Kesämiehen kesäblogi
Mäkin päätin laittaa mun kesämies-kuvan tohon ylös kun Julikin oli laittanu kesätyttökuvan sen blogiin.
Me on taas äispän kaa vaan hengailtu tänään, ihan normaalipäivä. Aamulla tosi aikasin äispä lähti johonkin ispän kanssa mut tuli pian takasin ilman iskää. Normaalia. Sit me jatkettiin äispän kaa unia vielä aika kauan, mä nukuin sen peiton alla kun iskä ei ollu kotona. Normaalia. Sit me herättiin ja syötiin. Normaalia. Sit me mentiin ulos lenkuroimaan ja jouduttiin sellasiin paikkoihin missä ei oltu ennen käyty. Sekin on nykyään normaalia kun ei me olla vielä ehditty kaikissa paikoissa käydä.
Lenkuran jälkeen me hengailtiin pihalla lämmössä. Mä puutarhuroin vähän sitä aitaa kun ei iskä ja äispä oo saanu aikaseks. Mä otin pari oksaa pois siitä yhestä kohtaa että näkisin paremmin Annan pihalle. Äispä ei tykänny mun tarhuroinnista ja se ruiskutti mun päälle vettä, varsinkin sillon kun mä luulin sen varvasta isoksi oksaksi. Ihan turhaa mun mielestä suuttua tollasesta jutusta, mitäs tunkee varpaansa jokapaikkaan!
Kun me oltiin loikoiltu pihalla tarpeeks kauan, me lähettiin ostoksille. Me käytiin mun suosikkikaupassa, siellä mistä saa leluja ja herkkuja. Tää oli kyllä eri suosikkikauppa kun aikasemmin, mut ei se mua haittaa. Pääasia että saa leluja ja herkkuja. Äispä toi mulle sieltä keksejä ja lelun. Se lelu oli keltanen kumikoira, ehkä se on keltanenkuminoutaja. Se piipitti mulle ärsyttävästi ja mun piti möyhentää sitä ihan tosissaan pari tuntia että mä sain sen vaikenemaan! Mä sain jo osan täytteistäkin ulos siitä, että tää päivä on kyllä menny ihan hyvin siltä osin. Välillä me otettiin sen keltasenkuminoutajan kanssa vähän lepiä, kun ei kumminkaan kokoaikaa jaksa taistella. Lepin jälkeen taas taisteltiin hulluna ja nyt se ei enää piipitä mulle yhtään kun se tietää että mä oon kunkku.
Mu(s)tanaamio
Tänään meidän pihalla kävi kuhinaa, siellä oli monta eri naapuria ja mun naiset Pertta ja Annakin kävi siellä. Mun mielestä kaikki tollaset vierailut on ihan huippukivoja, mut nyt MUA ei päästetty pihalle ollenkaan! Mä jouduin olee yksin sisällä kun muut oli ulkona ja rapsutteli seiniä ja muita koiria. Mä kattelin ikkunasta ja koitin koputella et ”hei! avatkaa ovi!”, mut ei kukaan kuullu mun koputtelua.
Sit vasta kun kaikki oli lähteny ni mä pääsin ulos, niin tyypillistä ajattelemattomuutta iskältä ja äispältä. Mun piti tietty heti tutkii et mitä kaikkee siellä on tapahtunu, ja lukee Annan viesti jonka se oli mulle jättäny. Mut sit tuli ylläri-pylläri: mulle oli jätetty sinne yhteen nurkkaan naamioitumisvehkeitä! Siellä oli muovipussissa sellasta harmaata naamioväriä ja mä ajattelin et tää on just sopivaa tälläselle naapuri-akentti-kuninkaalle! Mä tein itestäni mustanaamiota, kun mulla on muutenki tota mustaa jo jonkin verran. Mä yritin laittaa sitä naamioväriä kaikkiin valkosiin kohtiin. Kun mun naamioitumisleikki oli valmis, mä menin sisälle. Iskä ihastu tosi paljon mun naamio-asuun ja se huusi äispänki kattomaan miten hienona mä olin. Äispäkin ihastu ja otti musta valokuvia.
Sit tapahtu kyllä yks aika ikävä käänne, nimittäin äispä päätti pestä ne mun naamiovärit pois. Vaikka mä olin just nähny niin suuren vaivan (tai ei se kyllä mikään vaiva ollu vaan ihan ältsin hauskaa!) ja saanu ne naamiovärit paikalleen!! Mä en muutenkaan tykkää pesuista, kun menee korviin vettä ja alkaa niiskuttaa, mut tää pesu oli kyllä kaikkein kamalin ikinä! Äispä pisti vettä mun naamaan!! Eihän naamaa saa pestä!! Se oli kauheeta kiinalaista vesikidutusta ja se kesti ja kesti… Onneks se kuitenki lopulta loppu ja mä pääsin äispän syliin köllimään ison pyyhkeen sisässä. Brrr! Tästä hyvästä mä ansaitsisin kyllä vähintäänki pussillisen sikasipsiä, tai vaikka sitä pikkuihmisen herkkumössöä mitä sain yks päivä, tai kunkkukinkkumakkaraa suoraan paketista…
Olen kesämies, olen keesääämiieees…
Mä oon alkanu taas kesämieheks kun ulkona on noin lämmintä. Kesämiehenä oleminen on sitä, kun ollaan melkein kokoajan ihan pihalla, joko omalla tai sit naapurin tai jonkun kaverin, ja melkein kokoajan köllötellään siellä minne aurinko paistaa. Välillä voi mennä köllöttelemään sellasiinkin paikkoihin mihin aurinko ei paista, jos tulee liian kuumis-luumis. Kesämiehen pääasiallista ravintoa olis hyvä olla sikasipsit, eli sellasia sikasipsi-ilmeitä kannattaa tehä paljon jos on ihmisiä lähellä ni pysyy kesämiehen ravintoasiat kunnossa. Myös muut herkut tietty kelpaa sikasipsien lisäks. Mä olin esimerkiks eilen tosi hyvällä puruluupiknikillä tossa ihan omalla pihalla! Luu oli ihan mielettömän hyvää ja on kyllä ihan eri fiilis nimittäin syödä sitä puruluuta siellä ulkona ku sisällä. 
Eilen mä kävin naapurin Annalla kylässä. Mä oon tosi kärsimällisesti oottanu ja kytänny aidan takana nyt jo vaikka kuinka kauan, mut en oo vaan päässy sinne kyläilee. Ni eilen sitten kun ispä meni sinne ja se jätti portin auki ni mä päätin tarttua tilaisuuteen; tätä parempaa kutsua en jää odottelemaan. Mä juoksin hirmeetä vauhtia sinne Annan pihalle ja siitä suoraan sisälle, mut ei siellä ollu ketään, mä katoin kyllä joka paikasta. Sit mä menin pihalle kun siellä oli ihmisiä ja tietysti Anna, mut Anna meinas vähän suuttua mulle kun sen mielestä mä menin vähän ilman lupaa tutkimaan sen kotia. Ispä otti mut sitten kiinni, eli mun kyläilyreissu loppu siihen ja mä jouduin takas aidan taakse kyttämään. Mun mielestä kesämiestä ei sais tolleen vankita aidan taakse vaan kesämiehen pitäis saada juosta ihan vapaana ihan missä huvittaa ja ihan millon huvittaa.
Pleiboi puistossa
Tänään puistossa oli yks MEGA-ihana lyyli. Se oli jostain kaukaa ulkomailta kun se oli Kaukaasialainen. Se oli iso ja karvanen ja tuoksu ihanalle naiselle… Mä huumaannuin ihan täysin ja tein siitä mun tyttöystävän. Sit mä kuiskuttelin lemmensanoja sen karvakorviin ja hännänjuureen ja joka paikkaan mihin yletyin ja ehdin. Mulla alkaa olla jo aika monta tyttöystävää kun mulla on Irma ja Maikki ja Anna ja Pertta-täti ja sit yks lassie ja sit tää uus Kaukaasialainen tyttöystävä. Ne ainaki. Voi olla et niitä on muitaki mut mä en enää aina muista niitä kaikkia ku niitä on niin monta. Mut onneks mä oon niin kunkku et musta riittää kyllä kaikille tytöille, et ei tartte olla yhtään huolissaan kenenkään.
Maailman hitain lenkura
Mä sain tänään lahjan. Eka mä aattelin et ”jee, mulle mulle mulle!”, mut sit selviskin et se ei ollukaan mitään syötävää. Lahja oli uudet valjaat. Mä en kyllä tarttis uusia valjaita kun mulla on ihan hyvät valjaat muutenki, kiitos vaan. Mut äispä vaan silti osti uudet ja teki kyllä huonot kaupat, kun ne on kyllä PALJON huonommat ku ne vanhat. Vanhat on hyvät ja hienot ja ne menee just hyvin tosta eestä silleen, et jos äispä hidastelee lenkuralla ni mä voin avittaa sitä tulemaan vähän nopeemmin. Mut nää uudet valjaat on ihan kamalat. Ne ei meekään tästä eestä vaan ne meneekin jalkojen välistä, mikä ei vaikuttanu aluks ollenkaan pahalta. MUTTA! Paha. TOOOOOSI paha. Jos äispä hidastelee ja mä yritän taas auttaa sitä, niin JAIKS ja AUTS ja IU!! Muhun sattuu ja se on niitten tympäle-uusien-valjaitten vika! Oisitte nähny meiät tänään lenkroimassa tuolla! Me mentiin niin hitaasti et Retkukin ois menny lujempaa ku me! Äispä sanoo että se ei vielä pääse lujempaa kun vielä on kipua, elikkä selvästi mun pitää taas hoitaa sitä että se alkais kävellä nopeemmin. Kun mä oon kato syntyny vauhti kallossa ja rakettibensaa suonissa ni mun pitää päästä menemään lujaa! Mua hävettää ku äispä hidastelee tolleen… Mitä muutkin aattelee…
Eetterissä!
Mä oon täällä taas! Vihdoinkin mä pääsen kertoilemaan kaikkia mun juttuja, koska mulle on tapahtunu vaikka mitä sillä aikaa kun oltiin pimennossa!! Mä oon nukkunu aika paljon ja syöny kans aika hyvin, ja saanu sikasipsejä ja pömöttäny pihalla ja vakoillu naapureita ja keksiny uuden Kuninkas-makuupaikan, ja käyny puistossa ja elvistelly, ja syöny makkaraa pihatalkoissa ja vappujuhlissa, ja käyny kylässä naapurissa ja käyny iskän kaa lenkuralla ja kokeillu luomukasvisruokavaliota omalta pihalta ja syöny grilliruokaa ja syöny grilliharjaa ja toiminu vessapaperinnoutajana ja pötköttäny sängyssä ja pötköttäny sohvalla ja pötköttäny toisella sohvalla ja SUPERpömöttäny pihalla ja käyny autoilemassa ja eri kauppojen pihoilla ja stailannu mun ruokakupin ja ottanu aurinkoa. Oon mä tehny kaikkee muutaki, mut siinä oli nyt muutama esimerkki.
Kaikkein eniten mä oon kuitenki hoitanu äispää. Äispä oli tosi kipeenä, ei se nyt enään oo kauheesti kun mä hoisin sen, mut sillon kun se oli tosi kipeenä ni mä olin sen henkilökohtainen hoitaja. Iskä sanoo et mä olin sisar-musta-valkoinen, mut mä en oo mikään tyttö! Mä pussailin äispää helllästi ja lämmitin sen kylmiä varpaita peiton alla, sellasta hoitajat tekee. Koska mä oon SUPER-hoitaja ni äispä on nyt jo terveempi. Me käytiin tänään ekaa kertaa yhessä lenkuralla sen kipeeksi tulon jälkeen, vaikka olikin aika lyhyt lenkura ja vähän outo kanssa. Äispän kaa on kummiski kiva lenkuroida, kun sillä ei oo kiire mihinkään.
Kalamies-Onni
Me ollaan äispän kaa kyläilemässä täällä Kostin luona. Mä oon jo käyny kahlailee tuolla rannassa ja yhessä toisessaki rannassa, vaikka vesi onkin vielä tosi kylmää. Mut mä oon tosi rohkee ni uskallaan kyllä mennä. Kostikin on tosi rohkee kun sekin menee, se on ehkä SUPER-rohkee kun se uskaltaa mennä tosi syvälle. Mä en haluu mennä syvälle kun siellä ei yletä jalat pohjaan, ja sitäpaitsi miks pitäis mennä kun ihan yhtä hyvin siinä rannassakin kastuu.
Me käytiin äsken papan kanssa kalassa. Mä sain istuu veneen päässä ja olla tuulenhalkojana, kun Kosti vaan torkkuili. Mulla on selkee SUPER-voima, mä pystyn ohjaamaan venettä ajatuksen voimalla. Mä vaan ajattelin että tuolla on meidän ranta, sinne mennään, ni sinne se vene meni. Vähänkö hieno SUPER-voima, mut ei niin kovin käytännöllinen kotioloissa kun ei meillä oo omaa venettä, eikä sen puoleen järveäkään. Kostilla on kyllä tosi hienot mestat täällä, kun sillä on takapihana oma metsä ja rannassa oma järvi ja oma vene ja sit vielä normaali pihakin. Toimiskohan se mun SUPER-voima autossa…
Mä en ookkaan tienny et oon tosi hyvä kalamies, mut selvispä nyt sekin. Mä sain nimittäin seittemän kalaa! Ja ne ei ollukaan sellasia pieniä mitä iskä sai viime kesänä, vaan isoja hurjimuksia! Mä sit vähän kovistelin niitä tossa pihalla, ihan siltä varalta et ne alkaa ryppyileen mulle. Ei ne uskaltanu sit mitään ryppyillä kun mä sanoi heti et ”hei pääl, turha alkaa mulle mitään, kuulitsä!” ja purin sitä suurinta hännästä. Mä oon kovis.
SUPER-Kunkku-julkkis
Vaikka me ollaan täällä kyläilemässä ni on pakko kertoo yks kotijuttu. Nyt se on tapahtunu; mä oon SUPER-julkkis. Tai oikeestaan SUPER-Kunkku-julkkis, koska oon Kuninkas kanssa. Ennen mää olin Leppävaaran Kuninkas, mut nyt oon jo ehkä koko Etelä-Suomen Kuninkas, kun oon ollu kerta Helsingin Kunkku ja sit Espoon Kunkku ja nyt oon kanssa Vantaan Kunkku. No mut nyt kerron siitä mun julkkiksuudesta. Eilen kun me lenkuroitiin illalla äispän kaa siellä mun kulmilla eli mun huudissa, ni vastaan tuli sellanen pieni kikkarakoira. Sen äispä ja iskä tunnisti mut heti ja sanoi et ”tää on se josta ne on puhunu!”. Sana on kiiriny että nyt Kuninkas on saapunu kulmille. Kyllä mä ymmärrän sen kun oonhan mä tosi SUPER ja ihana ja komee ja fiksu ja vaatimaton. Ja sanoinko jo ihana?
Bostoninterrieri Onni ja Ranskanbulldoggi Litmanen 