Archive for huhtikuu, 2009

Turon välispiikki

Turo ja Onni

Turo ja Onni

Moro! Turo tässä Mikkelistä terve.

Onni tuli miulle tänään vieraaks, iha sillee yks kaks se vaa tupsahti ovesta keske miun päiväunie. Miä olin eka aluks vähä että ”häh?” mut sit miä olin kumminki että ”jees!”. Siitä oli tosi kaua ku myö viimeks nähtii ni et myö oltiin jo melkei unohettu toisemme. Onneks myö nyt nähtii ni ei ihan unohettu.

Tulin vaan kertoo että toi Onni on kyllä ihan hullu jätkä. Nimittäi hullun rohkee. Se on ihan hullu ku se uskaltaa hyökkäillä sellaste palloje kimppuu mitä sen äispä toi. Ja se äispäkin on iha hullu välillä ku se tuo sellasia palloja ja sillä on tosi kova ääniki, miua vähän se pelottaa välillä vaikka Onnia ei pelota yhtää. Mut ne pallot. Ne on sellasia mitkä liikkuu itestää, ihan vaikkei niihi ees koske! Hullua! Mut Onni on niin hullu et se uskaltaa mennä koskemaa niihi vaikka ne sanoo sit aina PAU! Miä meen aina kauemmas ku Onni menee lähemmäs palloo, ku miä en haluu et mikää paukahtaa miun naamalle. Jotain itsesuojeluvaistoo ois kyllä oltava miun mielestä.

Mut vaikka on kaikkee hulluja palloja ja sellasta ni silti on kyllä ihan huippua et Onni tuli tänne. Oispa se aina täällä! Tai ehkä ei ihan aina kummiskaa ku ne on niin hurjaa sakkia et miulle tulee välillä väsy ku aina tapahtuu niin hirmuna kaikkee…

Hyviä pallopäiviä ja Onnilta terkkuja!

Toivoo Turo Mikkelistä

Advertisement

Yllätysjuhlat ilman sankaria

Arvatkaa mitä! Eilen ku mä tulin kyläilyreissulta kotia ni meiän lattiat lainehti herkuista! Lattialla oli kauheesti poppariherkkuja joka puolella ja mulle tuli kamala kiirus syyä ne ennenku joku ottaa ne pois. Ja mä kerkesinki syyä ne! Meillä oli kanssa vieraita tuttuja kylässä ja joka puolella oli paljon vieraita haisuja. Mä luulen et mulle oli taas järkätty yllätysjuhlat. Mut äispä on kyllä tosi lahopää ku ei se muistanu hakee mua juhlimaan ku mä olin naapurissa yökylässä. Mä nukuin vaan KA:n kaa samalla tyynyllä ja PA sano et me kuorsattiin ihan yhteen ääneen. Mä en kyllä kuorsaa, mä vaan tuhisen silleen söpösti.


Pyllyvaiva

Mä unohin sillon kertoo ku oli ne juhlatki, et oli mulla vähän ikäviäki uutisia. Mulle nimittäin tuli pyllyvaiva. Se alko ihan silleen vaan et mun pylly alko tuntuu omituiselta ja sit siihen tuli vaiva. Mun oli pakko vahtii sitä kokoajan. Ihan kokoajan. Sit me mentiin ajelulle ja ajeltiin lääkäripaikkaan, mut mä en huomannu sitä ennenku oli liian myöhästä lähtee karkuun. Ja uskokaa ku mä kerron teille; lääkärissä ei oo KOSKAAN IKINÄ MILLONKAAN ollu niin kamalaa ku sillon.

Mä huusin et ”eiiii tartte mitään tehä, ei se vaivaa mua enää yhtään se mun pyllyyyyy!” mut ei kukaan välittäny mun vastalauseista vaan mua kidutettiin ihan hulluna! Mä yritin kiivetä äispää pitkin pakoon mut en päässy mihinkään. Mä kiljuin ja huusin mut kukaan ei välittäny. Mä loukkaannuin tosi kovasti äispälle kun se antoi niitten kiduttaa mua silleen, enkä ottanu ees siltä herkkutikkua vastaan vaikka se yritti sitä tuputtaa autossa. Mä söin sen tikun vasta illalla. Siihen asti mä mökötin.

Nyt mun pyllyvaiva on kadonnu melkein kokonaan. Joskus vaan pitää saaha pyllyrapsuja ja sillon mä peruutan äispän jalalle niitä varten. Mut ei se pylly enää vaivaa kummiskaan. Onneks, sellasen kidutuksen jälkeen…


Juhlat ja kyläilyreissu

Arvatkaa mitä?!? Mulle järkättiin juhlat yhtenä päivänä! Aamulla mä jo arvasin että jotain oli tekeillä kun äispässä oli ressin haisua. Sit mun päikkäreitten jälkeen meille tuli vieraita tuttuja kylään ja kaikissa oli vähän ressin haisua. Mä oisin halunnu remustaa ja suukotella ja hyörii, mut en saanu vaan mun piti hengailla vaan Retkun kaa ylhäällä. Me hengattiin tosi pitkään ja oli tosi tylsää ku Retku on niin uninen kaveri. Vasta tosi pitkän ajan päästä ne juhlat oli valmiit ja äispä tuli hakemaan mut juhliin. Se laitto mun kaulaan sellasen kummallisen pannan jonka nimi oli Mirri. Mistä lähtien pannoille on annettu nimiä, kysyn vaan? Se Mirri kutitti mun kaulaa ni mun piti aina välillä vähän rapsutella. Me mentiin alas ja sinne oli tullu paljon lisää vieraita tuttuja ja mä kohteliaana isäntänä kävin moikkaamassa kaikkia. Sitten kaikki ihmiset meni piiriin ja mä olin kunniavieraana siinä keskellä. Sellanen oli aika kiva juhlaylläri.

Mut sitten ei ollukaan enää niin kivaa ku sohvalle ei saanu muka mennä ja pöyälle ei saanu muka kurkkii vaikka sieltä tuli selvästi hyviä lemustuksia. Mä jouduin aidan taakse, mut voin vakuuttaa et en todellakaan menny suosiolla tai hiljaa! Kaikki varmana kuuli mun mielipiteen asiasta. Onneks ei mun tarttenu hirveen kauaa olla siellä ku me lähettiin äispän kaa ulos ja mentiin naapuriin. Siellä oli kans hyvät pileet käynnissä, mulla ja KA:lla siis. Me hengattiin poikien kesken ennenku PA tuli kotiin. Sit niitten kaa mä hengasin siellä. Me lenkuroitiin ja mä sain kaikkee herkkuja. Ja mä jäin sinne yökylään!! Mä sain nukkuu niitten vieressä sängyssä. Mä olin ollu siellä jo aika kauan ennenku äispä tuli mut hakee. Äsipäkin haisi reissulle ja ne oli tuonu mulle tulisia! Mä sain tulisiks hyvää leipää, ei pöllömpää. Nyt oon aika väsykki, ku kyläily ja juhliminen on aika rankkaa.


Hulluksi tullu tuo akka

Huippu mettä ja meitsi

Huippu mettä ja meitsi

Mä oon vähän sitä mieltä että äispä on tullu hulluks. Se on alkanu hulluna lenkuroimaan nimittäin. Ehkä se suivaantu siitä kun mä sanoin että se on välillä ihan nahjus ja nuhjake ja se tuli sitten kostoksi hulluks. Se lenkuroi ihan liikaa mun mielestä. Ei siinä mitään jos se yksinään lenkurois, mut kun se pakottaa mutkin mukaan sen hullupuuhiin ni se on vähän liikaa. Mun mielestä on ihan ookoo lenkuroida kesällä, ku on lämmin ilma eikä palele yhtään, mut tälleen keskellä talvee ku on kylmä ja varpaita palelee kokoaika ni lenkuroiminen on ihan yliarvostettua. Paitsi metässä.

Ja jotain hyvää on ollu äispän lenkurahullussa, nimittäin me on käyty ihan uusissa metissä. Niissä metissä oon saanu juosta ihan yksin, ihan ilman äispää ja narua! Vähänkö huippuu! Mä oon viipottanu menemään ihan villinä siellä, ku metässä juokseminen on ehkä yks mun maailman parhaita asioita. Aina välillä pitää jäädä oottamaan äispää kun se joskus kompuroitselee siellä metässä, mutta sitten voi taas viipottaa.

Nyt se taas kopistelee lenkurakamppeita tuolla, pitää ehkä luikahtaa johonki piiloon jos se ei sit vaikka löytäis mua. Muuten joudun taas tonne kylmään ja märkään. Brrr…