Lisää reissuloita
Hengailin vaan sisällä viileessä
Me käytiin mummon ja papan luona mökillä. Tää on vähän hankalaa ku musta tuntuu et mulla on 3 mummoo ja 3 pappaa ni mitä hä?! Mut ne oli mummo ja pappa kumminki ja siellä ne oli mökillä niinku aina ennenki, vaikka siitä onki tosi kauan ku viimeks käytiin siellä. Oli sikapossukuuma ja mä en jaksanu tehä yhtään mitään. Mä makasin mummon vieressä sängyssä ja otin lepiä. Ja pakoilin äispää ja iskää tuolin takana. Mulle tuli nimittäin kamalan raumaattisia muistoja mieleen ku me mentiin sinne…
Puutarhassa
Joskus ku me oltiin siellä ni mua pakotettiin uimaan. Nyt mä päätin et en kyllä mene sinne rantaan jos iskä ja äispä on siellä, että ne ei taas pakota mua uimisteleen. Ja varsinki jos ne pyytää mua rantaan ni en varppina mee! En mee vaikka ne miten sanoo et ei koskaan ikinä enää pakota mua uimaan. Mut kerran menin kumminki ku siellä oli makkaraa. Onneks ne ei sillon muistanu sitä pakkouimista ni vältyin vesikidutukselta. Kävin vaan saunomassa niitten kaa ja sain lisää ihanaa makkaraa ja paljon rapsuja.
Siinä niitä hiipii...
Siellä on tosi paljon lintuvihuliaisia, siis T-O-S-I paljon. Melkein heti kun mentiin sinne ni yks lintuvihulainen alko ajaa mua takaa. Se lepatti mun perässä siinä pihalla ja mä juoksin karkuun ihan hullussa. Ja sit sillon ku me syötiin sitä makkaraa siellä rannassa ni arvatkaa mitä kamaluutta; 6 lintuvihulaista tuli sieltä vedestä ihan ku jotkut vesihirmiöt! Ne kärkky selvästi mun makkaraa ja mä olin ihan kauhuna! Sit iskä onneks meni pelotteleen niitä kameralla ni ne lähti takas veteen. Eikä ne onneks ehtiny koskee mun makkaraan ni sain syyä sen ite. Sit siellä oli kans sellasia lintuvihulaisia jotka huuteli mulle uhkaavasti kokoajan, ni mun piti pitää niitä silmällä ettei ne hyökkää kimppuun. Ne ihan hullussa kilju ihan silleen että ”kohta tullaan ja napataan sut ja heitetään veteen!”. Enkä mä halua veteen ni mä olin sit sisällä vaan. Siellä sai lättyjä ja kalaa ja herkkuja jos oli tarkkana. Ja mä olin. Nam!
p.s. äispä oli tietsikkavelho ja kekkas miten nuo kuvat saa silleen isommaks ku niitä painaa. Nyt näkee Puistoreissusta asti kuvat kanssa isompana jos haluu.
Mökillä
Se hyvä letku
Jo oli aikakin… Nimittäin mennä möksälle, ku me ei olla oltu siellä niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin pitkään aikaan aika siellä on aina TOSI siistii! Me Turon kaa riehuttiin aika ältsisti siellä ja Turo toi kaikki parhaat kepukat metästä pihalle ja me taisteltiin niistä ja silputtiin niitä. Me kanssa löydettiin yks tosi hieno letku josta oli tosi hyvä taistella. Ja yks hanska jota oli tosi kiva repii. Ja paljon kivoja öttösitä ja hytyköitä mitä pysty jahtaamaan.
Väsymys iski
Mulle tulee aina mökillä kauhee väsy, se on varmaan jotain siinä ilmassa ku aina alkaa väskättää ihan sikapossuna. Onneks siellä oli yks ihana ihminen, Aino. Aino on nyt mun ja Turon paras ihmiskamu. Aino oli paras leikkijä, paras rapsuttaja paras herkkujen antaja ja paras sylittäjä. Mä nukuin aikas monet päikkärit Ainon sylissä, siinä oli tosi kiva olla.
Tutkimusmatkalle menossa
Mä tein kanssa vähän tutkimusmatkailua siellä. Kun siellä on sellanen rantamaja jossa harrastetaan rillaamista, ni siellä mä tutkimusmatkailin. Enkä siellä majassa pelkästään, vaan kanssa siellä majan alla! Ku mä haistoin et sinne oli selvästi pudonnu ruokaa, eikä sitä ruokaa saanu niistä lattian raoista pois, ni mä menin sinne alle. Koska mä voin. Eka reissu lattian alle oli tuottoisa; sain haukkapalaa ja tulin pois ku äispä pyyti. Toka reissu ei menny ihan yhtä putkeen; haukkapalat hautautu lehtiin ja mikä pahinta, mä jäin jumekseen. Ei se mun vika ollu, et ihmiset oli tunkenu sinne alle kaikkee putkia ja puita ja sellasia, jos niitä ei olis ollu siellä ni oisin päässy pois ihan tosta vaan! Äispän piti sit ottaa ne pois tieltä että mä pääsin pois sieltä jumeksesta. Huh, äispä melkein säikähti, mä en tietenkään. Ärsytti vaan.
Paras kaveri Turo
Muuten oli ihan rento reissu mut just ennenku lähettiin pois sieltä mulle tuli ahistus nenää. Mun nenä alko vaan vuotaa kauheesti ja rupes ahistaa ja mä vähän säikähin et mikä mua vaivaa ku mä en halunnu ees lihipullaa enkä juustoo! Äispä sorkki mun kurkkua ja yritti tunkee sinne jotain nappia mut mä en halunnu ja mä syljin sen pois monta kertaa. Miks se luuli et mä haluaisin jonku napin jos en kerta halunnu ees lihipullaa? Ihmiset on. Mä olin sylissä vaa ja mua ramasi kauheesti mut äispä höpötteli kokoajan mua hereille etten saanu ees nukkuu. Sit meni vähän aikaa ni musta alko tuntuu siltä, et voisin ehkä sittenki maistaa sitä lihipullaa ja juustoo… Onneks ne oli vielä tarjolla ni sain sit syyä niitä. Nam! Sit mä sain varmaan siitä lihipullasta voimia niin et ei mua enempää ees ramassu ja sit menin Turon kaa leikkii.
Puistokeikka
Wappu piitsillä
Siis siitähän on jo iäisyys ku olin puistokeikalla mun kameleitten kaa mut en oo vaan ehtiny vielä kertoo siitä täällä. Tässä tulee nyt Kuningas-Onskan puistoraportti.
Sillon ku Turo oli meillä kylässä ni yhtenä päivänä me pakattiin ittemme autoon ja lähettiin ajelulle. Me ajeltiin sinne saari-puistoon, Rajikseen, ja mä muistin heti et se on huippupaikka ja uuuuuuulvoin autossa ku hokasin et ollaan menossa sinne.
Mä ja Turo taistellaan (leikisti)
Heti ku hyppäsin autosta ni arvatkaa, Kamu oli siellä! Ja sit me mentiin puistoon sisälle ni siellä oli kans Wappu! Meiän loki-Wappu ja sen äispä! Hurrjaaaa! Sit siellä oli kanssa meiän loki-Helkan äispä mutta se oli unohtanu Helkan Mummon luokse. Kuvitelkaa, unohtanu sinne vaikka oli meiän tapaamine! Helka oli vähän hiilenä siitä… Turoki tuli puistoileen vaikka sen äispä oli vähän spektine koko jutun suhteen, mut Turohan oli ihan huippua puistoseuraa.
Mä ja Kamu jonossa
Mulle kävi kans pikkunen mokailu siellä. Ku Kamu kävi mulle ja mun piti näyttää sille et ”hei älä viitti, mee kauemmas siitä” ni mä vähän näykkäsin. Mut ku äispä oli ottanu mut just arestiin ni mä olin siinä jumeksessa sen jalkojen välissä ja ku Kamu väisti, ni mun hampaat osu vahingossa äispää jalkaan… o-ou… se rääkäs ja piti mulle puhuttelun… Mut mun mielestä on aika törtsyä syyttää mua ku ite tunki jalkansa siihen väliin! Olis
Keppitappelua
vähän varovaisempi ku tietää kumminki et aina ku me Kamun kaa nähään ni meiän leikit on rajuja ku me ollaan poikia!
Me hilluttiin siellä rannalla hulluna Kamun ja Turon kaa. Wappu oli vähän niinku meiän vartija, se vähän katto ettei meiän touhut mee turhan rajuks ja sano sit jos näytti pahalta.
Pikniksillä
Mä olin vähän aikaa käymässä Turolla ja VIHDOINKIN mä pääsin pikniksille!! Mä oon jo tooooosi pitkään halunnu pikniksille ku varppina kaikki mun kamelit on käyny mut mä en oo ikinä päässy pikniksille. Mut nyt pääsin! Pikniksi on sellanen retki, että mennään niinku muka lenkille, mutta oikeesti mennäänki jonnekin syömään eväksiä! Meillä oli eväksinä rillimakkaraa eikä muuta, mutta rillimakkarahan riittää kun se on niin ravitsevaa. Koirat vois hyvin elää pelkällä rillimakkaralla, niin ravitsevaa se on. Me mentiin sellaselle rannalle noitten naisten kanssa, meillä oli mukana mun ja Turon ja Tyynen äispät, ja sit mä ja Turo johdettiin joukkoja ja vartioitiin niitä. Siellä rannalla me taisteltiin kepukoista ja mä komensin Turoa ku se ei meinannu melkeen antaa mulle niitä kepukoita ollenkaa. Sitte ku mä komensin ni ne naiset heitteli mua käpysillä. Aika epäkohteliasta sanon mä, mut onneks ne oli aika surtsuja heittelijöitä ja melkein kaikki käpyset meni ohi. Sitten me pelastettiin Turon kaa niitä käpysiä vedestä kun ne meni sinne. Ihan lopuks me saatiin sitä rillimakkaraa ja oltiin ihan väskyjä ku päästiin autolle. Pikniksi vei voimat.
Ihmisten salainen liitto on taas keksiny uuden kidutusvehkeen; näkymätön suihkija. Mä ja Turo jouduttiin sen uhreiksi. Heti kun mä vähän komennan Turoo ni ”suihk” ”suihk”, jostain pöllähtää sellasta lemukkia ilmaan. Sitte meiltä menee aina leikit sekasin ja pitää alottaa alusta sen jälkeen ku ollaan yritetty ettii sitä näkymätöntä suihkijaa. Mut sitä ei ikinä oo löytyny. Vielä. Aiotaan jatkaa tutkimuksia ja paljastaa näkymättömän suihkijan salaisuus.
Lomaisia päiviä
En oo taas kirjotellu ku ollaan vaan tsillailtu äispän kaa ni on ollu silleen vähän kiirettä… Me ollaan vietetty lomaisia päiviä yhessä ja ne on ollu aika samanlaisia. Me nukutaan aamulla tosi pitkään ja si vielä köllötellään sängyssä ennenku noustaan, meiän aamut on aika hitaita. Sitte me käydään pitkillä mettälenkuroilla eksymässä, NE on tosi kivoja ne lenkurat missä eksytään. Äispähän se on joka eksyy, MÄ kyllä tiiän aina mihin me ollaan menossa. Mä oon johtaja ja lenkuraopas ja mä näytän aina äispälle tietä että ”Tänne päin, tänne päin… No, tuutko sä? Miten sä oot niin kamalan hidas? No, hop hop!” Joskus se ihan katoaa näkyvistä ni sit mun pitää käydä ettimässä se ja pelastamassa se. Mun on silleen vähän vahdittava ettei se eksy yksin sinne mettään se äispä. Sitten lenkuroinnin jälkeen me vaan nukutaan vähän lisää ja syyään kanssa ja nukutaan vielä lisää ja pelaillaan kaikkia pelejä. Ja nukutaan.
Mut arvatkaa, eilen ku lähettiin iltapissalle ni arvatkaa mitä me nähtiin?!? PUPU!! Eikä mikään pien söpö pupu vaan jättiläinen hirmiöpupu!! Se oli ainakin mua isompi se jättiläispupu ja se hypähteli siinä mun tiellä! Mä maastouduin ja äispäkin maastoutu ja me tuijotetttiin sitä jättiläispupua siinä tiellä ku se ei osannu päättää et kummalle puolelle se halus mennä. Mua vähän jänskätti se ku en oo koskaan nähny niin isoa jättiläispupua! Sit se hypähteli toiselle puolelle tietä ja sujahti puskaan ni me lähettiin perään, mutta ei sitä pupua enää näkyny ku mä pääsin siihen puskalle. Se oli kadonnu jo. Varoitus Annalle: meidän lähipuskissa saattaa vaania jättiläispupu!!
Kesäpäivä
Viilentelemässä
Me vietettiin äispän kaa tänään kesäpäivää. Me mentiin tosi pitkälle mettälenkuralle yhessä, oli huippuu juosta metässä ihan superlujaa, vaikka välillä pitikin ootella äispää kun se on aika hidas. Sit yks kaks me tupsahettiin lammelle! Me on käyty lammella aikasemminki mut nyt ei olla tosi pitkään aikaan käyty.
Heinänsyöntipuuhissa
Lampi on huippu, se oli mun keidas tänään. Ihana viilentävä keidas! Mä olin aika lääh puuh ku me päästiin sinne tänään, ni se lampi oli tosi tervetullut siinä vaiheessa. Mä menin heti sinne veteen ja makailin siellä viilentymässä. Sitten mä kanssa hain kaikkee kepukoita mitä äispä heitteli sinne veteen, mä pelastin ne ja toin ne sinne rantaan. Välillä ne kepukat meni niin syvälle ettei mun jalat ylttäny enää pohjaan ni mä en melkein meinannu saaha niitä pois! Mut onneks äispä autto vähän niitä kanssa ja toi niitä mua lähemmäs. Sitte mä sain pelastettua ne kepukka-parat.
Bostoninterrieri Onni ja Ranskanbulldoggi Litmanen 