Mettässä

Turon kaa mettässä

Me ollaan käyty lenkuroimassa mettässä koko kesä! Mettä on paras paikka ku siellä saa pömöttää ja juosta ja pomppii ja juosta ja pömöttää ihan niin paljon ku haluu ku ei tarvii taluttaa äispää. Äispä on oppinu kanssa kävelemään jo aika hyvin, et se ei enää katoa ihan niin usein. Mut pitää sitä silti pitää silmällä ku tänäänki se hävis kahdesti. Joskus on parempia päiviä ja joskus huonompia. Joskus sitä pitää kyllä ihan kamalasti komentaa jos se ei meinaa uskoa mua kun se on niin kova niskuroimaan nykyään. Huiskaamista, kuulemma. Kaikennäköstä suhinaa ja muuta… Mutta mettä on silti paras paikka ikinä! Mä näytin Turollekin mun mettän ku se kävi kylässä. Turostakin se oli hyvä mettä.

Sitten mä oon kanssa löytäny yllätyksiä pihalta! Yhtenä päivänä mä löysin kaks jättiläismäistä pupun papanaa! Ne oli varmaan sen jättiläispupun papanoita, että jotain hyvää on kai siinäki et on sellanen jättiläispupu lähistöllä. Mä olin ehtiny syyä vasta yhen kun äispä kisko mut eteenpäin ja toinen täysin hyvä ihana papana jäi sinne parkkiksen reunaan! Just tyypillistä äispää… MUTTA! Seuraavana aamuna kun käveltiin siitä samasta kohtaa ni se toinen papana oli vielä siellä ja mä söin sen! Mä tarkistin sit seuraavana aamuna kanssa että jos se pupu olis käyny tekemässä sinne lisää jättiläispapanoita, mut ei oo löytyny. Harmi, ne oli oikein hyvät papanat.

Mä laitan tähän loppuun vielä pari lomakuvaa mökiltä.

Hullu pomppiva limanen kala

Mikä toi ilmassa leijuva juttu on?

Päikkäreillä mummon kaa

Advertisement