Korvakutka
Mun korvaan muutti kutka. Se rupes siellä kutittaa kamalasti ja mä raaputin sitä muttei se kutka tullu sieltä pois. Sitte äispäki sano sille kutkalle että tuu pois sieltä ja yritti ottaa sitä paperilla mut ei se siltikään tullu. Sit meiän piti mennä sinne yhteen kamalaan hirveeseen kauheeseen paikkaan missä viimeks mua pistetiin piikillä. Mä en ois halunnu mennä mut äispä halus ni munki oli pakko. Tällä kertaa siellä ei onneks pistetty. Siellä oli yks täti joka anto lihipullia ja yks toinen täti joka halus nähä sen kutkan. Mä en ois halunnu että enää kukaa koskee siihe mun korvaan ni vähä yritin mönkii karkuun sen tätin käsiä. Mistä sen tietää vaikkka se täti ois halunnu muuttaa sinne mun korvaan kanssa! Ei käy! Äispä piti musta kii ja se täti katteli mun korvaa. Sitte mä sain lihipullia ja juustoo mut parasta oli ku pääsin sieltä kotii. En haluu siellä hengailla. Nih.
Sitte kotona äispäki halus kattoo mun korvaa. Se huijas mua lihipullilla ja laitto mun korvaan jotain korvalimaa! Iu! Voin nimittäin kertoo et ei tunnu kovin kivalle. Koitappa ite, ei tunnu kivalta sellane! Mut arvatkaa kuka muu ei tykkää korvalimasta? Kutka! Se on hävinny pois mun korvasta nimittäi! Vähänkö hyvä!
-Liti
Saunomiskilpailu
Meillä oli saunomiskilpailu ja mä voitin! Mä oon Löylymestari, wohoo! Mä en tienny että mä oon niin hyvä saunomisessa ku viimeks äispän piti pelastaa mut sieltä ylimmältä lauteelta ku olin ihan lääh ja puuh. Mutta nyt mä kekkasin että mä voinki hengailla siinä alempana ni siinä on paljon kivampi olla ja siitä pääsee ite poiskin sillon ku haluu eikä oo yhtään lääh ja puuh. Sit ku me Onnin kaa saunottiin ni mä jaksoin olla siellä saunassa pitempään. Ni nyt oon sitte Löylymestari ja aion jatkaa kanssa saunomista. Aion jatkaa sitä ihan kohta.
– Lipi the Löylymestari
Liti väittää että se on joku löylymestari mutta se puijaa! Se oli saunassa alemmalla tasolla! Mä oon isompi ja kuninkaallisempi ja jos joku on Mestari ni mä! Mä jaksan olla tosi pitkään saunassa ja ihan siellä ylimmällä tasolla missä kaikki Oikeet Löylymestarit on!
– Onni the Oikea Mestari
Melko Vanhoja Poikia Viiksekkäitä
MEILLÄ ON SYNTTÄRIT!!
NII ON!! MEILLÄ ON SYNTTÄRIT!!!
Me on saatu maksiskakkua ja nakkikynttilöitä ja viilikuorrutusta!
Nii ollaanki saatu ja mä söin kanssa sen pöytäliinanki melkein kokonaa!
Sitte me saatii naapurista onnitteludelegaatio ja makkaralähetys.
Nii saatiinki ja ne oli parhaita makkaroita!
Ja mä sain lahjan! Se oli paperissa ja mä sain repii ihan hulluna että se lahja tuli esiin! Onneks mä oon maailman paras repijä. (lisää…)
Pelottelua mökillä
Me oltiin mökillä. Siellä oli vähä pelottavaa. Ei mua muuten pelottanu yhtää mut siellä tuli välillä TOSI pimeetä. Siis T-O-S-I pimeetä. Onni oli ihan hurjimus ku se ei yhtään pelänny pimeetä vaa lähti juoksemaa sinne pimeyden sekaan vaa ihan tosta noin vaa. Mä en kyllä menny. Äispän valokeilassa menin vaa ja sit seisoin siinä kohtaa pihalla minne näky sisältä valoa.
Päivällä siellä ei ollu yhtään pelottavaa vaan tosi kivaa! Me oltiin Onnin kaa välillä ulkona ja välillä sisällä. Se oli tosi huippuu ku ulkona sai juosta hirmeen lujaa ihan missä vaa. Me käytii Äispän ja Onskan kaa lenkuroimassa siellä mettässä.
Siellä mettässä oli paljon risuja ja sammalia ja pehmeetä maata ja mä loikin mun parhaita pupuloikkia siellä. Ja pömötin kans vähä! Sisällä me painittii ja siellä sisällä oli tosi paljon kaikkia kenkiä mitä mä piilotin. Sit mä otin päikkäreitä ja näin vaa unia missä mä puolustin kaikkia ja mä ulvoin kaikille vihulaisille että ne menis pois. Mä melkein säikähin itekki ku heräsin siihe mun ulvomiseen.
– Liti
Mä olin kanssa siellä mökillä ja ei mua kyllä pelottanu pimee, höh, mitä pelkäämistä siinä muka on. Liti pelkää kyl kaikkee ku se on ihan natiaine vielä. Mä en pelkää kyllä melkein mitää! Melkein oli kyl yks paniikki siellä mettälenkillä ku siellä mettässä oli joku Hirmiö! Mä tuijotin sitä mun pelottavimmalla tuijotuskatseella ni ei se uskaltanu tulla lähemmäs meitä.
– Onni Ensimmäinen Suuri Uljas
p.s.Sitte kun me tultii kotii ni arvatkaa mitä? Naapurin Anna oli lähteny johonki reissuun sillä aikaa. Sen ihmiset on vielä niitten kotona mut Anna ei oo siellä enää. Me on tuijotettu sinne pihalle monta kertaa mut ei se oo siellä enää ni se on varmasti lähteny reissuun. Terkkuja Annalle ja hyvää matkaa! Elä huoli, me vahitaan kyllä meiän huudeja. -Liti ja Onni-
Huono käytös pitää kiireisenä
Nii-i, se on ihmisfakta.
ME ei olla käyttäännytty huonosti (NII EI OLLAKKAA) vaan äispä on käyttääntyny. Se vaikeuttaa meiän elämää kokoajan! Se kuppaa ovella tooooooooooooooooooooosiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii kauan ja vaatii kaikkee ihan ihmeellistä, niinku istu ja katso. Mistä lähtien on muka ovella tarvinnu istuu ja kattoo että se ovi aukee?!? Ihan turhaa huonoa käytöstä sanon mä! Mä oon ollu välillä vähän raivona siitä ja en oo varmasti kattonu vaikka äispä on sanonu. En aio palkita tollasta huonoa käyttääntymistä sillä että kattosin. Lipi on vähän heikko (ENKÄ OO!) ku se aina kattoo vaikka mä yritän viestittää sille et ”älä kato sinne vaan katotaan tonne niinku sieltä muka tulis joku”.
Lenkilläki meno on menny ihan kummalliseks. Äispä vaatii et sen pitää muka kävellä ekana, että se saa muka määrätä mihin mennään. Sitte jos mä yritän vähä palauttaa sitä ruotuun ni se – ette kyllä ikinä usko, mut – MURISEE mulle! TODELLA outoo käytöstä…
Sapuskat on vähän parantunu, niinku tänäänki saatiin napojen kaa lihukkakeittoo, mut kyllä mä silti sanon et se koko istu ja katso juttu alkaa nyt mennä vähän liian pitkälle. Sen takia mä en joskus viitti ees mennä koko keittiöön vaikka tiiän että ruokaa on tulossa. En palkitse äispän huonoo käyttääntymistä. Kyllä tässä täytyy nyt ihan tosissaan pitää kii saavutetuista oikeuksista ja eduista kun toi kreisi on alkanu tolleen pöllöilee! Mitähän Litiki luulee… Kohta se alkaa varmaan pitää äispää pomona kun se tolleen hulluttelee! Mitäs mä sit teen?! (ÄISPÄ ON POMO!) Noni! Mitä mä sanoin! Nyt on maailmanlopun elkeet kuulkaas…
– Onni (JA LITI!)