Kuninkaalliset aarteet
Mä oon taas ollu remppakoirana melkein kokoajan. Välillä oon vaan käyny kotona nukkumassa ja sitten on taas pitäny mennä remppaamaan. Vaikka enhän mä siis remppaa, kun ei noi anna. Ne varmaan pelkää että niitten jälki olis niin suvereenisti tyhmän näköstä sen jälkeen kun mä taituroisin niitten sisustuksen vaan että voila! niin siks ei anna mun rempata. Mun tehtävä on vartioida meidän pihaa ja mun aarteita siellä pihalla.
Yhtenä päivänä kun me mentiin iskän kaa sinne pihalle ni mä löysin ehkä maailman parhaan ultimate-aarteen; herkkuluun! Meiän vanhalta pihalta ei oo ikinä löytyny sellasia aarteita, ja nekin semihyvät aarteet mitä oon löytäny ni nekin äispä on heittäny aina heti roskiin. Se uus piha on kyllä tosi hyvä paikka. Siinä voi ottaa aurinkoa kaikessa rauhassa eikä tartte häiriintyä siitä jos äispä ja iskä rymistelee tai pöristelee remonttia sisällä. Mulla on siellä sen mun herkkuluun lisäks yhen tuliaispallon jämät ja sain mä sinne yhen sikasipsinki mut söin sen jo tietty. Se piha on huippuhengailumesta! Sieltä pihan kulmasta näkee naapuriin ja siellä asuu yks mun uus tyttökaveri Anna. Se on harmaa ja pörrönen ja sekin on terrrrieri niinku mäkin. Se yrittää aina esittää mulle viileetä mut se on kyllä vaan ajan kysymys millon sen kuuli murenee mun hurmaavan olemuksen edessä. Mä kyttäilen sitä Annan pihaa sieltä kulmasta aika monesti.
Fänejä
Meillä on ollu niin kamalasti kiireitä että mä oon unohtanu kertoo että mulla on kamalasti fänejä. Fänit on sellasia alamittasia ihmisiä, jotka puhuu kovaa ja korkeelta ja kiljahtelee. Ne fänit asuu äispän töissä, siellä mä oon niitä nähny kun ollaan haettu äispää sieltä iskän kaa autolla. Kerran äispä otti mut kierrokselle sinne töihin ja mä sain paljon rapsuja ja silejä ja kiljahduksia. Siellä oli tosi hienoja palloja siellä äispän töissä mut äispä ei antanu mun leikkii niillä. Mua vähän alko melkeen ressata kun ne fänit oli niin tunkeilevia välillä, että joka paikkaan olis pitäny lipasta ja kaikkien lahkeita haistella, mutta enhän mää ehtiny kun niitä oli niin paljon ja niitä tuli jokapuolelta. Sitten me lähettiin pois kun musta alko tuntuu siltä et tää on nyt nähty. Seuraava fänitapaaminen meni jo paljon kivammin, ne alamittaset pysy paremmin ruodussa kun mä olin autossa ja iskä vaan säännösteli niiden määrää avaamalla ikkunaa. Ja kun äispä tuli niin mä pussailin sen ihan kokonaan märäks koska se on mun äispä.
Bostoninterrieri Onni ja Ranskanbulldoggi Litmanen 