Maailman hitain lenkura
Mä sain tänään lahjan. Eka mä aattelin et ”jee, mulle mulle mulle!”, mut sit selviskin et se ei ollukaan mitään syötävää. Lahja oli uudet valjaat. Mä en kyllä tarttis uusia valjaita kun mulla on ihan hyvät valjaat muutenki, kiitos vaan. Mut äispä vaan silti osti uudet ja teki kyllä huonot kaupat, kun ne on kyllä PALJON huonommat ku ne vanhat. Vanhat on hyvät ja hienot ja ne menee just hyvin tosta eestä silleen, et jos äispä hidastelee lenkuralla ni mä voin avittaa sitä tulemaan vähän nopeemmin. Mut nää uudet valjaat on ihan kamalat. Ne ei meekään tästä eestä vaan ne meneekin jalkojen välistä, mikä ei vaikuttanu aluks ollenkaan pahalta. MUTTA! Paha. TOOOOOSI paha. Jos äispä hidastelee ja mä yritän taas auttaa sitä, niin JAIKS ja AUTS ja IU!! Muhun sattuu ja se on niitten tympäle-uusien-valjaitten vika! Oisitte nähny meiät tänään lenkroimassa tuolla! Me mentiin niin hitaasti et Retkukin ois menny lujempaa ku me! Äispä sanoo että se ei vielä pääse lujempaa kun vielä on kipua, elikkä selvästi mun pitää taas hoitaa sitä että se alkais kävellä nopeemmin. Kun mä oon kato syntyny vauhti kallossa ja rakettibensaa suonissa ni mun pitää päästä menemään lujaa! Mua hävettää ku äispä hidastelee tolleen… Mitä muutkin aattelee…
Eetterissä!
Mä oon täällä taas! Vihdoinkin mä pääsen kertoilemaan kaikkia mun juttuja, koska mulle on tapahtunu vaikka mitä sillä aikaa kun oltiin pimennossa!! Mä oon nukkunu aika paljon ja syöny kans aika hyvin, ja saanu sikasipsejä ja pömöttäny pihalla ja vakoillu naapureita ja keksiny uuden Kuninkas-makuupaikan, ja käyny puistossa ja elvistelly, ja syöny makkaraa pihatalkoissa ja vappujuhlissa, ja käyny kylässä naapurissa ja käyny iskän kaa lenkuralla ja kokeillu luomukasvisruokavaliota omalta pihalta ja syöny grilliruokaa ja syöny grilliharjaa ja toiminu vessapaperinnoutajana ja pötköttäny sängyssä ja pötköttäny sohvalla ja pötköttäny toisella sohvalla ja SUPERpömöttäny pihalla ja käyny autoilemassa ja eri kauppojen pihoilla ja stailannu mun ruokakupin ja ottanu aurinkoa. Oon mä tehny kaikkee muutaki, mut siinä oli nyt muutama esimerkki.
Kaikkein eniten mä oon kuitenki hoitanu äispää. Äispä oli tosi kipeenä, ei se nyt enään oo kauheesti kun mä hoisin sen, mut sillon kun se oli tosi kipeenä ni mä olin sen henkilökohtainen hoitaja. Iskä sanoo et mä olin sisar-musta-valkoinen, mut mä en oo mikään tyttö! Mä pussailin äispää helllästi ja lämmitin sen kylmiä varpaita peiton alla, sellasta hoitajat tekee. Koska mä oon SUPER-hoitaja ni äispä on nyt jo terveempi. Me käytiin tänään ekaa kertaa yhessä lenkuralla sen kipeeksi tulon jälkeen, vaikka olikin aika lyhyt lenkura ja vähän outo kanssa. Äispän kaa on kummiski kiva lenkuroida, kun sillä ei oo kiire mihinkään.
Bostoninterrieri Onni ja Ranskanbulldoggi Litmanen 