Herkullisen päivän nolo päätös
Mä kävin tänään Mummulla ja Papalla kylässä. Siellä saa aina herkkuja, eikä tääkään kerta ollu poikkeus. Mä sain tiskata lautaset ja niissä oli herkullisia lihukkajämiä ja herkkukastiketta. Sitten siellä oli se pikkuihminen ja mä sain senkin ruoan jämät, sellasta herkullista keltasta mössöä. Nam! Sit pappa anto mulle makkaraa. Namnam! Mä esittelin siellä kanssa kaikki mun temppukoulutemput ja sain mun omia herkkunameja siitä hyvästä. Ja sain kanssa 3 kurkkua kotona. Tosi herkullinen päivä.
No sit se kaikki meni ihan hukkaan kun me lähettiin äispän kaa autoajelulle. Äispä kurvaili niin karmeesti että mulle tuli oksu. Pläääääh! Mulle meinas tulla paniikki kun se oksu alko lähennellä mua siellä takapenkillä, mut onneks äispä otti sen pois. Sitte tuli vielä kotonaki toinen oksu. Kaikki herkut meni ihan hukkaan. Mutta onneks sain vähän viiliä iltapalaks ni ei oo mahassa ihan tyhjää vaan. Toivottavasti ei tuu enää oksua, mä haluaisin pitää mun viilit.
Raksakoira
Mä oon taas alkanu remonttikoiraksi kun meillä on taas alkanu remontti. Meillä on puita sisällä ja iskä katkoo niitä ja surruttaa niitä laitteilla. Niistä puista irtoo välillä sellasta herkullista jauhoa, mä käyn sitä salaa maistelemassa aina kun kukaan ei huomaa. Sitten niistä irtoo kanssa sellasia pieniä palasia, nekin mä käyn pöllimässä siivoomassa pois. Mä syön mun herkkutikkuja niitten puitten päällä et pystyn samalla vahtimaan niitä ettei ne häviä mihinkään.
Äispä meni tänään kauppareissulle ilman mua. Mä jäin iskän kaa remontoimaan ja mua vähän harmitti kun mä oisin mieluummin menny kauppareissulle ja autoileen. Kun äispä tuli takas ni sillä oli monta kassia ja yks kassi oli mulle! Ihan koko kassi! Sieltä kassista löyty uusia leluja ja herkkuja! Mä sain sikapossun joka sano piip ja lepardiluun ja renkulan. Se lepardiluu oli vähän pölö kun siitä ei ollu mulle mitään vastusta. Se meni heti rikki kun sitä vähän löylytti. Possulta piti ottaa luulot pois kun se ulisi kokoajan, ni nyt siltä puuttuu yks jalka, mut eipähän ulise enää. Renkulaan tuli ylimääränen reikä. Huippuhyvä ylläripylläri!!
Ainii mun piti kertoo et mä olin huippuoppilas kun me oltiin siellä temppukoulussa yks päivä. Mä osasin jo valmiiks kaikki jutut mitä siellä piti opetella! Sit mä näytin vaan miten hienosti mä ne osasin ja sain ihan hulluna nakkia. Mä sain niin paljon nakkia et pussi meni tyhjäks. Onneks äispällä oli varaherkkuja mukana monta pussia.
Kiireisiä aikoja
Hirveen kiireistä on ollu viime aikoina, niin kiirusta et en oo ehtiny ees väliraportteja jättää tänne.
Mä kävin jo ajat sitten kahessa kylässä; Turolla ja Kostilla. Me tehtiin kaikkee normaaleja syksy-juttuja, juostiin pihalla lehtien seassa, syötiin luuta, taisteltiin narusta ja kepeistä ja käytiin syksylenkuroilla.
Mä oon kanssa käyny akiliitämässä taas. Me mentiin putkee ja hyppimistä ja mä olin siinä ihan ässä. Äispä vaan vähän mokaili ja huito mihin sattuu ja mä menin ihan sekasin että mitä sä nyt oikeen haluut ja että lakkaa nyt huitomasta siinä. Mä näytin sille et kyllä mä osaan ihan itekseenki ja mä menin putkesta ja hyppäsin kolme hyppyä ihan ite. Mä oon SUPERnopee ja huippuhyvä. Äispä on sekava ja hidas.
Korson Kovimmat Kundit
Sitten mä sain yllätysvieraita. Yks päivä äispä tuli töistä ja me mentiin kiireesti ulos. Just kun mä pääsin mun heinäapajille ni äispä sano että nyt tuli kiirus ja me juostiin kotiin. Ni arvatkaa olinko vähän että ”hä?” kun meiän takapihalta tuli Turo ja Jenska-täti!! Mä en eka heti tajunnu et se oli mun Turo, ni varmuuden vuoks heitin pikku kunnioittavat kumarrukset kehiin. Mut sit kun se tuli lähemmäs ni mä tajusin et sehän onkin MUN Turo ja sit me alettiin riekkua. Mä näytin sille kaikki mun remuamispaikat ja ikkunakyttäyspaikan ja mun puiston ja mun lelut. Turo oli vähän outo kun se ei halunnu mennä rappusia kun ylöspäin vaan. Se meni aina alakertaan ulkoa kun se ei halunnu mennä portaita. Aika outoo, sehän ois ollu paljon lyhyempi matka mennä sisältä.
Oon kanssa käyny siellä uudessa akiliitopaikassa leikkimässä pupua ja saamassa nakkia ja juustoa. Se oli vaan silleen mälsää et en saanu ollenkaan mennä niihin akiliitohommiin vaikka oisin halunnu. Siellä oli ihan erit kaverit ku aikasemmin ja me temppuiltiin vaan ilman niitä akiliitovermeitä. Ei siinä mitään, kyllähän mä voin pupua leikkii jos vaan nakkia ja juustoa riittää. Mä oon nykyään jo aika hyvä pupu.
Sitten mulle kävi vahinko eilen. Mä olin ihan rauhassa nukkumassa mun päikkäreitä kun äispä ja ispä oli töissä. Yht’äkkiä mun mahasta kuulu ”kur”. Sitten sieltä kuulu ”mur” ja sattu. Ja sitten tuli ”kurmurkur” ja mä pomppasin pystyyn. Yritin murtautuu pois sieltä keittiöstä mut en päässy kun siinä oli se typerä aita, ni en päässy mitenkään pihalle. Ja sitten tapahtu vahinko. O-ou. Suoraan keittiön matolle. Mä pystyin vähän pidättelemään vielä siihen asti et äispä tuli, mut sit piti heti päästä ulos. Onneks äispä oli hetkellisesti nopee ja tajus mun hädän ja me kiidettiin pihalle. Sitten äispä piti matonpesujuhlat kylppärissä. Mä katoin vierestä ja maistoin vaahtoa. Oli ihan ookoo.
Akiliitoylläri
Tänään mä sain epäsynttärilahjaks Akiliitoyllärin! Mä huomasin et nyt on jotain tekeillä kun mun harkkareppuun pakattiin nakkia ja muita herkkuja ja äispä otti reenihihnan eikä lenkurahihnaa. Mua jännitti kamalasti ja mä ulisin koko matkan autossa että ”mihin me oikein ollaan menossa… huuu…. mihinköhän me ollaan oikeen menossa…. uuuhuuu….. käännytäänkö me jo…. uuuu…. ollaanko me jo lähellä…. miksi sää äispä pysähdyt…. ai me jatketaanki taas matkaa…. uuuuuu… mihinköhän me ollaan menossa… uuuuuhuuuuuuu…..” Ja silleen, tiiätte varmaan. Kyllä sit loppupelissä äispä pysähty ihan kokonaan ja me mentiin ulos autosta.
Me mentiin äispän kaa akiliitämään mut me mentiin ihan uuteen paikkaan. Siellä oli ihan eri akiliitokaverit ku aikasemmin ja ihan erilaista kaikki muutenki. Hirveesti oli kaikkia erejä hajuja siellä lattiassa, niitä oli tietty ihan pakoista pakoin tutkii. Mut akiliito oli ihan samaa ku ennenki. Mä kiemurtelin keppien välistä ja hyppäsin kepin yli ja sain hirmeesti nakkia. Hyvää ihanaa huippua lihukkanakkimakkaraa!! Mä tykkään akiliitämisestä ja lihukkanakkimakkarasta!!! Sit me lähettiin kotiin ja mä hengasin ihan rauhassa autossa kun mua ei enää jänskättäny yhtään.
Väijyleitä puskissa
Oon huomannu että ulkona on nykyään pimeempää ku ennen. Ei se mua silleesti haittaa, kun oon mä ennenki lenkuroinu pimeellä ja hengannu ulkona pimeen aikaan. MUTTA. Pimeen mukana on tullu väijyleitä. Kamalia hirmeitä pelottavia väijyleitä. Hui!
Niinku yhtenäkin iltana kun me oltiin äispän kaa lenkuroimassa ja oli pimeetä, ni mä näin väijyleitä. Ekat väijylit oli yhen talon pihassa. Ne oli vaan ihan paikallaan ja vaani meitä, sellaset isot valkoset väijylit. Äispä oli tosi rohkee ja meni taputtamaan niitä, ni mäkin kävin tosi hitaasti hiipimällä niitä haistamassa. Ne vaikutti ihan semisti vaarattomille, mut silti mä juoksin varmuuden vuoks kauheen nopeesti karkuun. Ei väijyleihin voi kuitenkaan luottaa ihan satasella.
Sit mä näin vielä toisenki väijylin naapuritalon pihalla. Se oli vihree möykkyväijyli ja mä pingoin hulluna karkuun ettei se nappaa mua kii. Se oli varmaan vähän hidas se väijyli, kun se ei saanu äispääkään kiinni vaikka äispä maleksi siellä narun päässä ihan surmeen hitaasti. Äispällä ei oo kyllä yhtään itsesuojelemisvaistoja.
Duha
Mä oon unohtanu kertoo teillä mun duhasta. Mulla on duha. Duha on sellasta että pärskityttää kokoajan ja aina kun menee ulos ni alkaa niiskuttaa ja tulee räkää. Mä oon pärskiny ihan kamalasti jo monta päivää ja niiskuttanu kanssa. Mut ei se mun menoa haittaa, et ei siinä sinänsä mitään. Aina jaksaa kumminki riekkua ja pömöttää ja hullutella vaikka oiskin duha.
Mummo kylässä
Mä en oo ehtiny kirjotella kun Mummo oli meillä kylässä ni mulla oli kiireitä. Me käytiin Mummon kaa lenkuroimassa Ankkalammella ja lähipaikoilla ja me siivottiin yhessä. Mummo siivosi ja mä autoin imemään ylimääräiset saippuavedet lattialta. Siitä tulee sitruunanraikas hönkäisy. Mä oisin halunnu nukkuu Mummon vieressä mut en saanu vaikka yritinkin täysillä. Hölmöö. Mut kiva kun Mummo hengaili mun kaa ni ei tarttenu olla yksin kotona kun äispä menee aina vaan töihin vaikka mä oon sanonu ettei kannattais.
Leppävaaran kuningas
Mä kävin eilen mun vanhoilla huudeilla, siellä mun entisen kodin liepeillä. Arvatkaa olinko vähän intona?!? Se vaikutti aluks ihan normaalilta autoajelulta, mut sit alko näkyy tuttuja maisemia ja tulla tuttuja lemuja. Se oli Leppävaara! Me hukattiin iskä johonki ja lähettiin äispän kaa lenkuroimaan. Siellä oli ihan älynä tuttuja lemustuksia ja paikkoja! Huippusiistii!! Mä kirjotin mun alamaisille viestejä et ”Kunkku on bäck, älkää olko huolissanne. Kaikki on kuul. Terveisin, Onni”
Ekana me mentiin mun sorsapaikan vierestä ja sit me mentiin mun golfkentän vierestä ja mun pellon vierestä. Niinhän siinä käy et heti kun selkänsä kääntää ni johan on niskurointia ilmassa. Tai oikeestaan se niskurointi tapahtu nyt maassa. Nimittäin mun pellolle oli muuttanu ainakin tsiljoona lintuvihulaista. Mä olin vähän nyreenä eka et mitä ne täällä hengaa, mun pellolla, mut sit me löydettiin niitten lintujen kaa yhteinen sävel. Nimittäin papanat. Linnun papanat. Ne on koostumukseltaan vähän erilaisia ku pupunpapanat, mut yhtä maukkaita vähintäänki. Mä ehdin yhen vetästä ja se oli nannaa, mut sit äispä taas perusmeiningisti pilas koko jutun. Kun mitään kivaa ei saa koskaan tehdä. Mut nyt mua ei enää haittaa ne lintuvihulaiset siellä pellolla, saa hengailla ihan vapaasti. Kunhan papanatuotanto jatkuu.
Sitte mä kävin kattomassa mun entistä kotia. Siinä vieressä asuu Alvar ja mä jätin Allulle viestin siihen sen talon seinään et ”Moi Allu! Onni täällä! Kävin huudeilla, kaikki kunnossa. Hyvää työtä!”. Ku mä vähän luulen et Allu on jatkanu kunkkuilua sen jälkeen siellä kun mä läksin tänne uuteen kotiin. Mun entinen koti näytti etäisesti tutulta, silleen et mä oisin menny sinne pihalle ihan vahingossa. Mut me vaan katottiin sitä ja käveltiin ohi. Sit me tavattiin sellanen kaveri joka näytti ihan multa, mut se ei ollu yhtä kiva ku mä. Se meinas purra mua nenästä. Mut eihän tälläsiä Kunkku-Onneja voi olla ku yks. Mä oon sillä tapaa spesiaali.
Naapurin täti
Eilen oli tosi outo päivä. Heti aamulla kun mä en ollu ees vielä oikeesti heränny ni äispä päätti että me lähetään lenkuralle. Mä olin eka et ”ookoo, toki mennään aamupiipalle”, mut se ei riittäny äispälle. Meiän piti oikeesti lenkuroida. Aamulla! Mä vähän yritin sanoo sille et ”en kyllä tuu” ja jäin jumittaa ihan tahallani, mut äispä oli selkeesti päättäny lenkuroida. Niin me sit lenkuroitiin.
Kun me tultiin kotiin ni mä kävin kyllä heti nukkumaan kun olin ihan poikki. Aamulenkura! Mistä lähtien me on käyty pitkällä lekuralla sillon kun mä en oo ees vielä heränny?!? Kysyn vaan. No enihau, mä kävin nukkumaan ja iskä ja äispä lähti johonki. Mua ei ees kiinnostanu ku mä olin niin poikki sen omituisen aamulenkuroinnin takia. Kun mä olin nähny pari unta ni sit ovelta kuulu ääniä. ”No nyt ne tulee kotiin!” mä aattelin! Mut se olikin Naapurin Täti! Mä riemastuin ku mä en ollu koskaan nähny sitä Tätiä meillä. Mä oon kyllä käyny kerran salaa niillä, mut sillon Täti ei ollu kotona, Setä oli vaan. Mä oon yleensä nähny Tätin vaan pihalla ja kanssa sen ovella eile. Täti on tosi mukava, siltä saa rapsuja ja haleja ja joskus namia. Täti vei mut ulos ja me hengattiin vähäsen. Sit mä menin takas majailee keittiöön kun täti lähti. Olipas kiva ylläri!
Mut ei siinä vielä kaikki! Taas kun mä olin nukkunu vähän niin Täti tuli meille! Taas me käytiin ulkoilee ja sit me mentiin Tätin luokse hengaileen vähäsen. Tätin ja Setän luona asuu kanssa Pertta, se on tosi vanha koira, mut sekin on terrieri ni me ollaan vähän niinku samiksia senki kaa. Pertta vaan nukku päikkäreitä silläaikaa ku mä söin siellä herkkuja ja tsiikailin itteeni peilistä kun mä oon niin komee. Sit muaki alko väsyttää ni mä menin kotii vähäks aikaa päikkäreille.
Mut ei siinäkään vielä kaikki! Kun mä olin nukkunu mun päikkärit ni Täti tuli taas! Vähänkö Täti on kuul kun se käy mulla kylässä tolleesti! Taas me käytiin ulkona ja hengattiin ja Täti lähti ja mä otin tirsat.
Ja arvatkaa mitä? Ei siinäkään vielä kaikki! Täti tuli vieläkin kerran mun luokse ja taas me hengattiin ja mä sain rapsuja ja huomioo. Se on kyl parasta. Sit me sovittiin et nyt me käyään nukkumaan kun on jo ihan melkein yö. Me ollaan nyt Tätin kaa hengailukavereita ja se on mun hoitoTäti.
Sit kun oli ihan yö, ni ovelta alko kuulua kolinaa. Mä aattelin et ”Jee! Täti tulee sittenki vielä mun kaa hengaileen”, mut ne oliki iskä ja äispä! Mulla oli ollu tosi kivaa Tätin kaa ja mä oisin halunnu kauheesti kertoo niille niistä jutuista, mut äispä komensi mua olemaan hiljaa kun oli jo ihan yö ja piti nukkua. Sit me käytiin nukkumaan, mä sain nukkuu äispän vieressä sen peiton alla. Se on ehkä maailman paras nukkumispaikka. Tai on se se.
Kamalasti… pömötystä…
… sisällä… Pakko… päästää…. ulos…
Mulla on villi olo, ihan niinku oisin syöny sähikäisiä ja paukkujyviä ja porevettä! Mua pömötyttää ihan hirveesti!!! Mun tekee mieli riehuu ja riekkuu ja pyörii ja juosta ja kiemurtaa ja hihkuu ja haukkuu ja liukuu ja sutii ja pomppii sohvilla ja tuoleilla ja pöydillä ja sängyillä ja sohvilla!!! Juhuuuuuu!!! Täältä tullaaaaaaaaaaan!!!!!
Isomummula on paikallaan
Mä tiiän sen koska mä kävin kattomassa sitä ja isomummua ja isopappaa kanssa samalla. Siellä oli kyläilemässä paljon kaikkee muitaki tuttuja, niinku mummu ja pappa ja yks pikkuihminen. Isomummula on huippu paikka kun siellä voi juosta ihan kauaskin ja silti olla omalla pihalla. Mä kävin kans kattomassa naapureita ja tutkailemassa metsää. Isomummula rules.
Iskä pyydysti vedestä saksiniekkoja ja mä olin kanssa siinä mukana vähän niinku apumieskoirana. Pappa jätti vahingossa yhen saksiniekan siihen rantaan ni mä otin sen ja vein sen pihalle. Mä aattelin et se vois olla mun lemmikkikaveri, mut se saksikaveri ei ollukaan samaa mieltä. Se alko sätkiä kamalasti ni mä vähän tassutin sitä silleen et ”ootkos nyt siinä kunnolla”. Mut se ei vaan rauhottunu ollenkaa vaan jatko sätkimistä, ni mä tassutin sitä lisää. Mun mielestä sen olis pitäny rauhottuu mut se rupes ilkeeks ja puri mua varpaasta! Ilmeä saksiniekka tympäle!
Mä sain siellä kanssa kaikkee kurmee-ruokia. Kurmee-ruoat on sellasia hienoja ja SUPERhyviä ruokia, just sopivia kuninkaille ja muille SUPERkoirille. Mä söin isomummun tekemiä lihipullia ja perunankuoria ja sieniä ja hyviä heiniä ja käpyjä ja pikkuihmisen ruokaa ja puuroa ja karkin ja sipsua. Ja ruoan kanssa mä join saksiniekkojen vettä niitten kupista. Sopivaa ravintoa kuninkaalle, sanon minä.
Ihmiset on
Siis tosi epää miten nää ihmiset ei oo yhtään lookisia. Vastahan mää pari yötä sitte herätin äispän keskellä yötä ja se tuli hakemaan mut makkariin nukkumaan ja kehukin vielä ja sain kinkkumakkaralihukkaa palkinnoks. Ni johan on muuttunu ääni kellossa! Tänään mä huusin sille aikasin aamulla että ”mää voisin nyt tulla sinne peiton alle ja ottaa vaikka samalla sen mun kinkkumakkaran kiitos!”, ni ketään ei tullu mua hakemaan makkariin enkä saanu siivun siivua lihukkaa! Ei siivun siivua!
– Missä on lokiikka? kysyn minä.
– Missä on lokiikka? kysyvät miljoonat koirat jotka joutuvat kärsimään ihmistensä epälookisuudesta.
p.s. tässä on se mun piitsi: 
Salaisuus paljastui!
Mulla on ollu pikkuprojekti päällä tässä viime päivinä ja se on ollu mun ikioma SUURI SALAISUUS. Nyt se kuitenki paljastu kun mä aloin vahingossa työstämään sitä jo sillon kun äispä oli vielä kotona. Harmi kun mä unohdin sen läsnäolon, nyt se rojekti on sit vähän niinku pilalla.
Mun projekti koskee seiniä ja reikiä ja lattiaa. Mä oon ihan salaa kuopsuttanu seinästä palasia siitä kohtaa missä lattia ja seinä kohtaa. Siinä lattian ja seinän välissä on sellanen sopiva rako mihin mun etukynnet sopii just hyvin. Siitä mä oon kuopsuttanu sitä seinää ja syöny tietty ne kuopsutuksen jäljet pois ettei äispä saa asiasta vihiä. Mä olin vasta päässy alkuun, mulla oli kaks projektityömaata siellä keittiössä, mut nyt ne on piilotettu ja mä joudun hengaamaan pelkästään majassa vähän aikaa. Voihan harmien harmi!
Kumma yö
Viime yönä tapahtu kummia. Mä olin siinä mun majassa nukkumassa ihan muina miehinä kun yks kaks jostain kuulu murahdus. Mä vähän havahduin siihe mut mitään ei enää kuulunu. Sit kuulu toinen murahdus ja mä huomasin että se tuli mun mahasta. Mun maha sanoi myös ”bulbul” ja ”pröööö” ja lisää murinoita. Ja sitten tuli mongerrus. Mun mahaa alko mongertaa ihan kauheena, niin paljon että mun piti vähän vinkasta. Mä ihmettelin että miten nyt näin yks kaks mun maha alkaa hankalaks, kesken unien vielä. Mutta niin se vaan alko ja rupes tekee kipeetä.
Musta alko tuntuu siltä että kohta seuraa jotain kammottavaa jos en pääse äkkiä pihalle. Mä menin siihe mun aidan luokse ja vinkasin vähän kovempaa. Mä toivoin et äispä kuulis kun se nukku yläkerrassa. Mä arvasin et näin käy kun mut hyljätään makkarista. Mä vinkasin vielä pari kertaa ja sit kun se ei tullu ni mä aloin jo ettii paikkaa et mihin mä voisin helpottautua. Mutta sit sytty valot päälle ja äispä tuli! Äispä tuli ja mä juoksin aidalle ja me mentiin äispän kaa ulos. Siellä mä helpottauduin, eikä mua haitannu yhtään vaikka sato ihan hirmeesti vettä.
Kun me mentiin takas sisälle niin äispä kehu mua hirveesti. Se kehu ja rapsutti ja sit me mentiin yhessä makkariin nukkumaan. Aamulla mä sain kinkkumakkaraa. Äispä oli laittanu kinkkumakkarat silleen nyytiksi, vaikka mä oisin voinu syyä ne silleen ihan levälläänki. Se oli varmaan palkintomakkara kun mä olin niin viksu että herätin sen enkä kakkinu sisälle.
Taas hylkeilyä ja poikien iltaa
Äispä teki sen taas. Se pakkasi tavarat ja lähti reissuun ilman mua. Mä jouduin jäämään kotiin, mut onneks iskäkin jäi mun kanssa. Onneks äispä unohti senkin ni mun ei tarttenu olla yksin kotona. Me enimmäkseen pötköteltiin, juteltiin poikien juttuja, katottiin telkkaria ja saunottiin.
Mäkin haluun
Kun äispä tuli kotiin ni se haisi taas Turolta ja Kostilta ja yheltä vieraalta tutulta haisulta. Mä tutkin sen tavarat tosi tarkkaan ja sit mä sen keksin. Se oli käyny Sulon luona! Meinaako se vaihtaa mut Suloon?! Toivottavasti ei meinaa. Mä haluun olla mun äispän kaa enkä haluu vaihtua mihinkään toiseen kameliin.
Mun pitää alkaa pitää äispää silmällä paremmin ettei se enää karkaile reissuille ilman mua. Tää alkaa mennä jo liian pitkälle… Omia salaisia reissuja ja treffejä mun kavereitten kaa ilman mua… Ei käy.
Sulo
Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä
Äispä on ollu ihan liikaa töissä sen jälkeen kun se alko taas käydä siellä. Mä kyllä arvasin että ei siitä hyvä seuraa kun se meni sinne taas. Mä en oo päässy kirjottamaan tännekään kun äispä vaan tekee töitä ja joskus se tekee töitä sittenki kun se tulee kotiin. Tai sitten joskus se on niin väsyny kun se tulee kotiin, että me otetaan heti pienet kotiintulopäikkärit yhessä, niinku tänäänki. Kaiken tän töissä olemisen lisäks se lähti viikonloppuna reissuun eikä ottanu mua mukaan! Mä menin vaan pahaa aavistamatta mummulaan hengaileen ja sit kun mä tulin sieltä kotiin ni äispä ei ollukaan kotona. Ja kun se tuli niin se haisi Turolle ja Kostille ja reissulle. Mä oisin mököttäny sille muuten mut kun mulla oli ollu jo liikaa ikävä niin piti vaan halia ja pussailla.
Tänään me onneks mentiin mun omaan puistoon niitten päikkäreitten jälkeen. Mun puistossa oli mun tuttu tyttöystävä Nala ja mä liehittelin sitä koko ajan. Sillä oli toinenkin kilpakosija mut mä sanoin sille Isolle-Tosi-Mustasukkaiselle-Lukalle että tää on mun mimmi, mee pois. Se meni pois mut kävi aina välillä tökkimässä mua kiusaks. Äispä sano et mä olin tosi (tyhmän) rohkee kun uskalsin sanoo sille Lukalle niin, vaikka se Luka oli äispän mielestä 6 kertaa mun kokonen. En kyllä usko, mä oon kanssa aika iso. Onneks oon kunkkukin ni tollaset tilanteet ratkee ku itsestään. Oli se hyvä että mä vähän kävin ojentamassa mun alamaisia siellä puistossa ettei ihan pääse meininki ryöstäytymään tassuista.
p.s. Helka ja Wappu: mä oon kanssa löytäny yhen biitsin meille missä voidaan hengailla hylkeinä. Mulla on sieltä kuviakin, laitan ne tänne kunhan äispä rauhottuu taas hetkeks joku päivä.
Märkä puistokeikka
Me oltiin tänään märällä puistokeikalla. Mä olin eka vähän epäluulonen et mitäs tää nyt on kun sataa vettä ja lähetään johonkin. Aattelin että ”no okei, voin mä autoajelulle lähtee, mutta et sitten jätä mua mihinkään vesisateen alle pönöttämään”. Mutta sitten tuli tuttuja maisemia ja mä intosin ihan satasella: SUPERpuistoon!! Ei siinä paljoo vesisade enää haitannu sit kun oltiin sinne asti tultu. Ja vielä parempaa; ihan yks kaks KAMU tuli autolla siihen meidän viereen! Vähänkö siistiä! Kaks SUPERkoiraa yhdessä jälleen!!
Me päätettiin sit mennä yhdessä sinne megapuistoon ku kerran satuttiin törmäämään niillä nurkilla. Siellä ei ollu eka ketään muita ja me pelattiin taisteluhippaa ihan hulluna. Kamu putos kerran siihen samaan pitkään kuoppaan mihin mekin Emilin kaa sillon joskus tuhat vuotta sitten pudottiin. Kamu ei tienny vielä että siinä oli se kuoppa ja mä en ehtiny varottaa sitä kun mun suu oli täynnä sen karvoja. Niin sinne se humpsahti kesken meidän taisteluhipan, mut onneks se tuli tosi nopeesti ylös sieltä kun se on ihan ÄLYnopee. Se on ehkä välillä nopeempi ku mä mut sit välillä mä oon kanssa nopeempi ku se. Äispä sanoo et mä oon välillä nopeempi ku mun omat jalat, ku mä menin tänäänki ainakin 2 kuperkeikkaa kun mun pää meni alas ja jalat meni ylös kesken juoksun. Se on kyllä outoo kun niin käy.
Hylkeeksi rupeeminen
Hylkeeksi rupeeminen on nyt selkeesti tapetilla kun Helkakin on sitä joutunu harkitsemaan ja nyt minä kanssa! Eilen äispä heräs TOSI aikasin ja alko touhottaa ja vei mutkin siinä samalla väkipakolla ulos vaikka mä yritin näytellä nukkuvaa. Mä en tykkää herätä aikasin vaan nukun mieluusti pitkään ja mielellään peiton alla. Ulkona ehtii sit käydä iltapäivän puolella, ei sinne oo mikään kiire. Mutta nyt oli, äispä sano että oli kiire. Eikä mikään telkkariohjelma alkanu tai menty saunaan tai rillattu, vaan äispä lähti ja jätti mut kotiin ihan ypönä!
Äispä teki keittiöön mulle sellasen temppuradan mun majasta ja aidasta ja pahvilaatikosta ja mä sain mennä sinne. Sit se heitti mun nameja sinne lattialle ja sano heipat ja meni. Mä olin ihan että hä? Me ollaan äispän kaa hengailtu koko kesä yhessä niin mä aattelin et se varmaan ehkä vaan unohti mut, että jos sille tuli vaikka joku aivokatkos. Se katko kesti aika kauan kun iskäkin ehti tulla kotiin ekana ja äispä ei tullu kun vasta hirmu pitkän ajan päästä. Ja tänään sitten selvis että ei se mikään katkos ees ollu kun äispä teki sen tempun taas! Se heräsi ihan liian aikasin ja vei mut väkisin lenkille ja sit taas lähti. Mä menin vielä köllimään iskän viereen makkariin mut sitten iskäkin lähti ja mä menin taas mun temppuradalle keittiöön.
Tää tarkottaa vaan yhtä asiaa: ne on alkanu taas käydä töissä. Mä jo ehdin luulla et ne on tullu järkiinsä ja lakannu kokonaan käymästä siellä pölöpaikassa, mut näköjään ei. Mun täytyy nyt varmana rueta sit hylkeeksi kun mua aletaan näin järjestelmällisesti hyljeksiä. Huoh. Hylkeen elämä on raskasta.
Reissutarinoita 2
Mun reissutarinat jatkuu…
Sitten kun me oltiin siellä mökillä niin onneks yhtenä päivänä ei satanu ollenkaan. Sillon me oltiin kesämiehinä pihalla ja pötköteltiin ja taisteltiin kepukoista. Meillä oli ihan kiva pävä menossa ni arvatkaa mikä taas tuli kylään: Pauka-Onni ja syyhy! Mä olin taas ihan möykkynen ja joka paikkaa kutitti ihan sikana. Onneks noilla oli maksamakkaraa mukana ni mä sain taas sitä ja möykkyily lakkasi. Mut hyvää löhöilyaikaa meni ihan hukkaan ku mä jouduin olemaan sisällä kauheen kauan. Onneks oli edes sitä maksamakkaraa.
Kesämies
Mä jouduin uimaanki vaikka kuinka monta kertaa kun noi pölöt kuvitteli että mä haluaisin mennä sinne mutta en vaan vielä tietäis sitä… Vaikka kyllä mä tiesin että en haluu mennä, ni silti jouduin väkisinpakolla. Pölöö. Sit mä meinasin taas kuolla kun se laituri oli liian korkeella ja mä en päässy ylös siitä. Onneks mut pelastettiin.
Kepukkataisto
Mökiltä me mentiin taas Turolle ja sieltä Kostille. Kosti oli ihan pöhkö ja se haahuili mun perässä kokoajan itkemässä jotain. Ihan pöhköä. Sitten kun Turo tuli sinne ni Kostille ja Turolle tuli tappelu. Ne tappeli musta!! Ne ois molemmat halunnu olla mun kavereita mut sit niille tuli mustat sukat ja ne alko tapella. Mä huusin niille että ”Te ootte ihan pöhköjä molemmat! Lopettakaa nyt pöhköt! Mä oon kummanki kaveri!”, mutta ei ne lopettanu ennen ku pappa huusi vielä kovempaa niille.
Vahinkouinti
Mä kävin vahingossa uimassa siellä Kostilla. Se oli ihan vahinko, kun pojat (Kosti & Turo) oli menossa hakemaan keppejä vedestä ni mäkin hyppäsin vahingossa laiturilta veteen… Se oli tosi hämmentävää ja mun korviin meni vettä ja kastuin ihan kokonaan. Vähän nolottiki. Sen jälkeen oon ollu kyllä varovaisempi ja oon keskittyny pelkästään auringonottoon.
Auringonpalvoja
Reissutarinoita 1
Nyt ei oo ollu kuumisluumis enää pitkään aikaa mut äispä on ollu ihan pölö eikä oo ollu mun kirjurina ni en oo saanu mun reissutarinoita tänne vieläkään. Nyt kun se kerranki istuu paikallaan hetken ni nyt mä kyllä kerron juttuja.
Pauka-Onni
Me mentiin äispän kanssa junamatkalle ja junassa oli kuumis. Siellä oli kameleitaki mut ei niitä saanu moikkailla, junamatkalla ei ikinä saa. Sit mä vaan kaukaa moikkailen ja huutelen niille terkkuja kun ei saa mennä läheltä moikaa. Junamatkan päässä oli Turo ja Jenska-täti, ja sitten me mentiin Turolle. Me alettiin möyhytä ja kaikki menikin ihan kivasti aluks. Sitten illalla mua alko kutittaa ihan sikana! Mä laahasin itteeni pitkin seiniä ja mattoja ja äispä ihmetteli että mitä mä oikein pelleilen. Mut en pelleilly, kutitti ihan sikana! Sit se tarkasti mut ja mä olin ihan Pauka-Milla. Vaikka en kyllä ollu, kun en oo tyttö, olin ehkä Pauka-Onni. Se Pauka-Onni tarkottaa sitä että on möykkyjä joka paikassa hirmeesti ja kutittaa ihan sikana. Mulle tuli läähätys ja paha mieli ja mä menin pöydän alle. Sitten mä sain maksamakkaraa ja se varmasti autto koska kutitus ja Pauka meni pois. Sitten mä nukuin äispän vieressä yöllä.
Halitankin täyttö käynnissä
Yhtenä päivänä me lähettiin reissumatkalle Turon ja muitten kanssa. Me mentiin Turon autolla ajelulle ja me jouduttiin olemaan siellä kontissa ja siellä oli vähän tavaroita. Turo meinas litistyä yhesä mutkassa niiden tavaroiden viereen, mutta onneks ei ihan kokonaan litistyny. Meillä oli kuumis ja ikkunat oli ihan sumussa ku me yritettiin tsiikailla maisemia. Sitten kun luukku aukes niin me oltiinki tultu mökille! Ja iskäkin tuli sinne, mä näin sen ikkunasta kun se tuli ja mä huusin sille että ”täällä mä oon, täällä ikkunassa, kato tänne iskä!”. Ja se katto ja se vilkutti mulle ja sitten se tuli sinne. Mökillä oli vesisade ja mä en eka ois halunnu mennä sinne sateen alle. Mutta sitte ku Turo meni kokoajan ni munki oli pakko mennä ja mä kastuin. Välillä mua paleli ihan sikana ja piti käyä sisällä lämpiämässä ja sylityttämässä. Munkin halitankki tyhjenee aika usein niinku Tahvonki, sellasta se on kun on SUPER-koira.
Lääh ja puuh
Ootte varmaan taas ihmetelly että mitä on tapahtunu kun en oo sanonu mitään pitkään aikaan. No, mä en voinu kun oltiin reissussa taas, tosi kauan oltiin. Mä melkein jo unohdin mun kodin kun oltiin niin pitkään. Luulin et oltiin muutettu Turon luokse asumaan, muttei oltukaan vaan tultiinki takasin omaan kotiin. Mulla on aika paljon reissutarinoita mut nyt en vielä pysty jaksamaan niitä kertoa, kun on niin hirveen kuumis. Mä en jaksa ees syyä enkä melkein mitään muuta tehä ku nukkua kun on vaan kokoajan nuuppo olo. Mä kerron reissutarinoita ja pistän kuviankin sitten kun loppuu tää kuumis.
Terveisin,
Hottis-Onni
p.s. kukaan ei vastannu meidän video-ongelmaan ikinä, tyhmää.
Tuska-pianismi ja muita kadonneita videoita
(Valitettavasti jostain tuntemattomasta syystä kaksi ensimmäistä vidoeta ei näy. Yritetään kyllä saada ne toimimaan, joten pidetään ne tässä kuitenkin siltä varalta että wordpress voisi tehdä asialle jotain.)
Tuskapianismi
Possu
Rypäle
Bostoninterrieri Onni ja Ranskanbulldoggi Litmanen 