Tutkimusmatkalla

Puhisija

Me käytiin tänään äispän kaa eksymässä tutkimassa tuntemattomia reittejä mettässä. Oli ihan huippuu ja parasta ku ei olla pitkään aikaan käyty mettässä ollenkaan ni nyt mä kirmasin siellä ihan intona tosi lujaa. Äispä puuskutti ja huusi että ”oota!” ku se on NIIIIIIIIIIN hidas. Mä ehkä välillä saatoin oottaa hetken mut muuten mä johdin joukkoa ja juoksin eellä vaan.

Sit yks kaks keskellä mettää eteen tuli puhisija. Se puhku ja puhisi ja mä aattelin että ou nou, en kyllä mee enää eteenpäin. Puhisijat voi nimittäin olla jotain vaarallista, ei niistä tiiä. Mä en menny enää yhtään mut äispä meni. Sit äispä tuli kyllä onneks hakemaan mua ja me mentiin yhessä puhisijan ohi ni se ei voinu meille mitään ku me oltiin yhessä ja se oli yksin. Ei se sit muuta tehny ku puhku ja puhis vaan, ei liikkunu yhtään mihkään. Äispä on ehkä sankari.

Kotimatkalla mä sain uusia faneja. Ne pysäytti auton ku mä oon niin ihana ja komee ja valovoimasen näkönen ja tähti eli stara ja paras ja vielä vaatimatonki. Mä yritin kanssa vinkata niille että veis mut autolla kotii ku mun varpaita alko palelee, mut äispä halus olla kiduttaja ja kävellä eikä laskenu mua sinne autoon. Mut mä pussailin niitä ihmisiä siellä autossa ja sain rapsuja ja kehuja. Rapsut ja kehut kelpaa kyl aina, vaikkei autokyytiin pääsiskään. Paitsi että ne olis varmaan ottanu mut kyytiin mut äispä ei laskenu. Tympälettä. Me juostiin kotiin sit ja mä nukuin aurinkopaikalla sohvalla päikkärit.

p.s. mä sain yhtenä päivänä syyä kanaa!

8 responses

  1. Onpa hurja puhisija! Mä en oo koskaan törmänny puhisijoihin. Tosi hyvä ku kerroit, että mettässä saattaa olla niitä. Ne kuulostaa hiukka vaarallisilta. Oon jatkossa valppaana.

    8 maaliskuun, 2010 11:30 am

  2. Puhisija kuulostaa hurjalta. Me ei olla tavattu tommosia lainkaan. Ehkä niitä on vaan siellä teilläpäin? Toi kyllä epistä, että ei pääse auton kyytiin vaikka kyytiä tarjotaan. Me haluttais aina kaikkiin autoihin, mutta ei meitäkään päästetä. Tympeetä. Meidänkin äispä on NIIIIIIIIIIN hidas, mutta joskus silläkin välähtää. Mutta vaan joskus.

    PS. Kana on ehkä parasta! NAM!

    8 maaliskuun, 2010 2:06 pm

  3. En mäkään oo koskaan ennen nähny, ja mä oon sentäs aika kokenu mettässäkävijä. Ja koska mä oon tosi rohkeekin, ni se oli kyl tosi kauhistuttava ku mä en suostunu menee siitä ohitte. Siinä se vaan seistä pönötti polun vieressä ja puhis. Puuuhhhh….

    8 maaliskuun, 2010 9:47 pm

  4. Päivitysilmoitus: Kokemuksen syvä rintaääni « Kävelykadunkuninkaat's Blog

  5. anna

    Minkä näköne se puhiskuja oli?
    Met oltiin hiihtimislomalla ja siellä oli kans yks yö ollu puhiskuja liikkeellä. Se oli tullu pois siitä isosta risumutakasastaan, purru reiän jäähän ja taaperrellu toisesta reiästä takasi sinne pesäänsä…majavaks sanovat sitä.

    14 maaliskuun, 2010 10:26 am

    • Se oli tollane niinku tossa kuvassa. Sellanen harmaa pitkula ja se sano puuuuuuuhhhhhhhhhhhhhhhh!

      14 maaliskuun, 2010 11:37 am

      • anna

        hui kauhistusta….sillähän on valkonekarvahattukin pässä siks en tainnu ensin ees tunnistaa sitä…osaakohan se kävellä..olisko se jo lähtenyt pois puhkumasta…ei kai se vaa syö kuninkaallisia tai muuten vaan pieniä elukoita…

        28 maaliskuun, 2010 12:52 pm

  6. Anna, mun täytyy nyt sanoo että mä en tiiä. Vaikka mä yleensä aina tiiänki kaikesta kaiken ja oon maailman paras suunnistaja ja rohkein metsien mies, ni nyt mä en tiiä. Meiän kannattaa olla varuillaan mettissä nyt, kaiken varalta. Jos muistetaan. Mä en ehkä kyllä muista.

    28 maaliskuun, 2010 1:42 pm

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s