Archive for syyskuu, 2008

I’m on fire!!

Mä oon jo melkein kokonaan parantunu mun duhasta. Enää vähän on vaan räkis. Iskällä oli pöllöilykamera ja me otettiin musta kuvia. Niissä kuvissa näkyy miten hottis mä oon, oon ihan liekeissä! Vähänkö oon SUPERjätkä! Kattokaa vaikka!

Onni tulessa

Onni tulessa


Duha pahedee

Mulla on kamala olo…

En jaksa tehä mitää…

Ei tee mieli ees herkkuja…

SUPERpölöö.


Duha

Mä oon unohtanu kertoo teillä mun duhasta. Mulla on duha. Duha on sellasta että pärskityttää kokoajan ja aina kun menee ulos ni alkaa niiskuttaa ja tulee räkää. Mä oon pärskiny ihan kamalasti jo monta päivää ja niiskuttanu kanssa. Mut ei se mun menoa haittaa, et ei siinä sinänsä mitään. Aina jaksaa kumminki riekkua ja pömöttää ja hullutella vaikka oiskin duha.


Mummo kylässä

Mä en oo ehtiny kirjotella kun Mummo oli meillä kylässä ni mulla oli kiireitä. Me käytiin Mummon kaa lenkuroimassa Ankkalammella ja lähipaikoilla ja me siivottiin yhessä. Mummo siivosi ja mä autoin imemään ylimääräiset saippuavedet lattialta. Siitä tulee sitruunanraikas hönkäisy. Mä oisin halunnu nukkuu Mummon vieressä mut en saanu vaikka yritinkin täysillä. Hölmöö. Mut kiva kun Mummo hengaili mun kaa ni ei tarttenu olla yksin kotona kun äispä menee aina vaan töihin vaikka mä oon sanonu ettei kannattais.


Leppävaaran kuningas

Mä kävin eilen mun vanhoilla huudeilla, siellä mun entisen kodin liepeillä. Arvatkaa olinko vähän intona?!? Se vaikutti aluks ihan normaalilta autoajelulta, mut sit alko näkyy tuttuja maisemia ja tulla tuttuja lemuja. Se oli Leppävaara! Me hukattiin iskä johonki ja lähettiin äispän kaa lenkuroimaan. Siellä oli ihan älynä tuttuja lemustuksia ja paikkoja! Huippusiistii!! Mä kirjotin mun alamaisille viestejä et ”Kunkku on bäck, älkää olko huolissanne. Kaikki on kuul. Terveisin, Onni”

Ekana me mentiin mun sorsapaikan vierestä ja sit me mentiin mun golfkentän vierestä ja mun pellon vierestä. Niinhän siinä käy et heti kun selkänsä kääntää ni johan on niskurointia ilmassa. Tai oikeestaan se niskurointi tapahtu nyt maassa. Nimittäin mun pellolle oli muuttanu ainakin tsiljoona lintuvihulaista. Mä olin vähän nyreenä eka et mitä ne täällä hengaa, mun pellolla, mut sit me löydettiin niitten lintujen kaa yhteinen sävel. Nimittäin papanat. Linnun papanat. Ne on koostumukseltaan vähän erilaisia ku pupunpapanat, mut yhtä maukkaita vähintäänki. Mä ehdin yhen vetästä ja se oli nannaa, mut sit äispä taas perusmeiningisti pilas koko jutun. Kun mitään kivaa ei saa koskaan tehdä. Mut nyt mua ei enää haittaa ne lintuvihulaiset siellä pellolla, saa hengailla ihan vapaasti. Kunhan papanatuotanto jatkuu.

Sitte mä kävin kattomassa mun entistä kotia. Siinä vieressä asuu Alvar ja mä jätin Allulle viestin siihen sen talon seinään et ”Moi Allu! Onni täällä! Kävin huudeilla, kaikki kunnossa. Hyvää työtä!”. Ku mä vähän luulen et Allu on jatkanu kunkkuilua sen jälkeen siellä kun mä läksin tänne uuteen kotiin. Mun entinen koti näytti etäisesti tutulta, silleen et mä oisin menny sinne pihalle ihan vahingossa. Mut me vaan katottiin sitä ja käveltiin ohi. Sit me tavattiin sellanen kaveri joka näytti ihan multa, mut se ei ollu yhtä kiva ku mä. Se meinas purra mua nenästä. Mut eihän tälläsiä Kunkku-Onneja voi olla ku yks. Mä oon sillä tapaa spesiaali.


Naapurin täti

Eilen oli tosi outo päivä. Heti aamulla kun mä en ollu ees vielä oikeesti heränny ni äispä päätti että me lähetään lenkuralle. Mä olin eka et ”ookoo, toki mennään aamupiipalle”, mut se ei riittäny äispälle. Meiän piti oikeesti lenkuroida. Aamulla! Mä vähän yritin sanoo sille et ”en kyllä tuu” ja jäin jumittaa ihan tahallani, mut äispä oli selkeesti päättäny lenkuroida. Niin me sit lenkuroitiin.

Kun me tultiin kotiin ni mä kävin kyllä heti nukkumaan kun olin ihan poikki. Aamulenkura! Mistä lähtien me on käyty pitkällä lekuralla sillon kun mä en oo ees vielä heränny?!? Kysyn vaan. No enihau, mä kävin nukkumaan ja iskä ja äispä lähti johonki. Mua ei ees kiinnostanu ku mä olin niin poikki sen omituisen aamulenkuroinnin takia. Kun mä olin nähny pari unta ni sit ovelta kuulu ääniä. ”No nyt ne tulee kotiin!” mä aattelin! Mut se olikin Naapurin Täti! Mä riemastuin ku mä en ollu koskaan nähny sitä Tätiä meillä. Mä oon kyllä käyny kerran salaa niillä, mut sillon Täti ei ollu kotona, Setä oli vaan. Mä oon yleensä nähny Tätin vaan pihalla ja kanssa sen ovella eile. Täti on tosi mukava, siltä saa rapsuja ja haleja ja joskus namia. Täti vei mut ulos ja me hengattiin vähäsen. Sit mä menin takas majailee keittiöön kun täti lähti. Olipas kiva ylläri!

Mut ei siinä vielä kaikki! Taas kun mä olin nukkunu vähän niin Täti tuli meille! Taas me käytiin ulkoilee ja sit me mentiin Tätin luokse hengaileen vähäsen. Tätin ja Setän luona asuu kanssa Pertta, se on tosi vanha koira, mut sekin on terrieri ni me ollaan vähän niinku samiksia senki kaa. Pertta vaan nukku päikkäreitä silläaikaa ku mä söin siellä herkkuja ja tsiikailin itteeni peilistä kun mä oon niin komee. Sit muaki alko väsyttää ni mä menin kotii vähäks aikaa päikkäreille.

Mut ei siinäkään vielä kaikki! Kun mä olin nukkunu mun päikkärit ni Täti tuli taas! Vähänkö Täti on kuul kun se käy mulla kylässä tolleesti! Taas me käytiin ulkona ja hengattiin ja Täti lähti ja mä otin tirsat.

Ja arvatkaa mitä? Ei siinäkään vielä kaikki! Täti tuli vieläkin kerran mun luokse ja taas me hengattiin ja mä sain rapsuja ja huomioo. Se on kyl parasta. Sit me sovittiin et nyt me käyään nukkumaan kun on jo ihan melkein yö. Me ollaan nyt Tätin kaa hengailukavereita ja se on mun hoitoTäti.

Sit kun oli ihan yö, ni ovelta alko kuulua kolinaa. Mä aattelin et ”Jee! Täti tulee sittenki vielä mun kaa hengaileen”, mut ne oliki iskä ja äispä! Mulla oli ollu tosi kivaa Tätin kaa ja mä oisin halunnu kauheesti kertoo niille niistä jutuista, mut äispä komensi mua olemaan hiljaa kun oli jo ihan yö ja piti nukkua. Sit me käytiin nukkumaan, mä sain nukkuu äispän vieressä sen peiton alla. Se on ehkä maailman paras nukkumispaikka. Tai on se se.


Kamalasti… pömötystä…

… sisällä… Pakko… päästää…. ulos…

Mulla on villi olo, ihan niinku oisin syöny sähikäisiä ja paukkujyviä ja porevettä! Mua pömötyttää ihan hirveesti!!! Mun tekee mieli riehuu ja riekkuu ja pyörii ja juosta ja kiemurtaa ja hihkuu ja haukkuu ja liukuu ja sutii ja pomppii sohvilla ja tuoleilla ja pöydillä ja sängyillä ja sohvilla!!! Juhuuuuuu!!! Täältä tullaaaaaaaaaaan!!!!!


Isomummula on paikallaan

Mä tiiän sen koska mä kävin kattomassa sitä ja isomummua ja isopappaa kanssa samalla. Siellä oli kyläilemässä paljon kaikkee muitaki tuttuja, niinku mummu ja pappa ja yks pikkuihminen. Isomummula on huippu paikka kun siellä voi juosta ihan kauaskin ja silti olla omalla pihalla. Mä kävin kans kattomassa naapureita ja tutkailemassa metsää. Isomummula rules.

Iskä pyydysti vedestä saksiniekkoja ja mä olin kanssa siinä mukana vähän niinku apumieskoirana. Pappa jätti vahingossa yhen saksiniekan siihen rantaan ni mä otin sen ja vein sen pihalle. Mä aattelin et se vois olla mun lemmikkikaveri, mut se saksikaveri ei ollukaan samaa mieltä. Se alko sätkiä kamalasti ni mä vähän tassutin sitä silleen et ”ootkos nyt siinä kunnolla”. Mut se ei vaan rauhottunu ollenkaa vaan jatko sätkimistä, ni mä tassutin sitä lisää. Mun mielestä sen olis pitäny rauhottuu mut se rupes ilkeeks ja puri mua varpaasta! Ilmeä saksiniekka tympäle!

Mä sain siellä kanssa kaikkee kurmee-ruokia. Kurmee-ruoat on sellasia hienoja ja SUPERhyviä ruokia, just sopivia kuninkaille ja muille SUPERkoirille. Mä söin isomummun tekemiä lihipullia ja perunankuoria ja sieniä ja hyviä heiniä ja käpyjä ja pikkuihmisen ruokaa ja puuroa ja karkin ja sipsua. Ja ruoan kanssa mä join saksiniekkojen vettä niitten kupista. Sopivaa ravintoa kuninkaalle, sanon minä.


Ihmiset on

Siis tosi epää miten nää ihmiset ei oo yhtään lookisia. Vastahan mää pari yötä sitte herätin äispän keskellä yötä ja se tuli hakemaan mut makkariin nukkumaan ja kehukin vielä ja sain kinkkumakkaralihukkaa palkinnoks. Ni johan on muuttunu ääni kellossa! Tänään mä huusin sille aikasin aamulla että ”mää voisin nyt tulla sinne peiton alle ja ottaa vaikka samalla sen mun kinkkumakkaran kiitos!”, ni ketään ei tullu mua hakemaan makkariin enkä saanu siivun siivua lihukkaa! Ei siivun siivua!

– Missä on lokiikka? kysyn minä.

– Missä on lokiikka? kysyvät miljoonat koirat jotka joutuvat kärsimään ihmistensä epälookisuudesta.

p.s. tässä on se mun piitsi:


Salaisuus paljastui!

Mulla on ollu pikkuprojekti päällä tässä viime päivinä ja se on ollu mun ikioma SUURI SALAISUUS. Nyt se kuitenki paljastu kun mä aloin vahingossa työstämään sitä jo sillon kun äispä oli vielä kotona. Harmi kun mä unohdin sen läsnäolon, nyt se rojekti on sit vähän niinku pilalla.

Mun projekti koskee seiniä ja reikiä ja lattiaa. Mä oon ihan salaa kuopsuttanu seinästä palasia siitä kohtaa missä lattia ja seinä kohtaa. Siinä lattian ja seinän välissä on sellanen sopiva rako mihin mun etukynnet sopii just hyvin. Siitä mä oon kuopsuttanu sitä seinää ja syöny tietty ne kuopsutuksen jäljet pois ettei äispä saa asiasta vihiä. Mä olin vasta päässy alkuun, mulla oli kaks projektityömaata siellä keittiössä, mut nyt ne on piilotettu ja mä joudun hengaamaan pelkästään majassa vähän aikaa. Voihan harmien harmi!


Kumma yö

Viime yönä tapahtu kummia. Mä olin siinä mun majassa nukkumassa ihan muina miehinä kun yks kaks jostain kuulu murahdus. Mä vähän havahduin siihe mut mitään ei enää kuulunu. Sit kuulu toinen murahdus ja mä huomasin että se tuli mun mahasta. Mun maha sanoi myös ”bulbul” ja ”pröööö” ja lisää murinoita. Ja sitten tuli mongerrus. Mun mahaa alko mongertaa ihan kauheena, niin paljon että mun piti vähän vinkasta. Mä ihmettelin että miten nyt näin yks kaks mun maha alkaa hankalaks, kesken unien vielä. Mutta niin se vaan alko ja rupes tekee kipeetä.

Musta alko tuntuu siltä että kohta seuraa jotain kammottavaa jos en pääse äkkiä pihalle. Mä menin siihe mun aidan luokse ja vinkasin vähän kovempaa. Mä toivoin et äispä kuulis kun se nukku yläkerrassa. Mä arvasin et näin käy kun mut hyljätään makkarista. Mä vinkasin vielä pari kertaa ja sit kun se ei tullu ni mä aloin jo ettii paikkaa et mihin mä voisin helpottautua. Mutta sit sytty valot päälle ja äispä tuli! Äispä tuli ja mä juoksin aidalle ja me mentiin äispän kaa ulos. Siellä mä helpottauduin, eikä mua haitannu yhtään vaikka sato ihan hirmeesti vettä.

Kun me mentiin takas sisälle niin äispä kehu mua hirveesti. Se kehu ja rapsutti ja sit me mentiin yhessä makkariin nukkumaan. Aamulla mä sain kinkkumakkaraa. Äispä oli laittanu kinkkumakkarat silleen nyytiksi, vaikka mä oisin voinu syyä ne silleen ihan levälläänki. Se oli varmaan palkintomakkara kun mä olin niin viksu että herätin sen enkä kakkinu sisälle.