Archive for lokakuu, 2007

Yömyöhään töissä

Mamma ja iskä on alkanu yökyöpeleiks. Tänäänki ne tuli kotiin vasta kun oli jo ihan pimeetä! Mä aattelin jo et meinaaks ne jättää mut yksin kotiin koko yöks. Mut ei ne meinannu. Sit kun ne tuli, niin me vaan alettiin tekemään kaikkee päiväjuttuja vaikka oli ihan pimeetä. Me lähettiin pimeessä mamman kaa lenkuralle ja lenkuroitiin suoraan mun lähipuistoon. Mä kingeilin siellä pimeessä kaikille. Ne ei meinannu millään uskoo vaikka mä kuinka huusin niille et ”hei, kuunnelkaa nyt tarkkaan! Mä oon tän puiston ja koko Leppävaaran, ja ehkä koko Espoonki, tai oikeestaan koko etelä-Suomen kingi!” Jotkut julkes jopa huutaa mulle vastaan! Kuvitelkaa!

Advertisement

Laiska mamma, huonot bileet ja paha Karma

Taas on ollu laiska mamma kun ei oo kirjuroinu mua moneen päivään. Mun kynsi on parantunu jo, en mä oikeestaan enää ees muista sitä juttua. Muutaki on tapahtunu, ni mä kerron nyt sit juttuja. Ja kuvissa on sit jotain kuvia.
Se reissu mistä mä puhuin viimeks ni me mentiin sit Mikkeliin. Oltiin taas Turolla kylässä ja me oltiin Turon kaa melkein kokoajan väsyjä. Mut kyl me kans leikittiin ja juostiin ihan hulluna. Ja mä vahdin kun naapurin täti siirteli lehtiä sen pihalla. Yks päivä me mentiin Kostille ja mun, Turon ja Kostin piti mennä pieneen mökkiin ihan kolmestaan eikä saatu mennä sisälle. Mamma sano että siellä oli juhlat ja me ei saatu mennä juhliin ettei me aiheuteta hässäkkää. Mekö?? Hässäkkää?? Naurettava väite! Sitäpaitsi mun mielestä ne juhlat oli aika surkeet kun en mä saanu mitään herkkuja enkä lahjoja. Jotkut ihan vieraat ihmiset kävi välillä kattomassa meitä siellä pikkumökissä, mut muuten oli aika huonot juhlat mun mielestä. Mun synttärit on kohta ni toivottavasti ne on ees vähän paremmat bileet.

Mää oon kans käyny pitkästä aikaa mun lähipuistossa. Mulla oli siellä vähän huono karma kun sellanen tosi iso Karma yritti nitistää mut. Mä en kyllä suostu nitistämiseen vaikka ois kuinka iso vastustaja, ni mä puolustin kyllä itteeni ihan tosissaan. Sit ihmiset keskeytti meidän välienselvittelyn ennen ku me ehdittiin selvittää kumpi meistä on kovempi jätkä. Mähän se tietty oisin ollu, mut mamma sano et Karma ois saattanu siitä huolimatta tehä musta hakkelusta. Pöh. Oli siellä puistossa kans sit yks pikku-Ronja-neiti, jonka kaa mä leikin aika paljon. Se oli erilainen kun muut tytöt, kun se ei ollu mikään helppo saalis. Mä en ees melkein yhtään saanu sitä kiinni kun se oli niin älyttömän nopee. Se tyttö oli kyllä aika kuul!


Lekurilla

Mä kävin tänään lääkäritätin luona näyttämässä mun varvasta. Tai sitä kynttä. Tai sitä, missä se kynsi ennen oli. Nyt mamma näki mitä sille oli tapahtunu ja sille meinas tulla paha olo. Mun kynsi oli kadonnu kokonaan ja siinä tökötti vaan sellanen punanen liha! Mä tykkään kyllä punasesta lihasta, ruokakupissa. En omassa varpaassa. Täti tökkäs mua piikillä niskaan ja laitto siihen tassuun sellasen tosi hienon vihreen käärön. Se käärö oli tosi hieno, ainakin ekat muutamat tunnit. Sit äsken mä sain tarpeeks siitä ja kiskoin sen pois. Se sattu vähän mut nyt pääsen esteettömästi nuolemaan sitä jalkaa niin näin on kyllä parempi. Sitäpaitsi mä kuulin selvästi kun se täti sano että enintään huomiseen asti täytyy pitää sitä kääröä. Ja kun mä otin sen nyt pois, niin enpähän ainakaan rikkonu sen määräyksiä. Selvä juttu!

Me mentiin sinne lääkäritätille bussilla. Mä en tykkää bussimatkustamisesta kun siellä mä en saa ikinä tehä mitä mä haluan. Mun piti vaan istuu mamman sylissä ja olla hiljaa. Mä en tykkää sellasesta. Mä oon enemmän niinku menevä mies. Onneks iskä tuli hakemaan meiät sieltä pois, ni mun ei tarttenu enää alistua mamman bussityrannille. Kotona me otettiin iskän kaa mies-torkut. Ihan kahestaan. Meiän mies-torkkujen aikana mamma oli pakannu tavaroita. Se sano että huomenna lähetään matkalle. Toivottavasti ei ainakaan bussilla…


Pallopelejä

Vähänkö mä oon nauttinu taas kun telkkarista on alkanu snuukkeri. Se on mun suosikki tv-ohjelma, siinä on pääosassa kaikkee erivärisiä palloja. Mä oon niitten punasten puolella. Tänään me oltiin iskän kaa katottu koko ilta kaikessa rauhassa snuukkeria ja sit kun mamma tuli kotiin ni mua alko kauheesti riehuttaa. Mä hain sit sille mun tennispallon ja pyysin et ”heitä, heitä!” ja kyl se sit heittikin. Vaan voi surku. Yks kaks mun tennispallosta löyty verta! Mamma leikki vähän neiti etsivää ja huomas et mun tassulle oli sattunu haaveri, kesken meiän pallopelien! Multa oli lähteny yks kynsi irti melkein kokonaan ku mä olin törmänny mun lelulaatikkoon (siihen samaan pelottavaan joka kaatu viikonloppuna)! Viheliäinen laatikko! Mur!

Sit mä jouduin mamman tassulääkäriin ja se putsasi sen mun tassun ja pisti siihen sellasen inhottavan teipin. Mä oisin ite osannu putsata sen jalan paljon paremmin mut ei se antanu mun ees yrittää. Ja se teippi on ihan mälsä. Enhän mä voi nyt ees kävellä kun se tuntuu niin inhalta! Mä kyllä puren sen salaa pois. Mamma sanoo et ei saa kun muutenkin on joka paikka nyt veressä. Pöh. Ihan mälsää sanon minä. Onneks tulee ees snuukkeria.

Potilas

Tässä on vielä inha kuva siitä irronneesta kynnestä. Ei heikkohermoisille!! 

Inha kynsikuva


”Kaikki hauskuus päättyy aikanaan”, sano mamma kun Onnia shampoopesulle vietiin.

Tänään me käytiin pitkästä aikaa puistossa. Me mentiin johonki kauas puistoon mut heti kun päästiin perille ni mä tiesin missä me oltiin, vaikka puistoa ei vielä ees näkyny. Ja me ollaan käyty siellä vaan yhen kerran, sillon ku mä tapasin Kamun. Tänään ku me mentiin sinne ni arvatkaa kuka oli taas siellä? No Kamu tietty! Mä en eka kauheesti välittäny Kamusta kun siellä oli yks ihana neiti ni mun piti ihan ensteks yrittää sitä. Mut sit kun se neiti lähti ja ennen ku uusia neitejä tuli, ni sillon me möyhyttiin Kamun kaa ihan ältsisti! Kamun kaa on kiva riehua ku me ollaan melkein saman kokoset ni ollaan silleen tasaväkiset. Kamu yrittää vaan vieläki vähän löylyttää mua, pari osumaa se tais saadakin niinku kuvasta näkyy…

Kamulla on tiukka ote

Mä en ois halunnu ees lähtee sieltä puistosta ja yritin jarruttaa viimeseen asti, mut mamma raahas mut päättäväisesti autoon. Mä ehdin ottaa autossa pienet tirsat ennen ku tultiin kotiin ja alko tapahtua outoja. Mä jouduin shampoopesulle. Mä en oo joutunu shampoosuihkuun ku yhen kerran aikasemmin, ku mä en koskaan likaannu. Tänään mä olin kuiteski mamman mielestä niin kuranen ja verinen (?) et oli pakko ottaa järeemmät aseet käyttöön. Siispä mut pestiin vihreellä shampoolla. Mä en oo ihan varma onks se shampoopesu mukavaa vai karseeta. Outoa se on ainaki, mä hämmennyin siitä niin paljon et en tajunnu ees repiä pyyhettä kun mua kuivattiin. Ja sit kun mamma ja iskä meni saunaan ni mä saunoin ylälauteella pitkään vaikka ne heitti löylyäki. Mulla meni varmaan vettä päähän tai jotain ku oon ollu sit vähän outo…


Lintukoira

Mä oon lintukoira. Äsken kun oltiin mamman kaa iltapissillä ni mä löysin aarteen. Se oli pieni lintu, jonka joku (=elämä) oli hyljänny tien poskeen. Mä löysin sen ja koska löytäjä saa pitää ni mä otin sen aarteen itelleni, mä päätin antaa sille vähän hurukyytiä mun hampaissa. Mamma ei ehtiny heti nähdä mikä se oli minkä mä noukin kyytiin, ja ennen ku se sai kelattua mut lähelle ni mä olin ehtiny kantaa sitä pientä jo vähän matkaa. Mamma ei tykänny yhtään mun lintutaxi-ideasta ja se vaati mua luovuttamaan sen välittömästi. Sinne se raukka sit jäi ilman kyytiä odottamaan, hyljättynä tien poskeen, taas. Mä oon ihan varma et se vieläkin liftaa siellä kyytiä. Epistä.


Irman lumoissa

Rantavahti Kostin huippuiso takapiha 3 kovaa kundia

Mä kävin viime viikonloppuna yks kaks vierailulla Mikkelissä. Me majailtiin Turon luona enimmäkseen mut käytiin kans Kostin luona. Ja Irma kävin meillä kylässä siellä Turolla. Ihanainen Irma-nainen. Ah… Mä en ollu nähny Irmaa pitkään aikaan ja siitä olikin kasvanu aika rehevä nainen! Ei voinu muuta sanoa kun et Wau!

Mun täytyy tunnustaa teille et vaikka oonkin ihan SUPER-mies niin mulla on yks heikko kohta; naiset. Eikä mitkä tahansa naiset, vaan ihanaiset koiranaiset. Mun pieni Super-pää menee ihan pyörälle heti jos näkö- tai haisuetäisyydellä on yksikin ihana narttu. Ja voi miten se Irma saikaan mun pään sekasin viikonloppuna. Mä meen vieläkin ihan sekasin jos mä ajattelenkin sitä. Anteeks mun vulgäärit puheet, mut te ette oo nähneet Irmaa… Se on Nainen Isolla N:llä. Oikeestaan se on NAINEN kaikilla isoilla kirjaimilla. Mä tykkään ehkä muutenkin vähän itteäni isommista naisista, niin Irma on ihan megabeibe!! Irma painaa 20,8 kiloa, kun taas minä painan ehkä sen 8,20 kiloa. Alkaiskohan Irma mun tyttökaveriks?

Mamma sanoo et se ei ees pystyny kuvaamaan mun Irman liehittely -yrityksiä, kun sen kaikki aika meni mun vahtimiseen. Mä kun oon sellanen suoran toiminnan mies. Mä en kattokaas turhia kainostele vaan voidaan mun puolesta käydä suoraan hommiin. Mä vähän hiillyin mammalle sit yhessä vaiheessa kun se hiilty mun suoran toiminnan yrityksiin. Ja sehän ei päättyny ihan kauniisti. Mä naukkasin mammaa sormesta ja pian mä olinkin kylpyhuoneessa jäähyllä. Yksin, ilman ihanaista Irmaa. Onneks mä ehdin kuitenkin vielä nähdä sen ennen kun se liihotteli ihanaisen 20,8 kiloisen olemuksensa kera omaan kotiinsa.


Pitkä pimento

Mä oon ollu pitkään pimennossa (silleen nettipimennossa, en oikeesti oo onneks ollu pimeessä, hui!) ja se on mamman vika. Mamma on kuulemma ollu niin väsyny ettei se oo jaksanu kirjuroida mua ja sit se vielä väittää ettei mulla muka oo sitäpaitsi tapahtunu mitään. Miten niin ei oo tapahtunu?!? Mullehan on tapahtunu vaikka mitä! Mä oon käyny Mikkelissä, syöny mun pedistä tyynyn, syöny seinää, syöny eteisen toisenki maton, saanu uuden inhan puvun ja uuden vähemmän inhan takin, saanu uusia herkkuja, aivastellu, käyny temppukoulussa, nukkunu ihan älyttömän paljon, täyttäny melkein vuoden… Tästä ois riittäny tarinaa vaikka kuinka moneks päiväks! Tyhmä mamma on vaan laiska kirjuri ja tekee ihan liikaa töitä.

Nyt mamma on ollu mun kaa kotona ylimääräsiä päiviä. Eilen se oli kotona vaikka ei ollu edes viikonloppupäivä. Viikonloppupäivä on sellanen, että mamma ja iskä on molemmat kotona ja lorvii ja nukkuu pitkään, ja sit mä saan yleensä jotain herkkua ja sit me käydään enemmän pitkään ulkona. Eilen ei kyllä käyty ulkona kun mamma vaan makas koko päivän sohvalla ja pärski ja paleli. Sille on iskeny joku tauti.Mä olin sen omaishoitajana ja menin sen peiton alle lämmittämään sitä. Olin siellä melkein koko päivän kun siellä oli niin lämmintä ja mukavaa. Ja samalla pysty vahtimaan mammaa ettei se karkaa mihinkää. Eilen se oli vielä niin kipiä ettei se jaksanu kirjuroida mutta tänään se voi jo parmmin ja se lupas että tänään voin kertoilla juttuja. Me pidetään nyt eka hieno aamiainen yhessä ja sit mä kerron juttuja ja äispä kirjuroi. Ja meillä on kuvia kans!

Älykkömies Tsekkaa mikä fengshui (maton saaminen kuppien alle läikyttämättä: mä oon taikuri!)