2-vuotias

Mökkikeikka

Ette ikinä arvaa missä mä oon ollu!! Mä olin mökillä!! Mut en mun ja Turon omalla mökillä, vaan naapurin PA:n ja KA:n kaa niitten mökillä!! Vähänkö oli huippuu!!

Me vaan lähettiin autoileen yhtenä päivänä niitten kaa ja sit kun me pysähyttiin ni oltiin niitten mökillä. Siellä oli tosi paljon Pertan hajuja ja mulla meni tosi kauan ku mä haistelin ne kaikki ja luin kaikki viestit sieltä. Mä sain kaikkia herkkuja siellä, kalaa ja sellasta. Oli kyllä paljon paremmat sapuskat ku kotona, sanon mä. Äispä ei ikinä vaivaudu tekemään mulle savukalaa, laiskimus. Me syötiin ulkona herkkuja ja hengailtiin auringossa. Mulle tulee aina mökillä kauhee väsy, niin tuli nytkin. Mökillä jotenki aina nukuttaa paremmin ku missään muualla. Mä sain nukkuu PA:n vieressä, me nukuttiin ihan poski poskee vasten sen tyynyllä.

Tänään me tultiin mökiltä pois ja mä tulin omaan kotiin. Mä meinasin eka et käyn vaan kotona käymässä ja meen sit takas PA:n ja KA:n luokse, mut äispä sano et ollaan nyt ihan kotona vaan, ni mä sit jäin tänne. Äispä haisi reissulta ja iskä haisi reissulta ja sipseiltä. Onkohan ne käyny jossain sipsireissulla sillä aikaa ku mä olin mökkeilemässä… Hmmm… No, olkoon käyny vaikka missä, mun reissu oli ihan varppina parempi. Mulla oli ihan huippu mökkireissu, kiitti  PA ja KA!!

Mökkiunet 1 Mökkiunet 2 Piknikillä


Huudeilla

Päikkäreillä

Päikkäreillä

Me käytiin äske äispän kaa vähä pyörähtää tuolla mun huudeilla. Siellä oli kauheesti ihmisiä, isoja ja pieniä, ku siellä oli markkinat. Markkinat on sellaset että on kauheesti ihmisiä samassa paikassa ja hyviä haisuja joka paikassa ja syömistä. Meki ostettii lakua ja mansikkaa ja hernettä. Mä sain kanssa maistaa vähän kaikkee, äispä anto ku se on vähän reilu. Ei se paljon reilu mun mielestä oo ku se syö ite melkein kaikki, mut vähän reilu kumminki. Tiiän kyllä monta ihmistä ketkä ois siinä ruoka-asiassa enempi reiluja ku äispä, se on siinä aika nihkee… Onneks mä löysin sit sieltä maasta yhen puolikkaan mansikan ja yhen puolikkaan herneen ni sain syyä ne ihan ite.

Siellä markkinoilla oli paljon mun faneja, ku mä oon kunkku. Mä sain paljon rapsuja ja onnistuin livauttaan pari pusuakin. Yhessä kohtaa oli niin paljo ihmisiä et mä meinasin ekaa kertaa elämässä ahistuu. Mä olin ihan varma et kohta käy huonosti ni mä pistin jarrut päälle ja näytin äispälle että ”mä en kyllä kävele enää metriäkään tässä tungoksessa”. Onneks äispä tajus heti ja otti mut syliin. Sieltä näkiki paljon paremmin kaikki herkkukojut ja muut. Sit mun mielestä olis ihan hyvi voinu mennä kanssa puistoon ku oltiin aika lähelläki, mut äispä alko taas puuskuttaa ja esittää puolikuollutta ja halus kotiin. Se on kyllä niiiin laiska… Kyllä puolikuolleenaki vois käydä puistossa! Mä ainaki voisin. Puisto sopii kaikkeen.


Ei sittenkää

Mä luulin eilen että äispä on tullu pölöksi ja hyljänny mut kokonaan. Se lähti aamulla ja kaikki vaikutti ihan normaalilta ku se sano ”hei hei, oo kiltisti” niinku se sanoo aina, ni mä en osannu yhtään aavistaa mitään pahaa. Me jäätiin iskän kaa kotimiehiks ja mä kävin päikkäreille, niinku normaalisti. Mutta sitte kaikki meni epänormaaliksi ku äispä ei tullukaa kotiin. Mä ootin sitä koko päivän mutta se ei vaan tullu. Me käytiin iskän kaa pihalla ja mä olin varma että sit kun me tullaan kotiin ni sit äispä on varppina tullu. Mut ei ollu. Sit me mentiin taas pihalle ja me jäätiin rapulle oottamaan et jos äispä tulis. Ja se tuli!! Mä olin ihan intona et ”jeeeeee!”. Me käytiin autoajelulla ja sit tultiin kaikki kotiin. Mä olin tyytyväine ku kaikki oli taas kotona. Mutta.

Mä sitte yritin viettää laatuaikaa äispän kaa ja mä sanoin sille et ”nyt leikitään!” ja hain lelunki valmiiks, mutta ei mitään tapahtunu. Mä hain sitte toisen lelun ja sanoin uuestaan et ”no nyt leikitään!”, mut ei taaskaan mitään. Tai kyllä se näytteli tosi väsynyttä ja kipeetä ja puolikuollutta, mut muuten ei mitää. Mä aattelin et jos se vika oli niissä leluissa, ja hain sit vielä uuen lelun, mut ei vieläkää. Ja uuen, mut ei. Ja vielä uuen, mut ei. Sitte me mentiin nukkumaa. Mä olin ihan varma että äispä ei tykkää musta enää, että se on nyt hyljänny mut. Mä menin iskän kainaloon mököttämään ja olin ihan surmeena. Yöllä mä menin salaa äispän kainaloon ku se nukku.

Tänää me vietettii aamulla laatuaikaa ja mä istuin äispän sylissä melkeen koko ajan. Mua vähän jänskätti ku se lähti, että tuleekohan se takas. Mut tuli se!! Me ollaan nyt vähän käyty kävelyllä ja leikittyki, vaikka se vieläki näyttelee väsynyttä ja kipeetä ja puolikuollutta, mikä on kyllä musta vähän tyhmää. Sit meillä oli kans puunauspäivä, seki on tyhmää ku korviin menee ilkeetä ainetta ja kynsivynsiä pitää leikellä. Mut mä oon saanu äispältä vähän nameja ja paljon rapsuja ja haleja ja mä oon pussaillu sitä kovasti ja istunu sen sylissä aina ku mahollista. Kai se musta vielä tykkää sitte, onneks, ku mun halitankki oliki ihan tosi tyhjänä jo. Mäki tykkään äispästä tosi kovasti.


Mä ja mun mirri

Sulhaspoika

Sulhaspoika


Uus jätti talossa

Ruudun takaa...

Ruudun takaa...

Olin taas vähän leikkimässä Turolla ja Kostilla. Kosti on saanu uuen kaverin, se on sellane Kostin näköne jätti. Sen jätin nimi on Eetu ja se on melkein mun ikäne. Se oli vähän pihalla enimmäkseen, ja mä olin ihan sisällä enimmäkseen. Ehkä se oli siks ihan pihalla ku se oli vasta eilen muuttanu sinne.

Eetu kurkisteli ikkunasta

Eetu kurkisteli ikkunasta

Kyl mä tajuun ku mäki olin sillon vähän pihalla ku mä muuti äispän ja iskän kaa asumaan. Se Eetu kurkisteli ikkunoista vaan sisälle sit kun se oli ihan pihalla. Sit se välillä irvisteli mulle, ei oo mun mielestä kovin reilua semmone. En mä voi sille mitään jos mun naama näyttää siltä että mä irvistän vaikka en irvistäkään. Me meinattiin ottaa vähän matsii ku se ei tajunnu et meikä on kunkku vaan irvisteli mulle. Mut välit jäi vielä selvittelemättä ku ihmiset on. Tiiättekö. Mä toivon kyllä että meistä tulee Eetun kaa hyvät kamelit kumminki sit ku ollaan saatu välit selväks. Äispäki kuulemma toivoo.


Akiliitäjän paluu

Mä olin viettäny tänään ihan normaalin lenssupäivän kotona ja lepäilly, mut yks kaks ilta saikin jännittävän käänteen. Äispä kaivo kaapista mun repun ja laitto sinne mun nameja ja juustoo ja vinkueläimen. Vinkueläin asuu mun repussa ja sitä näkee vaan ja ainoastaan akiliitopaikoissa. Äispä laitto kanssa mulle kaulaan akiliitopannan. Mä mietin että mitä tää voi tarkottaa. Ja sitte me lähettiin automatkalle.

Kun me ohitettiin mun uimarantamettä ni mä olin IHAN varma että ollaan menossa sinne, ja vähän sanoin äispälle että ”juuuu-uuuu, tiiän kyllä minne ollaan menossa”, mut äispä sano että ”nyt et kyllä voi tietää mihin ollaan menossa” ja ajo ohi mun uimarantametästä. Sitte me huristeltiin vielä aika pitkään enkä kyllä yhtään tienny mihin oltiin menossa. Mua jänskätti vähän ku vauhti rupes hidastuu ja sit me tultiin sellaselle kentälle.

Siellä oli jotain toisia koiria akiliitämässä ja putki ja puomi ja A ja monta hyppyä. Sinne mekin mentiin ja alettiin akiliitää! Äispä oli aluks vähän ruosteessa, mut sit aika nopeesti se taas muisti mitä siellä piti tehä. Se oppi uusia juttujaki jo, aika ihme kyllä ku ei se osaa niitä vanhojakaan vielä. Mä olin ihan ässä, mä menin ihan huipusti kaikki esteet. Yks pölö este siellä oli, sellanen typerä renkula. Äispä oli ihan tosi epälookinen; en kai nyt mee siitä läpi jos se itekin vaan juoksee siitä ohitte! Mun pitää vähän kouluttaa äispää vielä, se ku on vielä ihan puuskuttava ja hidas ja epälookine.


Hulluutta Mikkelissä

Mä olin reissussa Mikkelissä äske, vaikka kyllähän te sen tiiätte ku Turo kerto teille. Mä olin palloilemassa Turolla ja uimassa Kostilla. Nii-i, kuulostaa hullulta ja sitä se oliki. Turon luona hulluinta oli niitten pallojen lisäks ehkä se, että mä kävin yksin naapurissa kylässä. Mä aattelin et ku kotona mä voin aina mennä naapurin Pirkolle kylään, ni ehkä Turonki naapurissa asuu sellanen Pirkko. Ni sitä Pirkkoa mä läksin ettimään sieltä. Ei löytyny Pirkkoa vaan löyty hirveesti pikkuihmisiä, tosi paljon! En oo ikinä nähny niin paljon pikkuihmisiä kerralla. Sit me mentiin yhessä pikuihmisten kaa takas Turolle ja pimpotettiin ovella ja arvatkaa kuka tuli avaamaan?!? Äispä!! Vähänkö hulluu!!

Vaikka meillä oli Turolla ihan perus-hulluu, ni Kostin luona meillä vasta hulluu oliki. Ekana ku me oltiin Turon kaa tsillailee siellä pihalla ni Turon äispä alko vaan huutaa siellä ovella et ”Tuuuuurooooooo!” ni ette ikinä arvaa mitä sit tapahtu!? Tuli kaks karvaturrikoiraa Lapista asti sinne pihalle!! Me tsillailtiin sit niitten kaa siinä ja päätettiin näyttää niille vähän Kostin huudeja, mut äispät rupes väkisin tunkee mukaan ni ihan pilallehan se meni se retki sit. Vähänkö hulluu et tuli niin kaukaa vieraita et ihan Lappalaisia pörrökoiria! On sillä Turon äispällä aika kantava ääni, huh huh.

Toinen tosi hullu juttu siellä Kostin luona tapahtu silleen ku me mentiin yhtenä kertana ihan normisti lenkuroimaan Papan kaa. Ennen ku siellä oli jäätä missä me juostiin ni nyt siihen jään ja mettän väliin oli tullu vettä. Kosti meni juomaan siihe veteen ja ku siinä oli just sopivasti kivi vieressä ni mä menin siihen kivelle ku siitä näki paremmin. Siitä kiveltä yletti kans hypätä sinne jään päälle, ni mä sit menin sinne ja tein pienen lenkuran siellä. Pappa vähän vihastu ja huusi mulle että ”tuu nyt hullussa pois sieltä!” ni tietty mä tulin ku Pappa pyysi. Mutta sit tapahtu se hulluus; jää räksähti ja blumps mä putosin sinne veteen!! Ja uskokaa ku mä sanon ni se vesi oli HIRRRRRRRRVEEN KYLMÄÄ!!!

Nukahti ja valahti

Väsähti, nukahti ja valahti

Mä äkkiä kiipesin takas sinne jäälle et pääsin pois sieltä vedestä. Pappa huusi taas että tuu pois sieltä ja ku mä menin Papan luokse päin ni RÄKS ja BLUMPS! Taas mentiin! Sit Pappa oli jo hyppäämässä mua pelastamaan ni mä olin ihan että ”älä nyt hullussa tänne tuu ku tää on ihan jäistä tää vesi” ja uin sit sinne Papan luokse. Pappa oli vähän järkyttyny, mut mä vaan ravistelin vedet turkista ja olin ihan et ”kamoon Pappa, mentiin”. Sit me jatkettiin lenkurointia ja Turo löys monta tosi hyvää kepukkaa joista me taisteltiin.

Nyt oon kotona ja mulla on lenssu. Lenssu on sitä ku pitää yöllä lipsuttaa nenää ku siitä vuotaa ja kuono on välillä ihan tukkeessa. Ja kanssa mua on hirmeesti väsyttäny. Mä melkein nukahan kokoajan istuvilleen jos en makaa. Ni sit mä enimmäkseen makaan.


Yllätysjuhlat ilman sankaria

Arvatkaa mitä! Eilen ku mä tulin kyläilyreissulta kotia ni meiän lattiat lainehti herkuista! Lattialla oli kauheesti poppariherkkuja joka puolella ja mulle tuli kamala kiirus syyä ne ennenku joku ottaa ne pois. Ja mä kerkesinki syyä ne! Meillä oli kanssa vieraita tuttuja kylässä ja joka puolella oli paljon vieraita haisuja. Mä luulen et mulle oli taas järkätty yllätysjuhlat. Mut äispä on kyllä tosi lahopää ku ei se muistanu hakee mua juhlimaan ku mä olin naapurissa yökylässä. Mä nukuin vaan KA:n kaa samalla tyynyllä ja PA sano et me kuorsattiin ihan yhteen ääneen. Mä en kyllä kuorsaa, mä vaan tuhisen silleen söpösti.


Pyllyvaiva

Mä unohin sillon kertoo ku oli ne juhlatki, et oli mulla vähän ikäviäki uutisia. Mulle nimittäin tuli pyllyvaiva. Se alko ihan silleen vaan et mun pylly alko tuntuu omituiselta ja sit siihen tuli vaiva. Mun oli pakko vahtii sitä kokoajan. Ihan kokoajan. Sit me mentiin ajelulle ja ajeltiin lääkäripaikkaan, mut mä en huomannu sitä ennenku oli liian myöhästä lähtee karkuun. Ja uskokaa ku mä kerron teille; lääkärissä ei oo KOSKAAN IKINÄ MILLONKAAN ollu niin kamalaa ku sillon.

Mä huusin et ”eiiii tartte mitään tehä, ei se vaivaa mua enää yhtään se mun pyllyyyyy!” mut ei kukaan välittäny mun vastalauseista vaan mua kidutettiin ihan hulluna! Mä yritin kiivetä äispää pitkin pakoon mut en päässy mihinkään. Mä kiljuin ja huusin mut kukaan ei välittäny. Mä loukkaannuin tosi kovasti äispälle kun se antoi niitten kiduttaa mua silleen, enkä ottanu ees siltä herkkutikkua vastaan vaikka se yritti sitä tuputtaa autossa. Mä söin sen tikun vasta illalla. Siihen asti mä mökötin.

Nyt mun pyllyvaiva on kadonnu melkein kokonaan. Joskus vaan pitää saaha pyllyrapsuja ja sillon mä peruutan äispän jalalle niitä varten. Mut ei se pylly enää vaivaa kummiskaan. Onneks, sellasen kidutuksen jälkeen…


Juhlat ja kyläilyreissu

Arvatkaa mitä?!? Mulle järkättiin juhlat yhtenä päivänä! Aamulla mä jo arvasin että jotain oli tekeillä kun äispässä oli ressin haisua. Sit mun päikkäreitten jälkeen meille tuli vieraita tuttuja kylään ja kaikissa oli vähän ressin haisua. Mä oisin halunnu remustaa ja suukotella ja hyörii, mut en saanu vaan mun piti hengailla vaan Retkun kaa ylhäällä. Me hengattiin tosi pitkään ja oli tosi tylsää ku Retku on niin uninen kaveri. Vasta tosi pitkän ajan päästä ne juhlat oli valmiit ja äispä tuli hakemaan mut juhliin. Se laitto mun kaulaan sellasen kummallisen pannan jonka nimi oli Mirri. Mistä lähtien pannoille on annettu nimiä, kysyn vaan? Se Mirri kutitti mun kaulaa ni mun piti aina välillä vähän rapsutella. Me mentiin alas ja sinne oli tullu paljon lisää vieraita tuttuja ja mä kohteliaana isäntänä kävin moikkaamassa kaikkia. Sitten kaikki ihmiset meni piiriin ja mä olin kunniavieraana siinä keskellä. Sellanen oli aika kiva juhlaylläri.

Mut sitten ei ollukaan enää niin kivaa ku sohvalle ei saanu muka mennä ja pöyälle ei saanu muka kurkkii vaikka sieltä tuli selvästi hyviä lemustuksia. Mä jouduin aidan taakse, mut voin vakuuttaa et en todellakaan menny suosiolla tai hiljaa! Kaikki varmana kuuli mun mielipiteen asiasta. Onneks ei mun tarttenu hirveen kauaa olla siellä ku me lähettiin äispän kaa ulos ja mentiin naapuriin. Siellä oli kans hyvät pileet käynnissä, mulla ja KA:lla siis. Me hengattiin poikien kesken ennenku PA tuli kotiin. Sit niitten kaa mä hengasin siellä. Me lenkuroitiin ja mä sain kaikkee herkkuja. Ja mä jäin sinne yökylään!! Mä sain nukkuu niitten vieressä sängyssä. Mä olin ollu siellä jo aika kauan ennenku äispä tuli mut hakee. Äsipäkin haisi reissulle ja ne oli tuonu mulle tulisia! Mä sain tulisiks hyvää leipää, ei pöllömpää. Nyt oon aika väsykki, ku kyläily ja juhliminen on aika rankkaa.


Hulluksi tullu tuo akka

Huippu mettä ja meitsi

Huippu mettä ja meitsi

Mä oon vähän sitä mieltä että äispä on tullu hulluks. Se on alkanu hulluna lenkuroimaan nimittäin. Ehkä se suivaantu siitä kun mä sanoin että se on välillä ihan nahjus ja nuhjake ja se tuli sitten kostoksi hulluks. Se lenkuroi ihan liikaa mun mielestä. Ei siinä mitään jos se yksinään lenkurois, mut kun se pakottaa mutkin mukaan sen hullupuuhiin ni se on vähän liikaa. Mun mielestä on ihan ookoo lenkuroida kesällä, ku on lämmin ilma eikä palele yhtään, mut tälleen keskellä talvee ku on kylmä ja varpaita palelee kokoaika ni lenkuroiminen on ihan yliarvostettua. Paitsi metässä.

Ja jotain hyvää on ollu äispän lenkurahullussa, nimittäin me on käyty ihan uusissa metissä. Niissä metissä oon saanu juosta ihan yksin, ihan ilman äispää ja narua! Vähänkö huippuu! Mä oon viipottanu menemään ihan villinä siellä, ku metässä juokseminen on ehkä yks mun maailman parhaita asioita. Aina välillä pitää jäädä oottamaan äispää kun se joskus kompuroitselee siellä metässä, mutta sitten voi taas viipottaa.

Nyt se taas kopistelee lenkurakamppeita tuolla, pitää ehkä luikahtaa johonki piiloon jos se ei sit vaikka löytäis mua. Muuten joudun taas tonne kylmään ja märkään. Brrr…


Kyläreissuhan siitä tuli

Mä lähen kyläilyreissulle! Jee! Olikin ihan pöllö päivä kotona ku ei tapahtunu mitään. Vähän vaan sain nakkikeittoo iskältä ja juustoo äispältä mut ei muuta. Nii ja käytiinhä me lenkuroimassaki vaikka oli myräkkä, mut sit ei muuta. Et ihan tylsää. Mut ei oo enempää, mä lähen nimittäin kyläilyreissulle! En mä kauas mee ollenkaan, ku meen taas naapuriin Pirkon kaa hengaileen. Iskä ja äispä saa tylsistyy ihan rauhassa keskenään. Äispä pakkas mulle mukaan viiliä ja sikasipsiä ja leluja ja namuja, eli parhaimmat kyläilytarvikkeet ikinä! Vähänks on varmasti kiva kyläilyreissu ku on noin hyvät tarvikkeet ja Pirkko! Pirkko on kiva ku se leikkii mun kaa ja saa rapsuja ja saa suukotella.


Naapureitten kaveri

Tänään me käytiin äispän kaa lenkuroimassa ja sit mentiin kotiin. Ja sit, mä läksin uuestaan lenkuroimaan, mut äispä ei tullu mukaan! Olin vähän että häh… Mä menin naapureitten kaa lenkuroimaan ilman äispää. Anna, mun koiranaapuri, oli messissä kans. Mä en ois eka tahtonu lähtee kun äispä meni eri suuntaan ja oisin vaan tahtonu sinne, mut sit mä sain namuja ni ei sit haitannu niin paljo. Lenkuran jälkeen mä menin Pirkolle kylään. Me vaan hengattiin Pirkon kaa kahestaan siellä niillä ja leikittiin. Mä sain lainata Pertan leluja ja siellä oli aika hyviä löytöjä. Siellä ei ollu muita kotona, eikä Perttakaan ollu siellä vaikka se aina melkein on siellä. Pertta on aika vanha, se on kanssa terrieeri niinku mäkin. Pertta oli varmaan menny johonki ku Pirkolla oli sitä kovasti ikävä. Mä pussailin Pirkkoa paljon et se ei olis surheellinen ja se tuli iloiselle tuulelle siitä pussailusta. Sit äispä tuli ja me tultiin kotiin ja nyt me mennään saunaan. Mua väskättää aika paljon kans. Taian mennä saunaan nukkumaan nyt.


Metässä

Lilli ottaa lunkisti

Lilli ottaa lunkisti

Eilen me lähettiin lenkille autolla, sellaset lenkit on aina parhaita mihin mennään autolla. Ylipäänsä autoilu on parasta, autolla pääsee aina parhaisiin paikkoihin, niinku vaikka Turon luokse tai Mökille. Eilen me autoiltiin ihan outoon paikkaan ja mentiin yhen Lillin kotiin. Lilli on spanieeeli ja tosi lunkki tyttö. Siellä Lillin kotona oli kanssa pikkuihmisiä, mä oisin mieluusti tutustunu niihin mut äispä halus vaan hengailla eteisessä.

Me lähetiin Lillin ja sen ihmisen kaa yhessä lenkuroimaan ja me mentiin mettään. Metät on ihan parhaita kanssa, niinku automatkatki. Jos mä saisin päättää ni me lenkuroitais aina metässä. Siellä metässä sai juosta ihan ilman hihnaa, se oli huippuu! Mä juoksin hirmeesti ja välillä mä hukkasin kaikki muut ku ne oli TOSI hitaita. Se oli hieno mettä ja siellä oli kauheestipaljon viestejä kaikilta muilta koirilta niinku ”Sessi tässä, päivälenkillä, kaikki ok, hyvä pössis.” ja ”Löysin pupun papanoita, oli hyviä. Terkuin, Mimmi.” Mä en löytäny papanoita mut oli muuten ihan huippuu.

Remua suretti

Remua suretti

Siellä metässä mä tapasin yhen bostonilaisen kaverinki! Sen nimi on Remu ja se asuu ihan siinä mettän lähellä. Vähänkö se on onnekas kaveri kun sillä on oma lähimettä, varsinki sellanen hieno! Mut se Remu oli vähän surheellinen eilen. Sillä oli kamala kutina ja se tuli siitä surheelliseks. Siks sitä ei varmaan huvittanu oikeen leikkiikään. Kummiskin se vaikutti tosi kivalta, toivottavasti me voidaan nähä joskus uudestaanki ja leikkii sit.

p.s. Äispä sanoo et mä olin niin vauhdikas että siks musta ei oo yhtään kuvaa tässä. No, niinhän mä oonki, daaa-aa, Onni-Salama! Mähän oon sanonu monta kertaa et Äispä on liian hidas…


Pöösönal treinöör

Mä oon alkanu mun äispälle henkilökohtaseks jumppavalmentajaks eli pöösönal treinööriks niinku bostonissa sanotaan. Jumppaaminen on sellasta kun eka pompitaan hirveesti ja huidotaan ja sit mennään lattialle ja ähistään. Yleensä äispä karkaa muualle jumppaamaan mut joskus se jumppaa kotona. Sillon mä oon sen valmentaja eli valkku eli koutsi. En mä siitä hyppimis- ja huitomisvaiheesta niin piittaa, sillon mä yleensä meen peiton alle ja valmistaudun valmentamiseen pikkupäikkäreillä. Mutta sit kun tulee se ähistelyvaihe lattialla ni sillon mä meen aina valkkuilemaan siihen ja tsekkailen et mikä on meininki. Niinku vaikka voin mennä äispän jalkojen alle tarkkailemaan ettei se fuskaa. Tai joskus äsipä tekee semmosen tunnelin itestään ni mä meen sitten tarkastaan sen tunnelin. Sitäpaitsi äispän jumppailumatto on ihanan pehmee, just sopiva kuninkaalle. Mä otan kyllä paljon mieluummisti päikkärit äispän vieressä jumppailumatolla ku yksin peiton alla, vaikkapas peiton alla on muuten kivempi olla.

Mä sain muuten uuden ihan oman pedin viime viikonloppuna. Mun vanha peti oli vähän alkanu hajota kun sitä oli möyhitty niin paljon. Tää uus peti on harmaa ja pörrönen ja tosi pehmee. Se on aika hyväntuntune ni mä oon alkanu nukkuu enempi majassa nytte. Ku se on siellä majassa se pörröpeti.


Kuulumisia

Hengailua sohvalla

Hengailua sohvalla

Mä sain äsken pesupömöt. Matot meni ihan rullalle ja sohvaki meni melkein rullalle ku mä, Onni-Salama, juoksin. Mä jou’uin masupesulle lenkuran jälkeen mut iskä ei saanu mun tassuja ees puhtaaks! Mutta pömöt tuli kummiski, jotain iloo siitäkin läträämisestä. Mua on riehuttanu muutenki kauheesti tänää ja mä sain tukkapöllyä ku huusin äispälle et ”tuu leikkii NYT!” ja revin lakanoita malliks niinku et ”kato tälleen leikitään vetoleikkiä”. Ni ei se tajunnu mun vinkkiä vaan anto tukkapöllyä siitä lakanajutusta. Ei kiva.

Me ollaan äispän kaa opeteltu vähän lenkillä olemista. Äispä on siinä jo aika hyvä eikä se enää kisko ihan kokoajan. Sit on tosi kivistä kun sillä on aina taskussa namua ja aina jos tulee joku koirakaveri vastaan ni mä saan hirmeesti herkkuja! Että jos sopii ni ilmottaisin nyt tässä että voisko kaikki koirat tulla aina lenkille samaan aikaan ku me, ja sit kävellä meitä vastaan? Mielellään vaikka ihan monta kertaa saman lenkinki aikana sopii. Sit mä saisin paljon herkkuja…. mmm……..

p.s. Me käytiin yhen toisenki kerran akiliitämässä. Sillon äispä meni tosi hyvin ja mä sain paljon herkkuja. Nyt se ei ollu ihan koko aikaa niin hirmeen hidaskaan, se äispä. Ehkä sillä on vielä mahkuja kehittyä.


Akiliitämässä

Me käytiin pitkästä aikaa akiliitämässä tänään. Oli huippuu! Mä juoksin melkein kokoajan, koska oon Onni-Salama, ja oli tosi huippuu! Äispä oli taas tapansa mukaan tosi hidas, milläköhän mä saisin siihen vauhtia? Voiks vauhtia ostaa jostain? Äsipällekin pitäis saada vähän Salamaa. Kömpelökin se on, vähän väliä se meinaa kompastuu itteensä tai esteisiin tai muhun. Voi sitä. Toivottavasti mennään uuestaan ja toivottavasti äispä ei oo niin sukka sillon! Vaikka kyllä mä siitä tykkäänki vaikka se onki vähän huono akiliitämään.


Lisänimi

Mä unohin eilen kertoo teille et mä oon aatellu ottaa lisänimen. Musta tulee Onni-Salama. Se kuulostaa jotenki tosi kuulilta ja muutenki sopii ku mä oon niin salamannopeekin. Onni-Salama on viileistä viilein jätkä. Nyt meen takas äispän jalkoihin nukkuun.


SUPERsankarin päivä, osa 2

Todellakin oli parempi päivä sit! Mun maha lakkas möyrimästä ja alko olla normaalisti. Sit me mentiin äispän kaa pitkälle lenkuralle kun oli hyvä ilma, ja me mentiin puistoonki!!!  Me ei olla käyty puistossa pitkään aikaan mut nyt käytiin! Mä juoksin hulluna! Siellä oli paljon tyttökavereita mulle, oli huippua! Mä treffailin niistä niin monta ku ehin, ennen ku tultiin kotiin päikkäreille. Päikkäreitä vähän häiritsi imurivihulainen kun se tuli kaapista, mut ei kauaa. Sit äispä pisti imurivihulaisen takas pois kaappiin piiloon ja mä sain jauhelihukkaa. Lopuks tuli vielä vieraitakin kyläilemään ni se oli aika parasta, kun sain sikasipsinki. Hyvät pileet oli, Wapun naapurissaki oli liputettu ku oli mun SUPERsankaripäivä.


SUPERsankari

Mä oon tänään muutenki sankari ku silleen tavallisesti. Mä oon nimittäin SUPERsankari, kun kalenterissa lukee tän päivän kohalla mun nimi! Koko päivä on MUN päivä. Mut ei oo alkanu kovin hyvin kummiskaan. Mä sain nukkuu viime yönä äiskän kaa sängyssä, mut ei nukuttanu kovin hyvite ku mahaa nipisteli melkein kokoaika. Sit aamulla mä en ehtiny ees varottaa äispää ennenku tuli oksu. Ihan tosta vaan, sinne sänkyyn pulahti. Onneks äispä ei ollu vihanen yhtään, me vaan korjattiin ne oksut pois ja jatkettiin sit unia vielä. Sit muakin nukutti paremmin. Toivottavasti tästä päivästä tulee SUPERpäivä, tai parempi ainaki ku tähän asti on ollu…


Yks viili ”to go”

Mä syön aina iltasin viiliä, niinku iltaviiliä. Iskä ja äispäkin syö aina iltasin jotain, mut ei yleensä viiliä. Viilit on vaan mulle varattuja. Mä syön aina keittiössä kun siellä on mun kupit ja alusta. Iskä ja äispä syö melkein aina alakerrassa. Tänään mä aattelin et mäkin haluun, ku äispä meni alas syömään iltapalaa ja mä jäin yksin viilittelemään keittiöön. Mä otin mun viilikupin ja kannoin sen nätisti alakertaan ja menin sinne äispän viereen syömään. Ei se yhtään erilaiselta maistunu siellä alakerrassa, ku miltä keittiössä. Aika yliarvostettua, mut oli ihan kiva kokeilla syömistä välillä muuallaki ku keittiössä. Oon mä siellä olkkarissakin joskus syöny sen viilipurkin (ihan totta, mä yleensä syön aina sen purkin lopuks, tai en mä syö mut silleen teurastan), mut kyl mä yleensä tyhjennän sen keittiössä kumminki eka.


Hokattu on

Mä oon viime aikoina hokannu pari tosi mielenkiintosta asiaa. Niinku tietsikasta esmes, nyt mä ymmärrän miks äispä jaksaa tuijottaa sitä aina niin kauan. Siinä on nimittäin sellanen pieni valkonen suttu, joka liikkuu ihan mihin sattuu. Mä oon yrittäny pyydystää sitä jo monta kertaa, mut en oo saanu sitä syötyä. On kyllä nuolassu sitä, mut ei se maistunu millekään. Outoa.

Sit toiseks, oon löytäny yhen reiän. Se on makkarin seinässä korkeella ja mä en yletä siihen millään, en vaikka kiipeisin sängylle tai pöydälle. Ja sitäpaitsi pöydälle ei ees kannattais kiivetä, ei ainakaan silleen et äispä näkee, tulee tukkapöllyä sillon. Mä oon tuijottanu sitä reikää mut mitään ei oo vielä tapahtunu. Mä aattelin et jos sieltä vaikka löytyis jotain jännää, tai jos siellä vaikka olis joku. Jatkan tutkimuksia.

Kolmanneks, löysin yks päivä lenkillä ojasta jotain tosi hyvää ja söin sen. Tai melkein söin, kun äispä kaivoi sen mun kurkusta pois ja heitti menemään. Ihan hukkaan meni hyvä juttu. Sit pari päivää myöhemmin käveltiin siitä samasta kohasta, ni löysin sen herkun just sieltä, mihin äispä sen heitti! Sit söin sen tosi nopeesti, eikä äispä ehtiny tehä mitään. Hokasin, et jos löytää jotain herkullista ni sen voi löytää uudestaanki toisena päivänä, jos sitä ei heti saa syötyä.

Neljänneks ihan äsken huomasin et meidän seinässä on uloke, joka puhisee ilmaa mun niskaan. Sekin on niin korkeella etten yletä tarkempia tutkimuksia suorittamaan, mut oon tuijottanu sitä tarkkaan. Oon yrittäny silleen selvittää mitä se uloke aikoo, että onko sillä pahat mielessä. Mä en luota siihen, sehän voi olla vaikka pieniä koiria vaaniva uloke ja yrittää joku kerta syödä mut jos en oo varuillani.


Kaksoisolentoja liikkeellä

Äsken ku mä olin lenkuroimassa ni arvatkaa kenet mä näin?!? TITI-UUN ja MORSEN!!! Ne tuli ihan muina miehinä mua vastaan ja ne huusikin mulle jo pitkästä matkaa jotain et ”kyllä me tunnetaan sut, tuuppas tänne päin…”. Mä aattelin eka et vähänks kiva nähdä tuttuja, mut sit mä aattelin et miten ne vois olla Titi-Uu ja Morse, kun Tiitu ja Morse asuu Pelkiassa ja mä asun Korsossa? Sit ne kaksoisolennot huuteli mulle vähän rumia kun ne meni ohi, ni mä en sit mennykään moikkaamaan niitä. Tai mitä jos ne oli ne oikeat Tiitu ja Morse, ja jos ne puhukin mulle Pelkiaa enkä mä vaan tajunnu? Mun pää on nyt ihan sekasin, oliko ne Pelkian vai Korson Tiitu ja Morse??


Samanlaisia päiviä

Mulla on ollu nyt tosi paljon samanlaisia päiviä sen jälkeen ku tultiin Turon luota reissusta kotia. Mun samanlaisissa päivissä on samaa juttua monesti:

– AAMU: herään öisiltä unilta mun uudelta sohvalta, meen vähäks aikaa sänkyyn nukkumaan, syön vähän napoja ja käyn vähän ulkona

– PÄIVÄ: nukun pitkät päikkärit

– ILTA: käyn äispän kaa pitkällä lenkuralla inhokkitossuissa ja inhokkipuvussa, riehun ihan vähän, syön mun herkkuluuta ja remustan leluja, syön iltaviilin, saunon, käyn vähän ulkona ja käyn öisille unille.

Melkein samanlaisia on ollu kaikki päivät. Erilaista on ollu se, että kerran me tavattiin lenkuralla yks täti, joka tunsi mut vaikka me ei tunnettu sitä. Se kysyi että oonko mä se kuuluisa Onni! Äispä meinas vähän hämmentyä mutta sai se sitten sanottua että sehän mä just olen. Se täti sanoi että mä oon tosi hyvännäköinen ja ihana, se oli käyny lukemassa mun lokia vaikka se ei tuntenu mua ollenkaan. Sen mielestä mä oon varmaan paras, ja oonhan mä. Tulispa useemminkin tuntemattomia tätejä kehumaan mua kesken lenkuran.

Sitten kanssa erilaista on ollu se, että mulla on ollu mahan alla kipeetä. Tai oikeestaan siinä jalan ja mahan välissä on ollu. Joskus siellä on ollu niin kipeetä että mun on pitäny vinkuroida ihan kovaan ääneen ja sieltä on tullu vertakin. Verta mun mahan ja jalan välistä! Nyt se on jo onneks aika hyvänä eikä tee enää kipeetä.

Ja vielä yks erilainen juttu sattu tänään ku oltiin pitkällä lenkuralla. Mä tykkään kauheen paljon kaikista mettäpoluista, ja oon yrittäny sitä äispälle viestittää jo pitkän aikaa. Nyt mun vinkkaukset on selkeesti menny perille, kun tänään äispä vei mut yhelle mettäpolulle missä me ei oltu käyty koskaan ennen. Se olikin aika hurja polku, välillä suorastaan hengenvaarallinen. Me päästiin laskeutumaan sellaseen rotkoon ja se oli tosi hurjaa ja ihan villiä! Äispää vähän jännittikin et miten meille käy, mut musta se oli vaan siistiä! Sieltä rotkosta oli vähän vaikee päästä pois, mut äispä nosti mut hissillä ylös. Se oli huippu polku!