VIIKON KOHOKOHTA

Mähän oon siis kertonu siitä et oon ollu vaan omaishoitajana koko viikon, suojellu haavottunutta äispää seinää paukuttavilta vihulaisilta ja omppusedältä. Voin kertoo: tosi raskasta. TOSI raskasta. Tänäänki siis nukuin koko päivän äispän vieressä ja vahdin ettei se haavotu lisää tai mee jonnekin hukka -nimiseen paikkaan. Olin jo ihan uupunu kunnes… VIIKON KOHOKOHTA! No, mä kerron koko jutun.

Äispä yritti pukata mua ovesta ulos ilman rihmankiertämää! Mä olin ihan et ”E-EEEEEN oo menossa!” ja tatitin eteisessä. Sit se pisti mut väkisin pihalle ja mä ajattelin et ou nou tästä ei tuu mitään ku mä jäädyn jo nyt. Mut äispä ei ollukaan viemässä mua lenkuralle, se näytti ”tonne” ja mä tiesin heti minne. KA:n ja PA:n luokse naapuriin!! Mä juoksin hullussa sinne ovelle ja ootin ainaki tosi kauan et äispä ehti sinne ku se on NIIIIIIN hidas… Sit vihdoin pim pom ja täyttä sisään!! Mä sain herkkuruokaa ja löysin mun ja Annan ja yhen Iitan yhteisen luurojektin ja alotin kans uudenki luurojektin ja kävin yläällä ja kävin alaalla ja tarkastin kaikki nurkat ja kaikki kulmat. Mä autoin kanssa pesukoneen korjaamisessa, mä oon hyvä sellasissa jutuissa ku mun iskä on ingenjööri. Mulla oli ihan huippuuuu siellä!!!

Nyt mä jaksan taas olla omaishoitajana ku oon saanu herkkuruokaa ja hellyyttä á la PA ja KA. Kiitti superisti!

29 tammikuun, 2010 | Categories: 3-vuotias, Kylässä, Syöminen | 7 kommenttia