Metässä

Lilli ottaa lunkisti

Eilen me lähettiin lenkille autolla, sellaset lenkit on aina parhaita mihin mennään autolla. Ylipäänsä autoilu on parasta, autolla pääsee aina parhaisiin paikkoihin, niinku vaikka Turon luokse tai Mökille. Eilen me autoiltiin ihan outoon paikkaan ja mentiin yhen Lillin kotiin. Lilli on spanieeeli ja tosi lunkki tyttö. Siellä Lillin kotona oli kanssa pikkuihmisiä, mä oisin mieluusti tutustunu niihin mut äispä halus vaan hengailla eteisessä.

Me lähetiin Lillin ja sen ihmisen kaa yhessä lenkuroimaan ja me mentiin mettään. Metät on ihan parhaita kanssa, niinku automatkatki. Jos mä saisin päättää ni me lenkuroitais aina metässä. Siellä metässä sai juosta ihan ilman hihnaa, se oli huippuu! Mä juoksin hirmeesti ja välillä mä hukkasin kaikki muut ku ne oli TOSI hitaita. Se oli hieno mettä ja siellä oli kauheestipaljon viestejä kaikilta muilta koirilta niinku ”Sessi tässä, päivälenkillä, kaikki ok, hyvä pössis.” ja ”Löysin pupun papanoita, oli hyviä. Terkuin, Mimmi.” Mä en löytäny papanoita mut oli muuten ihan huippuu.

Remua suretti

Siellä metässä mä tapasin yhen bostonilaisen kaverinki! Sen nimi on Remu ja se asuu ihan siinä mettän lähellä. Vähänkö se on onnekas kaveri kun sillä on oma lähimettä, varsinki sellanen hieno! Mut se Remu oli vähän surheellinen eilen. Sillä oli kamala kutina ja se tuli siitä surheelliseks. Siks sitä ei varmaan huvittanu oikeen leikkiikään. Kummiskin se vaikutti tosi kivalta, toivottavasti me voidaan nähä joskus uudestaanki ja leikkii sit.

p.s. Äispä sanoo et mä olin niin vauhdikas että siks musta ei oo yhtään kuvaa tässä. No, niinhän mä oonki, daaa-aa, Onni-Salama! Mähän oon sanonu monta kertaa et Äispä on liian hidas…

Advertisement