Valtakunnan laajennus
Rakkaat ystävät ja uskolliset alamaiset, nyt seuraa tärkeä kuninkaallinen tietotus, tietottajana Kuninkas-Onni! Mun valtakunta on nyt laajentunut! Se kaikki repiminen, rikkominen, paukuttaminen, pöristäminen, sotkeminen, siivoominen ja rojujen levittely johti siihen, että meillä on nyt uus koti. Se on ihan kiva lisä mun valtakuntaan ja mä oon saanu sieltä, eli täältä, uusia ihmiskavereita ja koirakameleita. Naapurissa asuu yks naapurin-täti ja naapurin-setä ja niiden naapuri-koira, joka on kans mun uusin tyttöystävä. Mä tarkkailen niitä aidan läpi, että mitä ne puuhaa siellä. Ne on tosi kivoja ja niiden naapuri-kotikin on varmaan kiva. Mä melkein kävin kerran niillä kun niiden ovi oli auki. Mutta sitten toinen ovi olikin kiinni ni en päässy tekemään sellasta kunnollista kierrosta siellä niiden kodissa. Oisin voinu hyvin tutustua mun uuden tyttöystävän asumukseen paremmin.
Rojua
Iskä ja äispä on ehkä tullu hulluiksi. Meillä on yleensä aika siistiä kun äispä tykkää siitä että tavarat on paikoillaan, munkin leluja se nostelee mun lelulaatikkoon ihan jokapäivä, ja sitten mä taas levittelen ne ympäriinsä kun mun mielestä niitten paikka on ympäriinsä. Silleen ne on paljon kätevämmin esillä. No mutta, äispän mielestä ei, ja nyt se on ehkä tullu hulluksi, koska kaikki meidän rojut on ihan ympäriinsä! Mä mahdun just ja just kävelemään tuolla rojujen välissä, niin paljon sitä rojua on jokapuolella. Mun on pidettävä äispää silmällä ettei se hulluunnu ja vaikka karkaa…
Kuninkaalliset aarteet
Mä oon taas ollu remppakoirana melkein kokoajan. Välillä oon vaan käyny kotona nukkumassa ja sitten on taas pitäny mennä remppaamaan. Vaikka enhän mä siis remppaa, kun ei noi anna. Ne varmaan pelkää että niitten jälki olis niin suvereenisti tyhmän näköstä sen jälkeen kun mä taituroisin niitten sisustuksen vaan että voila! niin siks ei anna mun rempata. Mun tehtävä on vartioida meidän pihaa ja mun aarteita siellä pihalla.
Yhtenä päivänä kun me mentiin iskän kaa sinne pihalle ni mä löysin ehkä maailman parhaan ultimate-aarteen; herkkuluun! Meiän vanhalta pihalta ei oo ikinä löytyny sellasia aarteita, ja nekin semihyvät aarteet mitä oon löytäny ni nekin äispä on heittäny aina heti roskiin. Se uus piha on kyllä tosi hyvä paikka. Siinä voi ottaa aurinkoa kaikessa rauhassa eikä tartte häiriintyä siitä jos äispä ja iskä rymistelee tai pöristelee remonttia sisällä. Mulla on siellä sen mun herkkuluun lisäks yhen tuliaispallon jämät ja sain mä sinne yhen sikasipsinki mut söin sen jo tietty. Se piha on huippuhengailumesta! Sieltä pihan kulmasta näkee naapuriin ja siellä asuu yks mun uus tyttökaveri Anna. Se on harmaa ja pörrönen ja sekin on terrrrieri niinku mäkin. Se yrittää aina esittää mulle viileetä mut se on kyllä vaan ajan kysymys millon sen kuuli murenee mun hurmaavan olemuksen edessä. Mä kyttäilen sitä Annan pihaa sieltä kulmasta aika monesti.
Fänejä
Meillä on ollu niin kamalasti kiireitä että mä oon unohtanu kertoo että mulla on kamalasti fänejä. Fänit on sellasia alamittasia ihmisiä, jotka puhuu kovaa ja korkeelta ja kiljahtelee. Ne fänit asuu äispän töissä, siellä mä oon niitä nähny kun ollaan haettu äispää sieltä iskän kaa autolla. Kerran äispä otti mut kierrokselle sinne töihin ja mä sain paljon rapsuja ja silejä ja kiljahduksia. Siellä oli tosi hienoja palloja siellä äispän töissä mut äispä ei antanu mun leikkii niillä. Mua vähän alko melkeen ressata kun ne fänit oli niin tunkeilevia välillä, että joka paikkaan olis pitäny lipasta ja kaikkien lahkeita haistella, mutta enhän mää ehtiny kun niitä oli niin paljon ja niitä tuli jokapuolelta. Sitten me lähettiin pois kun musta alko tuntuu siltä et tää on nyt nähty. Seuraava fänitapaaminen meni jo paljon kivammin, ne alamittaset pysy paremmin ruodussa kun mä olin autossa ja iskä vaan säännösteli niiden määrää avaamalla ikkunaa. Ja kun äispä tuli niin mä pussailin sen ihan kokonaan märäks koska se on mun äispä.
Junailija
Mä junailin eilen äispän kaa sinne rivariin. Mä en kyllä mitenkään hirveesti välitä junailusta, kun se tuppaa olemaan yleensä aika tylsää. Ei saa riekkua, ei saa peuhata, ei saa laulaa, ei saa käydä henkilökohtaisesti tervehtimässä muita matkustajia… Eli ihan tympälettä. Eilen me kuitenki junailtiin sellaseen paikkaan missä oli ihan ältsin paljon ihmisiä ja niistä jotkut halusi tulla mun juttusille. Sehän passas, olipahan edes jotain tekemistä.
Meiän junailumatka loppu sinne talonvaltauspaikkaan ja iskäkin oli siellä. Ei siellä mitään uutta ollu, pari teippiä löysin ja silppusin yhen talouspaperirullan, tai oisin silpunnu kokonaan jos oisin ehtiny. Sit mä jouduin taas portin takaa kattomaan kun iskä ja äispä huiski seiniä. Ihan tympälettä olla siellä valtauspaikassa jos joutuu vaan portin takaa kattomaan kaiken maailman huiskintaa. Mä haluun lisää äksöniä!!
Vieraita koiria
Mä olin eilen lähimummulassa kylässä kun iskä ja äispä oli jossain riekkumassa. Musta se on jo ihan tarpeeks törkeetä että ne käy riekkumassa ILMAN MUA, mut tällä kertaa mentiin törkeydessä ihan uusiin svääreihin. Nimittäin kun ne tuli takas niin oli jo myöhä, ihan pimeetäkin oli jo, ja ilmassa oli kummia haisuja… nimittäin vieraan koiran haisuja!! Äispä lemusi ihan vieraalle koiralle, ja kaikkeista ultimatepahinta tässä on se, että ei yhdelle – eikä kahdelle – vaan KOLMELLE vieraalle koiralle!!! Mun piti nuuskuttaa äispää tosi tarkkaan ja sit mä sain käsityksen karmeista tapahtumista. Siellä oli tapahtunu rapsutusta ja silitystä ainakin, ja ehkä vähän pussailua kanssa. KOLMEN VIERAAN KOIRAN KANSSA!!!
Eka mä olin vähän pettyny äispän petturuuteen, mut sit mä aattelin et ei jaksa olla mökö ja pussailin äispää niin kauan et se varmasti muisti et MÄ oon sen paras kaveri. MUA äispän pitää rapsuttaa ja silittää ja MUN kanssa vaan pussailla. Ja MULLE pitää heti esitellä ne kolme koiraa koska ne oli jättäny äispän vaatteisiin hyviä tyttökoiran lemustuksia.
Poirotti pihalla
Uudessa kyläpaikassa on sellanen piha, se on sellanen ulkoilupaikka mut tosi pieni. Me oltiin kameleitten kaa mietitty että jos se piha on joku ansa kun se on jotenki epäilyttävä. Mä olin jo melkein varma siitä ansajutusta kun äispä ja iskä usutti mua sinne niin yli-innokkaasti joka aamu ja ilta. Ni mä en sitten menny vaan juoksin karkuun ja murisin niille, en halunnu ansottua siellä, ou-nou. Menkää ite uunot, mä en kyllä tuu.
Tänään äispä sit meni sinne ni mäkin menin samalla tsekkaamaan sen paikan, tekee niinku salapoliisityötä siellä. Mä oon vähän niinku sen pihan Herkules Poirotti, kun oon niin vahva ku Herkules ja mulla on vähintään yhtä hienot viikset kun Poirottilla, paitsi hienommat. Mä tein SUPERtarkkaa tutkimusta siellä eka ja se piha ei vaikuttanu lainkaan uhkaavalta. Äispä alko taltuttaa sitä pihaa semmosella räminäkepillä. Se räminäkeppi on ehkä joku imurivihulaisen sukulainen, ainakin se näytti yhtä kammottavalta vähän jännittävältä ja piti kans kummaa ääntä. Mä oisin halunnu vähän pöllyttää sitä keppiä mut en päässy iskuetäisyydelle kun se oli niin nopee ja sillä oli piikkejä. Sit mä aloin aikani kuluks pömöttää hulluna ja kaivoin pari kuoppaa ja söin pikkasen tuoreita oksia suoraan puista ja löysin pari hyvää kepukkaa järsittäväks. Ei se piha sittenkään ehkä oo ansa kun siellä oli kaikkia tollasia kivoja juttuja ja ei mulle käyny mitenkään vaan oon ihan kunnossa. Mut ehkä kuitenkin pitää olla tarkkana vielä jonkin aikaa että voi olla ihan varma pihan vihulaisuudesta… Jatkan tutkimuksia…
Remonttikoirana
Me oltiin koko viikonloppu siellä uudessa kyläpaikassa, siellä mihin me vietiin viimeks niitä rojuja. Nyt me vietiin lisää rojuja ja jäätiin sinne nukkumaanki. Iskä ja äispä oli siellä remontissa ja mä oli remonttikoirana. Remontti on sitä kun rojuja lojuu joka paikassa ja hirveesti roskia ja paikkoja menee rikki ja mihinkään ei saa koskea. Remonttikoirana oleminen oli välillä tosi tylsää, just siks ku mihinkään ei saanu koskee vaan aina tuli kauhee huuto. Remonttikoiruudessa oli kyllä se hyvä puoli että sai hyviä makusteluluita ja sai olla kaiken päivää äispän ja iskän kaa. Mut on siinä kans se huono puoli et se on tosi rankkaa, kun pitää kokoajan vahtii että iskä ja äispä tekee kaiken oikein ja mitä ne nyt tekee ja minkä se nyt laitto tonne tuolin päälle ja mikä täällä haisee. Se on tosi rankkaa.
Iskä aina valittaa että mä muka haisen kamalan pahalle joskus, mut nyt ei kyllä kannattais yhtään. Mulla meni nimittäin ihan nenä tukkoon kun iskä haisi niin pahalle remontissa. Se haisi niin pahalle että koko kyläpaikka haisi ihan kummalliselle ja mun alko melkein päätä huimata. Meiän piti avata kaikki ovet ja ikkunat että saatiin iskän remonttilemua ulos että voitiin nukkua siellä edes.
Aarteita kylässä
Me on kyläilty tosi paljon viime päivinä, matkusteltu paljon autolla ja käyty kylässä eri paikoissa, juu nou. Me mentiin yhtenä päivänä johonkin uuteen paikkaan kylään mut siellä ei ollu ketään kotona. Me mentiin kuitenki sinne ja siellä ei myös ollu mitään pöytiä eikä sohvia eikä sänkyjä, eikä yhtään mitäänkään tavaroita! Vieraita lemuja siellä oli, ihmisten ja koirien lemuja, mä tutkin sen paikan ihan joka nurkasta joka nurkkaan. Siellä oli 3 eri lattiaa ja paljon portaita sisällä, ja mä löysin välillä kaikkee herkkuroskia sieltä nurkista ja tietty söin ne. Lähimummulan mummo ja pappakin tuli sinne kylään ja mä läksin niitten kanssa niille kylään. Mä olin siellä tosi kauan ja me käytiin papan kaa lenkuralla ja mä sain mummolta herkkuja. Sit oli melkein yö kun iskä ja äispä tuli hakemaan mua.
Eilenkin lähettiin matkalle autolla ja autossa oli paljon rojua. Me hukattiin iskän kaa äispä johonki siinä matkalla, kun se pönttöpää nousi autosta kesken matkan! Onneks se sitten löyty samasta paikasta myöhemmin, mut kyllä mä vähän huolestuin ekana. Me miehet vietiin ne rojut sinne kyläpaikkaan kun siellä ei taaskaan ollu ketään kotona. Iskä rupesi ihan hurjaks ja alko rikkoa siellä paikkoja! Mä oisin auttanu kyllä, koska rikkominen on mun erityisalaa, mutta ei se antanu koska se on ihan tajuton kun ei tajua miten hyvä mä oon. Mä sit vaan kantelin risuja ulkonta sisälle ja imeskelin niitä ku ei siellä ollu muutakaan tekemistä.
Mut se ulkopaikka! Siellä kylässä on ulkopaikka missä saa olla ilman hihnaa ihan omineen! Vähänkö siistiä! Mä oon kirjotellu sinne paljon viestejä kun siellä oli kaikkee vieraita viestejä valmiiks. Siellä luki kaikkee et ”Tää on meidän piha, menkää pois!” ja ”Naapurin kissa haisee!”. Mä kirjotin sinne sit et ”Missä te ootte?”, ”Kuninkas-Onni kävi täällä.” ja ”Teillä on hieno valtakunta”. Ei oo tullu vastauksia, eikä oo näkyny muita kirjottelijoitakaan siellä. Mutta sieltä pihalta löytyy kans kaikkia aarteita; rikkinäinen mittauslaite, naruja, puskaoksia ja hienoja kiviä. Löytäjä saa pitää!
Bostoninterrieri Onni ja Ranskanbulldoggi Litmanen 
