Lintukoira
Mä oon lintukoira. Äsken kun oltiin mamman kaa iltapissillä ni mä löysin aarteen. Se oli pieni lintu, jonka joku (=elämä) oli hyljänny tien poskeen. Mä löysin sen ja koska löytäjä saa pitää ni mä otin sen aarteen itelleni, mä päätin antaa sille vähän hurukyytiä mun hampaissa. Mamma ei ehtiny heti nähdä mikä se oli minkä mä noukin kyytiin, ja ennen ku se sai kelattua mut lähelle ni mä olin ehtiny kantaa sitä pientä jo vähän matkaa. Mamma ei tykänny yhtään mun lintutaxi-ideasta ja se vaati mua luovuttamaan sen välittömästi. Sinne se raukka sit jäi ilman kyytiä odottamaan, hyljättynä tien poskeen, taas. Mä oon ihan varma et se vieläkin liftaa siellä kyytiä. Epistä.
Bostoninterrieri Onni ja Ranskanbulldoggi Litmanen 
Lintutaxi-yritys kuulostaa oikein hienolta. Vähäks ne tiput ois tyytyväisiä ku ei kaikenaikaa tarttis ite lentää. Me törmättiin kuulemma yks ilta siiliin meidän rapun edessä. Ei me sitä nähty, mut mamma sano et Hitti-tätsky oli kävellä käpöstelly ihan sen siilin vierestä ja se siili oli menny ihan kerälle ja tuhissu ja puhissu kauheesti. mä luulen kyllä et mamma oli vaan nähny harhamoita…ihan ku mä jättäsin huomioimatta tollaset… tosin mä kyl kerran vahinkossa juoksin pellolla jänöpupun yli ku mä en huomannu et se oli siellä loikoilemassa. Mä huomasin sen vasta ku olin juossu viuh-vauh sen ylitte. En viittyny enää sit lähtee perään ku jahtasin vesikoira-Dorista.
14 lokakuun, 2007 9:38 am
Me törmättiin kerran kyykärmekseen! Emmää huomannu, eikä Maarit, mutta Anke on biologi ja se huomaa kaiken. Se kyykärmes oli pieni, mutta vihainen. Onneksi se ei haukannu mua nilkasta.
14 lokakuun, 2007 7:18 pm
Siistiä! Mä en oo nähny kyykärmeksiä enkä siiliksiä, ku mä oon tällänen sitikoira eikä sitissä usein nää sellasia. Mökillä vaan vois nähä tai Kostin luona tai Turonki pihalla. Mut en oo nähny sellasia. En o. Pupuksia mä näin aina sillon siellä meiän edellisen kodin luona. Siellä aina pupunat juoksenteli aamusin siellä meiän lähimetässä.
14 lokakuun, 2007 7:44 pm