Uusia tekemisiä ja yks Pikkutyyppi
Pikkasen voisin maistaa…
Ollaan me vielä täällä, ei olla muutettu mihinkään toiseen paikkaan tai hävitty tai mitään. Nykyään meillä on vaan uusia tekemisiä ni siks me ei olla kirjoteltu. Meillä on nimittäin oma Pikkutyyppi, ja sen vahtaaminen on melko aikaavievää puuhaa. Se tuli meille joskus kesällä jo, ja sillon se oli tosi pieni, eikä se ees kattonu meihin päin. Me ei saatu koskee siihen ku ollaan muka niin rajuja… Eikä olla, vähän vaan pussaillaan ja ehkä kokeillaan vähän tassulla. Nyt se ei oo enää niin pieni, vaan meiän kokonen jo, ja se kattoo meitä ja nauraa, ihan selkeesti tarkottaa et ”tuu tänne”, ja me aina välillä mennään ja vähän pussataan sitä, mä varsinki meen. Joskus se on aika raisu; välillä se metelöi ja kerran se melkein puri mua!! Kerran mun piti sanoo sille että ei saa kun se rapsutti mua niin lujasti! Mut enimmäkseen se on ihan harmiton ja kiva, siitä tulee varmasti ihan kelpo rapsuttaja kun nyt jo aletaan sitä harjotella. Mä voin harjotella sen kanssa rapsutusta ihan mieluusti.
– Onni
Hieno kieli sulla. Ootko sä jossain bändissä?
Meillä on oma Pikkutyyppi. Se on välillä tosi arvaamaton, siitä ei ikinä tiiä mitä se aikoo. Sen takia mä en meekkään ihan sen lähelle monesti, vaan hengailen vaan lähistöllä, mä oon silleesti järkevästi varovainen. Ehkä se on arvaamaton siks koska se on Tyttö. Tytöt on arvaamattomia. Puh. Välillä se on ihan kiva kumminki, sillon mä meen ja pusken sitä. Joskus se puskee takasin. Joskus se yrittää koskee muhun mut sillon mä yleensä meen pois, varovaisuutta juu nou. Mä oon alkanu sen Pikkutyypin viralliseks vahtijaks. Se on aika raskasta hommaa mutta mä selviän kyllä kun oon niin huippu vahtija.
– Liti
p.s. Vaikka meillä on uusia hommia ni tehään me vanhojakin hommia vielä: käyään akiliitämässä Äispän kaa (Litikin käy!) ja Liti käy näytelmissä. Me käyään vieläkin lenkillä Äispän kaa ja monesti toi Pikkutyyppikin tulee mukaan. Sillä on sellanen Vaunu millä se matkustaa ja siinä Vaunussa on meitä varten sellanen alapaksi. Ollaan testattu, ihan ookoo, mut kyl me mieluummin kävellään ja luetaan viestejä samalla.
Sisustuskärpänen puri
Vartiohommissa
Viikkoa myöhemmin...
Mun mielestä tässä meiän kodissa on vähän parantamisen varaa. Koska Äispä ja Iskä on kiireisiä kun niitten pitää käyä töissä ni mä oon aatellu että voin kyllä vähän auttaa sisustamalla kun mulla on kumminki aikaa sillon ku ne on töissä tai nukkumassa. Esimerkiks keittiöön tuli sellanen laatikkojuttu, ni mun mielestä siinä oli tyhmät ulokkeet, ni mä söin ne pois. Sitte Äispä osti siihen toisenlaiset ulokkeet jotka ei oo niin tyhmät. Sitte meillä oli yhen ikkunan eessä sellanen este, joku ”verho”, ni se oli ihan tiellä ku mä en nähny siitä ikkunasta tähystää ulos ja vartioida. Ni mä vähän muokkasin sitä sellaseks että se ei häiritse tärkeitä vartiohommia. Nyt siitä näkee tosi hyvin ulos aina ku tarttee.
Ei tartte kiittää, mä teen tälläsiä sisustushommia ihan mielelläni.
– Lipi
Salaperäinen Pupu
Eilen Mummi tuli meille. Äispä ja Iskä on nykyään TOOOOSI niuhoina aina ku meille tulee kyläilijöitä. Aina sanotaan et ”pois – istu – odota – hiljaa…” Mä en tajuu miks pitäis istuu hiljaa ku kerran ilostuu niin hurjasti kyläilijöistä!?! Mä haluaisin vaan juosta ekana sinne ovelle ja kaataa ne kyläilijät maahan ja pussata ne hengiltä, näyttää miten HUIPPUA musta on kun ne tuli mulle kylään! Ni ei muka saa. Höh. Ihan tyhmää. Ni ei me saatu mennä ovelle sillonkaan ku Mummi tuli. Mut mä sanoin kyl ääneen että musta oli ihan tyhmää ettei saatu mennä, nii, että Mummiki ties että musta oli parasta että se tuli.
Äispä ja Mummi lähti autolla. Mä tiiän ku me katottiin Lipin kaa ikkunasta. Sitte myöhemmin kun me oltiin ootettu tosi k auan ni ne tuli takas. Niillä oli uusia kasseja mukana. Mä halusin heti mun tuliset mut koska Äispä on niin hidas ni mun piti ite mennä tsekkaa ne kassit. Mä löysin sieltä ihanan pehmeän Pupun! Se tuntu just mulle sopivalta tuliselta ni mä otin sen sitte ite ku Äispä hidasteli jotai muuta. Lipiki ois halunnu sen Pupun ni meille tuli vähän kiistaa siitä, mutta mulla se oli kyllä ekana. Just oltiin vasta ehitty alkaa tutustuu siihen Pupuun ku Äispä huomas meiät ja Pupun yhessä. ”EEEEEEEEEEEEIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII!!” se rääkäsi TOSI lujaa!
Mä laskin irti siitä Pupusta kun se niin kovasti huusi ja säntäsi äkkiä mun luokse. En oo nähny sen liikkuvan noin nopeesti aikoihin! Mä aattelin että jos sen piti olla yllätyslahja ni ei haittaa, voin kyllä esittää yllättynyttä kun se antaa sen Pupun takas mulle. Mutta ei. Se sano että se Pupu ei oo mulle. Eikä Lipille. ”EI – OLE – TEIDÄN!” Siis mitä häh? Kenes sitte? Ei se mitään Pupuja tartte ku sillä on mut ja Lipi. Eikä Iskä tartte Pupuja. Nyt se Pupu istuu hyllyssä ja piinaa meitä. Kenen se Pupu on? Miksei me saada sitä? Jos se on jonkun toisen Pupu ni ei sitä varmaan haittaa jos me vähän esimöyhennetään sitä. Tai niinku testataan et se on varmasti hyvä ja leikkiinsopiva. Meille on muuttanu Salaperäinen Pupu.
– Onni
Suuri Metsästäjä
Suuren Metsästäjän katseelta ei pakene kukaan
Mulla on supertärkee tehtävä. Mä oon Suuri Metsästäjä ja mä suojelen meiän kotia pahoilta muurahaisvihulaisilta. Niitä vihulaisia tunkeutuu meiän alakertaan ja ne yrittää selvästi vallottaa meiän kodin. Mä metsästän niitä ja syön ne kaikki! Välillä mä oon väijyssä kylppärissä. Jos mä ootan siellä pimeessä ni ne ei nää mua ja mä voin tehä yllätyshyökkäyksiä! Oonki saanu sillälailla ansaan monen monta muurahaista. Mä oon niin tehokas että ne muurahaiset hävis välillä kokonaan. Ne varmaan muutti naapuriin ku ne huomas et ei kannata hei tänne tunkeilla ku täällä on niin parhaista parhain kodinpuolustaja-Lipi! Sitte me oltiin siellä kyläilyreissulla ni sillä aikaa ne muutti takas. Nyt mä taas karkotan niitä.
Eilen oli yks läheltäpiti-tilanne. Mä olin just väijyny yhtä vihulaista siinä matolla kun se muurahainen yht’äkkiä hyökkäs mun kimppuun! Se meinas vetää mua nekkuun ja mua alko aivastuttaa ihan hulluna! Mut koska mä oon suuri metsästäjä ni sain kuitenki senkin kapinallisen nitistettyä. Onhan tää tosi vaarallista hommaa mut jonkun on pakko pitää huolta meiän kodista ni mä kyl teen sen mielelläni.
– Liti
Kukkuluuruu
Bätmäni ja Robini
Kukkuluuruu mitä kuuluu vai kuuluuko mitää?!? Meille kuuluu hyvin. Ollaan täällä Eetun luona kylässä ja vietetään rentoo maalaiselämää taistelun ja muun kivan merkeissä. Mä oon ollu täällä jo monta päivää mut Lipi tuli vasta. Lipissä oli Turon haisua ja meiän pedissä oli kanssa Turon haisua ja äispän housuissa oli Turon haisua, mut Turo ei tullu tänne. Mä nuuskutin kaikki housut ja pedit ja annoin Lipille vähä turpiin ku se silleen otti ja katos moneks päiväks. Kiva ku se on nyt takas. Siitä on kasvanu ihan kelpo painikaveri ja sivupotku (tiiättekö, niinku Bätmänillä on Robini, ni mä oon se Bätmäni ja Lipi on se Robini). Vaikka se repiki ne meiän pedit ni on se silti ihan mukiinmenevä tyyppi.
– Onni
Leijonakuningashetki
Mä olin Turolla kylässä Äispän kaa. Se Turo on kyllä välillä aikas pelottava… Varsinki sillon ku se haukkuu ja murisee! Kokoajan pitää olla varovainen että mitä tapahtuu ja mistä joku hyökkää ku silleen muristellaan! Mä yritin parhaani mukaan suojella Äispää kaikelta pahalta ja Turolta. Onneks ollaan nyt täällä Eetulla ja Onniki on täällä. Onni on paras ja huipuin ja me ollaan yhessä hyvä tiimi. Ja Onnin vieressä on paras nukkuu ja se on paras taistelukamu. Mä esitän sille mun härkätaisteluliikkeitä ja sit se jahtaa mua. Se on parasta!
– Liti
Jouluterkut
Me on oltu malleina juustopalkalla ja Äispä on ottanu meistä kuvia. Mä oon jo niin tottunu malli että osaan mennä kuvaan ilman pyytämistäki ja istuu nätisti ja poseerata. Lipi ei osaa vaan se vaan haluu syyä joulukoristuksia ja kynttilöitä. Äispä laitto joulukoristusta meiän majanki yläpuolelle ni Lipi söi neki. Äispä sanoo et Lipi on pieni tihulainen. Se ei vielä tiiä mitä on joulu ku se on niin pien, mutta mä kyllä opetan sitä. Mä opetan sitä aina pihallaki ku se rupee riekkuu ni mä pöllytän sen lumessa. Se on hullu lumipömöttäjä eikä sitä palele yhtään vaikka ois kuinka kylmä! Aika hullu.
– Onni
Joulun parhaat mallipojat Liti ja Onni
Hirveen herkullista joulua kaikille meiän kamuille ja niillekin kamuille mitä ei vielä tunneta!
Ja mä toivon että kaikki saa yhtä hienoja joulukoristuksia ku mitä mä oon saanu! Joulukoristukset on parhaita! – Liti
Kynttiläkausi
Mähän sanoin että se on huono idea...
Meillä on kynttiläkausi. Äispällä on paljon kynttilöitä joita se aina illalla valaisee. Musta ne kaikki kynttilät ja eriväriset kupit ja muut on tosi mielenkiintosia ni mä oon tutkinu niitä. Mä oon haistanu ja maistanu ja testannu niitten toimivuutta leluina. Arvio: ihan ookoo. Vaikka vähän ehkä huonosti sulavia on sellaset kynttilät niinku mahassa. Yks toinen mikä ei oo välttämättä parasta mitä oon syöny, on sellane vihree hiekka mitä on niissä kynttiläkupeissa. Mut onpahan testattu ni ei jää jälkikäteen harmittaan. – Liti
Mä sanoin kyllä et se on huono idea ottaa niitä kynttilöitä ja kuppeja sieltä pöyältä, mut uskooko tuo kakara…? No ei! Ihan sama juttu ku sillon ku se repi sen meiän pedin. Mä sanoin sillonki et ”Äispä ei kyllä tykkää…” mut ei se sitä estäny. Se repi sen silti! Ja sit vielä pakotti mutkin osallistumaa siihe vaikka en ois oikeesti halunnu! Mä kyl heti kerroin kaiken Äispälle ku se tuli kotii. – Onni
Korvakutka
Mun korvaan muutti kutka. Se rupes siellä kutittaa kamalasti ja mä raaputin sitä muttei se kutka tullu sieltä pois. Sitte äispäki sano sille kutkalle että tuu pois sieltä ja yritti ottaa sitä paperilla mut ei se siltikään tullu. Sit meiän piti mennä sinne yhteen kamalaan hirveeseen kauheeseen paikkaan missä viimeks mua pistetiin piikillä. Mä en ois halunnu mennä mut äispä halus ni munki oli pakko. Tällä kertaa siellä ei onneks pistetty. Siellä oli yks täti joka anto lihipullia ja yks toinen täti joka halus nähä sen kutkan. Mä en ois halunnu että enää kukaa koskee siihe mun korvaan ni vähä yritin mönkii karkuun sen tätin käsiä. Mistä sen tietää vaikkka se täti ois halunnu muuttaa sinne mun korvaan kanssa! Ei käy! Äispä piti musta kii ja se täti katteli mun korvaa. Sitte mä sain lihipullia ja juustoo mut parasta oli ku pääsin sieltä kotii. En haluu siellä hengailla. Nih.
Sitte kotona äispäki halus kattoo mun korvaa. Se huijas mua lihipullilla ja laitto mun korvaan jotain korvalimaa! Iu! Voin nimittäin kertoo et ei tunnu kovin kivalle. Koitappa ite, ei tunnu kivalta sellane! Mut arvatkaa kuka muu ei tykkää korvalimasta? Kutka! Se on hävinny pois mun korvasta nimittäi! Vähänkö hyvä!
-Liti
Saunomiskilpailu
Meillä oli saunomiskilpailu ja mä voitin! Mä oon Löylymestari, wohoo! Mä en tienny että mä oon niin hyvä saunomisessa ku viimeks äispän piti pelastaa mut sieltä ylimmältä lauteelta ku olin ihan lääh ja puuh. Mutta nyt mä kekkasin että mä voinki hengailla siinä alempana ni siinä on paljon kivampi olla ja siitä pääsee ite poiskin sillon ku haluu eikä oo yhtään lääh ja puuh. Sit ku me Onnin kaa saunottiin ni mä jaksoin olla siellä saunassa pitempään. Ni nyt oon sitte Löylymestari ja aion jatkaa kanssa saunomista. Aion jatkaa sitä ihan kohta.
– Lipi the Löylymestari
Liti väittää että se on joku löylymestari mutta se puijaa! Se oli saunassa alemmalla tasolla! Mä oon isompi ja kuninkaallisempi ja jos joku on Mestari ni mä! Mä jaksan olla tosi pitkään saunassa ja ihan siellä ylimmällä tasolla missä kaikki Oikeet Löylymestarit on!
– Onni the Oikea Mestari
Melko Vanhoja Poikia Viiksekkäitä
MEILLÄ ON SYNTTÄRIT!!
NII ON!! MEILLÄ ON SYNTTÄRIT!!!
Synttäripäivällinen
Me on saatu maksiskakkua ja nakkikynttilöitä ja viilikuorrutusta!
Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi
Nii ollaanki saatu ja mä söin kanssa sen pöytäliinanki melkein kokonaa!
Sitte me saatii naapurista onnitteludelegaatio ja makkaralähetys.
Nii saatiinki ja ne oli parhaita makkaroita!
Näin se homma etenee!
Ja mä sain lahjan! Se oli paperissa ja mä sain repii ihan hulluna että se lahja tuli esiin! Onneks mä oon maailman paras repijä. (lisää…)
Pelottelua mökillä
Mökillä
Me oltiin mökillä. Siellä oli vähä pelottavaa. Ei mua muuten pelottanu yhtää mut siellä tuli välillä TOSI pimeetä. Siis T-O-S-I pimeetä. Onni oli ihan hurjimus ku se ei yhtään pelänny pimeetä vaa lähti juoksemaa sinne pimeyden sekaan vaa ihan tosta noin vaa. Mä en kyllä menny. Äispän valokeilassa menin vaa ja sit seisoin siinä kohtaa pihalla minne näky sisältä valoa.
Päivällä siellä ei ollu yhtään pelottavaa vaan tosi kivaa! Me oltiin Onnin kaa välillä ulkona ja välillä sisällä. Se oli tosi huippuu ku ulkona sai juosta hirmeen lujaa ihan missä vaa. Me käytii Äispän ja Onskan kaa lenkuroimassa siellä mettässä.
Hirmiö mettässä
Siellä mettässä oli paljon risuja ja sammalia ja pehmeetä maata ja mä loikin mun parhaita pupuloikkia siellä. Ja pömötin kans vähä! Sisällä me painittii ja siellä sisällä oli tosi paljon kaikkia kenkiä mitä mä piilotin. Sit mä otin päikkäreitä ja näin vaa unia missä mä puolustin kaikkia ja mä ulvoin kaikille vihulaisille että ne menis pois. Mä melkein säikähin itekki ku heräsin siihe mun ulvomiseen.
– Liti
Mä olin kanssa siellä mökillä ja ei mua kyllä pelottanu pimee, höh, mitä pelkäämistä siinä muka on. Liti pelkää kyl kaikkee ku se on ihan natiaine vielä. Mä en pelkää kyllä melkein mitää! Melkein oli kyl yks paniikki siellä mettälenkillä ku siellä mettässä oli joku Hirmiö! Mä tuijotin sitä mun pelottavimmalla tuijotuskatseella ni ei se uskaltanu tulla lähemmäs meitä.
– Onni Ensimmäinen Suuri Uljas
The Look
Sano "HERKKU"!
p.s.Sitte kun me tultii kotii ni arvatkaa mitä? Naapurin Anna oli lähteny johonki reissuun sillä aikaa. Sen ihmiset on vielä niitten kotona mut Anna ei oo siellä enää. Me on tuijotettu sinne pihalle monta kertaa mut ei se oo siellä enää ni se on varmasti lähteny reissuun. Terkkuja Annalle ja hyvää matkaa! Elä huoli, me vahitaan kyllä meiän huudeja. -Liti ja Onni-
Huono käytös pitää kiireisenä
Nii-i, se on ihmisfakta.
ME ei olla käyttäännytty huonosti (NII EI OLLAKKAA) vaan äispä on käyttääntyny. Se vaikeuttaa meiän elämää kokoajan! Se kuppaa ovella tooooooooooooooooooooosiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii kauan ja vaatii kaikkee ihan ihmeellistä, niinku istu ja katso. Mistä lähtien on muka ovella tarvinnu istuu ja kattoo että se ovi aukee?!? Ihan turhaa huonoa käytöstä sanon mä! Mä oon ollu välillä vähän raivona siitä ja en oo varmasti kattonu vaikka äispä on sanonu. En aio palkita tollasta huonoa käyttääntymistä sillä että kattosin. Lipi on vähän heikko (ENKÄ OO!) ku se aina kattoo vaikka mä yritän viestittää sille et ”älä kato sinne vaan katotaan tonne niinku sieltä muka tulis joku”.
Lenkilläki meno on menny ihan kummalliseks. Äispä vaatii et sen pitää muka kävellä ekana, että se saa muka määrätä mihin mennään. Sitte jos mä yritän vähä palauttaa sitä ruotuun ni se – ette kyllä ikinä usko, mut – MURISEE mulle! TODELLA outoo käytöstä…
Sapuskat on vähän parantunu, niinku tänäänki saatiin napojen kaa lihukkakeittoo, mut kyllä mä silti sanon et se koko istu ja katso juttu alkaa nyt mennä vähän liian pitkälle. Sen takia mä en joskus viitti ees mennä koko keittiöön vaikka tiiän että ruokaa on tulossa. En palkitse äispän huonoo käyttääntymistä. Kyllä tässä täytyy nyt ihan tosissaan pitää kii saavutetuista oikeuksista ja eduista kun toi kreisi on alkanu tolleen pöllöilee! Mitähän Litiki luulee… Kohta se alkaa varmaan pitää äispää pomona kun se tolleen hulluttelee! Mitäs mä sit teen?! (ÄISPÄ ON POMO!) Noni! Mitä mä sanoin! Nyt on maailmanlopun elkeet kuulkaas…
– Onni (JA LITI!)
Mitäs me liitäjät
Onni tässä. Me oltiin eilen liitämässä ihan uuessa paikassa. Siellä oli tosi paljon kaikkee viestejä ja mä halusin lukee ne kaikki. Mä kanssa jätin sinne pihalle viestejä että mä oon ollu siellä nyt kans, ja sit jätin sinne putkeen viestin et ”huippuliitäjä/kuningas Onni rulettaa”. Nyt kaikki tietää sen sitte. Siellä ei ollu yhtään meiän normi akiliitokamuja, niinku vaikka Hessua tai Fidoo, vaan siellä oli pelkkiä postonilaisia. Siellä oli yhet Topi ja Teppo ja sit yks tyttöpostoni Sara. Ja sitte mä ja Liti. Litikin sai tulla sinne vaikka se ei ookkaan postonilainen ku se on ranskalaine. Mutta onneks me postonilaiset ollaan silleen aika suvaitsevaisia että me ei aleta syrjii toisia sen takia että ne on ranskalaisia.
– Onni
Lipi täällä moi! Mustaki on tullu akiliitäjä ja ehkä kans jo melkeen postonilainen! Mä olin eilen äispän ja Onnin kaa postonilaisten liitoharkoissa ja mä sain liitää kans ihan oikeesti! Oon mä vähän harjotellu jo ennenki mut en oo muuta ku putkee vaan. Mä oon jo putkessa tosi hyvä! Me juostaan äispän kaa ja sit se sanoo että putkeen ja sit mä juoksen hirveen nopeesti sieltä putkesta läpitte! Nyt mä saan kans mennä esteitä. Äispä laittaa ne kepit aina ihan maahan vaan, mut mä näytin silti että kyllä mä osaan hypätä niinku isot pojat, ja mä loikkasin hurjan korkeelle. Ihan niinku Onniki tekee! Mutta en mä sitte viittiny loikkia korkeelle enempää ku ei tarvinnu, ni sitten mä loikkasin ihan vähän vaan.
– Liti
Matkakumppani
Kille ja Mä
En mä ollu missään hävyksissä vaikka Lipi niin sano, mä olin ihan tallessa kokoajan. Mä läksin naapurin PA:n matkakumppaniks sen autolla. Me matkustettiin niitten mökille, sinne missä saa aina kaikkia parhaita ruokia ja saa nukkua niitten välissä sängyssä. Mä oon käyny siellä monesti ennenki. Me hengattiin siellä PA:n ja KA:n kanssa ja mä sain pihviä ja leipää rillistä, nam! Mulla on siellä yks naapurikaveri, Kille. Kille tuli kyläilee ja me painittii yhessä. Killeki sai pihviä ja leipää rillistä. Sitte mä sain puolukkamarjoja ku KA annosteli niitä siihe maahan. Mä lähetin äispälle kuvaterveisiä ettei sille tulis kauheen hirmee ikävä mua:
Kaikki hyvi!
– Onni
Kylläpä lykästi!
Nyt kävi tuuri! Onni on löytyny! Se tupsahti äskön ovelle naapurin PA:n kanssa! Vähänkö mä ilahuin mut Onni anto melkeen heti mulle kurinpalautusta ku mä riehaannuin niin kovasti. Mut ei sekään haitannu ku ilahuin silti kovasti. Mun Onska on taas kotona mun kaa! Jihuu!
– Liti
p.s. mä nukuin yläkerrassa iskän ja äispän sängyssä yöllä.
Ypönä
Me ollaan äispän ja iskän kaa ihan ypönä kotona. Onni on kadoksissa. Tänään me käytiin iskän ja Onskan kaa lenkuroimassa ja sit Onni katos. Kaikkeista pahinta on että äispä ja iskä ei ehkä tajuu että Onni on kadoksissa. Ne on ihan normisti vaan. Musta on vähä tyhmää ku ei oo ketään kenen kaa painii. Paitsi kyllä mä vähän painin äispän kaa ja vedin sitä tukasta. Eilen äispä suuttu ku vahingossa ehkä pukkasin sitä päähä. Ihan vahingossa vaan pukkasin, en tahallaa. Sitte se alko ulisemaa ja meni vessaan piiloon. Se oli vahinko.
– Liti
Viksuja poikia
Iso poika 5 kk
Mä oon oppinu ihan älyttömästi kaikkee uusia juttuja, oo-oon, äispäki sanoo niin. Mä osaan jo istuu ja mennä maahan ja antaa tassuu ja oottaa ihan paikallaan. Sitte arvatkaa mitä? Mä oon jo niin iso poika että voin mennä yläkertaan! Mä en ennen menny ku niissä portaissa on niin hirmeen isot rakoset että mä oisin helposti voinu luiskahtaa sieltä välistä. Ni mun mielestä oli siks turvallisempi etten menny niitä ollenkaa. Mut se oli sit tosi tympälettä ku äispä ja Onni meni ylös mut mä en päässy, mua ehkä suretti se vähäse ja mä ehkä vähä huutelin niille. Mut nyt mä oon iso poika jo enkä luiskaha enää sieltä välistä ni mä juoksen kanssa sinne ylös ku muutki menee! Eikä pelota yhtää! Mä oonki jo 5 eli oon jo enemmän ku Onni, ku Onni on vasta kohta 4. Ja oon jo tosi iso muutenki, melkeen yhtä iso ku Onni!
– Liti
Ei tuo Liti ihan höpöjä puhu, on se oppinu jotain. Se oli kyllä ihan pölö ennen ku äispä sano että maahan ni se vaan ei tajunnu mitää! Mä aina näytin vieressä miten pitää tehä mutta ei se tajunnu. Nyt se tajuu ku se on käyny koulussa. Mä en oo päässy joutunu kouluun ku oon jo nii viisas muutenki ja osaan jo kaikki temput. 
Paitsi sinne TOKO-kouluun me on menty kaikki yhessä. Sitte mä oon käyny mummolassa syömässä makkaraa ja Kostin ja Eetun luona lenkuroimassa ja Turon luona ja liitämässä. Liitämine on huippuu, nykyään äispä ei kitsastele herkuissa ni siellä saa aina kaikkee huippuhyvistä herkkua. Niinku tänää käytii liitämässä ni sain parasta mixiä: nakki-juusto-lihipulla-mixiä! Oli parasta! Ja mäki olin (toiseks) paras! Me tuotii iskälle ja Litille tulisia sieltä ja mä sain lisää mixiä ja kaalilaatikkoo!
– Onni
Pelottelutesti
Mä läksin tänää äispän ja iskän kaa kolmistaa reissuu. Oli vähän niinku sillon ennen Lipiä, paitsi että oli ihan vieras auto, äispä ajo ja mä istuin iskän sylissä penkillä. Että ei yhtään niinku sillon ennen vaan ihan outoilua alusta asti. Mua vähä jännitti ja mä vähän sanoinki sen siinä matkalla. Me mentii meiän liitopaikkaa, mut me ei iskän kaa saatu mennä ulos autosta vaan piti istua siellä, mut äispä meni. Sitte myöhemmi meki päästii ulos. Siellä oli ihan vieraita tyyppejä eikä yhtään liitojuttuja missään. Se oli pelottelutesti.
Pelottelutesti on sellanen et siinä pelotellaan mua ja välillä rapsutellaan ja sit taas pelotellaan ja sit leikitään ja sit taas pelotellaan ja sit taas rapsutellaan. Onneks mä oon niin kovis että en pelkää mitää, et meni vähä hukkaa ne niitten pelotteluyritykset. No okei, se yks kelkkajuttu oli vähä arveluttava, mut sillonki mä peruutin vaan siks, ku äispä oli ihan tajuton eikä tajunnu perääntyy ni mä vaan yritin sitä auttaa et se ei jää jonku kelkkahirmiön saaliiks. Nii, että suojelija mä oon enkä mikään pelkääjä. Nii. Ei se kelkka sit ollukaan mikään hirmiö vaikka tilanne vähän pahalta jossain vaiheessa näyttiki. Mä kävin tsekkaamassa sen kelkan sit pari kertaa eikä se ollu hirmiö.
Mua ehkä alko vähän ärsyttää ku eka me leikittii yhellä kepillä ja sit ku mua oli peloteltu ni sit yks täti alko murisee ja meinas heittää sen kepin monta kertaa mut ei se heittäny. Mä sanoin sille että ” Heitä nyt jo se! En mä yletä noin korkeelle!”. Sit yks toinen täti kävi kans heiluttelee yhtä risua ja mä oisin halunnu sen risun mut se heitti sen pois just ennenku yletin siihe. Heitti pois hyvän risun! Ei mua sit enää kiinnostanu se täti ku oisin halunnu sen risun vaa.
Ku pelottelut oli ohi ni yks täti sano että mä oon kunkku ku en pelkää mitää. Niinhä mä oonki! Mä olin siinä piirissä keskellä ja sain rapsuja ja kaks maksanapoo ja vähän leipää. Ja kaikki taputti mulle. Se oli parasta!
– Onni
(toim.huom. Kaikki Onnin luonnetestivideot ovat nähtävissä YouTubessa:
Urahaaveita
Työharjottelussa
Äispäki on alkanu käyä töissä. Me ei oo Onnin kaa käyty töissä vaan ollaan oltu kotona vaan. Meistä on tullu vähän niinku keittiömestareita, ku ollaan ihan ypönä keittiössä mestaroimassa sillon ku iskä ja äispä ei oo kotona. Mulla on ollu tosi paljon hyvää aikaa nyt miettii et mikä musta tulee isona. Mä en pysty vielä päättää ku oon niin hyvä monessa asiassa ni mulla on vaihtoehtoja vielä.
POSTONILAINEN. Musta tulee tietysti postonilainen ku Onniki on. Mut se ei ehkä tarkota sitä etten vois olla muuta kans, ku oonhan mä nytki ranskalaine.
PUTKIMIES. Mä oon käyny nyt jo 2 kertaa Onnin kaa akiliitoharkoissa ja musta on tullu jo putkimestari. Mä osaan juosta sieltä putkesta läpi hirmeen lujaa ja äispä antaa nameja sit.
LEHDENJAKAJA. Mä oon harjotellu sitä nyt kaikkina päivinä ku äispä on ollu töissä. Eli siis mäki oon ollu niinku vähä niinku työharjottelussa. Mä oon tosi taitava lehdenjakaja. Osaan jakaa lehden ihan älyttömän moneen osaan jo!
– Liti
Unelmien poikamiehet
Me ollaan Litin kaa ehkä unelmien poikamiehiä ku meillä on ollu ihan hulluna treffejä! Ekana meillä oli treffit Nakin kaa ja sit meillä oli treffit Kamun kaa ja sit meillä oli treffit Lyran kaa! Ja siinä välissäki on ollu aika raskasta olla suosittu ku äispä on alkanu ihan hirmulenkittäjäks. No, kerrotaan eka niistä treffeistä.
Äijätoimintaa
Yhtenä päivänä lähettiin ulos vaikka sato vettä! Me yritettiin kyllä estää sitä ulkoilua niin, et tehtiin kaikki pisnekset jo ennenku ehittiin pois omasta pihasta. Mä luulin että se tepsis, mut äispä oliki juonikas ja meni eka sisälle meiän kaa mut lähti sit uuestaan! Onneks mentiin autoon kumminki ni ei kastuttu. Sit me autoiltiin ja mentiin mun lenkuramettään. Autolla! Ei oo menty sinne paikkaan ikinä autolla, mutta nyt mentiin. Ku äispä avas auton luukun ni siellä ulkona oli yks Nakki! Ei sellanen syötävä nakki mitä on mun maksalaatikkokakussa aina synttärinä, vaikka aika syötävän hyvännäkönen tääki Nakki oli! Tää Nakki oli se mäyris-Nakki, se jolla on se oma loki! Me juostiin mettässä kaikki kolme ja äispät seiso ja jaaritteli. Mä halusin näyttää kuka on pomo, eli mä, ni mä näytin Nakille äijätoimintaa. Harmi vaan et äispä ei syttyny mun äijätoiminnalle vaan lakkautti sen liikkeen samantien. Mä jouduin autoon jäähylle ku Liti ja Nakki sai jäähä juokseen ja painiin. Sit mentiin meille ja Nakkiki tuli kylää mut vaan hetkeks. Mä tein taas äijätoimintaa.
Kattokaa nyt ku osaan pyytää nätisti herkkua.
Sitte me käytii liitämässä pitkästä aikaa. Niin käytiinki liitämässä! Mäki sain liitää! Mä olin tosi hyväki, äispä sano! Mä menin putkesta ja hypystä ja kepistä ja puomista ja mä olin tosi hyvä! Sitte siellä oli muitaki junnuja ni me leikittii vähä yhessä. Mut ne muut junnut oli jotain huijausjunnuja ehkä, ku ne oli jo ihan isoja, paljon isompia ku mä, vaikka mäki oon kasvanu jo tosi isoks. Oo-oon, äispä sano! Mä sanoin niille muille että ”Älä sä käy mulle ku mä oon jo iso vaikka ehkä saatan näyttää pieneltä ku en oo mikään huijausjunnu!” ”Äläkä säkään käy mulle, peräänny ni sulle ei käy huonosti!” ”Peräänny, kuulitko?!” ”Eikö sana kuulu vai eikö se tehoa, mitähä?!?” Mut olinpahan ainaki tosi hyvä liitäjä vaikka olinki ekaa kertaa! Siellä liitämässä oli tosi paljon uusia hajuja. Äispä oli vähän nihkee ku ei ois muka saanu haistella niitä kesken reenin. No, haistelin silti.
Toisena päivänä mentiin kans akiliitopaikkaan mut siellä oli ihan outoja tyyppejä, eikä ollenkaa akiliitojuttuja! Äispällä oli vaan tympälenapoja ja siellä oli T-O-S-I kuuma! Äispä sanoo että se on TOKO-koulutusta, eli varmaanki siis joku reenaus Täydellisesti Osaavien Koirien Omistajille. Mähän siis osaan kaiken jo, ni ei mun tarttis harjotella mut ku äispä on niin hidas oppimaan ja itepäinen. Huoh. Ihmiset on – hankalia. Lipiki oli siellä TOKOssa vaikka mun mielestä se ei kyllä osaa täydellisesti juttuja. Esimerkiks se ei osaa vielä hypätä sohvalle vaan sillä on sellanen oma laatikko minkä päälle se hyppää eka ja sit siitä sohvalle. Ja sit se ei osaa pissata niinku isot pojat. Osaanpa jo vaikka mitä! Osaan istuu ja oottaa ja kävellä nätisti ulkona! Osaan ne paremmin ku Onni! Etkä osaa… Osaanpas! Äispä sano! Enpä usko ku mä oon kuitenki jo iso ja melkeen TOKO-mestariki varmasti, MÄ osaan kaiken täydellisesti.
Puistossa ilta ei viilentyny
Me oltiin ihan jo lääh ja puuh ku lähettiin sieltä TOKOsta mut ei menty siltikään kotiin. Ajettiin autolla pitkään ja tultiin sellaseen paikkaan mistä käveltiin yhteen toiseen paikkaan. Onni meni eellä kun se näytti mihin piti mennä. Siellä oli puisto ja siellä puistossa oli Onnin näkönen koira! Se oli Kamu, Onnin kaveri. Onni ei vaan ollu leikkituulella vaan se oli enempi erakkovaellus- ja haistelutuulella. Sitte se Kamu tuli tosi liki mua ja mä sanoin sille et ”Älä tuu niin lähelle! Mä varotan sua! Mulla on jo yks postonilainen veli ja se ehkä antaa sulle daijuun jos et nyt mee kauemmas!” Sitte ku mä sanoin niin ni sille Kamulle tuli paha olo ja me lähettiin kaikki pois sieltä ja me mentii Onnin ja äispän kaa kotii nukkumaa.
Lyra-neiti oli kovin kaino
Ja tänää meille tuli taas treffit kotii! Se oli ihana neito Lyra, se on kans Bostonilaine niinku mäki oon, Liti ei oo. Oli vähä tympälettä ku mä en päässy ulos sen kaa ku se tuoksu niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin ihanalta. Liti vaan pääs mut mä sain herkkusikasipsin. Nii mä pääsinki ku äispä sanoo että mä osaan käyttääntyä! Sitte mä oisin halunnu painii mut se Lyra ei halunnu painii. Ehkä se ei siks halunnu painii ku sillä oli hienot housut ni ettei ne ois likaantunu. Sitte me vaan hypittiin ja ihan vähä juostiin kans. Sitte Lyra oli kans sisällä ja mä vaan rouskutin luuta ku en saanu mennä sen kaa vaikka oisin halunnu näyttää sille vähä äijätoimintaa. Se on mun erityisosaamista nimittäi.
Pitää vielä sanoo et on se hyvä et mentiin sinne TOKOon ku äispä kyllä tarttee jotain koulutusta ku se on alkanu hirveesti sählätä lenkillä. Mä en ehi ees melkeen mitään haistella ja lukee viestejä tai jättää vastauksia ku äispä painelee jo eteenpäi! Se vaan aina sanoo ”MENNÄÄN” ja sit pitää jo mennä vaikka ois kesken lukemine! Ihan pölöö ku ehin just lukee vaikka jotain et ”Rafu tässä moi! Arvaa missä oon ollu? Oon oll…” ja sit jo pitää mennä vaikka en saanu ees lukee loppuun enkä ehtiny vastata. Ihmiset on – koulutuksen tarpeessa.
– Onni & Liti
Rokkari ja manakeri yökylässä
Me oltiin yökylässä! Vähänks oli jännää ku en oo ikinä ollu yökylässä! Yökylässä ollaan silleen että mennään johonki vieraisiin ja nukutaan siellä ilman iskää ja äippää. Jos iskä ja/tai äispä on siellä ni sit ollaan vaan kylässä. Mut nyt oltiin yökylässä Onnin kaa! Iskä ja äispä lähti ja me jäätiin Onnin kaa kotiin nukkuu päikkäreitä. Sitte tuli PA ja haki meiät niille! Me hengattiin siellä PA:n ja KA:n kaa ja saatiin kinkkua. Sitte me katottiin telkkarista ohjelmaa ja nukahettiin. Sitte me mentiin Onnin kaa PA:n päälle nukkuu.
Ku oltiin nukuttu vähäsen ni mä kävin pihalla, tiiättekö! Yöllä! Pihalla! Äispä ei ikinä laske mua yöllä pihalle ja sillon mun on pakko tehä juttuja sisälle. Aika tyhmää… Sitte mua ei nukuttanu yhtään mut Onnia nukutti ja PA:ta kanssa. Onneks mä löysin sieltä yhen ihan mun näkösen kaverin joka oli kans ihan yhtä skarppina ku mäki! Mä hyökkäilin ja seki hyökkäili ja mä murisin ja seki murisi. Se oli ihan samis ku mä! Mä sitte hengailin ja riehuin siellä yökylässä yksin, ku pitihän mun harjotella rokkarielämää ku mulla on kerran se pändiki. Paukkuvat Lonkat oli kans mun kaa yökylässä. Rokkarit ei joskus nuku yöllä vaan sillon ne keikkailee eli esiintyy ja riehuu ni sitä mä vaan harjottelin. Mut arvatkaa mihin mun keikka loppu? PA vei mut kylmään suihkuun! IU! Sitte mä nukahin.
Yökylässä oli tosi kivistä ku oli ihan eriä ku kotona, mut oli kyl parasta ku äispä tuli sinne ja sit mentii kotii!! Mä pussailin äispää ihan hulluna ja olin tosi ilostunu!! Sitte mentii kotii ja mua nukutti kauheesti ja Onnia nukutti kans.
– Lipi-Lii ja Paukkuvat Lonkat
p.s. on käyty lenkillä, ihan oikeella lenkillä jo monta kertaa. Mä oon tosi hyvä lenkkeilijä.
– Liti
p.p.s. Pakko sanoo et on kyl ihan eriä olla PA:lla ja KA:lla yökylässä ton kakaran kaa… Vähänkö mulla meinas mennä hermo yöllä ku tyyppi poukkoilee ja riekkuu ja murisee ja tekee kaikkia kakarahommia KESKELLÄ YÖTÄ! Yöllä nukuttaa vaikka oltais missä!! Onneks PA oli mun kaa samaa mieltä ja kasteli Litmasen ni sit se rauhottu vähä. Vitsit hei, isoveljen osa ei oo aina ihan helppo. Joutuu vielä vähä kouluttaa…
– Onni
p.p.p.s. Sitäpaitsi se on MANATSERI!
Kesäretkellä kolmistaan
Kaukainen kaveri
Me oltiin tänään kesäretkellä kolmistaan äispän ja Lipin kaa. Oli tosi kuumisluumis ja me oltiin ihan lääh ja puuh Lipin kaa. Mut ei oltu enää sit ku mentiin puistoo! En oo ollu ainakaan ikuisuuksiin puistossa, tosi tosi tosi ikuisuuksiin ei olla oltu! Mä näin siellä ison koiran siellä kaukana mut se ei tullu leikkii meiän kaa eikä me saatu mennä sinnekään. Vähäks mälsää, mut oli se tyhjää parempi ku puistossa oltiin siltikki. Sit meille tuli tosi kuumisluumis taas uuestaan ja äispä halus lähtee mut mä en. Mä aloin tatittaa ja äispä meni Lipin kaa autoon. Sitte mä vaan tatitin enkä menny siltikään. Äispä tuli hakemaan mua ja sit mä menin karkuun nurkkaan. Oli sitte pakko lähtee autoon ku äispä pakotti, muute en olis lähteny, oisin voinu jäähä sinne asuun. Liian harvoin käyään puistossa.
Onneks ei autoiltu kotiin kumminkaan vaan mentiin mun uimapaikalle, mut ihan väärästä paikasta. Mä ekana luulin että mentiin mettälenkuralle mut sit sieltä löytyki se mun uimapaikka! Mä juoksin heti kahlaamaan, Lipi ei uskaltanu tulla vaan se rantavahteili vaan. Äispäkin vahteili eka mutta sitte se päätti mennä uimaan. Me Lipin kaa rantavahteiltiin äispän menoa. Liti oli ehkä vähä virkaintone vahteilija kuse luuli et äispä ei ehkä osaa uida ni se lähti uimaan ja meni pelastaa äispää! Hullu! Se oli kyllä aika hyvä uimamaisteri, en tiennykään että se on noin hyvä uimaan koiraa, mut vaarallista se oli silti. Mun mielestä olis turvallisinta vaan uida tassupohjaa eikä yhtään lähtee tolleen hurjastelemaan syvälle, mut Litmane oliki ihan vaarallinen ja meni vaan!
Sitte mentiin kotii ja syötiin marjoja omasta pensaasta iha ite kaikki. Litiki iha ite. Se alkaa ehkä oppii.
– Onni
Pändissä
Äispä sanoo että mä oon pändissä. Mun pändin nimi on Lipi-Lii ja Paukkuvat Lonkat, mä oon niinku se pääesiintyjä ja sit ne Paukkuvat Lonkat on mun taustapändi. Mä kävin mun pändin kaa ekaa kertaa esiintymässä yhelle tätille. Se katto mun Lipi-Lii ja Paukkuvat Lonkat -esityksen ja sano että se on ihan hieno, että ei äispän tartte yhtään jännittää. Mutta sitte se ei ollu hirveen kiva yleisö se täti kun se pisti mua piikillä! Mä sanoin että ”auuu!” ja mä juoksin äispän luo turvaan. Mutta se täti yritti silti pistää mua uuestaan! Varsin inhoittavaa. Mä kiipesin äispää pitkin karkuun. Sitte me mentiin kauppaan ja ostettiin mulle lelu ja herkku. Mä söin sitä herkkua autossa ku mentiin kotiin.
– Liti
p.s. Mä olin juhlissa, Eetukin oli juhlissa, Kostikin oli juhlissa. Onni ja Turo ei ollu juhlissa. Mä sain luun. Tyyne oli kylässä yhtenä toisena kertana. Mä rakastan Tyyneä. Tyynen pitäis olla mun tyttöystävä.
Kaukamummolassa
Oltiin kaukamummolassa. Nyt siitä on kyl jo aika kauan aikaa mut oltiin kumminki sillon kauan aikaa sitte. Siellä on kans kivaa niinku toisellaki mökillä ku saa olla ihan vapaasti vaan ja mennä ja tulla miten haluu. Me juostiin ulos ja sisään ja ulos ja sisään tosta noin vaan! Ja mä juoksin kanssa ja siellä oli älyttömästi rappusia ja mä juoksin niitä ylös ja alas ja ylös ja alas ja sit toiseen alas kans. Juoksin ihan ite rappusia! Ja sitte meillä oli siellä luita ja mä piilotin niitä! Mut äispä aina löyti ne kumminki vaikka mä tosi huoleellisesti vein niitä eri piiloihi. Äispä on aika hyvä löytämisessä. Tai sit Litin piilot ei ollu mitään kauheen hyviä… Olipas ne! Äispä sano että oli hyviä!
Pitkästä aikaa mä pääsin sänkyyn nukkuu. En oo päässy ihan tosi pitkään aikaan, eikä oo Litikää päässy. Nyt me päästiin molemmat. Nii mä pääsin sänkyy nukkuu ja Onskaki pääs kanssa! Vähänkö se oli huippuu! Siellä oli kans tuulikone, sen eessä oli just parasta nukkuu. Ja sitte mä tein herätysliikkeen! Se on silleen että menee sängyssä iskän pään päälle ja alkaa pussailla hulluna ja sit ehkä vähän hammastelee korvaa ja sit tansii samalla siinä pään päällä. Mun herätysliike on menestys!
Liti kiinnosti Ottoa
Me autoiltiin siellä vähä ni arvaa kenen luo? No Oton! Otto on mun veli ja me ollaan melkein samiksen näkösiä. Mä tutkin tosi tarkkaan Oton kotia, sisällä ja pihalla, siellä oli aika paljon kaikkee vieraslemukkeja, enimmäkseen Oton haisuja. Mä komensin Ottoo välillä ku se oli liian kiinnostunu Litistä. Liti on mun eikä kenenkään muun ni välillä pitää komentaa jos toiset on liika tunkeilevia sen lähellä.
Sitte ennenku lähettiin kotiin ni sinne tuli taas niitä sorsiaisia! Ne tulee aina sinne melkeen sisälle asti! Onneks ei oltu vielä lähetty ni ehittiin ajaa ne pois sieltä pihalta ja takas vetee. Vaikka olin mä ajanu niitä toisia, niitä huutajalintuvihulaisia pois sieltä kalliolta jo monta kertaa ja pappa sano että mä oon siinä ihan maailman paras, ni ne ei sentään syöny meiän ruokia! Nää toiset vihulaiset söi meiän leivät ku iskä oli niin mämmikoura et se pudotti vahingossa ne leivät sinne vetee. Mä yritin saaha niitä leipiä sieltä veestä mut en ylettyny ku oli liikaa vettä. Nii, Onni oli tosi rohkee ku se meni sinne vetee vaikka siellä oli niitä vihulaisia! Mä olin kyl henkisenä tukena siinä laiturilla ja mä kannustin Onnia silleen hiljaisesti. Ja sitte me etittii yhessä niitä murulaisia sieltä laiturilta mut ei löyetty.
– Onni & Liti –
Bostoninterrieri Onni ja Ranskanbulldoggi Litmanen 