Irman lumoissa
Mä kävin viime viikonloppuna yks kaks vierailulla Mikkelissä. Me majailtiin Turon luona enimmäkseen mut käytiin kans Kostin luona. Ja Irma kävin meillä kylässä siellä Turolla. Ihanainen Irma-nainen. Ah… Mä en ollu nähny Irmaa pitkään aikaan ja siitä olikin kasvanu aika rehevä nainen! Ei voinu muuta sanoa kun et Wau!
Mun täytyy tunnustaa teille et vaikka oonkin ihan SUPER-mies niin mulla on yks heikko kohta; naiset. Eikä mitkä tahansa naiset, vaan ihanaiset koiranaiset. Mun pieni Super-pää menee ihan pyörälle heti jos näkö- tai haisuetäisyydellä on yksikin ihana narttu. Ja voi miten se Irma saikaan mun pään sekasin viikonloppuna. Mä meen vieläkin ihan sekasin jos mä ajattelenkin sitä. Anteeks mun vulgäärit puheet, mut te ette oo nähneet Irmaa… Se on Nainen Isolla N:llä. Oikeestaan se on NAINEN kaikilla isoilla kirjaimilla. Mä tykkään ehkä muutenkin vähän itteäni isommista naisista, niin Irma on ihan megabeibe!! Irma painaa 20,8 kiloa, kun taas minä painan ehkä sen 8,20 kiloa. Alkaiskohan Irma mun tyttökaveriks?
Mamma sanoo et se ei ees pystyny kuvaamaan mun Irman liehittely -yrityksiä, kun sen kaikki aika meni mun vahtimiseen. Mä kun oon sellanen suoran toiminnan mies. Mä en kattokaas turhia kainostele vaan voidaan mun puolesta käydä suoraan hommiin. Mä vähän hiillyin mammalle sit yhessä vaiheessa kun se hiilty mun suoran toiminnan yrityksiin. Ja sehän ei päättyny ihan kauniisti. Mä naukkasin mammaa sormesta ja pian mä olinkin kylpyhuoneessa jäähyllä. Yksin, ilman ihanaista Irmaa. Onneks mä ehdin kuitenkin vielä nähdä sen ennen kun se liihotteli ihanaisen 20,8 kiloisen olemuksensa kera omaan kotiinsa.
Pitkä pimento
Mä oon ollu pitkään pimennossa (silleen nettipimennossa, en oikeesti oo onneks ollu pimeessä, hui!) ja se on mamman vika. Mamma on kuulemma ollu niin väsyny ettei se oo jaksanu kirjuroida mua ja sit se vielä väittää ettei mulla muka oo sitäpaitsi tapahtunu mitään. Miten niin ei oo tapahtunu?!? Mullehan on tapahtunu vaikka mitä! Mä oon käyny Mikkelissä, syöny mun pedistä tyynyn, syöny seinää, syöny eteisen toisenki maton, saanu uuden inhan puvun ja uuden vähemmän inhan takin, saanu uusia herkkuja, aivastellu, käyny temppukoulussa, nukkunu ihan älyttömän paljon, täyttäny melkein vuoden… Tästä ois riittäny tarinaa vaikka kuinka moneks päiväks! Tyhmä mamma on vaan laiska kirjuri ja tekee ihan liikaa töitä.
Nyt mamma on ollu mun kaa kotona ylimääräsiä päiviä. Eilen se oli kotona vaikka ei ollu edes viikonloppupäivä. Viikonloppupäivä on sellanen, että mamma ja iskä on molemmat kotona ja lorvii ja nukkuu pitkään, ja sit mä saan yleensä jotain herkkua ja sit me käydään enemmän pitkään ulkona. Eilen ei kyllä käyty ulkona kun mamma vaan makas koko päivän sohvalla ja pärski ja paleli. Sille on iskeny joku tauti.Mä olin sen omaishoitajana ja menin sen peiton alle lämmittämään sitä. Olin siellä melkein koko päivän kun siellä oli niin lämmintä ja mukavaa. Ja samalla pysty vahtimaan mammaa ettei se karkaa mihinkää. Eilen se oli vielä niin kipiä ettei se jaksanu kirjuroida mutta tänään se voi jo parmmin ja se lupas että tänään voin kertoilla juttuja. Me pidetään nyt eka hieno aamiainen yhessä ja sit mä kerron juttuja ja äispä kirjuroi. Ja meillä on kuvia kans!
Bostoninterrieri Onni ja Ranskanbulldoggi Litmanen 