Yks pyörätarina
Multa on unohtunu kertoo yks pyörätarina. Muistin sen vasta nyt ku Turo kerto sen oman pyörätarinan ni aattelin nyt sit heti kertoo mun oman. Mä oon jotain kertoja joutunu juokseen pyörän vieressä ku iskä tai äispä on ajanu. Aika vaarallista mun mielestä ku äispä varsinki meinaa kiemurrella aika paljon. Osaakohan se ees ajaa oikeesti… Ja tosi epämukavaa jos tulee niinku hätä kesken juoksun ni sit tuntuu et kuristuu kun yks vaan kaahaa pyörällä eteenpäin ja ite yrität kyykistyy puskaan… Yhen sellasen kerran äispä melkein ajo yhteen aitaan ku se ei osannu ohjata sitä pyörää. Mut ei siinä vielä mitää. Sit se vasta vaarallista onki ku äispä alkaa kävellä ite siinä pyörän vieressä ni mä oon monta kertaa meinannu jäädä siihen pyörän alle sillon! Sillon se vielä menettelee ku sillä pyörällä ajetaan mut sit ku sitä työnnetään ni sit se on tosi vaarallinen kapistus…
Bostoninterrieri Onni ja Ranskanbulldoggi Litmanen 
Hui! On se kyllä hurjaa hommaa! Miutki huijattiin ensi käymään kävellen hoitamassa asiat ja sit alko se ravaaminen sen pyörän perässä! Ihme touhua, kuulin vaa et ”tekee siulle ja siun lihaksille hyvää…” Jaa missähän vaiheessa..? Mistähän nuo ihmiset on tuonki nyt keksinyt.. Juoksisvat mieluummin meijän kanssa, eipä taida vaan vauhti riittää!
3 syyskuun, 2009 9:59 pm
Nii just, ei taida vaan kuntokaan riittää ainakaan mun äispällä… Johan se puuskuttaa tossa meiän mäen päällä!
4 syyskuun, 2009 5:05 pm
Huh, onneks miun mami ei ees uskalla ajaa pyörällä.
4 syyskuun, 2009 12:44 pm
Oot onnekas… Kannattaa kuitenki karttaa kaikkia pyöriä ihan varmuuden vuoks.
4 syyskuun, 2009 5:05 pm