Näköalapaikalla

Siellä missä meiän koti oli ennen, ni siellä mulla oli sellanen yks mahti näköalapaikka. Se oli mun olohuoneen sohvalla ja siitä pysty vahtaamaan kaikkia ihmisiä jotka käveli tai juoksi ulkona ja sit kanssa kaikkee autoja, ja ennen kaikkea kaikkee koiria ja lintuja! Se oli ihan mun suosikkipaikka ja mä makoilin siinä aina tarkkailuasemissa. Sit kun meiän koti muutti tänne ni mun näköalapaikka unohtu sinne vanhaan paikkaan.

Mä en oikeestaan ollu ees muistanu sitä kyttäyspaikkaa ennen ku äispä järkkäs mulle tänään ylläripyllärin; uus näköalapaikka!! Se rakensi mulle niitten huoneeseen kyttäyspaikan, josta mä tsiikailin kaikkia ulkona olevia juttuja. Mä tsiikailin niitä juttuja tosi kauan, se oli niin siistiä! Välillä äispä ja iskäki kävi mun kaa kattelemassa juttuja ja sit välillä mä vartsasin ihan itekseen. Mä oon ihan vartiokoira nyt!

Näköalapaikka

8 responses

  1. Määki kyttäilen meidän makkarin ikkunasta! Mää en pitkään aikaan nähny mitään, ku tyhmä säleikkö oli tiellä, mutta nyt mää oon taas nähny ja se on tosi hyvä juttu!

    24 helmikuun, 2008 9:28 pm

  2. Wappu

    Mä en ymmärrä miks mulla ei oo mitään tollasta kyttäyspaikkaa. Mä oisin kyl tosi hyvä Kyttääjä!

    24 helmikuun, 2008 10:12 pm

  3. Mäkin ennen sain kyttäillä ohikulkijoita, mutta sattui se ikkunavahinko enkä saa enää kyttäillä.
    Toisista ikkunoista voin kyttäillä, mutta ei takapihalla ole mitään kyttäiltävää.

    25 helmikuun, 2008 12:34 pm

  4. tiitumorse

    Kyttääminen on tosi tärkeetä. Nykyisin me kytätään vaan yläkerran ikkunasta, ku alakerta on jotenki estetty. Tai voitais me vissiin telkkarin päällä istua, mut äispä ei anna.

    25 helmikuun, 2008 2:29 pm

  5. Mikä ikkunavahinko sulle on Juli sattunu? Me ollaan kyllä hyvä kyttäysryhmä kun kaikki on joko kytänny tai kyttää tai haluais kytätä. SUPER-kytät!!

    25 helmikuun, 2008 6:49 pm

  6. Siitä on jotain yli vuosi aikaa. Mulla oli aina ne säleet pois makkarin ikkunan eestä, et mä näen kyttäillä. Sit yks aamu Äispä lähti ja tyhmä, tyhmä naapurin Veeti keltainenkoira tuli meidän pihalle hyppiin päin Äispää ja haukkuun. Mä tykkään mun Äispästä hirveesti ja en halua, että sen päälle noin hypitään niin mä aloin haukkuun kans, kun mä kerta näin sen kaiken siitä ikkunasta. Sitten kun se Veeti ei mennyt pois niin mä hyppäsin ihan vahingossa ja ihan vähän vain päin ikkunaan ja se meni halki, siis ikkuna ei Veeti. Sitten se ikkuna piti ottaa irti ja viedä korjaamolle ja se tuli ehjänä takasi kotiin.

    Silleen siitä jupakasta oli oikeestaan mulle hyötyä, että mä sain Papalta rahaa sen ikkunan korjaamiseen, mutta mä laitoin ne rahat säästöön ja Ispä ja Äispä makso sen ikkunan.

    25 helmikuun, 2008 11:45 pm

  7. Hui mikä jänskättävä tarina!! Sä oot aika pimu kun sait ihan vähän vaan törmäämällä sen ikkunan halkipoikki! Onneks sait ne rahat kuiteskin ja sun äispä pelastuin Veetin hypinnästä. Sä oot kyllä tosi rohkee!

    26 helmikuun, 2008 8:46 am

  8. Joo, nää oot ihan huippukovis tyyppi, Juli! Koviksempi ku ikkuna! Ja ikkuna on aika kovis.

    26 helmikuun, 2008 9:29 pm

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s