Archive for tammikuu, 2008

Lyttykuono

Arvatkaa, mulle sattu äsken yks tapaturpa. Me leikittiin äispän kaa pallolla, äispä heitti pallon aina keittiöön ja mä juoksin sit hakemaan sen ihan täysillä, ni sillon yhellä kerralla sattukin se juttu. Mä nimittäin juoksin päin seinää. Ehkä sen takia mulle tulikin tällänen lyttykuono kun mä törmäsin, kattokaa nyt mua! Mua ihan vinkautti kun se vähän sattu kun törmäsin, kun seinä ei väistäny yhtään mua. Palloa se kyllä väisti mut ei mua. Aika törkeetä.

Me käytiin tänään pitkästä aikaa puistossa äispän kans. Aina kun me mennään puistoon (mikä on muuten ihan liian harvoin) ni äispä on aina menomatkalla ihan sikahidas kävelemään, mut sit taas tulomatkalla se kiitää ihan älyttömän nopeeta. Mun tarttee aina menomatkalla vetää sitä perässä kun se on niin ä – lyt – tö – män hi – das ja sit tulomatkalla toppuutella sitä kun pitäis pysähtyy lukemaan viestejä ja kaikkee ja tyyppi vaan kiitää. Sillä ei oo kyllä mitään tajuu näistä asioista.

Puistossa oli Ronja. Ronja sattuu usein sinne sillon kun mekin satutaan. Ronja on kiva, se on aika näpsäkän näkönen typy ja sillä on mukavan kipakka luonne. Ettei oo mikään tossukka, äispän mielestä mun kanssa pitääkin tyttöjen olla sellasia topakoita. Muahan ei kyllä tytöt määräile, ei varmana. (Niinhän sä luulet…) Ronjakin kun mua komentaa ni mä vaan esitän et mä uskon mut en kyllä varmana usko. En usko varmana, ainakaan ekasta kerrasta.


Apajilla

Mä oon löytäny tästä ihan lähimaastosta tosi hyvät pupunpapana-apajat. Ihan tässä meiän talon ympärillä on varmasti piilotettuna paljon papanakoneita kun nyt oon löytäny viime päivinä ihan sumeena herkullisia papanoita! Mä oon maistellu niitä kurmeita tuolla pihalla, vaikka äispä on kieltäny. Se ei ymmärräkään hyvän päälle, äispä kun valkkaa aina ruoat varman päälle. Miten voi löytää ikinä mitään uusia hyviä makuja jos ei maistele kaikkee uutta ja vierasta välillä? Ja sitäpaitti syöhän jotkut muutkin jossain muualla sammakoitaki, tai etanoitaki, ni miksen mä vois syyä pupunpapanoita?!? Kysyn vaan, häh?

Mä tein taas tänään sitä majataidetta, mut vieläkään äispä ei osaa arvostaa sitä. Musta tuntuu että mä nyt jakelen tässä helmiä sioille, kun ei toi äispä ymmärrä taiteesta mitään. Se ei oo tarpeeks kulttuurielli et se ymmärtäis näin hienostunutta taidetta. Lumimaisema oli, jos mahdollista, entistäkin hienostuneempi ja koko teos huokuin mun päivän aikana läpikäymää inspirmaatiota. Taiteilijan elämä on välillä tosi rankkaa, kun toi majataiteen tekeminenkään ei oo ihan helppoo. Ehkä mä nyt lepään huomisen ja odottelen uutta inspirmaatiota (ja uutta tyynyä).


Mieletön akiliito-beibe

Me käytiin tänään akiliitämässä. Mä olin ihan taviksesti intona kun mentiin sinne, mut siellä mua ootti ylläripylläri. Sinne oli tullu yks uus typy joka oli tosi ihku! Mun oli vähän vaikee keskittyy mihinkään äispän höpötyksiin, kun se pimatsu oli niin mieletön MEGAbeibe. Se oli tosi pörrönen ja aika pieni ja sen tuoksu oli huumaava… Mä oon vieläkin vähän pökerryksissä siitä… AUUUUUUU! Oujee! Äispä oli taas oma punanen ja puuskuttava ittensä ja mua vähän nolotti kun se oli ihan hikenä ja yritti pomotella mua. Mut mä olin kovis ja tein vaan jotain puolet kaikesta mitä äispä yritti ehdottaa. Se on ihan tyhmä ja täysin tarpeeton juttu mun mielestä, et en muka sais mennä muitten kameleitten luokse siellä akiliitopaikassa. Mä haluaisin vähän lähennellä sitä pimua… Auuuuuuuu….!!!


Kuninkaalliset tilukset

Koska mä oon Leppävaaran kuningas Onni, ni mulla on tietty mahtavat tilukset täällä missä mä lenkuroin ja liikuskelen tervehtimässä mun kameleita ja kaikkee ihmis-alamaisia. Aattelin että näyttäsin teille vähän tätä mun valtakuntaa.

Mulla on tosi paljon kaikkee taloja täällä, mihin mä jätän tärkeitä tiedotuksia ja kuninkaallisia viestejä mun kameleille ja alamaisille. Ne on enimmäkseen tosi korkeita taloja, niinku mun linnakin, ja niissä asuu kans ehkä jokaisessa joku kameli. Täällä on aina jotain lemusteltavaa kun on niin hirveesti kameleita.

Korkeita taloja näkyvissä

Yleensä me käydään lenkuroimassa kanssa mun metsissä ja pelloilla ja hienostelupallokentällä. Sielläkin näkee joskus kameleita, mut me kyllä käydään siellä yleensä kahdesta syystä; tarkastamassa mun tiluksia ja ottamassa vähän etäisyyttä tähän hetkiseen maalimaan. Kun tää suosittuna oleminen on joskus niin raskasta, kaikki palvoo ja rakastaa mua ja haluu olla mun lähellä, niin on välillä hyvä olla vähän rauhassakin. Sitäpaitsi sieltä hienostelupallokentältä löytää joskus tosi siistejä kovia palloja. Se kenttä on meiän suosikkipaikka, mut siinä on kyllä yks huono puoli. Sinne ei saa mennä kesällä ollenkaan kun siellä saattaa lentää palloja vaikka päähän. Sillon me vaan katellaan aidan toiselta puolelta sinne mut ei mennä ollenkaan.

Hienostelupallokenttä Mun pelto Espoolainen golfkoira Kunkku ja jäätyneen kuolapuikon arvoitus

On mulla sit kans se oma ostari, mut siitä mullei oo kuvaa. Mä käyn kuitenki sielläki aina säännöllisesti kattomassa että kaikki sujuu valtakunnassa niinku pitääkin. Mä kävin siellä eilenki ja kaikki kumarteli mua ja oli mulle kilttejä alamaisia. Mulla on kyllä hyvät alamaiset täällä. Leppävaaran kunkkuna on hyvä olla.


Uus kameli Alvari

Arrrrvatkaa mitä mä löysin äskön lenkillä? Uuden kamelin!!! Sen nimi on Alvar ja se on piikle.

Me oltiin äispän kaa kierretty jo aika pitkä lenkura mun metsissä ja mun pelloilla ja oltiin jo menossa kotiin päin. Yks kaks yhen talon nurkan takaa tuli vastaan koira, joka näytti siltä, että se oli ihan selvästi mun uus kameli. Se oli Alvar. Meillä synkkas heti ensi silmäyksestä ja nuuskutuksesta asti tosi hyvin. Alvar on nuori ja villi, mä oon nuori ja villeistä villein. Alvar tykkää juosta, hyppiä ja purra; mä tykkään juosta hyppiä ja purra. Alvar tykkää painia, mä tykkään painia. Me ollaan ihan samikset, paitsi ihan erinäköset vaan. Äispätkin huomas heti miten hyvin meillä synkkaa ja me mentiin yhessä takas mun pellolle leikkimään ja kisaileen. Me leikittiin vaikka kuinka kauan, kunnes oltiin ihan lumisia ja läähpuuh. Toivottavasti törmätään Alvariin pian uudestaan, se on huipuista huipuin leikkikameli! Tai tietty Turon jälkeen seuraavaks huipuin. Ja Kamun. Mut sit heti seuraavaks huipuista huipuin. Selkeesti.


Mummolassa lomalla

Mä en oikeestaan pääsykään reissuun. Tavallaan. Tai pääsin mut vaan vähän. Eka me kyllä lähettiin iskän ja äispän kaa autolla, me ajeltiin vähän, nähtiin pappaa, ja ajeltiin sit vähän lisää. Kun me pysähdyttiin ni me oltiin tultu mummon ja papan talon pihalle. Iskä vei tavaroita sisään, niinku mun majan ja sellasta, mut me mentiin äispän kaa kävelemään. Kävelyn jälkeen mekin mentiin sisään ja siellä oli iskä, mut ei mummoa eikä pappaa! Mä en kyllä päässy tutkimaan jokaista paikkaa, ni mua ärsytti, kun ne oli varmana vaan jossain piilossa. Sit äispä teki mulle karkkisadetta majaan ja sano heippa. Heippa vaan sullekin, mä keskityin kyllä vaan niihin karkkeihin.

Sit mä otin pienet torkut kun ketään ei näkyny vähään aikaan ja kun mä heräsin ni mummo ja pappa tuli sinne! Sit mä hengailin niitten kaa ja mulla oli tosi kivistä. Me käytiin lenkuroimassa ja mä sain aika paljon kaikkee herkkuja ja rapsuja. Mä sain sikasipsejäkin joka päivänä! Mummo ja pappa on erireiluja! Sit siellä kävi tuttuja ja mä sain riekkuu ja leikkii ja mua rapsuiltiin, paitsi sillon kun siellä oli se toukka. Se vei kaikki mun rapsut ja huomiot enkä mä saanu läheskään niin paljon rapsuja ja huomioo. Mulle pitää leperrellä! Mulle, eikä millekään toukalle!! MULLE!!! Onneks se toukka sit lähti ja mä sain taas kaikki rapsut ja lepertelyt itelle.

Sit me vaan hengailtiin mummon ja papan kaa kaikessa rauhassa. Yht’äkkiä ovikello soi just kun me oltiin päiväunilla mummon ja papan sängyssä, peiton alla, kaikki kolme. Mä aattelin et mitä, kuka kehtaa häiritä ja me mentiin mummon kaa kattomaan kuka siellä häiriköi. Ni arvatkaa mitä. Siellä oli iskä ja äispä! Mä vähän mietin et miten ne nyt sieltä tuli, että missä ne muka oli äsken, mut sit mä vaan päätin pussailla äispää kun se oli niin sopivasti siinä. Äispällä oli taskussa mulle lahjakin, sellanen vaaleenpunanen niljakas pallo. Mä sain jo siitä pari niljaketta irti kun mä leikin sen kaa. Se tuntuu hassulta suussa kun siinä on niitä niljakkaita. Äispä keräs mun kamat sieltä ja iskä pisti mun majan pakettiin ja me lähetiin kotiin kolmistaan. Mä olin ekana eteisessä kun alko näyttää siltä et joku lähtee. Parempi pitää nyt huolta porukasta ettei taas joku livahda salaa johonki niin että mä en huomaa…


Matkaan taas!

Me lähetään taas reissuun! Äispä pakkas eilen omia tavaroita ja mun herkkuja kasseihin, se tarkottaa reissua! Musta reissut on kivoja, autoilu on ok mut reissuilu on vielä kiviksempää. Reissusta löytyy yleensä kaikkia kavereita sieltä reissun päästä ja sit voi möyhytä. Mä oon kyllä möyhynny kotonakin tällä viikolla, mä oon fengshuittanu mun tyynyä melkis joka päivä! Mä tykkään niin siitä talvimaisemasta, vaikkei äispä tykkäiskään.

Mä en tiiä mihin reissuun me nyt mennään, äispä on aika salamyhkäinen ja haisee vähän ressiltä. Mentäisköhän me taas Turolle? Tai mökille? Mökillä ei olla käyty pitkään aikaan, olispa se se. Jänskättää!


Temppukoulun kunkku

Me oltiin taas eilen akiliitämässä temppukoulussa. Mä oon varmaan tosi nopee oppimaan kun mä olin kyllä omasta mielestäni  selkeesti paras siellä, mä oon nyt kunkku temppukoulussaki. Äispä on vielä vähän hidas ja puuskuttava, sen pitäis treenata enempi ni se ei hidastais mun menoa niin paljon. Mut mä sain eilen ihan älyttömästi herkkuja siellä, sen takia se akiliito on huippuharrastus. Saa loikkia ja pomppia ja kiipeillä ja sit saa vielä hirveesti herkkujakin! Tällä kertaa mun ei tarttenu jättää viestejä mihinkään muualle ku ulos, mut yks akiliitokaveri jätti kyllä mulle lähtemisviestin sinne portaikkoon. Akiliito on paras harrastus!


Rotesti!

Tänäaamuna äispä heräs ihan liian aikasin. Mä en olis ees jaksanu nousta mut sit se kanto mut ulos väkisin, ihan pakotti. Sit äkisti iskäkin heräs ja yks kaks mä jouduinkin majaan lukkojen taakse kun iskä ja äispä lähti yhessä ovesta. Mä ootin et äispä tulis takas, mut ei se vaan tullu. Mä ootin sit vähän lisää ja otin ehkä parit torkutkin, sellaset vahtikoiratorkut tietty vaan, mut ei kuulu äispää vieläkään. Sillon mä päätin tehdä rotestin!

Mä en oo ikinä tehny rotestia ni en ollu ihan varma mitä se tarkottaa, mut arvelin et kaikenlaista askartelua varmaan. Ja mä oon tosi hyvä askartelussa ni mä oon varmasti oikee henkilö tekemään rotesteja. Mä olin siellä majassa ni mulla ei ollu kauheesti mitään matskuja mistä ois voinu askarrella, mut mä sit askartelin mun tyynystä lumimaiseman sinne majaan. Se oli hieno lumimaisema, siinä oli sellasta pehmeetä lunta, ja sit kans sellasta märkää lunta. Märkää lunta saa silleen kun laittaa sitä tyynynsisustaa vesikuppiin. Se maistukin melkeen oikeelle lumelle!

Sit ihan ikuisuuden jälkeen äispä tuli kotiin ja mä haistoin heti et se oli ollu töissä. Petturi! Äispä ei oo niin kovin kulttuuri ni ei sillä oo silmää tollaselle rotesti-taiteelle. Se ei ees ottanu kuvia mun teoksesta vaan kylmän viileesti keräs pois sen mun työllä ja tuskalla väsätyn hengentuotoksen ja korjasi sen tyynyn. Pyh. Se kärsivällisyyskouluttaja vois opettaa äispää vähän kans arvostamaan taitetta. Ja toisten vaivalla tekemää työtä. Ja sanoo ettei sais mennä enää ikinä töihin.


Akiliitoa (vai sittenkin sitä alikiitoa…?)

Me lähettiin tänään äispän kaa heti aamusta (toim. huom. lomalaisen aamu on puolen päivän aikaan 🙂 ) automatkalle. Mä olin vähän intona kun en tienny yhtään mihin mennään kun mentiin ihan outoon suuntaan. Ja äispäkin oli intona, mä näin kyllä vaikka se yritti esittää ettei muka olis. Me pysähdyttiin ja sit sinne tuli äispän kärsivällisyyskouluttaja, se minkä luona me käydään opettelemassa äispälle niitä temppuja. Sillä oli iso koira autossa ja tuli muitakin autoja ja niissäkin oli koiria! Me mentiin kaikki sisälle taloon ja siellä oli akiliitorata!!

Mä en oo koskaan nähny akiliitoa vaan oon vaan kuullu kun Helka ja Wappu on ainanki puhunu siitä. Eka me tehtiin vanhoja temppuja mitkä äispä osas jo, niinku istu ja peruuta ja maahan, ihan ala-astetta. Äispällä oli nakkia mut se oli sellanen rähmäräpylä et se kylvi niitä maahan ja kaikkee. Mua vähän nolotti se… Mua kans vähän suututti se et mä en saanu mennä moikkailee niitä muita koiria, en ollenkaan! Sit me alettiin onneks akiliitää ni oli vähän kivempaa. Me hypittiin kepukoitten yli ja renkaan läpi ja keiputeltiin keppien välistä ja herkkuja sateli ihan hulluna. Aika kannattava harrastus toi akiliito. Jos oisin tienny ni oisin alottanu aikasemmin!

Paras akiliitojuttu on mun mielestä putki. Putki on pitkä tunneli mihin mä saan mennä sisään ja sieltä saattaa löytyä toisten koirien jättämiä herkkuja! Se on vähän niinku herkkutunneli! Mä etin sieltä tosi tarkkaan kaikkien muitten jättämät herkut. Sit kun mä olin löytäny kaikki niin mä aattelin et mä jätän sinne viestin et ”ei kande ettii, mä löysin jo kaikki!”, ettei toiset eti turhaan niitä herkkuja sieltä. Mut äispä, vanha kurttunaama, veti herneen nenään. Ettei muka sais kirjotella viestejä siellä. Se oli aika hassun näkönen kun se oli ihan hikinen ja punanen ja puhiseva kun se ryömi sinne putkeen siivoomaan mun kirjotuksia. Heh! Pitäskö kokeilla ens kerralla uudestaan? Äispä on hassun näkönen kun se on punanen ja puhiseva. Hehee!


Puistotarkastus

Kun mä olin ollu niin pitkään reissussa ni meiän piti käyä tarkastamassa mun lähipuisto, että onko siellä tapahtunu mitään. Ja arvatkaa kuka sattu tulemaan sinne taas??? No KAMU tietysti!!! Meillä on varmaan sellanen teletappi-yhteys, kun me osataan mennä aina samaan aikaan puistoon. Ja se teletappi-jutska vaan kehittyy; meillä oli samispuvut päällä!! Kamu oli kasvanu hurjan paljon ja se oli kans vauhkoontunu enempi. Nyt me ollaan ihan samankokoset ja yhtä vauhkot kans. Me ollaan ihan SUPERsamiksia nyt! Kattokaa ite!!

Samistaistelu Samikset! Samistaistelua…


Joulumuistelot

Näin kauan kesti äispällä että se sai kuvat kamerasta tänne lokiin!!! Laiska äispä!!

Me reissuteltiin äispän kaa vieraassa kyydissä Mikkeliin sillon kun mentiin reissulle. Mua vähän huolestutti kun iskä jäi kyydistä ja me vaan lähettiin vieraassa autossa vieraan miehen kyydissä reissuun. Onneks reissun päässä odotti kuitenki tuttu Jenska-täti ja TURO! Me oltiin siellä niitten luona pitkä aika ennen ku tultiin kotiin vasta aika äskettäin. Oli kivaa olla Turon kaa niin pitkään. Me ollaan veljekset ja me tykätään hengailla ja puolustaa taloa yhessä ja pussailla kans.

Pusupojat

Yhtenä päivänä me mentiin Kostin luokse ja siellä oli kaikkee herkkuja. Me ei saatu syyä läheskään tarpeeks niitä herkkuja kun ihmiset vaan sai. Saatiin me vähän maistaa kuitenki. Kinkku oli hyvintä. Syömisen jälkeen meitä alettiin lahjoa. Me saatiin paketteja ja mä sain sen yllätyspaketin minkä mä löysin sillon kerran meiän oman kodin eteisestä!! Siellä oli herkkuisa luu, mulla on sitä vieläkin vähän jäljellä. Sit toisessa paketissa oli mulle Saku Sammakko!! Se on vihreä ja se tuntuu kivalle suussa. Mä pidän sitä hyvänä ja nuolen sitä välillä. Äispä sanoo että meillä synkkaa Sakun kanssa hyvin kun mä en oo riepotellu sitä vielä rikki. Mä hellin sitä tänäkin aamuna, Saku on kiva kaveri.

Kiltit pojat rivissä Yllätyslahja! Saku Sammakko

Me tehtiin kummallisia lenkkejä siellä Kostin luona. Se oli muuten niinku tavallista lenkurointia mut ilman valoja!! Ihan superpimeässä!! Onneks mä oon SUPERkoira niin mä johdin joukkoa varmasti siellä pimeydenkin keskellä. Mä menin siellä kaikkein ekana ja näytin tietä että ”tulkaa tänne päin ystävät, seuratkaa minua ja ette eksy”. Mä oon luonnostani sellanen Johtaja.

Yhtenä päivänä me lähettiin automatkalle ilman Turoa. Mua vähän harmitti mut sit me mentiin ihan uuteen paikkaan ja siellä oli paljon lemustuksia. Me mentiin kylään yhen Mooseksen luokse. Mooses näyttää aika jännältä, mä en eka tienny et onks se lelu vai siivousväline vai mikä, mut sit se liikku ja se olikin koira! Mooseksella oli paljon kavereita siellä, sillä oli lintuja niinku Helkallakin on Alli ja Rauha ja sit sillä oli oma papanakone!! Mua kiinnosti se kone ehkä eniten, oisin tutkinu miten se toimii ja voinu ottaa vähän papanoitakin maistiaisiks. Mut ei äispä ilonpilaaja tietenkään antanu. Ja siitähän se vasta vetikin herneen nenään kun mä vähän jätin viestejä siellä kaikkeen mihin Mooseskin oli piirrelly, niinku olkkarin pöydän jalkaan, eteisen matolle ja stereokaiuttimeen. Sit mä jouduin arestiin lopuks ajaks. Tyhmää.

Mooses

Oli kyllä kiva reissu. Sai olla paljon äispän kaa ja Turon kaa ja sai lahjoja ja herkkuja. Vaikka kyllä mua aika paljon on väsyttäny sen reissun jälkeen. Me on äispän kaa nukuttu tosi paljon vaan kotona ja iskä on käyny työpaikalla. Voi kun äispä ei menis ikinä työpaikalle vaan voitas vaan lorvia yhessä kotona aina!

Missä on Onni?


Omassa kotona

Kuningas on palannut maailmanvalloitusmatkaltaan! Me tultiin äsken kotiin ja oli ihan outoo.  Siks oli outoo kun me oltiin niin kauan reissussa. Mä oon hyvin väsyny kaikesta reissaamisesta, kun se on aika rankkaa puuhaa. Mä vedän nyt kunnon yöunet ja kerron sit mun reissukokemuksista toisena päivänä. Mut ihanaa olla taas omassa kotona! Oman äispän ja oman iskän kaa omassa kotona ja täällä on mun omat lelut ja omat lemut ja oma maja. Omaomaoma!!