Kiireisiä aikoja

Hirveen kiireistä on ollu viime aikoina, niin kiirusta et en oo ehtiny ees väliraportteja jättää tänne.

Mä kävin jo ajat sitten kahessa kylässä; Turolla ja Kostilla. Me tehtiin kaikkee normaaleja syksy-juttuja, juostiin pihalla lehtien seassa, syötiin luuta, taisteltiin narusta ja kepeistä ja käytiin syksylenkuroilla.

Mä oon kanssa käyny akiliitämässä taas. Me mentiin putkee ja hyppimistä ja mä olin siinä ihan ässä. Äispä vaan vähän mokaili ja huito mihin sattuu ja mä menin ihan sekasin että mitä sä nyt oikeen haluut ja että lakkaa nyt huitomasta siinä. Mä näytin sille et kyllä mä osaan ihan itekseenki ja mä menin putkesta ja hyppäsin kolme hyppyä ihan ite. Mä oon SUPERnopee ja huippuhyvä. Äispä on sekava ja hidas.

Korson Kovimmat Kundit

Korson Kovimmat Kundit

Sitten mä sain yllätysvieraita. Yks päivä äispä tuli töistä ja me mentiin kiireesti ulos. Just kun mä pääsin mun heinäapajille ni äispä sano että nyt tuli kiirus ja me juostiin kotiin. Ni arvatkaa olinko vähän että ”hä?” kun meiän takapihalta tuli Turo ja Jenska-täti!! Mä en eka heti tajunnu et se oli mun Turo, ni varmuuden vuoks heitin pikku kunnioittavat kumarrukset kehiin. Mut sit kun se tuli lähemmäs ni mä tajusin et sehän onkin MUN Turo ja sit me alettiin riekkua. Mä näytin sille kaikki mun remuamispaikat ja ikkunakyttäyspaikan ja mun puiston ja mun lelut. Turo oli vähän outo kun se ei halunnu mennä rappusia kun ylöspäin vaan. Se meni aina alakertaan ulkoa kun se ei halunnu mennä portaita. Aika outoo, sehän ois ollu paljon lyhyempi matka mennä sisältä.

Oon kanssa käyny siellä uudessa akiliitopaikassa leikkimässä pupua ja saamassa nakkia ja juustoa. Se oli vaan silleen mälsää et en saanu ollenkaan mennä niihin akiliitohommiin vaikka oisin halunnu. Siellä oli ihan erit kaverit ku aikasemmin ja me temppuiltiin vaan ilman niitä akiliitovermeitä. Ei siinä mitään, kyllähän mä voin pupua leikkii jos vaan nakkia ja juustoa riittää. Mä oon nykyään jo aika hyvä pupu.

Sitten mulle kävi vahinko eilen. Mä olin ihan rauhassa nukkumassa mun päikkäreitä kun äispä ja ispä oli töissä. Yht’äkkiä mun mahasta kuulu ”kur”. Sitten sieltä kuulu ”mur” ja sattu. Ja sitten tuli ”kurmurkur” ja mä pomppasin pystyyn. Yritin murtautuu pois sieltä keittiöstä mut en päässy kun siinä oli se typerä aita, ni en päässy mitenkään pihalle. Ja sitten tapahtu vahinko. O-ou. Suoraan keittiön matolle. Mä pystyin vähän pidättelemään vielä siihen asti et äispä tuli, mut sit piti heti päästä ulos. Onneks äispä oli hetkellisesti nopee ja tajus mun hädän ja me kiidettiin pihalle. Sitten äispä piti matonpesujuhlat kylppärissä. Mä katoin vierestä ja maistoin vaahtoa. Oli ihan ookoo.

7 responses

  1. Wappu

    Kikka-opska laitto sulle Onni terkkuja. Mä luulen et sillä on ikävä sun kuninkaallista läsnäoloa, eihän se oo varmaan opettanu muita niin SUPERneroja ku sinä.

    26 lokakuun, 2008 9:40 am

  2. Niinhän sen täytyy olla, ihan ymmärrettävää. Onhan sillä sut ja sä oot sentäs Rinsessa, mutta Kunkkua sillä nyt ei ole. Mun pitäis ehkä käydä sitä moikkaamassa joku päivä ettei se olis niin Onniton.

    26 lokakuun, 2008 11:13 am

  3. Hyi pirulit on ihan ällöjä. Inhoon ku mahaan käy kipeetä.

    26 lokakuun, 2008 4:18 pm

  4. tiitumorse

    Onpas Korsossa komeita kundeja! Meki ollaan oltu siellä joskus. Harmi ku ei olla nähty.
    Onneks sun maha ei enää murise, se ei oo kivaa.

    26 lokakuun, 2008 11:47 pm

  5. Jos tuutte taas joskus Korsoon ni kertokaa heti ni sit tehään treffit. Sit ei tartte harmitella kun oltaiskin nähty.

    27 lokakuun, 2008 12:05 am

  6. Mäkin tiedän jo millainen on vattatauti, vaikkei mulla ollut sellasta pirulia oli vaan oksaus. Meillä oli Julin kaa molemmilla sama oksaus, ollaan ainakin vähän samiksia.

    Arvaa mitä Onni, mä oon käynyt aikuistenulkona, siis ihan oikeasti pururadalla ja lähimettässä. Vieläpä ilman mun turvamiestä eli Julia.

    29 lokakuun, 2008 3:50 pm

  7. Vähänkö hei hienoo! Sä oot selvästi kasvamassa isoksi kun pääset jo aikuistenulos! Mut on silti aika kätevää et on tollanen turvamieskaveri, mullakin vois olla ihan kätevä sellanen välillä kun isot käy mulle rähjäämää. Mut en mä tartte, mä kyllä höykytän niitä ihan itekin.

    29 lokakuun, 2008 9:59 pm

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s