Samanlaisia päiviä
Mulla on ollu nyt tosi paljon samanlaisia päiviä sen jälkeen ku tultiin Turon luota reissusta kotia. Mun samanlaisissa päivissä on samaa juttua monesti:
– AAMU: herään öisiltä unilta mun uudelta sohvalta, meen vähäks aikaa sänkyyn nukkumaan, syön vähän napoja ja käyn vähän ulkona
– PÄIVÄ: nukun pitkät päikkärit
– ILTA: käyn äispän kaa pitkällä lenkuralla inhokkitossuissa ja inhokkipuvussa, riehun ihan vähän, syön mun herkkuluuta ja remustan leluja, syön iltaviilin, saunon, käyn vähän ulkona ja käyn öisille unille.
Melkein samanlaisia on ollu kaikki päivät. Erilaista on ollu se, että kerran me tavattiin lenkuralla yks täti, joka tunsi mut vaikka me ei tunnettu sitä. Se kysyi että oonko mä se kuuluisa Onni! Äispä meinas vähän hämmentyä mutta sai se sitten sanottua että sehän mä just olen. Se täti sanoi että mä oon tosi hyvännäköinen ja ihana, se oli käyny lukemassa mun lokia vaikka se ei tuntenu mua ollenkaan. Sen mielestä mä oon varmaan paras, ja oonhan mä. Tulispa useemminkin tuntemattomia tätejä kehumaan mua kesken lenkuran.
Sitten kanssa erilaista on ollu se, että mulla on ollu mahan alla kipeetä. Tai oikeestaan siinä jalan ja mahan välissä on ollu. Joskus siellä on ollu niin kipeetä että mun on pitäny vinkuroida ihan kovaan ääneen ja sieltä on tullu vertakin. Verta mun mahan ja jalan välistä! Nyt se on jo onneks aika hyvänä eikä tee enää kipeetä.
Ja vielä yks erilainen juttu sattu tänään ku oltiin pitkällä lenkuralla. Mä tykkään kauheen paljon kaikista mettäpoluista, ja oon yrittäny sitä äispälle viestittää jo pitkän aikaa. Nyt mun vinkkaukset on selkeesti menny perille, kun tänään äispä vei mut yhelle mettäpolulle missä me ei oltu käyty koskaan ennen. Se olikin aika hurja polku, välillä suorastaan hengenvaarallinen. Me päästiin laskeutumaan sellaseen rotkoon ja se oli tosi hurjaa ja ihan villiä! Äispää vähän jännittikin et miten meille käy, mut musta se oli vaan siistiä! Sieltä rotkosta oli vähän vaikee päästä pois, mut äispä nosti mut hissillä ylös. Se oli huippu polku!
Haasteellinen elämä
Juli kerto kaikista sen elämän haasteista ni mäkin aloin sitten miettiä et mitä kaikkee mun elämässä on.
1. Kolmen kerroksen väkeä. Välillä on haasteellista löytää iskä ja äispä meidän kotonta, kun pitää ettiä kolmesta kerroksesta ja ne voi olla ihan minkä tahansa nurkan takana piilossa. Välillä en meinaa löytää niitä ollenkaan ennenku sit löydän.
2. Inhokki-tossut ja -puvut. Talvella on haasteellista mennä ulos kun pitää pukee kamalasti päälle. Äispä pakottaa mun päälle inhokkitossuja ja inhokkipukuja. Mä en pidä niistä ollenkaan ja se tekee olemisesta haasteellista.
3. Ei haukku haavaa tee. Joskus on TOSI haasteellista muistaa asioita. Niinku vaikka sillon kun meillä on joku hirveen kiva riehumisleikki menossa ni mä meinaan vahingossa vähän hammastella. Mä en sillon aina meinaa muistaa et ihmiset on heikkoa tekoa.
Juli pyysi mua kanssa tekemään jotain haasteellista. Mun piti ottaa äispän neljännen kansion neljäs kuva ja näyttää se teille ja selittää se kanssa. Kävi aika säkä eli Onni, kun nimittäin se neljäs kansio oli Mun oma kansio! Tässä on se kuva:
Tyyne on suosittu!
Te ootte kyllä nähny tän kuvan jo, kun se on ollu täällä mun lokissa ennenki. Siinä kuvassa on suosittu neiti Tyyne sekä Turon ja mun päät. Me Turon kanssa tuijotettiin Tyyneä kun Tyyne hyppi ja pomppi ja vinku. Mä oisin kanssa halunnu mennä hyppimään ja pomppimaan mut äispä ei antanu. Se sano että Tyyne voi mennä rikki jos mä meen sen kanssa pomppimaan. Ni sit me vaan jouduttiin Turon kaa kattomaan kun Tyyne hoiti kaiken pomppimisen. Ei Turo ois varmaan ees halunnu pomppia mut mä oisin halunnu.
Mä lähetän tän samaisen, kuvatiedoston neljännen kansion neljäs kuva selityksineen, haasteen yhelle Morselle, Titi-Uulle ja toiselle Morselle. Mä en keksi neljättä enää ku Juli lähetti jo mun muille blogikavereille tän jutun.
1. avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.
3. selitä kuva.
4. haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.
Bostoninterrieri Onni ja Ranskanbulldoggi Litmanen 