Archive for helmikuu, 2009

SUPERsankari

Mä oon tänään muutenki sankari ku silleen tavallisesti. Mä oon nimittäin SUPERsankari, kun kalenterissa lukee tän päivän kohalla mun nimi! Koko päivä on MUN päivä. Mut ei oo alkanu kovin hyvin kummiskaan. Mä sain nukkuu viime yönä äiskän kaa sängyssä, mut ei nukuttanu kovin hyvite ku mahaa nipisteli melkein kokoaika. Sit aamulla mä en ehtiny ees varottaa äispää ennenku tuli oksu. Ihan tosta vaan, sinne sänkyyn pulahti. Onneks äispä ei ollu vihanen yhtään, me vaan korjattiin ne oksut pois ja jatkettiin sit unia vielä. Sit muakin nukutti paremmin. Toivottavasti tästä päivästä tulee SUPERpäivä, tai parempi ainaki ku tähän asti on ollu…


Yks viili ”to go”

Mä syön aina iltasin viiliä, niinku iltaviiliä. Iskä ja äispäkin syö aina iltasin jotain, mut ei yleensä viiliä. Viilit on vaan mulle varattuja. Mä syön aina keittiössä kun siellä on mun kupit ja alusta. Iskä ja äispä syö melkein aina alakerrassa. Tänään mä aattelin et mäkin haluun, ku äispä meni alas syömään iltapalaa ja mä jäin yksin viilittelemään keittiöön. Mä otin mun viilikupin ja kannoin sen nätisti alakertaan ja menin sinne äispän viereen syömään. Ei se yhtään erilaiselta maistunu siellä alakerrassa, ku miltä keittiössä. Aika yliarvostettua, mut oli ihan kiva kokeilla syömistä välillä muuallaki ku keittiössä. Oon mä siellä olkkarissakin joskus syöny sen viilipurkin (ihan totta, mä yleensä syön aina sen purkin lopuks, tai en mä syö mut silleen teurastan), mut kyl mä yleensä tyhjennän sen keittiössä kumminki eka.


Hokattu on

Mä oon viime aikoina hokannu pari tosi mielenkiintosta asiaa. Niinku tietsikasta esmes, nyt mä ymmärrän miks äispä jaksaa tuijottaa sitä aina niin kauan. Siinä on nimittäin sellanen pieni valkonen suttu, joka liikkuu ihan mihin sattuu. Mä oon yrittäny pyydystää sitä jo monta kertaa, mut en oo saanu sitä syötyä. On kyllä nuolassu sitä, mut ei se maistunu millekään. Outoa.

Sit toiseks, oon löytäny yhen reiän. Se on makkarin seinässä korkeella ja mä en yletä siihen millään, en vaikka kiipeisin sängylle tai pöydälle. Ja sitäpaitsi pöydälle ei ees kannattais kiivetä, ei ainakaan silleen et äispä näkee, tulee tukkapöllyä sillon. Mä oon tuijottanu sitä reikää mut mitään ei oo vielä tapahtunu. Mä aattelin et jos sieltä vaikka löytyis jotain jännää, tai jos siellä vaikka olis joku. Jatkan tutkimuksia.

Kolmanneks, löysin yks päivä lenkillä ojasta jotain tosi hyvää ja söin sen. Tai melkein söin, kun äispä kaivoi sen mun kurkusta pois ja heitti menemään. Ihan hukkaan meni hyvä juttu. Sit pari päivää myöhemmin käveltiin siitä samasta kohasta, ni löysin sen herkun just sieltä, mihin äispä sen heitti! Sit söin sen tosi nopeesti, eikä äispä ehtiny tehä mitään. Hokasin, et jos löytää jotain herkullista ni sen voi löytää uudestaanki toisena päivänä, jos sitä ei heti saa syötyä.

Neljänneks ihan äsken huomasin et meidän seinässä on uloke, joka puhisee ilmaa mun niskaan. Sekin on niin korkeella etten yletä tarkempia tutkimuksia suorittamaan, mut oon tuijottanu sitä tarkkaan. Oon yrittäny silleen selvittää mitä se uloke aikoo, että onko sillä pahat mielessä. Mä en luota siihen, sehän voi olla vaikka pieniä koiria vaaniva uloke ja yrittää joku kerta syödä mut jos en oo varuillani.


Kaksoisolentoja liikkeellä

Äsken ku mä olin lenkuroimassa ni arvatkaa kenet mä näin?!? TITI-UUN ja MORSEN!!! Ne tuli ihan muina miehinä mua vastaan ja ne huusikin mulle jo pitkästä matkaa jotain et ”kyllä me tunnetaan sut, tuuppas tänne päin…”. Mä aattelin eka et vähänks kiva nähdä tuttuja, mut sit mä aattelin et miten ne vois olla Titi-Uu ja Morse, kun Tiitu ja Morse asuu Pelkiassa ja mä asun Korsossa? Sit ne kaksoisolennot huuteli mulle vähän rumia kun ne meni ohi, ni mä en sit mennykään moikkaamaan niitä. Tai mitä jos ne oli ne oikeat Tiitu ja Morse, ja jos ne puhukin mulle Pelkiaa enkä mä vaan tajunnu? Mun pää on nyt ihan sekasin, oliko ne Pelkian vai Korson Tiitu ja Morse??


Samanlaisia päiviä

Mulla on ollu nyt tosi paljon samanlaisia päiviä sen jälkeen ku tultiin Turon luota reissusta kotia. Mun samanlaisissa päivissä on samaa juttua monesti:

– AAMU: herään öisiltä unilta mun uudelta sohvalta, meen vähäks aikaa sänkyyn nukkumaan, syön vähän napoja ja käyn vähän ulkona

– PÄIVÄ: nukun pitkät päikkärit

– ILTA: käyn äispän kaa pitkällä lenkuralla inhokkitossuissa ja inhokkipuvussa, riehun ihan vähän, syön mun herkkuluuta ja remustan leluja, syön iltaviilin, saunon, käyn vähän ulkona ja käyn öisille unille.

Melkein samanlaisia on ollu kaikki päivät. Erilaista on ollu se, että kerran me tavattiin lenkuralla yks täti, joka tunsi mut vaikka me ei tunnettu sitä. Se kysyi että oonko mä se kuuluisa Onni! Äispä meinas vähän hämmentyä mutta sai se sitten sanottua että sehän mä just olen. Se täti sanoi että mä oon tosi hyvännäköinen ja ihana, se oli käyny lukemassa mun lokia vaikka se ei tuntenu mua ollenkaan. Sen mielestä mä oon varmaan paras, ja oonhan mä. Tulispa useemminkin tuntemattomia tätejä kehumaan mua kesken lenkuran.

Sitten kanssa erilaista on ollu se, että mulla on ollu mahan alla kipeetä. Tai oikeestaan siinä jalan ja mahan välissä on ollu. Joskus siellä on ollu niin kipeetä että mun on pitäny vinkuroida ihan kovaan ääneen ja sieltä on tullu vertakin. Verta mun mahan ja jalan välistä! Nyt se on jo onneks aika hyvänä eikä tee enää kipeetä.

Ja vielä yks erilainen juttu sattu tänään ku oltiin pitkällä lenkuralla. Mä tykkään kauheen paljon kaikista mettäpoluista, ja oon yrittäny sitä äispälle viestittää jo pitkän aikaa. Nyt mun vinkkaukset on selkeesti menny perille, kun tänään äispä vei mut yhelle mettäpolulle missä me ei oltu käyty koskaan ennen. Se olikin aika hurja polku, välillä suorastaan hengenvaarallinen. Me päästiin laskeutumaan sellaseen rotkoon ja se oli tosi hurjaa ja ihan villiä! Äispää vähän jännittikin et miten meille käy, mut musta se oli vaan siistiä! Sieltä rotkosta oli vähän vaikee päästä pois, mut äispä nosti mut hissillä ylös. Se oli huippu polku!


Haasteellinen elämä

Juli kerto kaikista sen elämän haasteista ni mäkin aloin sitten miettiä et mitä kaikkee mun elämässä on.

1. Kolmen kerroksen väkeä. Välillä on haasteellista löytää iskä ja äispä meidän kotonta, kun pitää ettiä kolmesta kerroksesta ja ne voi olla ihan minkä tahansa nurkan takana piilossa. Välillä en meinaa löytää niitä ollenkaan ennenku sit löydän.

2. Inhokki-tossut ja -puvut. Talvella on haasteellista mennä ulos kun pitää pukee kamalasti päälle. Äispä pakottaa mun päälle inhokkitossuja ja inhokkipukuja. Mä en pidä niistä ollenkaan ja se tekee olemisesta haasteellista.

3. Ei haukku haavaa tee. Joskus on TOSI haasteellista muistaa asioita. Niinku vaikka sillon kun meillä on joku hirveen kiva riehumisleikki menossa ni mä meinaan vahingossa vähän hammastella. Mä en sillon aina meinaa muistaa et ihmiset on heikkoa tekoa.

Juli pyysi mua kanssa tekemään jotain haasteellista. Mun piti ottaa äispän neljännen kansion neljäs kuva ja näyttää se teille ja selittää se kanssa. Kävi aika säkä eli Onni, kun nimittäin se neljäs kansio oli Mun oma kansio! Tässä on se kuva:

Tyyne on suosittu!

Tyyne on suosittu!

Te ootte kyllä nähny tän kuvan jo, kun se on ollu täällä mun lokissa ennenki. Siinä kuvassa on suosittu neiti Tyyne sekä Turon ja mun päät. Me Turon kanssa tuijotettiin Tyyneä kun Tyyne hyppi ja pomppi ja vinku. Mä oisin kanssa halunnu mennä hyppimään ja pomppimaan mut äispä ei antanu. Se sano että Tyyne voi mennä rikki jos mä meen sen kanssa pomppimaan. Ni sit me vaan jouduttiin Turon kaa kattomaan kun Tyyne hoiti kaiken pomppimisen. Ei Turo ois varmaan ees halunnu pomppia mut mä oisin halunnu.

Mä lähetän tän samaisen, kuvatiedoston neljännen kansion neljäs kuva selityksineen, haasteen yhelle Morselle, Titi-Uulle ja toiselle Morselle. Mä en keksi neljättä enää ku Juli lähetti jo mun muille blogikavereille tän jutun.

1. avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.
3. selitä kuva.
4. haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.