Archive for 7 kesäkuun, 2010

Salahuone!

Äispä sanoo että oon kasvanu yhessä yössä. Mä oon iso poika nyt, ku mä nukuin Onnin kaa ihan kahestaan viime yönä enkä yhtään äispän kaa. Kyl mua vähän jänskätti ku mä heräsin yöllä enkä löytäny äispää tai iskää ollenkaan mistään vaikka mä etin kyllä. Onneks löysin Onnin kumminki ni menin sen viereen ni sit ei enää jänskättäny. Onnin vieressä on hyvä nukkuu. Sit ku mä heräsin ni äispä tuli ja mä tulin toooooooosi iloiseksi!

Jaettu risu on paras risu

Arvatkaa mitä! Mä löysin salahuoneen! Se on meiän huoneen vieressä ja siellä on tosi lämmintä. Parasta on se, et sieltä löytyy kaikkee superaarteita niinku risuja ja siemeniä ja lehtiä! Risut on mun suosikkeja. Tänä aamuna löysin pihalta yhen tosi ison risun ja mä ravistin sitä niin että se meni ihan hengettömäks. Me Onnin kaa syötiin niitä risuja siellä salahuoneessa. Sitten mä menin välillä piiloon mut äispä aina löyti mut. Äispä on silleen taitava.

– Liti

TOSI hyvä piilo...

p.s. Se ”salahuone” on meiän PARTSI, yritin kyl sanoo mut se oli niin fiiliksissä niistä risuista et ei se kuunnellu… Ja se piilo… No, kattokaa ite. Tyypillä on vielä paljon opittavaa… – Onni

Advertisement

Aika rankkaa

Isoveli valvoo

Tää isovelijuttu on aika rankkaa. Toi Liti herää ihan älytTÖmän aikasin ja alkaa heti pilettää! Ei siihen aikaan voi vielä herätä, eikä syyä, eikä mennä ulos, eikä leikkii, eikä tehä mitää muuta ku nukkuu. Mä en enää nukkunu iskän kaa vaan nukuin Litin kaa. Oma unikaveri on ihan jees, parasta on nukkuu silleen et joku on vieressä. Ekana mä menin Litin viereen nukkuu meiän petiin, ja sit Liti tuli mun viereen nukkuu majaan. Sit ku äispä heräs ni Liti alko pilettää, mä mulkoilin ja kävin takas nukkuu.

Mun pitää kans kauheesti vahtii kokoajan et mitä se tekee, ku se voi tehä ihan mitä vaan! Niinku äsken se löys partsilta lehden, siis puun lehden, ja kulkin sen kans niinku se ois suurin aarre. Mä aattelin et nyt se löys jotain tosi hyvää ja menin heti kattoo mikä sillä on, ni se oli vaan käpänen lehti! Sai pitää.

Sit se seuraa mua melkeen kokoajan. Jos mä meen sohvalle ni se haluu sohvalle. Jos mä meen petiin ni se menee petiin. Jos mä syön luuta ni se haluu syyä luuta. Jos mä meen partsille ni se tulee kans. Mut on se silti ihan kiva. Ja jos se oppii joskus painimaan ne se on vielä kivampi.

– Onni