Karu totuus

Mut on ehkä syrjäytetty.

Me lenkuroitiin tänään äispän kaa Mummun ja Papan luokse. Ulkona oli niin kylmä et en mä olis oikeestaan halunnu lenkuroida mihinkään, mut kyl aina mummulaan voi mennä. Ja mä juoksin melkein koko matkan. Oisin juossu kovempaaki, mut äispä hidasteli ja laiskotteli perässä, ja sitä on tosi raskasta vetää kun se pysähtelee koko ajan.

Mummulassa oli ylläri; pikkuihminen. Ja sillä oli leipää. Mä oisin halunnu sen leivän mut mä en saanu mennä lähellekään sitä tyyppiä. Se vaan hengaili mun Mummun ja Papan kaa koko aika ja mä en saanu mennä niitten luokse. Ja sit mulle selvis se karu totuus; se pikkuihminen on syrjäyttäny mut. Mummu sano että ”Mummun kulta” ja se puhu sille pikkuihmiselle! Mä yritin mennä Mummun luokse mut äispä ei päästäny ja mä huusin Mummulle että ”MÄ olen sun kulta! MÄ! Mä oon täällä!”. Pappa kävi mua välillä rapsuttaa mut mä olin kumminki vähän kiusaantunu tästä uudesta käänteestä.

Ei se pikkuihminen huono juttu oo, päinvastoin. Mä sain siltä leipää ja piparia, nam. Mut kyllä mua vähän harmittaa jos mä en enää ookaan Mummun ja Papan kulta.

One response

  1. tiitumorse

    Varmaan tosi kurjaa, jos ei oo enää jonkun kulta. Vaikka me kyllä luullaan, et oot sä silti vaikka joku pikkuihminenki ois. Ne on kyllä joskus aika käteviä, ku niiltä saa helposti ruokaa.

    18 tammikuun, 2009 9:42 am

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s