Märkä puistokeikka

Me oltiin tänään märällä puistokeikalla. Mä olin eka vähän epäluulonen et mitäs tää nyt on kun sataa vettä ja lähetään johonkin. Aattelin että ”no okei, voin mä autoajelulle lähtee, mutta et sitten jätä mua mihinkään vesisateen alle pönöttämään”. Mutta sitten tuli tuttuja maisemia ja mä intosin ihan satasella: SUPERpuistoon!! Ei siinä paljoo vesisade enää haitannu sit kun oltiin sinne asti tultu. Ja vielä parempaa; ihan yks kaks KAMU tuli autolla siihen meidän viereen! Vähänkö siistiä! Kaks SUPERkoiraa yhdessä jälleen!!

Me päätettiin sit mennä yhdessä sinne megapuistoon ku kerran satuttiin törmäämään niillä nurkilla. Siellä ei ollu eka ketään muita ja me pelattiin taisteluhippaa ihan hulluna. Kamu putos kerran siihen samaan pitkään kuoppaan mihin mekin Emilin kaa sillon joskus tuhat vuotta sitten pudottiin. Kamu ei tienny vielä että siinä oli se kuoppa ja mä en ehtiny varottaa sitä kun mun suu oli täynnä sen karvoja. Niin sinne se humpsahti kesken meidän taisteluhipan, mut onneks se tuli tosi nopeesti ylös sieltä kun se on ihan ÄLYnopee. Se on ehkä välillä nopeempi ku mä mut sit välillä mä oon kanssa nopeempi ku se. Äispä sanoo et mä oon välillä nopeempi ku mun omat jalat, ku mä menin tänäänki ainakin 2 kuperkeikkaa kun mun pää meni alas ja jalat meni ylös kesken juoksun. Se on kyllä outoo kun niin käy.

Advertisement

3 responses

  1. Nanna

    Heippa Onni!

    Kivaa oli nähdä silloin aikoja sitten. Emäntäni (siis Matte, äidinkieleni on ruotsi, mutta käänsin kun oletan ettet ymmärrä) ihmettelee vieläkin välillä tuota sinun vilkkautta. Minä olen sen mielesta ylivilkas mutta noiden treffejen jälkeen matte sanoo että olen rauhallinen poika. Kiitos siis siitä, hyötyä oli tapaamistestamme selvästi. Matte kertoi että sinulle tulee aina välillä noita paukamia päähän ja pakko sanoa että kyllä vähän käy sääliksi. Mulla ei onneksi sellaisia ole, mutta vatsavaivoja sen enemmän. Mutta matte sanoo ettei niistä oikestaan saa puhua seurassa, vaikka kovasti tekisi mieli keskustella esim. sinun kanssasi niistä. No, ehkä ensi kerralla? Pidän paljon muuten tästä sun blogista, jos olisi rohkeutta enemmän minäkin perustaisin oman, mutta silloin se pitäsin olla ruåtsiksi kun minulla on vähän huonå suåmi.

    Hälsningar av Emil

    21 elokuun, 2008 9:06 pm

  2. Siistii Emil et oot käyny täällä mun lokissa! Mä kuulisin mieleluusti enemmän sun vatsavaivoista. Ehkä meidän pitäis taas sopii puistotreffit ni sit sä voisit kertoo mulle kaiken niistä. Hyvä että siitä edellisestä keikasta oli sulle niin paljon hyötyä. Mä oon aina muualla kovin villi mut kotona mä yleensä relaan. Äispä sanoo että onneks.
    Perusta vaan rohkeesti oma loki, tää on tosi siistiä eli kuulia. Sit mä voin alkaa sun lokikameliks kanssa vaikka ollaan ihan live-kavereitakin. Sä voisit kirjottaa ihan millä kielellä haluut kun se ois sun loki. Mä en osaa ruåtsia eikä äispäkään hyvin mut mä voisin kattoo kaikki sun kuvat.

    22 elokuun, 2008 3:01 pm

  3. Nanna

    Joo sovitaan vaan uudet treffit joku päivä. Omasta blogista en ole kyllä ihan varma, en välttämättä halua että minut tunnistetaan kadulla. Nyt jo melkein kaikki tädit pysähtyy ja ihailee ja olenkin oppinut flirttailemaan aika hyvin.

    T. Emil

    23 elokuun, 2008 11:45 am

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s