Tutkimusmatkalla

Puhisija

Me käytiin tänään äispän kaa eksymässä tutkimassa tuntemattomia reittejä mettässä. Oli ihan huippuu ja parasta ku ei olla pitkään aikaan käyty mettässä ollenkaan ni nyt mä kirmasin siellä ihan intona tosi lujaa. Äispä puuskutti ja huusi että ”oota!” ku se on NIIIIIIIIIIN hidas. Mä ehkä välillä saatoin oottaa hetken mut muuten mä johdin joukkoa ja juoksin eellä vaan.

Sit yks kaks keskellä mettää eteen tuli puhisija. Se puhku ja puhisi ja mä aattelin että ou nou, en kyllä mee enää eteenpäin. Puhisijat voi nimittäin olla jotain vaarallista, ei niistä tiiä. Mä en menny enää yhtään mut äispä meni. Sit äispä tuli kyllä onneks hakemaan mua ja me mentiin yhessä puhisijan ohi ni se ei voinu meille mitään ku me oltiin yhessä ja se oli yksin. Ei se sit muuta tehny ku puhku ja puhis vaan, ei liikkunu yhtään mihkään. Äispä on ehkä sankari.

Kotimatkalla mä sain uusia faneja. Ne pysäytti auton ku mä oon niin ihana ja komee ja valovoimasen näkönen ja tähti eli stara ja paras ja vielä vaatimatonki. Mä yritin kanssa vinkata niille että veis mut autolla kotii ku mun varpaita alko palelee, mut äispä halus olla kiduttaja ja kävellä eikä laskenu mua sinne autoon. Mut mä pussailin niitä ihmisiä siellä autossa ja sain rapsuja ja kehuja. Rapsut ja kehut kelpaa kyl aina, vaikkei autokyytiin pääsiskään. Paitsi että ne olis varmaan ottanu mut kyytiin mut äispä ei laskenu. Tympälettä. Me juostiin kotiin sit ja mä nukuin aurinkopaikalla sohvalla päikkärit.

p.s. mä sain yhtenä päivänä syyä kanaa!

Advertisement