Väijyleitä puskissa

Oon huomannu että ulkona on nykyään pimeempää ku ennen. Ei se mua silleesti haittaa, kun oon mä ennenki lenkuroinu pimeellä ja hengannu ulkona pimeen aikaan. MUTTA. Pimeen mukana on tullu väijyleitä. Kamalia hirmeitä pelottavia väijyleitä. Hui!

Niinku yhtenäkin iltana kun me oltiin äispän kaa lenkuroimassa ja oli pimeetä, ni mä näin väijyleitä. Ekat väijylit oli yhen talon pihassa. Ne oli vaan ihan paikallaan ja vaani meitä, sellaset isot valkoset väijylit. Äispä oli tosi rohkee ja meni taputtamaan niitä, ni mäkin kävin tosi hitaasti hiipimällä niitä haistamassa. Ne vaikutti ihan semisti vaarattomille, mut silti mä juoksin varmuuden vuoks kauheen nopeesti karkuun. Ei väijyleihin voi kuitenkaan luottaa ihan satasella.

Sit mä näin vielä toisenki väijylin naapuritalon pihalla. Se oli vihree möykkyväijyli ja mä pingoin hulluna karkuun ettei se nappaa mua kii. Se oli varmaan vähän hidas se väijyli, kun se ei saanu äispääkään kiinni vaikka äispä maleksi siellä narun päässä ihan surmeen hitaasti. Äispällä ei oo kyllä yhtään itsesuojelemisvaistoja.

Advertisement

Yksi vastaus

  1. Wappu

    Meilläpäin ei enää oo väijyleitä tai ne ei pelota mua enää, ainaka paljon. Oon huomannu et ku kulen mamman sivulla tai takana ni väijyleitä ei näy. Oon vihdoin onnistunu opettaan sen karkottaan väijylit ja suojeleen mua! Uskokaa pois kamut, ihmistä ei oo koskaan liian myöhästä opettaa!

    9 lokakuun, 2008 4:10 pm

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s