskaa niitä apukäsiä, ku me ikkunalla ilmotetaan ohikulkijoille, miten kadulla pitää liikkua. Me luullaan, et se oikeesti yrittää taputtaa meille niillä kepakoilla, mut se on niin köppänäppi, et ne lähtee lentoon. Varois vähän, voi vielä sattua jotain.
    Äispä pyys muuten kysymään, miten se fleksi pistetään solmuun ja mitä varten. Sillon kans joku johtajuuspropleema, ku se haluis aina olla eka vaikka meiänhän pitäis ekana kulkee joka paikassa, ku ollaan kerran koiria. Ihmiset on kummallisia.

    24 syyskuun, 2007 12:42 pm

  2. Siis hirmeetä! Mulla on yks kameli, yks Osmo, seki on joutunu jäähylle sillon ennen. Tai oikeestaan se joutu kokonaiselle jääkaudelle! Ja just noin että sillekin alettiin tympäleeksi just ku oli parhaat leikit menossa!

    24 syyskuun, 2007 7:37 pm

  3. Joo mäki oon jäähyllä monta kertaa joka päivä! Tosi törkeetä musta.
    Mamma kirjotti tonne sen omalle sivulle niistä sen kidutusmetodeista ja se otti siitä fleksisolmusta kuviaki sinne. Mun mielestä sellasia kidutusvinkkejä ei sais jakaa. Voiskohan Tahvo säätää jotain lakeja et sellasta ei sais tehdä?

    25 syyskuun, 2007 8:11 pm

  4. tiitumorse

    Äispä pyys sanoo kovasti kiitoksia vinkkien jakamisesta. Meki kuulemma joskus vedetään, tai siis aina. Mut mehän ollaanki johtajii ja johtajien täytyy varmistaa, ettei mitään kamalaa tapahdu perässä tulijoille. Onneks sillon vielä jalka kipee, ni ei voi kokeilla sitä solmuttamista. Se jalka tuli kipeeks, ku me muka vedettiin se nurin. Ei oo totta, ite liukasteli.

    25 syyskuun, 2007 11:30 pm

  5. Kauheata. Ethän sää nyt voi lenkkeillä rauhassa ja mennä nuuhkuamaan vauhdilla. Kaikkea ne keksii, aika outo koulutttaja. Mä muuten muistin, että kun mä yritin nuorena kiskottaa lenkillä, niin Äispä kiepautti hihnan mun eturinnan kautta niin kuin valjaaksi. Sitten ei enää ollut edes kiva kiskottaa. Kyllä ihmiset on ovelia.

    26 syyskuun, 2007 10:00 am

  6. Wappu

    Meillä mamma on onneks tajunnu et sen rooli on mun ruokkijana ja ulkoiluttajana. Hämäykseks mä sit oon tottelevinani sitä ku se saa päähänsä leikki jotain tuirekaimiota ja kouluttaa mua. Opettaa muka mua. Joka kerta se päättyy niin et mamma antaa mulle herkkuja! Se on oppinu sen aika hyvin!

    26 syyskuun, 2007 6:37 pm

  7. Mää oon huomannu, että ku on lähempänä Maaritia lenkeillä, saa useemmin nameja! Ku sillon se yltää antamaan niitä mulle ja siitä kuuluu naksuja ja jessejä. Joskus mua kyllä kiinnostaa eteneminen enemmän ku namit, ku mulla tulee kiire…

    27 syyskuun, 2007 9:12 am

  8. robeliski

    Moi! Mekin roopen kanssa mentiin jääkautta varmaan viikko, ja monta monituista kertaa joka päivä sen jälkeenkin. Johtajuuskiistat on kurjia, mut tää koulutusvaihe on tosi antoisa, kun tulokset näkys ainakin mein raggarikoiralla aika pian.

    Roopekin tuppaa vetämään lenkillä eikä sen kanssa kontakti aina pelaa ja toisia koiria on välillä hankala ohittaa. Me harjoiteltiin näin: aina kun koira veti, lähdin joko täys käännöksellä toiseen suuntaan tai pysähdyin ja eteen päin mentiin vasta kun koira oli tullut mun suuntaan, eli antanu periksi remmin päässä. Tää toimi tosin vaan aika lyhyellä remillä, koska pitkällä fleksillä koira vaan menee sit sivuille tms ennen kuin lakkaa vetämästä.

    Paras konsti meillä: kun roope alko vetämään, pysähdyin ja pyysin sen heti sivulle. Välillä oli myös makupala houkuttimena, mutta sitä ei kyllä aina tarvittu. Kun Roope varmaan sata kertaa joutuu lenkin aikana tulemaan taas sivulle ja istumaan, kulkemaan vierellä ja ottamaan kontaktin minuun, se lakkasti vetämästä, ainakin lenkkikohtaisesti. Joka kerta piti tehdä aina harjotukset uudestaan, mutta lopputuloksena oli, ettei se vetänyt lenkin loppupuolella ollenkaan, vaan remmi oli kevyenä kädessä. Kontaktin otto ja siitä vapauttaminen on tärkeää, erityisesti se vapauttaminen, että koira saa luvan mennä taas haisuilemaan kun vaan menee siivosti. Esim jos roope otti spurttilähdön, niin se komennettiin takaisin sivulle, mentiin muutama askel niin että se seurasi, sitten taas istuttiin ja menetiin vähän eteenpäin ja stopattiin taas. Aluks me päästiin yks askel, sit kaks jne, mut ajan kanssa harjotus tuotti tulosta.

    Paljon siis kontakteja, pysähtymisiä ja sivulle tuloja, mutta myös kiitosta ja vapautusta. Kiitoksista vielä, niiden tulee osua oikeaan aikaan. Itse sain ohjeet, että kun sanon että istu, niin heti kun koiran peppu on maassa tulee antaa kiitos tai vapautus että ”saa mennä” tms. Se oli aluks aika hankalaa, mut ajan kanssa sekin sujus 🙂

    Tsemppiä sulle ja Onnille!

    ps. Täällä saksassa menee hyvin 🙂

    7 lokakuun, 2007 2:37 pm

  9. Hö! Onni! Kuuluko sun tyhmään uuteen kurinpitoon, ettet saa enää ees kirjottaa blogia! Se on sananvapauden rajottamista ja kielletty! Kaikkien koirien pitää saada kirjotaaa blogia, jos ne haluaa! Nih!

    11 lokakuun, 2007 5:33 pm

Jätä kommentti Juli Peruuta vastaus