Haasteellinen elämä
Juli kerto kaikista sen elämän haasteista ni mäkin aloin sitten miettiä et mitä kaikkee mun elämässä on.
1. Kolmen kerroksen väkeä. Välillä on haasteellista löytää iskä ja äispä meidän kotonta, kun pitää ettiä kolmesta kerroksesta ja ne voi olla ihan minkä tahansa nurkan takana piilossa. Välillä en meinaa löytää niitä ollenkaan ennenku sit löydän.
2. Inhokki-tossut ja -puvut. Talvella on haasteellista mennä ulos kun pitää pukee kamalasti päälle. Äispä pakottaa mun päälle inhokkitossuja ja inhokkipukuja. Mä en pidä niistä ollenkaan ja se tekee olemisesta haasteellista.
3. Ei haukku haavaa tee. Joskus on TOSI haasteellista muistaa asioita. Niinku vaikka sillon kun meillä on joku hirveen kiva riehumisleikki menossa ni mä meinaan vahingossa vähän hammastella. Mä en sillon aina meinaa muistaa et ihmiset on heikkoa tekoa.
Juli pyysi mua kanssa tekemään jotain haasteellista. Mun piti ottaa äispän neljännen kansion neljäs kuva ja näyttää se teille ja selittää se kanssa. Kävi aika säkä eli Onni, kun nimittäin se neljäs kansio oli Mun oma kansio! Tässä on se kuva:
Tyyne on suosittu!
Te ootte kyllä nähny tän kuvan jo, kun se on ollu täällä mun lokissa ennenki. Siinä kuvassa on suosittu neiti Tyyne sekä Turon ja mun päät. Me Turon kanssa tuijotettiin Tyyneä kun Tyyne hyppi ja pomppi ja vinku. Mä oisin kanssa halunnu mennä hyppimään ja pomppimaan mut äispä ei antanu. Se sano että Tyyne voi mennä rikki jos mä meen sen kanssa pomppimaan. Ni sit me vaan jouduttiin Turon kaa kattomaan kun Tyyne hoiti kaiken pomppimisen. Ei Turo ois varmaan ees halunnu pomppia mut mä oisin halunnu.
Mä lähetän tän samaisen, kuvatiedoston neljännen kansion neljäs kuva selityksineen, haasteen yhelle Morselle, Titi-Uulle ja toiselle Morselle. Mä en keksi neljättä enää ku Juli lähetti jo mun muille blogikavereille tän jutun.
1. avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.
3. selitä kuva.
4. haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.
Bostoninterrieri Onni ja Ranskanbulldoggi Litmanen 
Päivitysilmoitus: Haasteellista elämää « Titi-Uun ja Morsen jutut
Teillä on ollu kyllä tosi jännät paikat Turon kanssa. Me ei uskallettais olla noin lähellä kissoja. Ainakaan noin rauhassa.
Vastattiin muuten sun haasteeseen.
4 helmikuun, 2009 12:41 pm
Eihän mekään uskallettais olla niin lähellä kissoja paitsi että Tyyne ei oo kissa. Tyyne on koira. Se on tosi pieni ja näyttää ihan karvapallolta mutta se on koira. Ei kannata kuitenkaan harmistuu vaikka luulikin sitä kissaks, onhan muakin joskus luultu kissaksi. Ja pupuksi kanssa.
4 helmikuun, 2009 3:51 pm
Mä en mitenkään oo moksiskaan siitä että mua luullaan kissaks kun mua on sellaseks luultu monta kertaa ja kaniks kanssa. Lelukoiraksikin monet minuu lenkillä luulee kun kerran lenkillä yks täti kysy äispältä et tartteeks tohon kuinka usein vaihtaa patterit… 😀 Tää on mun elämää mut kyl siihen tottuu kun saa olla kaiken huomion keskipisteenä!
4 helmikuun, 2009 4:25 pm
Mua on luultu kans leluksi ja nalleksi, mutta ei kyllä kissaksi koskaan eikä pupuksi! Ois kivistä jos vois aina naamioitua kaikiksi muiksi eläimiksi. Niinkö vaikka kirahveiksi ja mursuiksi.
4 helmikuun, 2009 6:42 pm
Just kirahviks tai mursuks naamioituminen olis tosi kätevää! Kukaan ei varppina huomais sillon että olis siinä.
4 helmikuun, 2009 7:12 pm
Ajatella, että jollakin koiralla voi olla kissan nassu ja tassut, eikä monikaan arvaa, että se on oikeasti koiruli.
Onkohan Tyyne koskaan hyödyntänyt sen Kisuli-valepukua? Että jos menee vaikka kylään, ja kaikki luulee, että se on kisu, niin sit sais lohiherkkuja ja kermajäätelöä? Mä oon kuullu meiän äispän kertovan, että sen kaverin kissa – nimeltään Onni – saa sellaisia herkkuja. Olisko vähän kätevää, jos vois olla välillä Onni-kisuli…ja palata heti takaisin Onni-kuninkaaksi!
5 helmikuun, 2009 6:58 pm
Enpä ookkaan tullu ajatelleeks tota että valepukua vois käyttää hyödyks… hmm… Saiskohan sillä hämättyä herkkuja kyläpaikoissa? Oon kyllä aika hyvä katsomaan immeisiä silleen nätisti pää hiukan vinossa ja se on toiminu aika hyvin kans siinä herkkujen saamisessa… Mummolassa ainaski oon aika lellitty… Äippä on välillä ihan hölmö kun se sanoo ettei mulle tartteis kokoajan olla syöttämässä jotain herkkuja mutkun sehän ei oo totta! Mulle täytyy kokoajan antaa herkkuja!!!
5 helmikuun, 2009 8:20 pm
Mä voin Tyyne opettaa sut sanomaan MAU niinku kissat sanoo, ni sit varppina menis täydestä ja saisit kermajätskiä ja lohiherkkuja niinku Kiaran äispän kaverin Onni-kissa!! Se on varmaan aika päällikkö-kissa kun sen nimi on kerta Onni.
5 helmikuun, 2009 9:43 pm