Archive for syyskuu, 2009

Ravista ja jatka matkaa

Meillä on ollu oikea liitoviikko. Me on liidetty ihan tosi monesti ja ollaan melkein uupuneita jo. Tai äispä on, mun energiavarastot on luonnollisesti ehtymättömät ni mä en uuvu melkeen ikinä. Ollaan reenattu ja kisattu hirveen paljon, ja oon jo ihan sekasin että oonko ollu taas ykkönen vai kakkonen vai Hyvin Ylevä Liitäjä vai mikäkö, mutta ihan huippu oon ollu kumminki. Äispä on vaan koheltanu vähä, mutta sehän on ihan normaalia kait. Pääasia että mä saan herkkuja.

Tänään ku oltiin taas kisaamassa ni mulle kävi sellanen juttu, että kesken A-kiipeemisen mun jalat meni solmuun. Ne vaan solmuttu kesken kiipeemisen silleen että mä menin mukkelis makkelis ja putosin ihan alas asti. Sit mä vaan ravistin ja kiipesin uudestaan ja jatkoin matkaa. Silleen tekee kovikset, ettei ne jää harmitteleen et mites siinä nyt silleen kävi, vaan ravistetaan vaan ja mennään eteenpäin. Äispä sanoo että mä oon kyllä koviksista koviksin, ja niinhän mä oonki. Mä kävin kanssa yrittää pussailla yhtä tätiä siellä kentän vierellä siinä juoksemisen välissä kun se täti näytti niin surmeelta että se varmasti ois tarttenu vähän pusuja. Mut se täti olikin vähän nihkee enkä mä saanu yhtään pusua perille. No höh, taas ravistin ja jatkoin matkaa. Ja sain lihipullia ja juustoo.


Mä voitin!

Punavalkoset narut

Punavalkoset narut

Mä voitin, ihan kokonaan! Me oltiin taas akiliitämässä kisoissa ja mä tulin ykköseks! Mä sain sellasen hienon punavalkosen nauhan mut äispä on ihan pönttö kun se vaan omii sen ihan kokonaan. Mä en saa yhtään imeskellä sitä, ja uskokaa pois että oon kyllä yrittäny. Menee ihan hukkaan hyvät narut ku en yhtään saa niitä rettuuttaa. Ja nauhojen retuuttaminen on mun erikoisalaa vielä! Sain mä onneks kanssa sellasen herkun, ni on ollu ees jotain tekemistä ku ei saa retuuttaa naruja.

Aika hulluna paljon huonompi juttu oli pesut. Mä jouduin nimittäin iskän vesikidutukseen äske. Siis heti jos vähän möyhyää Turon kaa sen pihalla ja pikkasen tarttuu kuolaa ja verta ja lehtiä ja multaa karvoihin ni onks pakko heti ylireakoida ja alottaa vesikidutus?? Ihan kummallista ylitte reakointia ja turhaa kärsimystä mulle. Nyt kyllä mökötän.


Valokuvamalli

Nyt me saatiin mun valokuvamallikuvat. Tossa ylhäällä on kanssa niitä, näätkö? On niitä vielä lisääki mut en mä jaksa laittaa niitä kaikkia tänne. Mä lähen mieluummi lenkuroimaa. Että moro.

Kunkku

Kunkku


Hyvin ylevä liitäjä mut ei sittenkää

Toiseks parhaan todistus

Toiseks parhaan todistus

Mä olin taas tänään kisaamassa äispän kaa akiliitoo. Oli ihan tosi kivaa kokoajan ku äispällä oli huiput eväät; makkaraa ja juustoo. Ja sit oli kans mun suosikki akiliitolelu, sellane retuutuspatukka. Se on paras. Musta oli tosi kiva liitää siellä, eikä äispäkään ollu tänään ihan tumpelo tai muuten huono. Sit kun oltiin liidetty ni äispä riemastu hirveesti ja mä sain paljon makkaraa ja pusuja ja retuuttaa sitä patukkaa. Siis voiko olla ees parempaa juttuu ku liitämine? Se on jo itestään niin kivaa mut sit vielä kaikki herkut ja retuutukset siihen päälle ni ei voi olla parempaa! Miksei me voida liitää aina?

Viimeks mä olin hyvin ylevä liitäjä mut tänään en ollukkaan vaan olin toiseks paras kaikista. Ja niitä kaikkia muita oli toooosi monta. Äispän mielestä oli paljon kivempaa olla toiseks paras kaikista ku Hyvin ylevä liitäjä. Mä sain hirmuna herkkuja kotonaki, ja loput eväsmakkarat iltaruoaks. Ehkä mä yritän seuraavan kerranki olla toiseks paras ku sillon saa kerran ihan surmeesti herkkuja!

Metsästäjän relaushetki

Metsästäjän relaushetki

p.s. Eetu on ollu metsästyskoirana papan kaa ja mä sain tänään siltä terveisviestin et hyvin menee. Mä haluun kans metsästyskoiraks jos se on näin rentoo. Tai oikeestaan mähän oon jo metsästyskoira jos se on tällästä. Huomenna mä aion olla taas metsästyskoira jos äispä menee töihin.


Salamavalojen loisteessa

Tänään mentiin äispän kaa johonki ihan outoon paikkaan ja sieltä löyty sellanen täti. Heti ku me mentiin ni se alko kehuu mua ja kaivo kameran esiin. Eka mä aattelin et tästä tulee kivaa, ku äispä kaivo taskusta juustopussin ja siellä oli akiliitovermeitä. Mutta toisin kävi. Mun piti vaan istuu ja maata ja poseerata ja käännellä päätä tonne ja sinne ja tänne ja olla pirtsakan näkönen… Siis kyl mä ymmärrän et kaikki haluu ottaa musta kuvia ku oon niin komee ja kaikkee, mut töolosuhteissa olis kyllä aika runsaasti parantamisen varaa. Juustoo tuli ihan liian vähän ja ihan liian harvoin, ja yhtään ei päässy liitään. Plääh, lopuks en enää jaksanu oottaa vaan juoksin aina räpsäyksen jälkeen äispän luo hakemaan juustoo ku juustot ei tullu mun luo. Eihän kissatkaan kiitoksella elä, ne elää maidolla ja kalalla. Ja meitsi elää juustolla tai makkaralla tai muulla lihukalla. Nii, en ilmatteeks ala poseerata ettäs tiiätte kaikki paparatsit! Äispä ois voinu ite poseerata ku se oli koko jutusta niin intona. Musta se oli vaan aika tylsää. Julkkiksena olo on joskus tosi raskasta.


Yks pyörätarina

Multa on unohtunu kertoo yks pyörätarina. Muistin sen vasta nyt ku Turo kerto sen oman pyörätarinan ni aattelin nyt sit heti kertoo mun oman. Mä oon jotain kertoja joutunu juokseen pyörän vieressä ku iskä tai äispä on ajanu. Aika vaarallista mun mielestä ku äispä varsinki meinaa kiemurrella aika paljon. Osaakohan se ees ajaa oikeesti… Ja tosi epämukavaa jos tulee niinku hätä kesken juoksun ni sit tuntuu et kuristuu kun yks vaan kaahaa pyörällä eteenpäin ja ite yrität kyykistyy puskaan… Yhen sellasen kerran äispä melkein ajo yhteen aitaan ku se ei osannu ohjata sitä pyörää. Mut ei siinä vielä mitää. Sit se vasta vaarallista onki ku äispä alkaa kävellä ite siinä pyörän vieressä ni mä oon monta kertaa meinannu jäädä siihen pyörän alle sillon! Sillon se vielä menettelee ku sillä pyörällä ajetaan mut sit ku sitä työnnetään ni sit se on tosi vaarallinen kapistus…