Poirotti pihalla

Uudessa kyläpaikassa on sellanen piha, se on sellanen ulkoilupaikka mut tosi pieni. Me oltiin kameleitten kaa mietitty että jos se piha on joku ansa kun se on jotenki epäilyttävä. Mä olin jo melkein varma siitä ansajutusta kun äispä ja iskä usutti mua sinne niin yli-innokkaasti joka aamu ja ilta. Ni mä en sitten menny vaan juoksin karkuun ja murisin niille, en halunnu ansottua siellä, ou-nou. Menkää ite uunot, mä en kyllä tuu.

Tänään äispä sit meni sinne ni mäkin menin samalla tsekkaamaan sen paikan, tekee niinku salapoliisityötä siellä. Mä oon vähän niinku sen pihan Herkules Poirotti, kun oon niin vahva ku Herkules ja mulla on vähintään yhtä hienot viikset kun Poirottilla, paitsi hienommat. Mä tein SUPERtarkkaa tutkimusta siellä eka ja se piha ei vaikuttanu lainkaan uhkaavalta. Äispä alko taltuttaa sitä pihaa semmosella räminäkepillä. Se räminäkeppi on ehkä joku imurivihulaisen sukulainen, ainakin se näytti yhtä kammottavalta vähän jännittävältä ja piti kans kummaa ääntä. Mä oisin halunnu vähän pöllyttää sitä keppiä mut en päässy iskuetäisyydelle kun se oli niin nopee ja sillä oli piikkejä. Sit mä aloin aikani kuluks pömöttää hulluna ja kaivoin pari kuoppaa ja söin pikkasen tuoreita oksia suoraan puista ja löysin pari hyvää kepukkaa järsittäväks. Ei se piha sittenkään ehkä oo ansa kun siellä oli kaikkia tollasia kivoja juttuja ja ei mulle käyny mitenkään vaan oon ihan kunnossa. Mut ehkä kuitenkin pitää olla tarkkana vielä jonkin aikaa että voi olla ihan varma pihan vihulaisuudesta… Jatkan tutkimuksia…

Advertisement