Syysreissu ja juoksukisa
Mä ja mun tiimi
Eilen käytiin äispän kaa syysreissulla. Oli sellanen hyvä automatka et ehti just sopivasti ottaa aamutorkut siinä autossa ennenku pysähdyttiin. Me mentiin sellaseen paikkaan missä oli koirien juoksukisat. Vähänkö hyvä sattuma että ne oli just koirien juoksukisat eikä ihmisten, ku mä oon tosi hyvä juoksemisessa mut äispä on aika huono. Ekana me vähän katteltiin niitä kisoja mut sit lähettiin kumminki kävelee yksien mun tiimiläisten kaa ku ei jaksettu olla vaan ja hengailla. Ne mun tiimiläiset oli yhet Winston ja Laku, niitten kaa mä hengailin siellä. Sit meiän tiimissä oli kans yks Deedee, jolla on hieno parta.
Winstonin ja Lakun äispällä oli sellanen tosi hieno naru. Mä löysin sen narun sen kassista kun tein rutiinitarkastusta, ja vähän himoittin sitä narua kun se oli niin hieno. Sit ihan yht’äkkii äispä otti sen narun ja lähti juoksee mua karkuun! Se on onneks niin hidas et sen saa helposti kii, mut Winstonin ja Lakun äispä piti mun valjaksista kii ni en päässy eka mihinkää!
Juoksukisa ja palkintonaru
Meinasin hermostuu ku mun äispä huuti mulle että ”Onni tuuuuuuuuuuu!” ja heilutti sitä naruu, mut mä en päässy mihkään vaikka yritin. Sit onneks se W&L äispä päästi irti ni mä pääsin juoksee mun äispän perään. Mä juoksin niin lujaa ku ikinä pääsin ja sain äispän ja narun kii!
Ja arvatkaa mitä? Me voitettiin! Nimittäin meiän tiimi voitti! Me saatiin sellaset mitalit, mut ne laitettiin äispien kauloihin eikä meille. Muuten se ois ollu musta vähän epää, mut mä sain paljon paremman palkinnon ku joku typerä mitali. Mä sain nimittäin sen ihanan narun, jonka löysin Winstonin ja Lakun äispän kassista! Vähänkö oon onnelline! Se on ehkä paras naru ikinä! Paljon parempi ku joku tyhmä naru jonka äispä on takavarikoinu tai joku tyhmä mitali. Mun oma palkintonaru!
Bostoninterrieri Onni ja Ranskanbulldoggi Litmanen 