Postonipileet

Paikanvartija

Me on taas reissattu. Meitsi kävi eilen sellasissa postonipileissä. Siellä oli melkeen pelkästään munlaisia samiksia eli postonilaisia. Oli siellä tietty kaikkia postonilaisten ihmisiä kans, niinku mullaki oli äispä mukana. Ois kyl melkein kannattanu jättää se kotiin, ku se oli taas välillä niiiiin niuho, vaikka oli vapaapäivä ja vielä pileet! Ei saa nyt mennä sinne ja ei saa haukkuu ja ei saa purra painikaveria niin kovaa ja lääläälää… Se on välillä sellanen nipo et voi tsiis… No, oli siitä silleen hyötyy, et sillä oli aika hyvät eväät mulle mukana. Mulla oli eväksinä 1.-luokan makkaraa ja oikeeta juustoo, ei mitään dieettikönttiä vaan sellasta hyvää pehmeetä. Ja sit oli kans kiva kun äispä osti mulle uusia nauhoja riepoteltavaks ja me riepoteltiin niitä yhessä. Ni et ehkä se oli sittenki ihan okei et äispä oli messissä.

Setä sano et mulla on hieno kaula

Siellä pileissä oli sellanen näytelmä. Mä oon kuullu niistä mun kameleilta, Turoki on ollu sellasissa mukana, mut mä en oo koskaan nähny sellasta. Mut nyt mä olin siinä näytelmässä. Mä oisin halunnu olla joku kuninkaallinen tai sit joku rohkee ritari tai vaikka villiheponen, mut siinä pitiki olla enempi niinku malli. Ei se mikään ihmeellinen juttu ollu, piti vaan kävellä vähän ja olla ”taitava poika” ja sit sai makkaraa. Sit joku setä kopeloi mua vähä ja pisti sormia mun suuhun. Mä yritin hämätä sitä setää yhellä nopeella kielarilla mut ei se ihan onnistunu ku se sai sormet mun suuhu kummiski. Sit me taas käveltiin ja sit mä sain uuen vinkulelun. Et sellanen näytelmä. Ei ollu kovin kummonen juoni jos multa kysytään…

Uus villapaita

Näytelmän jälkeen me vaan hengailtiin ja riepoteltiin nauhoja ja hengailtiin lisää. Jotkut sai hienoja nauhoja siltä näytelmäsedältä mut me ei saatu ni me ostettiin. Meillä oli mukana yks sellanen lainamaja, jossa oli mun peitto sisällä. Se oli ehkä koko pileitten tyhmin kohta ku äispä lukitsi mut sinne lainamajaan ja lähti pois että mä en nähny sitä. Onneks se tuli sit kumminki takas etten jääny sinne ikuisiks ajoiks. Huh. Äispä osti mulle kans uuen puvun. Sen mielestä se puku on tosi hieno, mut mä en oo vielä ihan varma ku se tuntuu erilaiselta ku mun vanha puku.

Siellä näytelmän vieressä oli sellanen salainen paikka, johon ei nähny ollenkaan mut mä haistoin et siellä on varppina jotain tosi kivaa. Ja ihan pileitten lopuks varmistu et mä olin ihan oikeessa. Siellä salaisessa paikassa oli akiliitopaikka! Ja ihan surtsuna kaikkee huippuja lemukkeja!! Vähänkö hulppeeta. Kun me vihdoin ja viimein päästiin sinne ni äispä olis vaan tehny nopeesti sen liitämisen ja lähteny sit heti pois sieltä salapaikasta. Mut mä aattelin et nouweihousei, nyt ku tänne on päästy ni mä kyl tsekkaan tän pleissin läpikotasin.

Mun palkinnot

Äispä vaan punotti ja kompuroi ja juoksenteli mihin sattuu ni mä tsekkasin sillä aikaa ne lemukit sieltä. Siellä oli kaikkia hyviä viestejä niinku et ”Sortoa vastaan toverit! Älkää suostuko akiliitoon perus-napoilla!”, ”Multa hävis tänne putkeen yks nakki, löytäjä saa pitää.” ja ”Etsin kivannäköistä poikaystävää tositarkotuksella, terveisin Nuppu”. Oli se hyvä et mä luin ne viestit tarkkaan sillon ekalla kerralla, ku mä kyl pääsin sinne salapaikkaan toisenki kerran mut sillon me mentiin niin lujaa etten meinannu ehtii melkein yhtään lukee lemukkiviestejä. Mä sain palkinnoks sellasen pupun, sellasen lelun. Se oli ihan kiva niin kauan ku sitä kesti, mikä ei ollu kyl kauheen kauaa. Mä en tiiä mikä siinä on ku kaikki pehmeet lelut on niin hirveen heikkoja…

Parasta ehkä oli kumminki ihan lopuks ku mä sain painii yhen Tiituksen kaa. Se oli ihan oikee kunnon leikkipainimatsi, oli kaikki kunnon murinat ja hammastelut messissä ja kaikkee. Oli kyl tosi huippuu! Meiän mielestä ois ollu ehkä pileitten haaskausta jos ei ois yhtään saanu painii ees. Paras päätös postonipileille: PAINI.

Häh? Minäkö?

Advertisement