Vesikidutus ja voimakenttä
Iskä oli tänään superilmeä. Äispäkin oli vähäsen, kun se pakotti mut kylppäriin vaikka en ois halunnu mennä. Yleensä mä meen aina mukaan kun ne menee saunaan, mut tänään mulla oli sellanen fiilis, että ei ehkä kannata mennä, että jotain pahaa on tapahtumassa. Ja mä olin oikeessa, mutta äispä siis pakotti. Ja sitten tuli se ilmeä iskä. Se hyökkäsi mun kimppuun vesisuihkun kanssa ja mulla meni vettä silmiin ja korviin ja turkkiin ja joka paikkaan!! Mä yritin paeta mut äispä piti ilmeänä ovea kiinni enkä mä päässy mihinkään karkuun!! Mä olin ihan kauhuissani ja musta tuntu että se kaamea vesikidutus kesti ihan hirmeän kauan! Ainaki kuus tuntia!!
Sit kun se vihdoin loppu niin mä pakenin ovelle. Äispä yritti lepytellä mua pyyhkeilemällä mut mä en oikeen lämmenny. Tympäleet! Mä menin nurkkaan piiloon ja jänspäsin siellä että jos ne yrittää vielä jatkaa sitä kidutusta… Kun äispä avasi sen vesisuihkun ni mä olin ihan varma että nyt se taas alkaa! Mä ajattelin että ”nou vei, tympäle!” ja päätin estää sen julmat aikeet. Mä aloin tutista ja yht’äkkiä mulle tuli sellanen voimakenttä, joka suojeli mua vesikidutukselta! Se voimakenttä varmana poisti ne kidutusajatukset äispän päästä kun se ei ees yrittäny tulla kiduttelemaan mua! Vähänkö mä oon SUPER kun mulla on SUPERvoimakenttä, joka suojelee mua vesikidutukselta tulevaisuudessa! Kunpa vaan oisin keksiny sen vähän aikasemmin…
Näköalapaikalla
Siellä missä meiän koti oli ennen, ni siellä mulla oli sellanen yks mahti näköalapaikka. Se oli mun olohuoneen sohvalla ja siitä pysty vahtaamaan kaikkia ihmisiä jotka käveli tai juoksi ulkona ja sit kanssa kaikkee autoja, ja ennen kaikkea kaikkee koiria ja lintuja! Se oli ihan mun suosikkipaikka ja mä makoilin siinä aina tarkkailuasemissa. Sit kun meiän koti muutti tänne ni mun näköalapaikka unohtu sinne vanhaan paikkaan.
Mä en oikeestaan ollu ees muistanu sitä kyttäyspaikkaa ennen ku äispä järkkäs mulle tänään ylläripyllärin; uus näköalapaikka!! Se rakensi mulle niitten huoneeseen kyttäyspaikan, josta mä tsiikailin kaikkia ulkona olevia juttuja. Mä tsiikailin niitä juttuja tosi kauan, se oli niin siistiä! Välillä äispä ja iskäki kävi mun kaa kattelemassa juttuja ja sit välillä mä vartsasin ihan itekseen. Mä oon ihan vartiokoira nyt!
Reikä päässä Mikkelissä
Moi vaan! Mä oon täällä reissussa äispän kaa. Mä sain ehkä huipuimman ylläripyllärin sillon lähtöpäivänä ku hengailtiin äispän kaa vaan kotona ja oli reissun haisua ilmassa, ja sit yht äkkiä IRMA-neiti tuli mua hakemaan!! Irma on se mun huippu-ihanan-iso tyttöystävä Mikkelistä. Mä en voinu uskoo et se oli tullu mua tapaamaan mun kotiin!! Me mentiin eka Irman autolla mun puistoon, missä mä näytin sille tiluksia ja vähän kosiskelin kanssa. Sit me matkustettiin pitkä matka yhessä autossa. Mä oisin halunnu istuu Irman päällä selässä vieressä siellä autossa mut äispä tais olla vähän mustasukkanen ku se halus vaan et mä istun sen sylissä koko matkan. Kyl me vähän pussailtiin matkalla, Irma saa mun pään aina ihan sekasin ku me nähdään… Aah, Irma-neiti… (Syvä huokaisu…)
Irma vei mut ja äispän Turon ja Jenskan luokse. Me on oltu siellä Jenska-tätin ja Turon luona aika paljon mut nyt me ollaan täällä Kostin ja mummin ja ukin luona. Meillä kotona ei oo ollu lunta ku ihan tosi vähän aina välillä, mut täällä on tosi paljon lunta. Me onki peuhattu aika paljon ulkona (ja sisällä). Täällä on sellasta hyvää lunta missä vois pömöttää ihan täysillä. Mä en oo pömöttäny ku on ollu niin kiire tehä kaikkee muuta. Me on käyty lenkuroilla Kostin metässä ja jäälläki. Jää on sellasta liukasta, mut jos siinä on lunta päällä ni ei tartte liukastella vaan voi juosta lujaa. Siellä jäällä on huippua juosta, ja sitä kautta pääsee Kostin naapuriinki paljon nopeemmin, me käytiin siellä Turon kaa kylässä yhen kerran.
Me on kans Turon kaa tapeltu pari kertaa. Mulle tuli eilen ihan vallan reikäki päähän ku me otettiin vähä matsia. Mut ei mua haittaa, oonpahan vaan koviksempi. Me on tapeltu kepeistä ja sit on tapeltu leluista ja sit on kans tapeltu ihan muuten vaan. Turo on löytäny ihan tosi hyviksiä keppejä kaikilta lenkuroilta, se on tosi taitava siinä keppien löytämisessä. Mä oon kans aika paras sit siinä keppien varastamisen yrittämisessä. Joskus meiän keppiskabat vähän kuumenee ja sit tulee tappelu. Mut aina me ollaan kuitenki parhaista parhaita kameleita vaikka tapellaanki välillä. Turon on myös mun parhaista parhain tappelukaveri.
Kostilla on sen pihalla kaks ihan äärettömän hyvintä luuta! Ne on huippuisoja, melkein mun kokosia! Kosti on kyllä erireilu ku se antaa meiän lainata niitä sen luita. Me on niistäki vähän tapeltu Turon kaa, mut sit Turolle tuli paha olo ja mä söin vähän sen oksua. Äispä tuli siihen tietysti kiljumaan ni loppu sekin huvi lyhyeen, mut hyvät oli oksut sen mitä ehin vetää. Kostikin kävi maistamassa ja senkin mielestä ne oli hyvät. Kaikki oksut ei nimittäin oo, joskus saattaa tulla itelleki paha olo sitte. Nyt ei tullu.
Reissulainen
Äispä yrittää ehkä karata ilman mua matkalle. Se on laittanu omia tavaroita kassiin nyt aamulla, mut ei mitään mun tavaroita. Se sanoo että se ei oo muka ehtiny vielä pakata mun tavaroita, mut mä luulen et se puijaa. Se vaan sanoo niin ja sit se kuitenki yrittää karata ilman mua… Mut se ei käy! Mä oon reissulainen ja ilman mua ei voi lähtee. En suostu. Siks mä keksinkin hyvän idean; mä pakkasin itteni mukaan sen tavaroihin! Nyt se ei voi lähtee ilman mua mihinkään!! Hähähäää!! Siitäs sait karkaava äispä!!
Äkänen nais-Turo
Tänään on ystävyyspäivä. Sillon pitää olla kameleille erityisen kiltti ja tehä kivoja juttuja ja antaa lahjoja. Koska me ollaan äispän kaa aika hyviä kameleita ni me päätettiin tehä jotain kivaa yhessä. Ja kivaa = koirapuisto! Me mentiin mun lähipuistoon kattomaan jos siellä olis kameleita. Siellä ei ollu aluks ketään muuta ku kylmää ilmaa vaan, mut sitten sinne tuli lopulta yks nais-Turo. Se oli niinku mun Turo, mut tyttö. Mä menin tervehtii sitä ja sen ihmisiä ja RÄYH! Se kävi melkein mun kimppuun. Mä katsoin parhaaks pysytellä vähän kauempana mut se alko seuraamaan mua. Minkäs mä sille voin et oon niin komee ja ihana. Mua alko vähän ahistaa se sen seurailu ni mä sanoin sille et ”hei peruuta vähän sisko!”, ni arvatkaa mitä! Se suuttu mulle ja RÄYH!! Se kävi mun kimppuun uudestaan! Mulle tuli kauhee verenvuodatus niskaan ja mun valkosista niskakarvoista pysty näkemään ihan melkein selvästi et oli tullu verta, siis kun katto tarkkaan. Äispä vaan sano et ”ei haittaa yhtään”, miten se voi olla noin tunteeton! Me lähettiin äispän kaa sit kotiin ja mä mökötin koko matkan ja junnasin perässä.
Kotona mä sain äispältä paljon rapsuja ja pusuja ja me sovittiin koko juttu. Äispä on kuitenki mun paras äispä ja mä oon sen maailman suurin Onni!
HYVÄÄ YSTÄVYYSPÄIVÄÄ KAIKILLE MEIDÄN YSTÄVILLE!!
Jännitystä ilmassa
Tänään oli ensin ihan samanlainen lököttelypäivä ku eilenkin, äispän kaa vaan makoiltiin sohvanpuolikkaalla ja tsillailtiin. Sit alko puhelimet soida ja äispä puhua ja yhtäkkiä oli hurjasti jännitystä ilmassa! Äispä oli ihan jännityksessä ja käveli ees ja taas ja puhu puhelimessa ja oli taas jännityksessä. Muakin sit vähän jännitytti. Sit ispä tuli kotiin ja sano että musta tulee nyt rivitalokyttääjä. Eiks kyttä oo niinku poliisi? Musta tulee siis joku poliisi. Mä oonki kyllä aika hyvä määräilemään ja tarkkailemaan ja tutkimaan, poliisit tekee niin. Mä taidanki heti mennä vähän harjottelemaan ja tutkimaan mitä tuolla sängyn alla on…
Niiskutusta ja köllöttelyä
Me on monta päivää jo äispän kaa oltu kahestaan kotona. Me on niiskutettu (äispä enemmän ja mä ihan vaan vähäsen), me on köllötelty sohvanpuolikkaalla kahestaan ja me on valitettu (äispä oloaan ja mä tylsyyttä). Sen takia vaan sohvanpuolikkaalla köllötellään kun pari päivää sitten tuli 2 miestä ja ne varasti meidän sohvasta puolet! Ja äispä ei ees estäny! Se oli varmaan niin kauhusta kankea että se ei uskaltanu tehä mitään. Mä oisin kyllä uskaltanu mut mä satuin olemaan just sillon majassa kun ne tuli, ni en päässy hätiin. Ni nyt meillä on vaan puolikas sohva. Me ei mahduta siihen koko perhe yhtäaikaa, on kokeiltu. Ja arvatkaa kuka sieltä saa sillon lähteä? No äispä tietysti! 🙂
Papan peesissä
Mä olin kyläilemässä mummun ja papan luona äsken. Se oli aika rankkaa ku mun piti yrittää pysyä niitten perässä kokoajan, varsinki papan perässä, kun me ollaan sen kaa tosi hyvät kaverit. Ja sit oli kans rankkaa ku mun piti kokoajan miettii miten mä voisin vähän höynäyttää mummua ja pappaa. Kun niitä voi vähän höynäyttää kun ne ei tiiä kaikkia äispän sääntöjä, hehe. Musta on kivaa olla niitten kaa ku siellä saa aina tehä kaikkee sellastaki mitä kotona ei saa. Niinku pomppii ja leikkii ja syyä sohvalla. Äispä ruiskuttaa mun päälle vettä jos mä ees yritän tehä niin kotona. Mun mielestä ketään ei sais ruiskuttaa vedellä, se ei oo kivasti tehty.
Mä kekkasin viime yönä ihan sikahyvän höynäytyksen. Mä vähän pöyhin mun petiä ja vinkasin pari kertaa ni mä pääsin heti ulos vaikka kaikki oli nukkumassa ja oli ihan keskellä yötä! Äispä ei ikuna veis mua ulos keskellä yötä, mut pappa vei koska pappa on silleen kivampi. Kyl mä kuiteski tykkään äispästäki aika paljon, vaikka se ei viekään mua ulos keskellä yötä. Viikonlopun paras kohta oli kuitenki se, kun me katottiin mummun kaa ikkunasta ja mä näin et mun äispä ja iskä tulee. Mä pussailin niitä kovasti kun mä kuiteski tykkään niistä vaikka ne onkin välillä vähän nihkeitä.
Hävettää
Mua joskus hävettää ispä ja äispä… Ne on siis niiiiiiiiiin noloja välillä… Ne hölmöilee ja nauraa räkättää ja vielä ihan tyhmille jutuille! Ja joskus ne kans pistää mut tekemään kaikkee tosi noloo, niinku nyt me ollaan kaks päivää leikitty jotain ”DJ Onnia”. Ne pistää hiphoppii tulemaan ja sit mä joudun olee se dj. Mä niinku muka teen kaikkee joujou:ta ja raapimista ja sellasta. Ja sit ne on olevinaan niin älyttömän hauskoja ja ketään muuta ei kuiteskaan naurata ku niitä. Siis hitsi mua välillä hävettää ne. Sillon kun mua hävettää ni mä käyn vähän kumaraan ja yritän olla ku en tuntiskaan niitä, vähän vaan mulkoilen silmäkulmista et ”voi vitsi miten noloja tyyppejä”.
p.s. Tänään ku käytiin äispän kaa pallokentällä ni siellä ei ollu ketään kameleita. Mä kyllä haistoin et ne oli ollu siellä mut ei me nähty ketään kuitenkaa. Sit me vaan tsillailtiin kahestaan siellä ja mä sain juosta ihan ite ja pömöttää ihan niin paljon ku mä halusin. Oli aika kuul.
Akiliitoa tuutista
Nyt tulee akiliitoa joka tuutista kun sitä tulee telkkariruudusta kanssa! Tänään tuli sellasta kuvaa telkkarista mikä oli sieltä mun akiliitopaikasta, kuvitelkaa! Mä oon nyt melkein julkkis! Me katottiin äispän kaa sitä ohmelmaa yhessä ja oltiin molemmat sitä mieltä kyllä että mä oon parempi ku ne siellä ruudussa. Mä kyllä tykkäsin siitä yhestä valkosesta, piti ihan käyä kuopasemassa sitä ruutua kun se oli niin hyvännäkönen. Mä seurasin ihan silmät tarkkana niitä kaikkia temppuja mitä ne teki. Mäkin oisin osannu silleen hyppiä ja kiivetä ja putketa ja istua ja pyörähdellä! Mä oisin varmana voittanu sen koko kisan ja saanu tuhannesti palkintoja ja herkkuja ja rapsuja. Jos oisin tienny siitä kisasta ni oisin varmana menny ja voittanu.
Me käytiin tänäänki siellä mun pallokentällä ja siellä oli taas kauheesti kameleita! Mulla oli niin kivaa et mulla tuli kaks oksuakin kesken leikkien, mut ei se haitannu yhtään. Ronja oli siellä ja Alvari ja sit yks uus kaveri Nalle ja pikku-Elmeri ja naapurin Remu ja iso-Leo ja jotain muitaki. Kauheesti kameleita. Välillä tuli niin kova tuuli et pikku-Elmeri meinas lähtee ilmaan sen mukana, mut meitä ei paleltanu kun me juostiin ja painittiin niin hulluna. Toivottavasti mentäis joka päivä sinne!
Kameli-invaasio
Tänään aamulla äispä marssi sen huoneesta ja kaappas mut mukaansa ja suoraan ulos. Ikuna ei oo ollu noin nopee lähtö! Me mentiin lenkuroimaan mun hienostelupallokentälle, mut sinne olikin tullu kameli-invaasio! Siellä oli Ronja ja paljon kaikkee uusia kameleita kans. Mä varjostin siellä yhtä keltasta noutajaa, Venlaa. Venla liehitteli mua huiskimalla hännällä mun naamaa ja mä seurasin sen märkää häntää ympäri kenttää. Mulle tuli pian aika kylmis, kun siellä oli ihan litsläts märkää ja niin kovin tuulista. Kotona äispä puhalsi muhun karvanpuhalluskoneella lämpää ilmaa ja mä pääsin pyyhkeessä iskän viereen torkkumaan. Siinä oli lämpä olla.
Käytiin kans akiliitämässä tänään. Äispä yritti olla juonio ja viiä mut aamulla riekkumaan kentälle etten jaksais riekkua akiliitämässä, mut ei kyllä tommonen tuu onnistumaan. Mä jaksan aina riekkua akiliitopaikassa. Kyl mä tein kans vähän niitä akiliitotemppuja myös. Me mentiin niitä temppuja monta peräkkäin ja mä sain paljon ylistystä ja kiitosta niinku mun kuuluukin. Paitsi putken kohdalla tuli vähän tönimistä ku oisin halunnu mennä ulkokautta ja putken päällä kävellen, mut se ei ilmeisesti oo näitten tiukkisten mielestä sopivaa… Tylsimykset, sanon minä.
Bostoninterrieri Onni ja Ranskanbulldoggi Litmanen 