RIKS RÄKS JA POKS!
Arvatkaa ihan kamalaa tapahtu! Meitsi ihan kaikessa rauhassa vaan etti nakkipiiloja ku iskä piilotti. Meitsi vaan ihan rauhallisesti nuuskutti ja etti niitä nakkisia, mitään pahaa en tehny kenellekään. Ni yhtäkkii kuuluu vaan RIKS RÄKS JA POKS ja taivas alkaa pudota mun niskaan!! Kamalista kamalin ääni ikinä ja jylinä ja ryminä ja palasia lenteli ja mä juoksin äkkiä alakertaan karkuun että apuuuuuuuuaaaaaaaaaaa!!! Äispä ja iskä oli tosi rohkeita, ne vaan meni kattoon että mikä siellä rymisee, mä en menny vaan menin keittiön pöydän alle piiloon oottaan et millon on turvallista tulla esiin. Ehin olla siellä pöyän alla aika kauan ku äispä haki imurivihulaisen turvakseen sinne ylös ni en halunnu mennä sit sinne päinkään ku imuri on toiseks pahin heti niskaan putoovan taivaksen jälkeen. Äispä sano että tuli seittemän vuoden epä-Onni nyt. Mut ei meille ketään tullu, mä näin sieltä pöyän alta ovelle koko ajan eikä tullu ketään ovesta. En tajuu, se puhuu sekavia aika usein.
Hullu juttu, sit ku kävin äispän kaa tarkistamassa makkarin sen jälkeen ku imurivihulainen oli menny pois, ni siellä ei ollu mitään outoo. Mä nuuskutin mattoo ku siinä hais katastroohvi, mut mitään ei näkyny missään. Paitsi 2 nakkista, söin ne pois kuleksimasta.
Onko pakko mennä ulos jos ei taho?
Mä en ala enkä kestä enkä ala! Mä en tykkää ku on märkää ja kylmää ja pimeetä, enkä haluu mennä ulos jos on nii. Mut äispä pakottaa, ja sit sille ei ees riitä mikään! Tänäänki mä pissasin heti lähipuskaan piiiiiiiitkän pissan ja olin sit et ”tehty, nyt äkkiä takas sisään”. Mut ei, äispä vaan paahtaa tohveleissa eteenpäin ku mikäkin myrskynratsastaja. Mä yritin tatittaa mut tää yks hurjapää vaan kiskoo mua perässä ja mun tatitus ei toiminu siis niinku yhtään. Mä yritin jokaisesta kadunkulmasta kääntyy kotiin päin ja kun se ei onnistunu ni yritin kääntyy takasin taaksepäin. Mut mikään ei pysäyttäny äispää. Mä olin jo melkein luopunu toivosta kun sit onneks me käännyttiin oikeeseen suuntaan.
Mä haluaisin nyt kerätä itten ja kaikkien kohtalotovereitten puolesta sellasen adressin että ”Ei oo pakko mennä ulos jos ei taho”. Että sitten äispä ei vois pakottaa mua kävelemään lätäköissä jos en kerta taho. Ni että kuka haluu liittyä?
Mut sentäs jotain kivaaki, mä olin pitkästä aikaa yökylässä, tossa PA:lla ja KA:lla tiiätteks. Meillä oli tosi kivistä, niinku meillä on aina. Oli se hyvä että mä pääsin sinne nyt ku musta tuntu et mun herkkukiintiössä onki ollu viime aikoina tosi paljon vajausta ja siellä saa aina kaikkii ihania herkkuja. Sit siellä ei pakoteta syömään omia napoja vaan saan syyä kaikkee ihanaa, niinku tänään sain kalaa ja riisii. Sain kanssa nukkuu PA:n ja KA:n vieressä niitten sängyssä. Mä tarkistin monta kertaa yöllä et nukkuuks PA ni ei se aina nukkunu, tai jos nukku ni mä kokeilin sitä ja sit se ei nukkunukaan. Kiitti PA ja KA yökyläilystä, mulla oli tosi kivistä!
Syysretki ja oikeet eväät
Syysretkellä
Me käytiin äispän kaa ekalla syysretkellä. Eka mä en meinannu lähtee ku ulkona oli aika kylmä, eikä äispä kertonu että oltiin menossa retkelle ja mettään. Jos olisin tienny ni oisin tietty menny viivana, mut ku en tienny ni mä vähän epäröin. Kun nimittäin mä oon joutunu käymään ulkona viime aikoina ihan hirveessä säässä. Arvatkaa, vesisateessa ja lumisateessa ja kylmässä ja märässä! Ihan kamalaa on ollu. Oon vaan iltasin teeskennelly nukkuvaa ku äispä alkaa puhuu iltapissille menosta, mut ei se oo auttanu vaikka oon miten yrittäny pitää silmiä tiukasti kii. Äispä on vaan kantanu mut ulos ja tyrkänny sinne märälle nurtsille. Iu. Ni ymmärrätte varmaan jos en nyt kiljuen tuolla tänäkään aamuna ollu mihinkään lähössä. Huonoja kokemuksia juu nou.
Jää maistuu hyvältä
No, äispä oli onneks päättäväinen ja me vaan mentiin vaikka mä en olis aluks halunnu. Sit ku mä tajusin et me ollaan menossa mettään, ni sit mä lakkasin jarruttamasta. Mä juoksin hulluna ja potkin lehtiä ja risuja ja äispä kuvaili kameralla. Välillä mulle tuli jano mut onneks mä löysin sellasta jäätävää. Sitä ku nuoli ni siitä tuli niinku vettä kieleen. Sen kanssa piti vaan olla tarkkana ku se saatto romahtaa ja sit tassut kastu, mulle kävi silleen kerra. Se oli luikasta ja kylmää ja tosi hyvä löytö koska äispä ei pakannu vettä evääks.
Lihipullia, nam!
Retki ei olis oikee retki jos ei olis oikeita eväitä. Ja mulla oli, nimittäin lihipullia. Me kiivettiin yhelle pikniksikalliolle ja syötiin siellä mun eväslihipullat. Meinas iskee paniikki ennenku sain yhtään lihipullaa syötyä ku se lihipulla lähti karkuun ja pyöri alas sieltä kalliolta! Mä juoksin hirmuna perässä ja onneks sain sen kii. On olemassa sellanen sanonta et ”vierivä lihapulla ei sammaloidu”, mut mä oon vähän eri mieltä. Siinä oli aika paljon sammalta ja muitaki roskia siinä vaiheessa ku mä sain sen kii. Mut söin sen enivei. Ei paha. Meiltä karkas vielä muitaki lihipullia ku äispä on sellane. Yks lihipulla melkein hävis puskaan, mutta onneks löysin senki. Kaikki tuli syötyä. Hyvä pikniksi. Hyvät eväslihipullat. Hyvä syysretki.
Postonipileet
Paikanvartija
Me on taas reissattu. Meitsi kävi eilen sellasissa postonipileissä. Siellä oli melkeen pelkästään munlaisia samiksia eli postonilaisia. Oli siellä tietty kaikkia postonilaisten ihmisiä kans, niinku mullaki oli äispä mukana. Ois kyl melkein kannattanu jättää se kotiin, ku se oli taas välillä niiiiin niuho, vaikka oli vapaapäivä ja vielä pileet! Ei saa nyt mennä sinne ja ei saa haukkuu ja ei saa purra painikaveria niin kovaa ja lääläälää… Se on välillä sellanen nipo et voi tsiis… No, oli siitä silleen hyötyy, et sillä oli aika hyvät eväät mulle mukana. Mulla oli eväksinä 1.-luokan makkaraa ja oikeeta juustoo, ei mitään dieettikönttiä vaan sellasta hyvää pehmeetä. Ja sit oli kans kiva kun äispä osti mulle uusia nauhoja riepoteltavaks ja me riepoteltiin niitä yhessä. Ni et ehkä se oli sittenki ihan okei et äispä oli messissä.
Setä sano et mulla on hieno kaula
Siellä pileissä oli sellanen näytelmä. Mä oon kuullu niistä mun kameleilta, Turoki on ollu sellasissa mukana, mut mä en oo koskaan nähny sellasta. Mut nyt mä olin siinä näytelmässä. Mä oisin halunnu olla joku kuninkaallinen tai sit joku rohkee ritari tai vaikka villiheponen, mut siinä pitiki olla enempi niinku malli. Ei se mikään ihmeellinen juttu ollu, piti vaan kävellä vähän ja olla ”taitava poika” ja sit sai makkaraa. Sit joku setä kopeloi mua vähä ja pisti sormia mun suuhun. Mä yritin hämätä sitä setää yhellä nopeella kielarilla mut ei se ihan onnistunu ku se sai sormet mun suuhu kummiski. Sit me taas käveltiin ja sit mä sain uuen vinkulelun. Et sellanen näytelmä. Ei ollu kovin kummonen juoni jos multa kysytään…
Uus villapaita
Näytelmän jälkeen me vaan hengailtiin ja riepoteltiin nauhoja ja hengailtiin lisää. Jotkut sai hienoja nauhoja siltä näytelmäsedältä mut me ei saatu ni me ostettiin. Meillä oli mukana yks sellanen lainamaja, jossa oli mun peitto sisällä. Se oli ehkä koko pileitten tyhmin kohta ku äispä lukitsi mut sinne lainamajaan ja lähti pois että mä en nähny sitä. Onneks se tuli sit kumminki takas etten jääny sinne ikuisiks ajoiks. Huh. Äispä osti mulle kans uuen puvun. Sen mielestä se puku on tosi hieno, mut mä en oo vielä ihan varma ku se tuntuu erilaiselta ku mun vanha puku.
Siellä näytelmän vieressä oli sellanen salainen paikka, johon ei nähny ollenkaan mut mä haistoin et siellä on varppina jotain tosi kivaa. Ja ihan pileitten lopuks varmistu et mä olin ihan oikeessa. Siellä salaisessa paikassa oli akiliitopaikka! Ja ihan surtsuna kaikkee huippuja lemukkeja!! Vähänkö hulppeeta. Kun me vihdoin ja viimein päästiin sinne ni äispä olis vaan tehny nopeesti sen liitämisen ja lähteny sit heti pois sieltä salapaikasta. Mut mä aattelin et nouweihousei, nyt ku tänne on päästy ni mä kyl tsekkaan tän pleissin läpikotasin.
Mun palkinnot
Äispä vaan punotti ja kompuroi ja juoksenteli mihin sattuu ni mä tsekkasin sillä aikaa ne lemukit sieltä. Siellä oli kaikkia hyviä viestejä niinku et ”Sortoa vastaan toverit! Älkää suostuko akiliitoon perus-napoilla!”, ”Multa hävis tänne putkeen yks nakki, löytäjä saa pitää.” ja ”Etsin kivannäköistä poikaystävää tositarkotuksella, terveisin Nuppu”. Oli se hyvä et mä luin ne viestit tarkkaan sillon ekalla kerralla, ku mä kyl pääsin sinne salapaikkaan toisenki kerran mut sillon me mentiin niin lujaa etten meinannu ehtii melkein yhtään lukee lemukkiviestejä. Mä sain palkinnoks sellasen pupun, sellasen lelun. Se oli ihan kiva niin kauan ku sitä kesti, mikä ei ollu kyl kauheen kauaa. Mä en tiiä mikä siinä on ku kaikki pehmeet lelut on niin hirveen heikkoja…
Parasta ehkä oli kumminki ihan lopuks ku mä sain painii yhen Tiituksen kaa. Se oli ihan oikee kunnon leikkipainimatsi, oli kaikki kunnon murinat ja hammastelut messissä ja kaikkee. Oli kyl tosi huippuu! Meiän mielestä ois ollu ehkä pileitten haaskausta jos ei ois yhtään saanu painii ees. Paras päätös postonipileille: PAINI.
Häh? Minäkö?
Syysyllätys
Siis ette kyllä I-KI-NÄ arvaa mitä tapahtu äsken!! Mä menin iltapissalle niinku mä teen joka ilta, ni mun rappuselta löyty SIKASIPSI!! Ihana ruskee tuoksuva aito ja oikee sikasipsi!! Onko ehkä parasta ikinä?!? Mä tietty söin sen iltapalaks sitte, ku se oli ihan täydellisen hyvä sikasipsi, sellanen samanlaine mitä on aina Annan eteisessä. Jos se oli joku sikasipsikeiju joka oli jättäny sen siihe ku mä oon ollu niin kiltti poika ja oon muutenki niin komee ja ihana. Ja vaatimaton. Ja sanoinks jo ihana? Se sipsi oli kanssa ihana. Nyt tää olo alkaa lähentelee jo paratiisia jos mä oon saanu oman sikasipsikeijunki… Meen kyllä heti aamulla kattoo onks se keiju jättäny mulle lisää sipuja pihalle.
Syysreissu ja juoksukisa
Mä ja mun tiimi
Eilen käytiin äispän kaa syysreissulla. Oli sellanen hyvä automatka et ehti just sopivasti ottaa aamutorkut siinä autossa ennenku pysähdyttiin. Me mentiin sellaseen paikkaan missä oli koirien juoksukisat. Vähänkö hyvä sattuma että ne oli just koirien juoksukisat eikä ihmisten, ku mä oon tosi hyvä juoksemisessa mut äispä on aika huono. Ekana me vähän katteltiin niitä kisoja mut sit lähettiin kumminki kävelee yksien mun tiimiläisten kaa ku ei jaksettu olla vaan ja hengailla. Ne mun tiimiläiset oli yhet Winston ja Laku, niitten kaa mä hengailin siellä. Sit meiän tiimissä oli kans yks Deedee, jolla on hieno parta.
Winstonin ja Lakun äispällä oli sellanen tosi hieno naru. Mä löysin sen narun sen kassista kun tein rutiinitarkastusta, ja vähän himoittin sitä narua kun se oli niin hieno. Sit ihan yht’äkkii äispä otti sen narun ja lähti juoksee mua karkuun! Se on onneks niin hidas et sen saa helposti kii, mut Winstonin ja Lakun äispä piti mun valjaksista kii ni en päässy eka mihinkää!
Juoksukisa ja palkintonaru
Meinasin hermostuu ku mun äispä huuti mulle että ”Onni tuuuuuuuuuuu!” ja heilutti sitä naruu, mut mä en päässy mihkään vaikka yritin. Sit onneks se W&L äispä päästi irti ni mä pääsin juoksee mun äispän perään. Mä juoksin niin lujaa ku ikinä pääsin ja sain äispän ja narun kii!
Ja arvatkaa mitä? Me voitettiin! Nimittäin meiän tiimi voitti! Me saatiin sellaset mitalit, mut ne laitettiin äispien kauloihin eikä meille. Muuten se ois ollu musta vähän epää, mut mä sain paljon paremman palkinnon ku joku typerä mitali. Mä sain nimittäin sen ihanan narun, jonka löysin Winstonin ja Lakun äispän kassista! Vähänkö oon onnelline! Se on ehkä paras naru ikinä! Paljon parempi ku joku tyhmä naru jonka äispä on takavarikoinu tai joku tyhmä mitali. Mun oma palkintonaru!
Ravista ja jatka matkaa
Meillä on ollu oikea liitoviikko. Me on liidetty ihan tosi monesti ja ollaan melkein uupuneita jo. Tai äispä on, mun energiavarastot on luonnollisesti ehtymättömät ni mä en uuvu melkeen ikinä. Ollaan reenattu ja kisattu hirveen paljon, ja oon jo ihan sekasin että oonko ollu taas ykkönen vai kakkonen vai Hyvin Ylevä Liitäjä vai mikäkö, mutta ihan huippu oon ollu kumminki. Äispä on vaan koheltanu vähä, mutta sehän on ihan normaalia kait. Pääasia että mä saan herkkuja.
Tänään ku oltiin taas kisaamassa ni mulle kävi sellanen juttu, että kesken A-kiipeemisen mun jalat meni solmuun. Ne vaan solmuttu kesken kiipeemisen silleen että mä menin mukkelis makkelis ja putosin ihan alas asti. Sit mä vaan ravistin ja kiipesin uudestaan ja jatkoin matkaa. Silleen tekee kovikset, ettei ne jää harmitteleen et mites siinä nyt silleen kävi, vaan ravistetaan vaan ja mennään eteenpäin. Äispä sanoo että mä oon kyllä koviksista koviksin, ja niinhän mä oonki. Mä kävin kanssa yrittää pussailla yhtä tätiä siellä kentän vierellä siinä juoksemisen välissä kun se täti näytti niin surmeelta että se varmasti ois tarttenu vähän pusuja. Mut se täti olikin vähän nihkee enkä mä saanu yhtään pusua perille. No höh, taas ravistin ja jatkoin matkaa. Ja sain lihipullia ja juustoo.
Mä voitin!
Punavalkoset narut
Mä voitin, ihan kokonaan! Me oltiin taas akiliitämässä kisoissa ja mä tulin ykköseks! Mä sain sellasen hienon punavalkosen nauhan mut äispä on ihan pönttö kun se vaan omii sen ihan kokonaan. Mä en saa yhtään imeskellä sitä, ja uskokaa pois että oon kyllä yrittäny. Menee ihan hukkaan hyvät narut ku en yhtään saa niitä rettuuttaa. Ja nauhojen retuuttaminen on mun erikoisalaa vielä! Sain mä onneks kanssa sellasen herkun, ni on ollu ees jotain tekemistä ku ei saa retuuttaa naruja.
Aika hulluna paljon huonompi juttu oli pesut. Mä jouduin nimittäin iskän vesikidutukseen äske. Siis heti jos vähän möyhyää Turon kaa sen pihalla ja pikkasen tarttuu kuolaa ja verta ja lehtiä ja multaa karvoihin ni onks pakko heti ylireakoida ja alottaa vesikidutus?? Ihan kummallista ylitte reakointia ja turhaa kärsimystä mulle. Nyt kyllä mökötän.
Valokuvamalli
Nyt me saatiin mun valokuvamallikuvat. Tossa ylhäällä on kanssa niitä, näätkö? On niitä vielä lisääki mut en mä jaksa laittaa niitä kaikkia tänne. Mä lähen mieluummi lenkuroimaa. Että moro.
Kunkku
Hyvin ylevä liitäjä mut ei sittenkää
Toiseks parhaan todistus
Mä olin taas tänään kisaamassa äispän kaa akiliitoo. Oli ihan tosi kivaa kokoajan ku äispällä oli huiput eväät; makkaraa ja juustoo. Ja sit oli kans mun suosikki akiliitolelu, sellane retuutuspatukka. Se on paras. Musta oli tosi kiva liitää siellä, eikä äispäkään ollu tänään ihan tumpelo tai muuten huono. Sit kun oltiin liidetty ni äispä riemastu hirveesti ja mä sain paljon makkaraa ja pusuja ja retuuttaa sitä patukkaa. Siis voiko olla ees parempaa juttuu ku liitämine? Se on jo itestään niin kivaa mut sit vielä kaikki herkut ja retuutukset siihen päälle ni ei voi olla parempaa! Miksei me voida liitää aina?
Viimeks mä olin hyvin ylevä liitäjä mut tänään en ollukkaan vaan olin toiseks paras kaikista. Ja niitä kaikkia muita oli toooosi monta. Äispän mielestä oli paljon kivempaa olla toiseks paras kaikista ku Hyvin ylevä liitäjä. Mä sain hirmuna herkkuja kotonaki, ja loput eväsmakkarat iltaruoaks. Ehkä mä yritän seuraavan kerranki olla toiseks paras ku sillon saa kerran ihan surmeesti herkkuja!
Metsästäjän relaushetki
p.s. Eetu on ollu metsästyskoirana papan kaa ja mä sain tänään siltä terveisviestin et hyvin menee. Mä haluun kans metsästyskoiraks jos se on näin rentoo. Tai oikeestaan mähän oon jo metsästyskoira jos se on tällästä. Huomenna mä aion olla taas metsästyskoira jos äispä menee töihin.
Salamavalojen loisteessa
Tänään mentiin äispän kaa johonki ihan outoon paikkaan ja sieltä löyty sellanen täti. Heti ku me mentiin ni se alko kehuu mua ja kaivo kameran esiin. Eka mä aattelin et tästä tulee kivaa, ku äispä kaivo taskusta juustopussin ja siellä oli akiliitovermeitä. Mutta toisin kävi. Mun piti vaan istuu ja maata ja poseerata ja käännellä päätä tonne ja sinne ja tänne ja olla pirtsakan näkönen… Siis kyl mä ymmärrän et kaikki haluu ottaa musta kuvia ku oon niin komee ja kaikkee, mut töolosuhteissa olis kyllä aika runsaasti parantamisen varaa. Juustoo tuli ihan liian vähän ja ihan liian harvoin, ja yhtään ei päässy liitään. Plääh, lopuks en enää jaksanu oottaa vaan juoksin aina räpsäyksen jälkeen äispän luo hakemaan juustoo ku juustot ei tullu mun luo. Eihän kissatkaan kiitoksella elä, ne elää maidolla ja kalalla. Ja meitsi elää juustolla tai makkaralla tai muulla lihukalla. Nii, en ilmatteeks ala poseerata ettäs tiiätte kaikki paparatsit! Äispä ois voinu ite poseerata ku se oli koko jutusta niin intona. Musta se oli vaan aika tylsää. Julkkiksena olo on joskus tosi raskasta.
Yks pyörätarina
Multa on unohtunu kertoo yks pyörätarina. Muistin sen vasta nyt ku Turo kerto sen oman pyörätarinan ni aattelin nyt sit heti kertoo mun oman. Mä oon jotain kertoja joutunu juokseen pyörän vieressä ku iskä tai äispä on ajanu. Aika vaarallista mun mielestä ku äispä varsinki meinaa kiemurrella aika paljon. Osaakohan se ees ajaa oikeesti… Ja tosi epämukavaa jos tulee niinku hätä kesken juoksun ni sit tuntuu et kuristuu kun yks vaan kaahaa pyörällä eteenpäin ja ite yrität kyykistyy puskaan… Yhen sellasen kerran äispä melkein ajo yhteen aitaan ku se ei osannu ohjata sitä pyörää. Mut ei siinä vielä mitää. Sit se vasta vaarallista onki ku äispä alkaa kävellä ite siinä pyörän vieressä ni mä oon monta kertaa meinannu jäädä siihen pyörän alle sillon! Sillon se vielä menettelee ku sillä pyörällä ajetaan mut sit ku sitä työnnetään ni sit se on tosi vaarallinen kapistus…
Viimenen kesäretki
Viimeinen kesäpäivä 2009
Me oltiin eilen viimesellä kesäretkellä auringonpaisteessa iskän ja äispän kaa. Oltiin mettässä mutta se oli ihan eri mettä ku missä ollaan koskaan käyty. Se olis ollu just sopiva paikka juoksenteluun ja pömöttämiseen ja loikkimiseen ja kiipeilyyn, mut mä en saanu sieltä sellasta optimaalista mettäkokemusta ku mun piti taluttaa äispää. Ei ollu nimittäin helppoo. Äispä hidasteli ja kisko narusta ja oli ihan tuittupää. Yritä nyt siinä sit nauttia mettäretkestä, nii. Kaikkeista pöllöintä oli ehkä kuitenki se, et iskä vaan heitteli rispeetä mut mä en saanu yhtään koskee sen rispeeseen! Mun piti vaan poseerata kuvissa ja taluttaa äispää joka käveli niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin hiiiiiiitaaaaaaaaaaastiiiiiiiiii…
Kattelen Stadii
Mettässä
Turon kaa mettässä
Me ollaan käyty lenkuroimassa mettässä koko kesä! Mettä on paras paikka ku siellä saa pömöttää ja juosta ja pomppii ja juosta ja pömöttää ihan niin paljon ku haluu ku ei tarvii taluttaa äispää. Äispä on oppinu kanssa kävelemään jo aika hyvin, et se ei enää katoa ihan niin usein. Mut pitää sitä silti pitää silmällä ku tänäänki se hävis kahdesti. Joskus on parempia päiviä ja joskus huonompia. Joskus sitä pitää kyllä ihan kamalasti komentaa jos se ei meinaa uskoa mua kun se on niin kova niskuroimaan nykyään. Huiskaamista, kuulemma. Kaikennäköstä suhinaa ja muuta… Mutta mettä on silti paras paikka ikinä! Mä näytin Turollekin mun mettän ku se kävi kylässä. Turostakin se oli hyvä mettä.
Sitten mä oon kanssa löytäny yllätyksiä pihalta! Yhtenä päivänä mä löysin kaks jättiläismäistä pupun papanaa! Ne oli varmaan sen jättiläispupun papanoita, että jotain hyvää on kai siinäki et on sellanen jättiläispupu lähistöllä. Mä olin ehtiny syyä vasta yhen kun äispä kisko mut eteenpäin ja toinen täysin hyvä ihana papana jäi sinne parkkiksen reunaan! Just tyypillistä äispää… MUTTA! Seuraavana aamuna kun käveltiin siitä samasta kohtaa ni se toinen papana oli vielä siellä ja mä söin sen! Mä tarkistin sit seuraavana aamuna kanssa että jos se pupu olis käyny tekemässä sinne lisää jättiläispapanoita, mut ei oo löytyny. Harmi, ne oli oikein hyvät papanat.
Mä laitan tähän loppuun vielä pari lomakuvaa mökiltä.
Hullu pomppiva limanen kala
Mikä toi ilmassa leijuva juttu on?
Päikkäreillä mummon kaa
Kesäkiireitä
Rento remonttireiska
No huh huh! Olipas pitkä pimento! Meillä oli hirmeesti kesäkiireitä mut nyt alkaa jo helpottaa. Nyt on kesäkiireet ohitte ja ei olla enää reissussa. Mä oon saanu ottaa päikkäritki rauhassa joka päivä ku äispä ei oo ollu kotona häiritsemässä mun unia. Oltiin paljon reissussa koko ajan ja käytiin vaan välillä kotona nukkumassa ja sit taas mentiin. Käytiin Isomummolassa ja mökillä ja kaikenlaisessa reissussa kokoajan ja reissut tuli meille Turon muodossa. Sit meillä oli iskän kaa poikien viikonloppu ku äispä oli reissussa ilman meitä, aika törkeetä mut onneks iskä on aika rento ja meillä oli tosi kivistä kahestaanki. Sit mä olin taas remonttikoirana ku meillä tapahtu remonttia. Mulla on nyt maalia korvassa ja pyllyssä todisteena remonttikoirailusta.
Remontti-/vahtikoirana
Isomummolassa parasta oli lihipullat ja kalat. Niitä oli marinoitu siellä järvessä sellasissa ansoissa monta viikkoo ja mä sain olla mukana ku pappa otti niitä pois sieltä ansoista. Niistä tuli siihen pihalle sellasta herkkulimaa ja mä söin joka pisaran! Se oli tosi herkullista lemukkia ja mä sain kaiken talteen!
Tänään me käytiin ekaa kertaa sellasessa akiliitokisassa! Siellä oli paljon ihmisiä ja koiria ja akiliitopiha. Me käytiin äispän kaa siellä liitämässä ja mä sain hurjasti makkaraa ja aploodeja ja kaks paperia kanssa. Äispä sanoo et siinä paperissa lukee HYL. Se tarkottaa varmaan et Hyvin Ylevä Liitäjä, ja mähän oon just se kun mä oon Kunkku ja kunkut on tosi yleviä.
Jätskillä
Nyt mun täytyy kyllä varottaa mun kameleita sellasesta kapinasta. Meillä on nimittäin ollu havaittavissa niskurointia kotona, iskä ja äispä on alkanu niskuroida eikä ne enää tottele mua yhtä hyvin ku ennen. Lisäks niillä on kaikkia ihme vaatimuksia et niitten pitää päästä aina ekana ovesta ulos ja niitten pitää saada kävellä ekana portaissa ja mun pitää muka kävellä niitten vieressä lenkuralla. Pyh! Mut ne on ihan liittoutunu noissa jutuissa mua vastaan ja ne on niissä tosi tiukkiksia. Että varokaa kaikki kamelit ettei teidän ihmiset alka niskuroitua ja kapinoitua teitä vastaan. Mä yritän saada noita ruotuun jos ei oo jo liian myöhäistä…
Pisin kyläreissu ikinä
Onkin ollu tosi pitkä nettipimento ku mulla oli menossa pisin reissu ikinä. Sillon ku äispä unohti mut Turolle ni ne oli sit iskän kanssa unohtanu Retkunki yksin kotii ja lähteny johonki pois. Onneks mun naapurin Anna ja sen äispä oli huomannu sen ja ne oli käyny pitämässä sille seuraa ja antamassa kurkkua. Anna oli kanssa vahtinu mun pihaa ettei jättiläispuput valtaa sitä.
Mä olin vaan Turolla ja Kostilla ja Eetulla kylässä tosi pitkään. Mä elin ihan metsämiehen elämää, mä söin mustikoita ja metsämansikoita suoraan puskista ku Pappa opetti ja kävin melkein uimassa ku Eetukin meni. Ja möyhysin Turon kaa niin et mun päästä ja Turon varpaasta tuli verta. Ja söin hirveesti viiliä ja isojen poikien ruokia isojen poikien kaa. Ja nukuin Jenska-tädin ja Turon vieressä. Ja kävin mettälenkillä niin aikaseen että en melkein ollu ees hereillä vielä! Ja kävin Turon ja Tyynen kaa pikniksillä rannalla.
Mä läksin Papan mukaan kerran ku Pappa lähti töihin. Mä kävin tarkastamassa joukot siellä ja tsekkasin missä vaiheessa hommat oli, ku mä oon YT eli Ylimmäinen Tarkastaja. Sit ku oltiin tarkastettu joukot ja hommat ni me lähettiin autoilemaan. Papalla on iso auto ja sieltä on välillä vähän vaikee nähä ulos. Mä yritin pojottaa sitä etujuttua vasten et oisin nähny mihin mennään, mut mä aina lipesin siitä ni se ei onnistunu. Sit mä menin Papan syliin ja autoin sitä ohjaamaan sitä autoo. Siitä näki samalla tosi hyvin mihin oltiin menossa. Kun ei näkyny mitään mielenkiintosta ni mä annoin Papan ohjata yksin ja kävin päikkäreille sen syliin.
Sininen tulinen
Me mentiin Papan kaa seisoskelemaan yhteen taloon. Siellä oli kamalasti porukkaa ja mä matkasin Papan sylissä. Sit me vaan seisoskeltiin siinä, hengailtiin vaan. Yks kaks arvatkaa kuka tuli esiin? Äispä ja iskä! Mä aattelin ekana et ne on ihan äispän ja iskän näköset mut mitä ne täällä tekee? Ja sit ne tuli mun luokse ni ne haisikin ihan vieraalta ni mä olin ihan kummissani. Sit äispä jutteli mulle ja mä pussailin sitä ni sit se oli ihan mun äispä taas. Me mentiin Papan autoon ja mä istuin puoliks äispän ja puoliks ispän sylissä koko matkan. Me mentiin yhessä meiän kotiin ja käytiin nukkumaan koska meitä kaikkia väsytti. Mä sain tulisia taas, sain sellasen sinisen tulisen lelun ja se sano piiiii, mut ei sano enää. On se silti kiva tulinen.
Pikku moka
Äispälle on nyt sattunu pikku moka. Nimittäin se unohti mut Turolle. Se pakkas autoon tavarat ja sano hei hei ja lähti. Mä melkein eka ihmettelin sitä toimintaa mut sit Jenska-täti anto mulle ranen ni mä unohin. Mut pakko sanoo et onneks äispä unohti mut just tänne Turolle ni se ei haittaa. Tää on just hyvä paikka unohtuu ku on seuraa.
Akiliitoa ja TAAS reissua
Liitoo
Me käytiin eilen liitämässä. Se on kyllä hauska harrastus, saa tehä kaikkee kivaa niinku kiipeillä ja hyppii ja riehuu äispän kaa ja retuuttaa patukkaa, ja sit kaikenlisäks saa aina jotain herkkuuki! Niinku eilen mä sain makkaraa. Äispä oli vaan eilen jotenki kireenä. Mä yritin rentouttaa sitä esittämällä sellasen hienon valjaiden ja talutushihnan retuutus -tanssin siellä kentällä, mut ei se rentoutunu yhtään, päinvastoin. Sit se melkein hukkas yhen mun makkaran kun se heitti sen siitä renkaasta läpi ja se hävis se makkara… se oli kauheeta… Me ei voitu jatkaa ennenku se löyty, ni me etittiin kaikki yhessä sitä makkaraa siellä, mä ja äispä ja ohjaajatäti. Makkarat on tärkeitä eikä niitä sovi tolleen vaan hukkailla mihin sattuu.
Hyppy
Johan me ehittiinki olemaan kotona pari päivää, ni nyt äispä on taas pakannu meiän kassit ja me ollaan selkeesti lähössä taas reissuun. Huh huh, jos ei meiän reissut olis aina johonki kivoihin paikkoihin ni mua saattas vähän rueta jo väsyttää tää reissailu. Mihinköhä me nyt mennään…?
Lisää reissuloita
Hengailin vaan sisällä viileessä
Me käytiin mummon ja papan luona mökillä. Tää on vähän hankalaa ku musta tuntuu et mulla on 3 mummoo ja 3 pappaa ni mitä hä?! Mut ne oli mummo ja pappa kumminki ja siellä ne oli mökillä niinku aina ennenki, vaikka siitä onki tosi kauan ku viimeks käytiin siellä. Oli sikapossukuuma ja mä en jaksanu tehä yhtään mitään. Mä makasin mummon vieressä sängyssä ja otin lepiä. Ja pakoilin äispää ja iskää tuolin takana. Mulle tuli nimittäin kamalan raumaattisia muistoja mieleen ku me mentiin sinne…
Puutarhassa
Joskus ku me oltiin siellä ni mua pakotettiin uimaan. Nyt mä päätin et en kyllä mene sinne rantaan jos iskä ja äispä on siellä, että ne ei taas pakota mua uimisteleen. Ja varsinki jos ne pyytää mua rantaan ni en varppina mee! En mee vaikka ne miten sanoo et ei koskaan ikinä enää pakota mua uimaan. Mut kerran menin kumminki ku siellä oli makkaraa. Onneks ne ei sillon muistanu sitä pakkouimista ni vältyin vesikidutukselta. Kävin vaan saunomassa niitten kaa ja sain lisää ihanaa makkaraa ja paljon rapsuja.
Siinä niitä hiipii...
Siellä on tosi paljon lintuvihuliaisia, siis T-O-S-I paljon. Melkein heti kun mentiin sinne ni yks lintuvihulainen alko ajaa mua takaa. Se lepatti mun perässä siinä pihalla ja mä juoksin karkuun ihan hullussa. Ja sit sillon ku me syötiin sitä makkaraa siellä rannassa ni arvatkaa mitä kamaluutta; 6 lintuvihulaista tuli sieltä vedestä ihan ku jotkut vesihirmiöt! Ne kärkky selvästi mun makkaraa ja mä olin ihan kauhuna! Sit iskä onneks meni pelotteleen niitä kameralla ni ne lähti takas veteen. Eikä ne onneks ehtiny koskee mun makkaraan ni sain syyä sen ite. Sit siellä oli kans sellasia lintuvihulaisia jotka huuteli mulle uhkaavasti kokoajan, ni mun piti pitää niitä silmällä ettei ne hyökkää kimppuun. Ne ihan hullussa kilju ihan silleen että ”kohta tullaan ja napataan sut ja heitetään veteen!”. Enkä mä halua veteen ni mä olin sit sisällä vaan. Siellä sai lättyjä ja kalaa ja herkkuja jos oli tarkkana. Ja mä olin. Nam!
p.s. äispä oli tietsikkavelho ja kekkas miten nuo kuvat saa silleen isommaks ku niitä painaa. Nyt näkee Puistoreissusta asti kuvat kanssa isompana jos haluu.
Mökillä
Se hyvä letku
Jo oli aikakin… Nimittäin mennä möksälle, ku me ei olla oltu siellä niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin pitkään aikaan aika siellä on aina TOSI siistii! Me Turon kaa riehuttiin aika ältsisti siellä ja Turo toi kaikki parhaat kepukat metästä pihalle ja me taisteltiin niistä ja silputtiin niitä. Me kanssa löydettiin yks tosi hieno letku josta oli tosi hyvä taistella. Ja yks hanska jota oli tosi kiva repii. Ja paljon kivoja öttösitä ja hytyköitä mitä pysty jahtaamaan.
Väsymys iski
Mulle tulee aina mökillä kauhee väsy, se on varmaan jotain siinä ilmassa ku aina alkaa väskättää ihan sikapossuna. Onneks siellä oli yks ihana ihminen, Aino. Aino on nyt mun ja Turon paras ihmiskamu. Aino oli paras leikkijä, paras rapsuttaja paras herkkujen antaja ja paras sylittäjä. Mä nukuin aikas monet päikkärit Ainon sylissä, siinä oli tosi kiva olla.
Tutkimusmatkalle menossa
Mä tein kanssa vähän tutkimusmatkailua siellä. Kun siellä on sellanen rantamaja jossa harrastetaan rillaamista, ni siellä mä tutkimusmatkailin. Enkä siellä majassa pelkästään, vaan kanssa siellä majan alla! Ku mä haistoin et sinne oli selvästi pudonnu ruokaa, eikä sitä ruokaa saanu niistä lattian raoista pois, ni mä menin sinne alle. Koska mä voin. Eka reissu lattian alle oli tuottoisa; sain haukkapalaa ja tulin pois ku äispä pyyti. Toka reissu ei menny ihan yhtä putkeen; haukkapalat hautautu lehtiin ja mikä pahinta, mä jäin jumekseen. Ei se mun vika ollu, et ihmiset oli tunkenu sinne alle kaikkee putkia ja puita ja sellasia, jos niitä ei olis ollu siellä ni oisin päässy pois ihan tosta vaan! Äispän piti sit ottaa ne pois tieltä että mä pääsin pois sieltä jumeksesta. Huh, äispä melkein säikähti, mä en tietenkään. Ärsytti vaan.
Paras kaveri Turo
Muuten oli ihan rento reissu mut just ennenku lähettiin pois sieltä mulle tuli ahistus nenää. Mun nenä alko vaan vuotaa kauheesti ja rupes ahistaa ja mä vähän säikähin et mikä mua vaivaa ku mä en halunnu ees lihipullaa enkä juustoo! Äispä sorkki mun kurkkua ja yritti tunkee sinne jotain nappia mut mä en halunnu ja mä syljin sen pois monta kertaa. Miks se luuli et mä haluaisin jonku napin jos en kerta halunnu ees lihipullaa? Ihmiset on. Mä olin sylissä vaa ja mua ramasi kauheesti mut äispä höpötteli kokoajan mua hereille etten saanu ees nukkuu. Sit meni vähän aikaa ni musta alko tuntuu siltä, et voisin ehkä sittenki maistaa sitä lihipullaa ja juustoo… Onneks ne oli vielä tarjolla ni sain sit syyä niitä. Nam! Sit mä sain varmaan siitä lihipullasta voimia niin et ei mua enempää ees ramassu ja sit menin Turon kaa leikkii.
Puistokeikka
Wappu piitsillä
Siis siitähän on jo iäisyys ku olin puistokeikalla mun kameleitten kaa mut en oo vaan ehtiny vielä kertoo siitä täällä. Tässä tulee nyt Kuningas-Onskan puistoraportti.
Sillon ku Turo oli meillä kylässä ni yhtenä päivänä me pakattiin ittemme autoon ja lähettiin ajelulle. Me ajeltiin sinne saari-puistoon, Rajikseen, ja mä muistin heti et se on huippupaikka ja uuuuuuulvoin autossa ku hokasin et ollaan menossa sinne.
Mä ja Turo taistellaan (leikisti)
Heti ku hyppäsin autosta ni arvatkaa, Kamu oli siellä! Ja sit me mentiin puistoon sisälle ni siellä oli kans Wappu! Meiän loki-Wappu ja sen äispä! Hurrjaaaa! Sit siellä oli kanssa meiän loki-Helkan äispä mutta se oli unohtanu Helkan Mummon luokse. Kuvitelkaa, unohtanu sinne vaikka oli meiän tapaamine! Helka oli vähän hiilenä siitä… Turoki tuli puistoileen vaikka sen äispä oli vähän spektine koko jutun suhteen, mut Turohan oli ihan huippua puistoseuraa.
Mä ja Kamu jonossa
Mulle kävi kans pikkunen mokailu siellä. Ku Kamu kävi mulle ja mun piti näyttää sille et ”hei älä viitti, mee kauemmas siitä” ni mä vähän näykkäsin. Mut ku äispä oli ottanu mut just arestiin ni mä olin siinä jumeksessa sen jalkojen välissä ja ku Kamu väisti, ni mun hampaat osu vahingossa äispää jalkaan… o-ou… se rääkäs ja piti mulle puhuttelun… Mut mun mielestä on aika törtsyä syyttää mua ku ite tunki jalkansa siihen väliin! Olis
Keppitappelua
vähän varovaisempi ku tietää kumminki et aina ku me Kamun kaa nähään ni meiän leikit on rajuja ku me ollaan poikia!
Me hilluttiin siellä rannalla hulluna Kamun ja Turon kaa. Wappu oli vähän niinku meiän vartija, se vähän katto ettei meiän touhut mee turhan rajuks ja sano sit jos näytti pahalta.
Pikniksillä
Mä olin vähän aikaa käymässä Turolla ja VIHDOINKIN mä pääsin pikniksille!! Mä oon jo tooooosi pitkään halunnu pikniksille ku varppina kaikki mun kamelit on käyny mut mä en oo ikinä päässy pikniksille. Mut nyt pääsin! Pikniksi on sellanen retki, että mennään niinku muka lenkille, mutta oikeesti mennäänki jonnekin syömään eväksiä! Meillä oli eväksinä rillimakkaraa eikä muuta, mutta rillimakkarahan riittää kun se on niin ravitsevaa. Koirat vois hyvin elää pelkällä rillimakkaralla, niin ravitsevaa se on. Me mentiin sellaselle rannalle noitten naisten kanssa, meillä oli mukana mun ja Turon ja Tyynen äispät, ja sit mä ja Turo johdettiin joukkoja ja vartioitiin niitä. Siellä rannalla me taisteltiin kepukoista ja mä komensin Turoa ku se ei meinannu melkeen antaa mulle niitä kepukoita ollenkaa. Sitte ku mä komensin ni ne naiset heitteli mua käpysillä. Aika epäkohteliasta sanon mä, mut onneks ne oli aika surtsuja heittelijöitä ja melkein kaikki käpyset meni ohi. Sitten me pelastettiin Turon kaa niitä käpysiä vedestä kun ne meni sinne. Ihan lopuks me saatiin sitä rillimakkaraa ja oltiin ihan väskyjä ku päästiin autolle. Pikniksi vei voimat.
Ihmisten salainen liitto on taas keksiny uuden kidutusvehkeen; näkymätön suihkija. Mä ja Turo jouduttiin sen uhreiksi. Heti kun mä vähän komennan Turoo ni ”suihk” ”suihk”, jostain pöllähtää sellasta lemukkia ilmaan. Sitte meiltä menee aina leikit sekasin ja pitää alottaa alusta sen jälkeen ku ollaan yritetty ettii sitä näkymätöntä suihkijaa. Mut sitä ei ikinä oo löytyny. Vielä. Aiotaan jatkaa tutkimuksia ja paljastaa näkymättömän suihkijan salaisuus.
Lomaisia päiviä
En oo taas kirjotellu ku ollaan vaan tsillailtu äispän kaa ni on ollu silleen vähän kiirettä… Me ollaan vietetty lomaisia päiviä yhessä ja ne on ollu aika samanlaisia. Me nukutaan aamulla tosi pitkään ja si vielä köllötellään sängyssä ennenku noustaan, meiän aamut on aika hitaita. Sitte me käydään pitkillä mettälenkuroilla eksymässä, NE on tosi kivoja ne lenkurat missä eksytään. Äispähän se on joka eksyy, MÄ kyllä tiiän aina mihin me ollaan menossa. Mä oon johtaja ja lenkuraopas ja mä näytän aina äispälle tietä että ”Tänne päin, tänne päin… No, tuutko sä? Miten sä oot niin kamalan hidas? No, hop hop!” Joskus se ihan katoaa näkyvistä ni sit mun pitää käydä ettimässä se ja pelastamassa se. Mun on silleen vähän vahdittava ettei se eksy yksin sinne mettään se äispä. Sitten lenkuroinnin jälkeen me vaan nukutaan vähän lisää ja syyään kanssa ja nukutaan vielä lisää ja pelaillaan kaikkia pelejä. Ja nukutaan.
Mut arvatkaa, eilen ku lähettiin iltapissalle ni arvatkaa mitä me nähtiin?!? PUPU!! Eikä mikään pien söpö pupu vaan jättiläinen hirmiöpupu!! Se oli ainakin mua isompi se jättiläispupu ja se hypähteli siinä mun tiellä! Mä maastouduin ja äispäkin maastoutu ja me tuijotetttiin sitä jättiläispupua siinä tiellä ku se ei osannu päättää et kummalle puolelle se halus mennä. Mua vähän jänskätti se ku en oo koskaan nähny niin isoa jättiläispupua! Sit se hypähteli toiselle puolelle tietä ja sujahti puskaan ni me lähettiin perään, mutta ei sitä pupua enää näkyny ku mä pääsin siihen puskalle. Se oli kadonnu jo. Varoitus Annalle: meidän lähipuskissa saattaa vaania jättiläispupu!!
Kesäpäivä
Viilentelemässä
Me vietettiin äispän kaa tänään kesäpäivää. Me mentiin tosi pitkälle mettälenkuralle yhessä, oli huippuu juosta metässä ihan superlujaa, vaikka välillä pitikin ootella äispää kun se on aika hidas. Sit yks kaks me tupsahettiin lammelle! Me on käyty lammella aikasemminki mut nyt ei olla tosi pitkään aikaan käyty.
Heinänsyöntipuuhissa
Lampi on huippu, se oli mun keidas tänään. Ihana viilentävä keidas! Mä olin aika lääh puuh ku me päästiin sinne tänään, ni se lampi oli tosi tervetullut siinä vaiheessa. Mä menin heti sinne veteen ja makailin siellä viilentymässä. Sitten mä kanssa hain kaikkee kepukoita mitä äispä heitteli sinne veteen, mä pelastin ne ja toin ne sinne rantaan. Välillä ne kepukat meni niin syvälle ettei mun jalat ylttäny enää pohjaan ni mä en melkein meinannu saaha niitä pois! Mut onneks äispä autto vähän niitä kanssa ja toi niitä mua lähemmäs. Sitte mä sain pelastettua ne kepukka-parat.
Bostoninterrieri Onni ja Ranskanbulldoggi Litmanen 