Kaukamummolassa

Oltiin kaukamummolassa. Nyt siitä on kyl jo aika kauan aikaa mut oltiin kumminki sillon kauan aikaa sitte. Siellä on kans kivaa niinku toisellaki mökillä ku saa olla ihan vapaasti vaan ja mennä ja tulla miten haluu. Me juostiin ulos ja sisään ja ulos ja sisään tosta noin vaan! Ja mä juoksin kanssa ja siellä oli älyttömästi rappusia ja mä juoksin niitä ylös ja alas ja ylös ja alas ja sit toiseen alas kans. Juoksin ihan ite rappusia! Ja sitte meillä oli siellä luita ja mä piilotin niitä! Mut äispä aina löyti ne kumminki vaikka mä tosi huoleellisesti vein niitä eri piiloihi. Äispä on aika hyvä löytämisessä. Tai sit Litin piilot ei ollu mitään kauheen hyviä… Olipas ne! Äispä sano että oli hyviä!

Pitkästä aikaa mä pääsin sänkyyn nukkuu. En oo päässy ihan tosi pitkään aikaan, eikä oo Litikää päässy. Nyt me päästiin molemmat. Nii mä pääsin sänkyy nukkuu ja Onskaki pääs kanssa! Vähänkö se oli huippuu! Siellä oli kans tuulikone, sen eessä oli just parasta nukkuu. Ja sitte mä tein herätysliikkeen! Se on silleen että menee sängyssä iskän pään päälle ja alkaa pussailla hulluna ja sit ehkä vähän hammastelee korvaa ja sit tansii samalla siinä pään päällä. Mun herätysliike on menestys!

Liti kiinnosti Ottoa

Me autoiltiin siellä vähä ni arvaa kenen luo? No Oton! Otto on mun veli ja me ollaan melkein samiksen näkösiä. Mä tutkin tosi tarkkaan Oton kotia, sisällä ja pihalla, siellä oli aika paljon kaikkee vieraslemukkeja, enimmäkseen Oton haisuja. Mä komensin Ottoo välillä ku se oli liian kiinnostunu Litistä. Liti on mun eikä kenenkään muun ni välillä pitää komentaa jos toiset on liika tunkeilevia sen lähellä.

Sitte ennenku lähettiin kotiin ni sinne tuli taas niitä sorsiaisia! Ne tulee aina sinne melkeen sisälle asti! Onneks ei oltu vielä lähetty ni ehittiin ajaa ne pois sieltä pihalta ja takas vetee. Vaikka olin mä ajanu niitä toisia, niitä huutajalintuvihulaisia pois sieltä kalliolta jo monta kertaa ja pappa sano että mä oon siinä ihan maailman paras, ni ne ei sentään syöny meiän ruokia! Nää toiset vihulaiset söi meiän leivät ku iskä oli niin mämmikoura et se pudotti vahingossa ne leivät sinne vetee. Mä yritin saaha niitä leipiä sieltä veestä mut en ylettyny ku oli liikaa vettä. Nii, Onni oli tosi rohkee ku se meni sinne vetee vaikka siellä oli niitä vihulaisia! Mä olin kyl henkisenä tukena siinä laiturilla ja mä kannustin Onnia silleen hiljaisesti. Ja sitte me etittii yhessä niitä murulaisia sieltä laiturilta mut ei löyetty.


– Onni & Liti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s