Archive for 6 huhtikuun, 2008

Poirotti pihalla

Uudessa kyläpaikassa on sellanen piha, se on sellanen ulkoilupaikka mut tosi pieni. Me oltiin kameleitten kaa mietitty että jos se piha on joku ansa kun se on jotenki epäilyttävä. Mä olin jo melkein varma siitä ansajutusta kun äispä ja iskä usutti mua sinne niin yli-innokkaasti joka aamu ja ilta. Ni mä en sitten menny vaan juoksin karkuun ja murisin niille, en halunnu ansottua siellä, ou-nou. Menkää ite uunot, mä en kyllä tuu.

Tänään äispä sit meni sinne ni mäkin menin samalla tsekkaamaan sen paikan, tekee niinku salapoliisityötä siellä. Mä oon vähän niinku sen pihan Herkules Poirotti, kun oon niin vahva ku Herkules ja mulla on vähintään yhtä hienot viikset kun Poirottilla, paitsi hienommat. Mä tein SUPERtarkkaa tutkimusta siellä eka ja se piha ei vaikuttanu lainkaan uhkaavalta. Äispä alko taltuttaa sitä pihaa semmosella räminäkepillä. Se räminäkeppi on ehkä joku imurivihulaisen sukulainen, ainakin se näytti yhtä kammottavalta vähän jännittävältä ja piti kans kummaa ääntä. Mä oisin halunnu vähän pöllyttää sitä keppiä mut en päässy iskuetäisyydelle kun se oli niin nopee ja sillä oli piikkejä. Sit mä aloin aikani kuluks pömöttää hulluna ja kaivoin pari kuoppaa ja söin pikkasen tuoreita oksia suoraan puista ja löysin pari hyvää kepukkaa järsittäväks. Ei se piha sittenkään ehkä oo ansa kun siellä oli kaikkia tollasia kivoja juttuja ja ei mulle käyny mitenkään vaan oon ihan kunnossa. Mut ehkä kuitenkin pitää olla tarkkana vielä jonkin aikaa että voi olla ihan varma pihan vihulaisuudesta… Jatkan tutkimuksia…


Remonttikoirana

Me oltiin koko viikonloppu siellä uudessa kyläpaikassa, siellä mihin me vietiin viimeks niitä rojuja. Nyt me vietiin lisää rojuja ja jäätiin sinne nukkumaanki. Iskä ja äispä oli siellä remontissa ja mä oli remonttikoirana. Remontti on sitä kun rojuja lojuu joka paikassa ja hirveesti roskia ja paikkoja menee rikki ja mihinkään ei saa koskea. Remonttikoirana oleminen oli välillä tosi tylsää, just siks ku mihinkään ei saanu koskee vaan aina tuli kauhee huuto. Remonttikoiruudessa oli kyllä se hyvä puoli että sai hyviä makusteluluita ja sai olla kaiken päivää äispän ja iskän kaa. Mut on siinä kans se huono puoli et se on tosi rankkaa, kun pitää kokoajan vahtii että iskä ja äispä tekee kaiken oikein ja mitä ne nyt tekee ja minkä se nyt laitto tonne tuolin päälle ja mikä täällä haisee. Se on tosi rankkaa.

Iskä aina valittaa että mä muka haisen kamalan pahalle joskus, mut nyt ei kyllä kannattais yhtään. Mulla meni  nimittäin ihan nenä tukkoon kun iskä haisi niin pahalle remontissa. Se haisi niin pahalle että koko kyläpaikka haisi ihan kummalliselle ja mun alko melkein päätä huimata. Meiän piti avata kaikki ovet ja ikkunat että saatiin iskän remonttilemua ulos että voitiin nukkua siellä edes.