Mitäs me liitäjät
Onni tässä. Me oltiin eilen liitämässä ihan uuessa paikassa. Siellä oli tosi paljon kaikkee viestejä ja mä halusin lukee ne kaikki. Mä kanssa jätin sinne pihalle viestejä että mä oon ollu siellä nyt kans, ja sit jätin sinne putkeen viestin et ”huippuliitäjä/kuningas Onni rulettaa”. Nyt kaikki tietää sen sitte. Siellä ei ollu yhtään meiän normi akiliitokamuja, niinku vaikka Hessua tai Fidoo, vaan siellä oli pelkkiä postonilaisia. Siellä oli yhet Topi ja Teppo ja sit yks tyttöpostoni Sara. Ja sitte mä ja Liti. Litikin sai tulla sinne vaikka se ei ookkaan postonilainen ku se on ranskalaine. Mutta onneks me postonilaiset ollaan silleen aika suvaitsevaisia että me ei aleta syrjii toisia sen takia että ne on ranskalaisia.
– Onni
Lipi täällä moi! Mustaki on tullu akiliitäjä ja ehkä kans jo melkeen postonilainen! Mä olin eilen äispän ja Onnin kaa postonilaisten liitoharkoissa ja mä sain liitää kans ihan oikeesti! Oon mä vähän harjotellu jo ennenki mut en oo muuta ku putkee vaan. Mä oon jo putkessa tosi hyvä! Me juostaan äispän kaa ja sit se sanoo että putkeen ja sit mä juoksen hirveen nopeesti sieltä putkesta läpitte! Nyt mä saan kans mennä esteitä. Äispä laittaa ne kepit aina ihan maahan vaan, mut mä näytin silti että kyllä mä osaan hypätä niinku isot pojat, ja mä loikkasin hurjan korkeelle. Ihan niinku Onniki tekee! Mutta en mä sitte viittiny loikkia korkeelle enempää ku ei tarvinnu, ni sitten mä loikkasin ihan vähän vaan.
– Liti
Viksuja poikia
Iso poika 5 kk
Mä oon oppinu ihan älyttömästi kaikkee uusia juttuja, oo-oon, äispäki sanoo niin. Mä osaan jo istuu ja mennä maahan ja antaa tassuu ja oottaa ihan paikallaan. Sitte arvatkaa mitä? Mä oon jo niin iso poika että voin mennä yläkertaan! Mä en ennen menny ku niissä portaissa on niin hirmeen isot rakoset että mä oisin helposti voinu luiskahtaa sieltä välistä. Ni mun mielestä oli siks turvallisempi etten menny niitä ollenkaa. Mut se oli sit tosi tympälettä ku äispä ja Onni meni ylös mut mä en päässy, mua ehkä suretti se vähäse ja mä ehkä vähä huutelin niille. Mut nyt mä oon iso poika jo enkä luiskaha enää sieltä välistä ni mä juoksen kanssa sinne ylös ku muutki menee! Eikä pelota yhtää! Mä oonki jo 5 eli oon jo enemmän ku Onni, ku Onni on vasta kohta 4. Ja oon jo tosi iso muutenki, melkeen yhtä iso ku Onni!
– Liti
Ei tuo Liti ihan höpöjä puhu, on se oppinu jotain. Se oli kyllä ihan pölö ennen ku äispä sano että maahan ni se vaan ei tajunnu mitää! Mä aina näytin vieressä miten pitää tehä mutta ei se tajunnu. Nyt se tajuu ku se on käyny koulussa. Mä en oo päässy joutunu kouluun ku oon jo nii viisas muutenki ja osaan jo kaikki temput. 
Paitsi sinne TOKO-kouluun me on menty kaikki yhessä. Sitte mä oon käyny mummolassa syömässä makkaraa ja Kostin ja Eetun luona lenkuroimassa ja Turon luona ja liitämässä. Liitämine on huippuu, nykyään äispä ei kitsastele herkuissa ni siellä saa aina kaikkee huippuhyvistä herkkua. Niinku tänää käytii liitämässä ni sain parasta mixiä: nakki-juusto-lihipulla-mixiä! Oli parasta! Ja mäki olin (toiseks) paras! Me tuotii iskälle ja Litille tulisia sieltä ja mä sain lisää mixiä ja kaalilaatikkoo!
– Onni
Urahaaveita
Työharjottelussa
Äispäki on alkanu käyä töissä. Me ei oo Onnin kaa käyty töissä vaan ollaan oltu kotona vaan. Meistä on tullu vähän niinku keittiömestareita, ku ollaan ihan ypönä keittiössä mestaroimassa sillon ku iskä ja äispä ei oo kotona. Mulla on ollu tosi paljon hyvää aikaa nyt miettii et mikä musta tulee isona. Mä en pysty vielä päättää ku oon niin hyvä monessa asiassa ni mulla on vaihtoehtoja vielä.
POSTONILAINEN. Musta tulee tietysti postonilainen ku Onniki on. Mut se ei ehkä tarkota sitä etten vois olla muuta kans, ku oonhan mä nytki ranskalaine.
PUTKIMIES. Mä oon käyny nyt jo 2 kertaa Onnin kaa akiliitoharkoissa ja musta on tullu jo putkimestari. Mä osaan juosta sieltä putkesta läpi hirmeen lujaa ja äispä antaa nameja sit.
LEHDENJAKAJA. Mä oon harjotellu sitä nyt kaikkina päivinä ku äispä on ollu töissä. Eli siis mäki oon ollu niinku vähä niinku työharjottelussa. Mä oon tosi taitava lehdenjakaja. Osaan jakaa lehden ihan älyttömän moneen osaan jo!
– Liti
Unelmien poikamiehet
Me ollaan Litin kaa ehkä unelmien poikamiehiä ku meillä on ollu ihan hulluna treffejä! Ekana meillä oli treffit Nakin kaa ja sit meillä oli treffit Kamun kaa ja sit meillä oli treffit Lyran kaa! Ja siinä välissäki on ollu aika raskasta olla suosittu ku äispä on alkanu ihan hirmulenkittäjäks. No, kerrotaan eka niistä treffeistä.
Äijätoimintaa
Yhtenä päivänä lähettiin ulos vaikka sato vettä! Me yritettiin kyllä estää sitä ulkoilua niin, et tehtiin kaikki pisnekset jo ennenku ehittiin pois omasta pihasta. Mä luulin että se tepsis, mut äispä oliki juonikas ja meni eka sisälle meiän kaa mut lähti sit uuestaan! Onneks mentiin autoon kumminki ni ei kastuttu. Sit me autoiltiin ja mentiin mun lenkuramettään. Autolla! Ei oo menty sinne paikkaan ikinä autolla, mutta nyt mentiin. Ku äispä avas auton luukun ni siellä ulkona oli yks Nakki! Ei sellanen syötävä nakki mitä on mun maksalaatikkokakussa aina synttärinä, vaikka aika syötävän hyvännäkönen tääki Nakki oli! Tää Nakki oli se mäyris-Nakki, se jolla on se oma loki! Me juostiin mettässä kaikki kolme ja äispät seiso ja jaaritteli. Mä halusin näyttää kuka on pomo, eli mä, ni mä näytin Nakille äijätoimintaa. Harmi vaan et äispä ei syttyny mun äijätoiminnalle vaan lakkautti sen liikkeen samantien. Mä jouduin autoon jäähylle ku Liti ja Nakki sai jäähä juokseen ja painiin. Sit mentiin meille ja Nakkiki tuli kylää mut vaan hetkeks. Mä tein taas äijätoimintaa.
Kattokaa nyt ku osaan pyytää nätisti herkkua.
Sitte me käytii liitämässä pitkästä aikaa. Niin käytiinki liitämässä! Mäki sain liitää! Mä olin tosi hyväki, äispä sano! Mä menin putkesta ja hypystä ja kepistä ja puomista ja mä olin tosi hyvä! Sitte siellä oli muitaki junnuja ni me leikittii vähä yhessä. Mut ne muut junnut oli jotain huijausjunnuja ehkä, ku ne oli jo ihan isoja, paljon isompia ku mä, vaikka mäki oon kasvanu jo tosi isoks. Oo-oon, äispä sano! Mä sanoin niille muille että ”Älä sä käy mulle ku mä oon jo iso vaikka ehkä saatan näyttää pieneltä ku en oo mikään huijausjunnu!” ”Äläkä säkään käy mulle, peräänny ni sulle ei käy huonosti!” ”Peräänny, kuulitko?!” ”Eikö sana kuulu vai eikö se tehoa, mitähä?!?” Mut olinpahan ainaki tosi hyvä liitäjä vaikka olinki ekaa kertaa! Siellä liitämässä oli tosi paljon uusia hajuja. Äispä oli vähän nihkee ku ei ois muka saanu haistella niitä kesken reenin. No, haistelin silti.
Toisena päivänä mentiin kans akiliitopaikkaan mut siellä oli ihan outoja tyyppejä, eikä ollenkaa akiliitojuttuja! Äispällä oli vaan tympälenapoja ja siellä oli T-O-S-I kuuma! Äispä sanoo että se on TOKO-koulutusta, eli varmaanki siis joku reenaus Täydellisesti Osaavien Koirien Omistajille. Mähän siis osaan kaiken jo, ni ei mun tarttis harjotella mut ku äispä on niin hidas oppimaan ja itepäinen. Huoh. Ihmiset on – hankalia. Lipiki oli siellä TOKOssa vaikka mun mielestä se ei kyllä osaa täydellisesti juttuja. Esimerkiks se ei osaa vielä hypätä sohvalle vaan sillä on sellanen oma laatikko minkä päälle se hyppää eka ja sit siitä sohvalle. Ja sit se ei osaa pissata niinku isot pojat. Osaanpa jo vaikka mitä! Osaan istuu ja oottaa ja kävellä nätisti ulkona! Osaan ne paremmin ku Onni! Etkä osaa… Osaanpas! Äispä sano! Enpä usko ku mä oon kuitenki jo iso ja melkeen TOKO-mestariki varmasti, MÄ osaan kaiken täydellisesti.
Puistossa ilta ei viilentyny
Me oltiin ihan jo lääh ja puuh ku lähettiin sieltä TOKOsta mut ei menty siltikään kotiin. Ajettiin autolla pitkään ja tultiin sellaseen paikkaan mistä käveltiin yhteen toiseen paikkaan. Onni meni eellä kun se näytti mihin piti mennä. Siellä oli puisto ja siellä puistossa oli Onnin näkönen koira! Se oli Kamu, Onnin kaveri. Onni ei vaan ollu leikkituulella vaan se oli enempi erakkovaellus- ja haistelutuulella. Sitte se Kamu tuli tosi liki mua ja mä sanoin sille et ”Älä tuu niin lähelle! Mä varotan sua! Mulla on jo yks postonilainen veli ja se ehkä antaa sulle daijuun jos et nyt mee kauemmas!” Sitte ku mä sanoin niin ni sille Kamulle tuli paha olo ja me lähettiin kaikki pois sieltä ja me mentii Onnin ja äispän kaa kotii nukkumaa.
Lyra-neiti oli kovin kaino
Ja tänää meille tuli taas treffit kotii! Se oli ihana neito Lyra, se on kans Bostonilaine niinku mäki oon, Liti ei oo. Oli vähä tympälettä ku mä en päässy ulos sen kaa ku se tuoksu niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin ihanalta. Liti vaan pääs mut mä sain herkkusikasipsin. Nii mä pääsinki ku äispä sanoo että mä osaan käyttääntyä! Sitte mä oisin halunnu painii mut se Lyra ei halunnu painii. Ehkä se ei siks halunnu painii ku sillä oli hienot housut ni ettei ne ois likaantunu. Sitte me vaan hypittiin ja ihan vähä juostiin kans. Sitte Lyra oli kans sisällä ja mä vaan rouskutin luuta ku en saanu mennä sen kaa vaikka oisin halunnu näyttää sille vähä äijätoimintaa. Se on mun erityisosaamista nimittäi.
Pitää vielä sanoo et on se hyvä et mentiin sinne TOKOon ku äispä kyllä tarttee jotain koulutusta ku se on alkanu hirveesti sählätä lenkillä. Mä en ehi ees melkeen mitään haistella ja lukee viestejä tai jättää vastauksia ku äispä painelee jo eteenpäi! Se vaan aina sanoo ”MENNÄÄN” ja sit pitää jo mennä vaikka ois kesken lukemine! Ihan pölöö ku ehin just lukee vaikka jotain et ”Rafu tässä moi! Arvaa missä oon ollu? Oon oll…” ja sit jo pitää mennä vaikka en saanu ees lukee loppuun enkä ehtiny vastata. Ihmiset on – koulutuksen tarpeessa.
– Onni & Liti
Liitoa ja kauhua
Mä olin tänään liitokisoissa. Mulla oli vähän kuumis kokoajan ni mä en ois vältsisti jaksanu ehkä juosta, mut äispä halus ni mä yritin olla sille mieliks. Ja sitäpaitti sillä oli nakkia ni sekin vähän helpotti. Mä siinä liidin ihan kaikessa rauhassa ku äispä alko huutaa et ”tänne tänne tänne tänne!!!” ja alko juosta ihan väärään suuntaan. Mä olin vaan et ”nou nou, tänne pitää mennä” ja menin vaa sinne mihin piti mennä. On se hyvä että mä ees tiiän mihin pitää mennä ku äispä on välillä vähän daiju eikä aina tajuu tai muista. Mä sain kotona palkkioks maksamakkaraa iltanapoihin. Se oli hyvä palkka se. Nam.
Liti haluu vielä kertoo jotain.
– Onni
Arvaa ku – mä olin tänään tuolla alakerrassa ja – ja – ja – mä leikin niinku sellasella – narulla – mikä roikkuu niinku siinä oven luona. Siinä narussa on niinku sellanen pallo, ni – ni – ni – se on ihan selvästi tarkotettu sellaseks et sitä metsästetää ja siinä roikutaa. Mut – mut – mut – se oliki ANSA! Mä ihan nätisti roikuin siinä narussa, ni – ni – yks kaks vaan PAM ja SUR ja se pallo meni sinne ihan ylös VIUH!!! Mä aloin heti varottaa kaikkia muita et ”VAROKAAAAAAAAAAAAA!! TAIVAS PUTOOOOOOOOOO!!! KAMALAAAAAAAAAAAAA!!” ja mä juoksin – äkkiä pöyän alle turvaan. Sitte – sit – Onni ja äispä tuli kattoo mikä se oli mut – ei mitää tapahtunukkaa! Äispä näytti mulle sitä narua ja se oli ihan normaali taas, ei yhtään paukkunu eikä surissu, ja maistuki ihan samalle ku aina. Sit me mentiin Onnin kaa pihalle ja painittii, jee. Ja mäki sain maksamakkaraa että mustaki tulee isona yhtä hyvä liitäjä ku Onnista! NAM!!
– Liti
Autoajelulla á la Litmanen
Me käytiin eilen autoajelulla. On me käyty ennenki mut ei niin pitkällä. Mä matkustan Onnin kaa majassa ja Onni näyttää mulle miten siellä ollaan. Sitten se antaa äispälle ajo-ohjeita kanssa välillä. Onni on niin taitava…! Me autoiltiin ja sitten me pysähyttiin ja sitten äispä avasi meiän takaoven ja sitten me jäätiin siihen kattelemaan. Sieltä tuli ihmisiä kattomaan mua ja mä olin niinku en oliskaan. Onni meni sinne tekemään sen akiliitojuttuja ja mä jäin kattomaan sieltä majasta. Äispä huusi kauheen kovalla äänellä ja Onni juoksi. Onni on niiin taitava! Se meni siellä vaan että viuh ja suih ja tsiu-tsiu-tsiu-tsiu ja mä katoin kokoajan tarkkaan. Mustaki tulee isona yhtä hyvä ja nopee ja taitava ku Onnista! Sitte mä sain juustoo äispältä ku olin autossa nätisti.
Tänään me on taas painittu. Mä sain Onnia poskesta kii. Ja korvasta. Ja mä melkeen aina pääsen jo karkuun jos se möyhentää mua. Mä meen pöydän alle tai hyllyn alle tai oven taakse ku niihin Onni ei mahu kun se on jo iso mies. Mustaki tulee kyllä joskus yhtä iso ku Onnista! Äsken mä kävin ulkona ni siellä oli tosi märkää ja mä kastuin ihan. Ja löysin tosi hienon puupalan mut äispä ei antanu tuua sitä sisälle. Harmi. Onni ois varmana osannu arvostaa sitä puupalaa. Ku Onni on niiiin hyvä tyyppi!
– Liti
Alikiitoo suhuna
Me käytiin äsken mun vanhassa akiliitopaikassa! Ei olla käyty pitkään aikaan siellä ku käytiin vaan yhessä kylmässä talossa kauheen kauan, mut nyt käytiin siellä missä ennenki. Mä arvelin kyllä heti ku lähettii menee autolla reissulle että nyt tapahtuu varmasti jotain tosi huippuu. Mä sanoin äispälle et ”aja kovempaaaaaa! aja kovempaaaaaaaa nyyyyyyyyyyt! äkkiääääääääää!” mut se ajeli vaan hitaasti. Sitten me tultiin sinne perille ni mun piti aika kauan oottaa autossa ja mä kuulin ku ne muut akiliitokamelit siellä huuteli kanssa. Nekin oli törtsysti vangittu autoon. Aika törtsyä.
Mä pääsin kummiski onneks autosta pois ja vähän haistelemaan kans. Mä näin siellä yhen sellasen TOSI ison koiran. Siis TOOOOOOOSIIIIII ison. En oo ikinä nähny niin isoo. Se on varmaan joku suurmies tai sellane ku se on niin iso. Mä en päässyy tutustuu siihen vielä lähemmin, mut meen kyllä joskus vielä. Ihan varppina.
Oli aika ilkee liitokeli ku tuli vettä ylhäältä ni mä en pystyny ihan keskittelee. Äispä olis halunnu vaan että mä ootan mut mä en halunnu ootella ja kastuu ni mä juoksin kunniakierroksia. Äispä sai oottaa ite. Sit ne hyppyjutut oli laitettu silleen sopivasti että mä mahuin sieltä alitte, ni mä menin alikiitoo suhuna! Mä juoksin ihan hullussa ja olin tosi nopee ku ei tarttenu loikkii.
Kotona iskä anto mulle makaroonilaatikkoo ja mä söin mahan ihan pinkeeks. Nyt meen iskän viereen köllöttelee.
Postonipileet
Paikanvartija
Me on taas reissattu. Meitsi kävi eilen sellasissa postonipileissä. Siellä oli melkeen pelkästään munlaisia samiksia eli postonilaisia. Oli siellä tietty kaikkia postonilaisten ihmisiä kans, niinku mullaki oli äispä mukana. Ois kyl melkein kannattanu jättää se kotiin, ku se oli taas välillä niiiiin niuho, vaikka oli vapaapäivä ja vielä pileet! Ei saa nyt mennä sinne ja ei saa haukkuu ja ei saa purra painikaveria niin kovaa ja lääläälää… Se on välillä sellanen nipo et voi tsiis… No, oli siitä silleen hyötyy, et sillä oli aika hyvät eväät mulle mukana. Mulla oli eväksinä 1.-luokan makkaraa ja oikeeta juustoo, ei mitään dieettikönttiä vaan sellasta hyvää pehmeetä. Ja sit oli kans kiva kun äispä osti mulle uusia nauhoja riepoteltavaks ja me riepoteltiin niitä yhessä. Ni et ehkä se oli sittenki ihan okei et äispä oli messissä.
Setä sano et mulla on hieno kaula
Siellä pileissä oli sellanen näytelmä. Mä oon kuullu niistä mun kameleilta, Turoki on ollu sellasissa mukana, mut mä en oo koskaan nähny sellasta. Mut nyt mä olin siinä näytelmässä. Mä oisin halunnu olla joku kuninkaallinen tai sit joku rohkee ritari tai vaikka villiheponen, mut siinä pitiki olla enempi niinku malli. Ei se mikään ihmeellinen juttu ollu, piti vaan kävellä vähän ja olla ”taitava poika” ja sit sai makkaraa. Sit joku setä kopeloi mua vähä ja pisti sormia mun suuhun. Mä yritin hämätä sitä setää yhellä nopeella kielarilla mut ei se ihan onnistunu ku se sai sormet mun suuhu kummiski. Sit me taas käveltiin ja sit mä sain uuen vinkulelun. Et sellanen näytelmä. Ei ollu kovin kummonen juoni jos multa kysytään…
Uus villapaita
Näytelmän jälkeen me vaan hengailtiin ja riepoteltiin nauhoja ja hengailtiin lisää. Jotkut sai hienoja nauhoja siltä näytelmäsedältä mut me ei saatu ni me ostettiin. Meillä oli mukana yks sellanen lainamaja, jossa oli mun peitto sisällä. Se oli ehkä koko pileitten tyhmin kohta ku äispä lukitsi mut sinne lainamajaan ja lähti pois että mä en nähny sitä. Onneks se tuli sit kumminki takas etten jääny sinne ikuisiks ajoiks. Huh. Äispä osti mulle kans uuen puvun. Sen mielestä se puku on tosi hieno, mut mä en oo vielä ihan varma ku se tuntuu erilaiselta ku mun vanha puku.
Siellä näytelmän vieressä oli sellanen salainen paikka, johon ei nähny ollenkaan mut mä haistoin et siellä on varppina jotain tosi kivaa. Ja ihan pileitten lopuks varmistu et mä olin ihan oikeessa. Siellä salaisessa paikassa oli akiliitopaikka! Ja ihan surtsuna kaikkee huippuja lemukkeja!! Vähänkö hulppeeta. Kun me vihdoin ja viimein päästiin sinne ni äispä olis vaan tehny nopeesti sen liitämisen ja lähteny sit heti pois sieltä salapaikasta. Mut mä aattelin et nouweihousei, nyt ku tänne on päästy ni mä kyl tsekkaan tän pleissin läpikotasin.
Mun palkinnot
Äispä vaan punotti ja kompuroi ja juoksenteli mihin sattuu ni mä tsekkasin sillä aikaa ne lemukit sieltä. Siellä oli kaikkia hyviä viestejä niinku et ”Sortoa vastaan toverit! Älkää suostuko akiliitoon perus-napoilla!”, ”Multa hävis tänne putkeen yks nakki, löytäjä saa pitää.” ja ”Etsin kivannäköistä poikaystävää tositarkotuksella, terveisin Nuppu”. Oli se hyvä et mä luin ne viestit tarkkaan sillon ekalla kerralla, ku mä kyl pääsin sinne salapaikkaan toisenki kerran mut sillon me mentiin niin lujaa etten meinannu ehtii melkein yhtään lukee lemukkiviestejä. Mä sain palkinnoks sellasen pupun, sellasen lelun. Se oli ihan kiva niin kauan ku sitä kesti, mikä ei ollu kyl kauheen kauaa. Mä en tiiä mikä siinä on ku kaikki pehmeet lelut on niin hirveen heikkoja…
Parasta ehkä oli kumminki ihan lopuks ku mä sain painii yhen Tiituksen kaa. Se oli ihan oikee kunnon leikkipainimatsi, oli kaikki kunnon murinat ja hammastelut messissä ja kaikkee. Oli kyl tosi huippuu! Meiän mielestä ois ollu ehkä pileitten haaskausta jos ei ois yhtään saanu painii ees. Paras päätös postonipileille: PAINI.
Häh? Minäkö?
Ravista ja jatka matkaa
Meillä on ollu oikea liitoviikko. Me on liidetty ihan tosi monesti ja ollaan melkein uupuneita jo. Tai äispä on, mun energiavarastot on luonnollisesti ehtymättömät ni mä en uuvu melkeen ikinä. Ollaan reenattu ja kisattu hirveen paljon, ja oon jo ihan sekasin että oonko ollu taas ykkönen vai kakkonen vai Hyvin Ylevä Liitäjä vai mikäkö, mutta ihan huippu oon ollu kumminki. Äispä on vaan koheltanu vähä, mutta sehän on ihan normaalia kait. Pääasia että mä saan herkkuja.
Tänään ku oltiin taas kisaamassa ni mulle kävi sellanen juttu, että kesken A-kiipeemisen mun jalat meni solmuun. Ne vaan solmuttu kesken kiipeemisen silleen että mä menin mukkelis makkelis ja putosin ihan alas asti. Sit mä vaan ravistin ja kiipesin uudestaan ja jatkoin matkaa. Silleen tekee kovikset, ettei ne jää harmitteleen et mites siinä nyt silleen kävi, vaan ravistetaan vaan ja mennään eteenpäin. Äispä sanoo että mä oon kyllä koviksista koviksin, ja niinhän mä oonki. Mä kävin kanssa yrittää pussailla yhtä tätiä siellä kentän vierellä siinä juoksemisen välissä kun se täti näytti niin surmeelta että se varmasti ois tarttenu vähän pusuja. Mut se täti olikin vähän nihkee enkä mä saanu yhtään pusua perille. No höh, taas ravistin ja jatkoin matkaa. Ja sain lihipullia ja juustoo.
Mä voitin!
Punavalkoset narut
Mä voitin, ihan kokonaan! Me oltiin taas akiliitämässä kisoissa ja mä tulin ykköseks! Mä sain sellasen hienon punavalkosen nauhan mut äispä on ihan pönttö kun se vaan omii sen ihan kokonaan. Mä en saa yhtään imeskellä sitä, ja uskokaa pois että oon kyllä yrittäny. Menee ihan hukkaan hyvät narut ku en yhtään saa niitä rettuuttaa. Ja nauhojen retuuttaminen on mun erikoisalaa vielä! Sain mä onneks kanssa sellasen herkun, ni on ollu ees jotain tekemistä ku ei saa retuuttaa naruja.
Aika hulluna paljon huonompi juttu oli pesut. Mä jouduin nimittäin iskän vesikidutukseen äske. Siis heti jos vähän möyhyää Turon kaa sen pihalla ja pikkasen tarttuu kuolaa ja verta ja lehtiä ja multaa karvoihin ni onks pakko heti ylireakoida ja alottaa vesikidutus?? Ihan kummallista ylitte reakointia ja turhaa kärsimystä mulle. Nyt kyllä mökötän.
Hyvin ylevä liitäjä mut ei sittenkää
Toiseks parhaan todistus
Mä olin taas tänään kisaamassa äispän kaa akiliitoo. Oli ihan tosi kivaa kokoajan ku äispällä oli huiput eväät; makkaraa ja juustoo. Ja sit oli kans mun suosikki akiliitolelu, sellane retuutuspatukka. Se on paras. Musta oli tosi kiva liitää siellä, eikä äispäkään ollu tänään ihan tumpelo tai muuten huono. Sit kun oltiin liidetty ni äispä riemastu hirveesti ja mä sain paljon makkaraa ja pusuja ja retuuttaa sitä patukkaa. Siis voiko olla ees parempaa juttuu ku liitämine? Se on jo itestään niin kivaa mut sit vielä kaikki herkut ja retuutukset siihen päälle ni ei voi olla parempaa! Miksei me voida liitää aina?
Viimeks mä olin hyvin ylevä liitäjä mut tänään en ollukkaan vaan olin toiseks paras kaikista. Ja niitä kaikkia muita oli toooosi monta. Äispän mielestä oli paljon kivempaa olla toiseks paras kaikista ku Hyvin ylevä liitäjä. Mä sain hirmuna herkkuja kotonaki, ja loput eväsmakkarat iltaruoaks. Ehkä mä yritän seuraavan kerranki olla toiseks paras ku sillon saa kerran ihan surmeesti herkkuja!
Metsästäjän relaushetki
p.s. Eetu on ollu metsästyskoirana papan kaa ja mä sain tänään siltä terveisviestin et hyvin menee. Mä haluun kans metsästyskoiraks jos se on näin rentoo. Tai oikeestaan mähän oon jo metsästyskoira jos se on tällästä. Huomenna mä aion olla taas metsästyskoira jos äispä menee töihin.
Kesäkiireitä
Rento remonttireiska
No huh huh! Olipas pitkä pimento! Meillä oli hirmeesti kesäkiireitä mut nyt alkaa jo helpottaa. Nyt on kesäkiireet ohitte ja ei olla enää reissussa. Mä oon saanu ottaa päikkäritki rauhassa joka päivä ku äispä ei oo ollu kotona häiritsemässä mun unia. Oltiin paljon reissussa koko ajan ja käytiin vaan välillä kotona nukkumassa ja sit taas mentiin. Käytiin Isomummolassa ja mökillä ja kaikenlaisessa reissussa kokoajan ja reissut tuli meille Turon muodossa. Sit meillä oli iskän kaa poikien viikonloppu ku äispä oli reissussa ilman meitä, aika törkeetä mut onneks iskä on aika rento ja meillä oli tosi kivistä kahestaanki. Sit mä olin taas remonttikoirana ku meillä tapahtu remonttia. Mulla on nyt maalia korvassa ja pyllyssä todisteena remonttikoirailusta.
Remontti-/vahtikoirana
Isomummolassa parasta oli lihipullat ja kalat. Niitä oli marinoitu siellä järvessä sellasissa ansoissa monta viikkoo ja mä sain olla mukana ku pappa otti niitä pois sieltä ansoista. Niistä tuli siihen pihalle sellasta herkkulimaa ja mä söin joka pisaran! Se oli tosi herkullista lemukkia ja mä sain kaiken talteen!
Tänään me käytiin ekaa kertaa sellasessa akiliitokisassa! Siellä oli paljon ihmisiä ja koiria ja akiliitopiha. Me käytiin äispän kaa siellä liitämässä ja mä sain hurjasti makkaraa ja aploodeja ja kaks paperia kanssa. Äispä sanoo et siinä paperissa lukee HYL. Se tarkottaa varmaan et Hyvin Ylevä Liitäjä, ja mähän oon just se kun mä oon Kunkku ja kunkut on tosi yleviä.
Jätskillä
Nyt mun täytyy kyllä varottaa mun kameleita sellasesta kapinasta. Meillä on nimittäin ollu havaittavissa niskurointia kotona, iskä ja äispä on alkanu niskuroida eikä ne enää tottele mua yhtä hyvin ku ennen. Lisäks niillä on kaikkia ihme vaatimuksia et niitten pitää päästä aina ekana ovesta ulos ja niitten pitää saada kävellä ekana portaissa ja mun pitää muka kävellä niitten vieressä lenkuralla. Pyh! Mut ne on ihan liittoutunu noissa jutuissa mua vastaan ja ne on niissä tosi tiukkiksia. Että varokaa kaikki kamelit ettei teidän ihmiset alka niskuroitua ja kapinoitua teitä vastaan. Mä yritän saada noita ruotuun jos ei oo jo liian myöhäistä…
Akiliitoa ja TAAS reissua
Liitoo
Me käytiin eilen liitämässä. Se on kyllä hauska harrastus, saa tehä kaikkee kivaa niinku kiipeillä ja hyppii ja riehuu äispän kaa ja retuuttaa patukkaa, ja sit kaikenlisäks saa aina jotain herkkuuki! Niinku eilen mä sain makkaraa. Äispä oli vaan eilen jotenki kireenä. Mä yritin rentouttaa sitä esittämällä sellasen hienon valjaiden ja talutushihnan retuutus -tanssin siellä kentällä, mut ei se rentoutunu yhtään, päinvastoin. Sit se melkein hukkas yhen mun makkaran kun se heitti sen siitä renkaasta läpi ja se hävis se makkara… se oli kauheeta… Me ei voitu jatkaa ennenku se löyty, ni me etittiin kaikki yhessä sitä makkaraa siellä, mä ja äispä ja ohjaajatäti. Makkarat on tärkeitä eikä niitä sovi tolleen vaan hukkailla mihin sattuu.
Hyppy
Johan me ehittiinki olemaan kotona pari päivää, ni nyt äispä on taas pakannu meiän kassit ja me ollaan selkeesti lähössä taas reissuun. Huh huh, jos ei meiän reissut olis aina johonki kivoihin paikkoihin ni mua saattas vähän rueta jo väsyttää tää reissailu. Mihinköhä me nyt mennään…?
Akiliitäjän paluu
Mä olin viettäny tänään ihan normaalin lenssupäivän kotona ja lepäilly, mut yks kaks ilta saikin jännittävän käänteen. Äispä kaivo kaapista mun repun ja laitto sinne mun nameja ja juustoo ja vinkueläimen. Vinkueläin asuu mun repussa ja sitä näkee vaan ja ainoastaan akiliitopaikoissa. Äispä laitto kanssa mulle kaulaan akiliitopannan. Mä mietin että mitä tää voi tarkottaa. Ja sitte me lähettiin automatkalle.
Kun me ohitettiin mun uimarantamettä ni mä olin IHAN varma että ollaan menossa sinne, ja vähän sanoin äispälle että ”juuuu-uuuu, tiiän kyllä minne ollaan menossa”, mut äispä sano että ”nyt et kyllä voi tietää mihin ollaan menossa” ja ajo ohi mun uimarantametästä. Sitte me huristeltiin vielä aika pitkään enkä kyllä yhtään tienny mihin oltiin menossa. Mua jänskätti vähän ku vauhti rupes hidastuu ja sit me tultiin sellaselle kentälle.
Siellä oli jotain toisia koiria akiliitämässä ja putki ja puomi ja A ja monta hyppyä. Sinne mekin mentiin ja alettiin akiliitää! Äispä oli aluks vähän ruosteessa, mut sit aika nopeesti se taas muisti mitä siellä piti tehä. Se oppi uusia juttujaki jo, aika ihme kyllä ku ei se osaa niitä vanhojakaan vielä. Mä olin ihan ässä, mä menin ihan huipusti kaikki esteet. Yks pölö este siellä oli, sellanen typerä renkula. Äispä oli ihan tosi epälookinen; en kai mä nyt mee siitä läpi jos se itekin vaan juoksee siitä ohitte! Mun pitää vähän kouluttaa äispää vielä, se ku on vielä ihan puuskuttava ja hidas ja epälookine.
Kuulumisia
Hengailua sohvalla
Mä sain äsken pesupömöt. Matot meni ihan rullalle ja sohvaki meni melkein rullalle ku mä, Onni-Salama, juoksin. Mä jou’uin masupesulle lenkuran jälkeen mut iskä ei saanu mun tassuja ees puhtaaks! Mutta pömöt tuli kummiski, jotain iloo siitäkin läträämisestä. Mua on riehuttanu muutenki kauheesti tänää ja mä sain tukkapöllyä ku huusin äispälle et ”tuu leikkii NYT!” ja revin lakanoita malliks niinku et ”kato tälleen leikitään vetoleikkiä”. Ni ei se tajunnu mun vinkkiä vaan anto tukkapöllyä siitä lakanajutusta. Ei kiva.
Me ollaan äispän kaa opeteltu vähän lenkillä olemista. Äispä on siinä jo aika hyvä eikä se enää kisko ihan kokoajan. Sit on tosi kivistä kun sillä on aina taskussa namua ja aina jos tulee joku koirakaveri vastaan ni mä saan hirmeesti herkkuja! Että jos sopii ni ilmottaisin nyt tässä että voisko kaikki koirat tulla aina lenkille samaan aikaan ku me, ja sit kävellä meitä vastaan? Mielellään vaikka ihan monta kertaa saman lenkinki aikana sopii. Sit mä saisin paljon herkkuja…. mmm……..
p.s. Me käytiin yhen toisenki kerran akiliitämässä. Sillon äispä meni tosi hyvin ja mä sain paljon herkkuja. Nyt se ei ollu ihan koko aikaa niin hirmeen hidaskaan, se äispä. Ehkä sillä on vielä mahkuja kehittyä.
Akiliitämässä
Me käytiin pitkästä aikaa akiliitämässä tänään. Oli huippuu! Mä juoksin melkein kokoajan, koska oon Onni-Salama, ja oli tosi huippuu! Äispä oli taas tapansa mukaan tosi hidas, milläköhän mä saisin siihen vauhtia? Voiks vauhtia ostaa jostain? Äsipällekin pitäis saada vähän Salamaa. Kömpelökin se on, vähän väliä se meinaa kompastuu itteensä tai esteisiin tai muhun. Voi sitä. Toivottavasti mennään uuestaan ja toivottavasti äispä ei oo niin sukka sillon! Vaikka kyllä mä siitä tykkäänki vaikka se onki vähän huono akiliitämään.
Kiireisiä aikoja
Hirveen kiireistä on ollu viime aikoina, niin kiirusta et en oo ehtiny ees väliraportteja jättää tänne.
Mä kävin jo ajat sitten kahessa kylässä; Turolla ja Kostilla. Me tehtiin kaikkee normaaleja syksy-juttuja, juostiin pihalla lehtien seassa, syötiin luuta, taisteltiin narusta ja kepeistä ja käytiin syksylenkuroilla.
Mä oon kanssa käyny akiliitämässä taas. Me mentiin putkee ja hyppimistä ja mä olin siinä ihan ässä. Äispä vaan vähän mokaili ja huito mihin sattuu ja mä menin ihan sekasin että mitä sä nyt oikeen haluut ja että lakkaa nyt huitomasta siinä. Mä näytin sille et kyllä mä osaan ihan itekseenki ja mä menin putkesta ja hyppäsin kolme hyppyä ihan ite. Mä oon SUPERnopee ja huippuhyvä. Äispä on sekava ja hidas.
Korson Kovimmat Kundit
Sitten mä sain yllätysvieraita. Yks päivä äispä tuli töistä ja me mentiin kiireesti ulos. Just kun mä pääsin mun heinäapajille ni äispä sano että nyt tuli kiirus ja me juostiin kotiin. Ni arvatkaa olinko vähän että ”hä?” kun meiän takapihalta tuli Turo ja Jenska-täti!! Mä en eka heti tajunnu et se oli mun Turo, ni varmuuden vuoks heitin pikku kunnioittavat kumarrukset kehiin. Mut sit kun se tuli lähemmäs ni mä tajusin et sehän onkin MUN Turo ja sit me alettiin riekkua. Mä näytin sille kaikki mun remuamispaikat ja ikkunakyttäyspaikan ja mun puiston ja mun lelut. Turo oli vähän outo kun se ei halunnu mennä rappusia kun ylöspäin vaan. Se meni aina alakertaan ulkoa kun se ei halunnu mennä portaita. Aika outoo, sehän ois ollu paljon lyhyempi matka mennä sisältä.
Oon kanssa käyny siellä uudessa akiliitopaikassa leikkimässä pupua ja saamassa nakkia ja juustoa. Se oli vaan silleen mälsää et en saanu ollenkaan mennä niihin akiliitohommiin vaikka oisin halunnu. Siellä oli ihan erit kaverit ku aikasemmin ja me temppuiltiin vaan ilman niitä akiliitovermeitä. Ei siinä mitään, kyllähän mä voin pupua leikkii jos vaan nakkia ja juustoa riittää. Mä oon nykyään jo aika hyvä pupu.
Sitten mulle kävi vahinko eilen. Mä olin ihan rauhassa nukkumassa mun päikkäreitä kun äispä ja ispä oli töissä. Yht’äkkiä mun mahasta kuulu ”kur”. Sitten sieltä kuulu ”mur” ja sattu. Ja sitten tuli ”kurmurkur” ja mä pomppasin pystyyn. Yritin murtautuu pois sieltä keittiöstä mut en päässy kun siinä oli se typerä aita, ni en päässy mitenkään pihalle. Ja sitten tapahtu vahinko. O-ou. Suoraan keittiön matolle. Mä pystyin vähän pidättelemään vielä siihen asti et äispä tuli, mut sit piti heti päästä ulos. Onneks äispä oli hetkellisesti nopee ja tajus mun hädän ja me kiidettiin pihalle. Sitten äispä piti matonpesujuhlat kylppärissä. Mä katoin vierestä ja maistoin vaahtoa. Oli ihan ookoo.
Akiliitoylläri
Tänään mä sain epäsynttärilahjaks Akiliitoyllärin! Mä huomasin et nyt on jotain tekeillä kun mun harkkareppuun pakattiin nakkia ja muita herkkuja ja äispä otti reenihihnan eikä lenkurahihnaa. Mua jännitti kamalasti ja mä ulisin koko matkan autossa että ”mihin me oikein ollaan menossa… huuu…. mihinköhän me ollaan oikeen menossa…. uuuhuuu….. käännytäänkö me jo…. uuuu…. ollaanko me jo lähellä…. miksi sää äispä pysähdyt…. ai me jatketaanki taas matkaa…. uuuuuu… mihinköhän me ollaan menossa… uuuuuhuuuuuuu…..” Ja silleen, tiiätte varmaan. Kyllä sit loppupelissä äispä pysähty ihan kokonaan ja me mentiin ulos autosta.
Me mentiin äispän kaa akiliitämään mut me mentiin ihan uuteen paikkaan. Siellä oli ihan eri akiliitokaverit ku aikasemmin ja ihan erilaista kaikki muutenki. Hirveesti oli kaikkia erejä hajuja siellä lattiassa, niitä oli tietty ihan pakoista pakoin tutkii. Mut akiliito oli ihan samaa ku ennenki. Mä kiemurtelin keppien välistä ja hyppäsin kepin yli ja sain hirmeesti nakkia. Hyvää ihanaa huippua lihukkanakkimakkaraa!! Mä tykkään akiliitämisestä ja lihukkanakkimakkarasta!!! Sit me lähettiin kotiin ja mä hengasin ihan rauhassa autossa kun mua ei enää jänskättäny yhtään.
Äispän päivä
Tänään on äispän päivä, ja kaikkien muittenki tyttöjen päivä. Mä oon sen vuoksi ollu tänään ihan ekstra-kiltti, ja se on ollu tosi kannattavaa!
Aamulla mä annoin äispän nukkuu pitkään ku se ei lähteny töihin. Me oli yöllä kupsittu ihan tosi myöhällä vielä, ni ei mua ees pissattanu liikaa et ois tarttenu herättää. Kun äispä heräsi niin sillä oli kipu päässä. Ehkä se johtu siitä yökupsimisesta kun me niin myöhään kupsittiin, jos se vaikka pimeessä löi päänsä johonkin ja siitä tuli kipua. Me vielä makoiltiin hyvän aikaa ja mä pääsin äispän peiton alle köllimään. Se on ehkä maailman paras köllimispaikka kun siellä on niin lämpä ja sit kans sieltä huomaa heti jos äispä liikahtaa.
Me tehtiin lentävä lähtö suoraan sängystä ja lähettiin autolla reissuun. Mä tiesin heti mihin me ollaan menossa kun meillä oli mukana akiliitohihna ja akiliitoreppu. Pian me oltiinki jo akiliitopaikassa ja mä olin intona. Normisti mä oisin ihan yli-ypö-intona siellä, mut koska tänään on äispän päivä ni mä päätin olla kunnolla. Mä olin tosi hienosti ja tein kaikki mitä se pyysi, vaikka siinä keppihommassa sen pyynnöt oliki vähän sekavia. Mut sit se terästäyty ja se keppihommakin alko siltä sujuu paremmin. Kun mä olin kunnolla ni äispäkin oli kiltti ja mä sain olla ilman akiliitohihnaa melkein koko liitämisen ajan! Mä en oo ikinä muilla kerroilla saanu olla vaan! Mut mä olin silti kunnolla enkä menny yhtään kenellekään mitään ehottelemaan, vaikka oisin kyllä voinu.
Se kiltteilyhomma oli muutenki tosi kannattavaa kun mä sain paljon niitä hyviä nameja joista torttu tulee punaseks, mut ne namit maistuu kaikkein parhaimmalle. Muittenki mielestä ne on ihan parhaita, ne kävi salaa varastamassa mun huippunameja. Mut en mä suuttunu kun mä sain sit kans maistaa niitten nameja. Sinne akiliitopaikkaan oli tehty sellanen karkkihylly oven viereen. Siinä ei ollu ollenkaan ihmisten nameja vaan pelkästään koirien herkkuja. Äispä oli niin ylppönä mun kiltteilystä et se osti mulle 6 herkkua! Mä näin kun se valkkas ne ja pakkas ne reppuun, mä tarkkailin sitä niin läheltä ku pystyin. Kotona mä sain valita niistä heti yhen ja mä valkkasin sen mikä lemus parhaimmalle.
Sen jälkeen me onkin vaan saunottu ja lepäilty, mua on väsyttäny aika paljon. Kandee olla kiltti äispälle kun siitä kiltteilystä saa kaikkee herkkua ja silejä ja köllöttelyä äispän peiton alla. Hyvää tyttöjenpäivää kaikille äispille ja tytöille! Erityisesti mun tyttöystäville Irmalle ja Maikille, kaikille mun yhden-illan-jutuille puistossa, ja mun parhaille nettineidoille Helkalle, Julille ja Wapulle!!
Akiliitoa tuutista
Nyt tulee akiliitoa joka tuutista kun sitä tulee telkkariruudusta kanssa! Tänään tuli sellasta kuvaa telkkarista mikä oli sieltä mun akiliitopaikasta, kuvitelkaa! Mä oon nyt melkein julkkis! Me katottiin äispän kaa sitä ohmelmaa yhessä ja oltiin molemmat sitä mieltä kyllä että mä oon parempi ku ne siellä ruudussa. Mä kyllä tykkäsin siitä yhestä valkosesta, piti ihan käyä kuopasemassa sitä ruutua kun se oli niin hyvännäkönen. Mä seurasin ihan silmät tarkkana niitä kaikkia temppuja mitä ne teki. Mäkin oisin osannu silleen hyppiä ja kiivetä ja putketa ja istua ja pyörähdellä! Mä oisin varmana voittanu sen koko kisan ja saanu tuhannesti palkintoja ja herkkuja ja rapsuja. Jos oisin tienny siitä kisasta ni oisin varmana menny ja voittanu.
Me käytiin tänäänki siellä mun pallokentällä ja siellä oli taas kauheesti kameleita! Mulla oli niin kivaa et mulla tuli kaks oksuakin kesken leikkien, mut ei se haitannu yhtään. Ronja oli siellä ja Alvari ja sit yks uus kaveri Nalle ja pikku-Elmeri ja naapurin Remu ja iso-Leo ja jotain muitaki. Kauheesti kameleita. Välillä tuli niin kova tuuli et pikku-Elmeri meinas lähtee ilmaan sen mukana, mut meitä ei paleltanu kun me juostiin ja painittiin niin hulluna. Toivottavasti mentäis joka päivä sinne!
Kameli-invaasio
Tänään aamulla äispä marssi sen huoneesta ja kaappas mut mukaansa ja suoraan ulos. Ikuna ei oo ollu noin nopee lähtö! Me mentiin lenkuroimaan mun hienostelupallokentälle, mut sinne olikin tullu kameli-invaasio! Siellä oli Ronja ja paljon kaikkee uusia kameleita kans. Mä varjostin siellä yhtä keltasta noutajaa, Venlaa. Venla liehitteli mua huiskimalla hännällä mun naamaa ja mä seurasin sen märkää häntää ympäri kenttää. Mulle tuli pian aika kylmis, kun siellä oli ihan litsläts märkää ja niin kovin tuulista. Kotona äispä puhalsi muhun karvanpuhalluskoneella lämpää ilmaa ja mä pääsin pyyhkeessä iskän viereen torkkumaan. Siinä oli lämpä olla.
Käytiin kans akiliitämässä tänään. Äispä yritti olla juonio ja viiä mut aamulla riekkumaan kentälle etten jaksais riekkua akiliitämässä, mut ei kyllä tommonen tuu onnistumaan. Mä jaksan aina riekkua akiliitopaikassa. Kyl mä tein kans vähän niitä akiliitotemppuja myös. Me mentiin niitä temppuja monta peräkkäin ja mä sain paljon ylistystä ja kiitosta niinku mun kuuluukin. Paitsi putken kohdalla tuli vähän tönimistä ku oisin halunnu mennä ulkokautta ja putken päällä kävellen, mut se ei ilmeisesti oo näitten tiukkisten mielestä sopivaa… Tylsimykset, sanon minä.
Mieletön akiliito-beibe
Me käytiin tänään akiliitämässä. Mä olin ihan taviksesti intona kun mentiin sinne, mut siellä mua ootti ylläripylläri. Sinne oli tullu yks uus typy joka oli tosi ihku! Mun oli vähän vaikee keskittyy mihinkään äispän höpötyksiin, kun se pimatsu oli niin mieletön MEGAbeibe. Se oli tosi pörrönen ja aika pieni ja sen tuoksu oli huumaava… Mä oon vieläkin vähän pökerryksissä siitä… AUUUUUUU! Oujee! Äispä oli taas oma punanen ja puuskuttava ittensä ja mua vähän nolotti kun se oli ihan hikenä ja yritti pomotella mua. Mut mä olin kovis ja tein vaan jotain puolet kaikesta mitä äispä yritti ehdottaa. Se on ihan tyhmä ja täysin tarpeeton juttu mun mielestä, et en muka sais mennä muitten kameleitten luokse siellä akiliitopaikassa. Mä haluaisin vähän lähennellä sitä pimua… Auuuuuuuu….!!!
Temppukoulun kunkku
Me oltiin taas eilen akiliitämässä temppukoulussa. Mä oon varmaan tosi nopee oppimaan kun mä olin kyllä omasta mielestäni selkeesti paras siellä, mä oon nyt kunkku temppukoulussaki. Äispä on vielä vähän hidas ja puuskuttava, sen pitäis treenata enempi ni se ei hidastais mun menoa niin paljon. Mut mä sain eilen ihan älyttömästi herkkuja siellä, sen takia se akiliito on huippuharrastus. Saa loikkia ja pomppia ja kiipeillä ja sit saa vielä hirveesti herkkujakin! Tällä kertaa mun ei tarttenu jättää viestejä mihinkään muualle ku ulos, mut yks akiliitokaveri jätti kyllä mulle lähtemisviestin sinne portaikkoon. Akiliito on paras harrastus!
Akiliitoa (vai sittenkin sitä alikiitoa…?)
Me lähettiin tänään äispän kaa heti aamusta (toim. huom. lomalaisen aamu on puolen päivän aikaan 🙂 ) automatkalle. Mä olin vähän intona kun en tienny yhtään mihin mennään kun mentiin ihan outoon suuntaan. Ja äispäkin oli intona, mä näin kyllä vaikka se yritti esittää ettei muka olis. Me pysähdyttiin ja sit sinne tuli äispän kärsivällisyyskouluttaja, se minkä luona me käydään opettelemassa äispälle niitä temppuja. Sillä oli iso koira autossa ja tuli muitakin autoja ja niissäkin oli koiria! Me mentiin kaikki sisälle taloon ja siellä oli akiliitorata!!
Mä en oo koskaan nähny akiliitoa vaan oon vaan kuullu kun Helka ja Wappu on ainanki puhunu siitä. Eka me tehtiin vanhoja temppuja mitkä äispä osas jo, niinku istu ja peruuta ja maahan, ihan ala-astetta. Äispällä oli nakkia mut se oli sellanen rähmäräpylä et se kylvi niitä maahan ja kaikkee. Mua vähän nolotti se… Mua kans vähän suututti se et mä en saanu mennä moikkailee niitä muita koiria, en ollenkaan! Sit me alettiin onneks akiliitää ni oli vähän kivempaa. Me hypittiin kepukoitten yli ja renkaan läpi ja keiputeltiin keppien välistä ja herkkuja sateli ihan hulluna. Aika kannattava harrastus toi akiliito. Jos oisin tienny ni oisin alottanu aikasemmin!
Paras akiliitojuttu on mun mielestä putki. Putki on pitkä tunneli mihin mä saan mennä sisään ja sieltä saattaa löytyä toisten koirien jättämiä herkkuja! Se on vähän niinku herkkutunneli! Mä etin sieltä tosi tarkkaan kaikkien muitten jättämät herkut. Sit kun mä olin löytäny kaikki niin mä aattelin et mä jätän sinne viestin et ”ei kande ettii, mä löysin jo kaikki!”, ettei toiset eti turhaan niitä herkkuja sieltä. Mut äispä, vanha kurttunaama, veti herneen nenään. Ettei muka sais kirjotella viestejä siellä. Se oli aika hassun näkönen kun se oli ihan hikinen ja punanen ja puhiseva kun se ryömi sinne putkeen siivoomaan mun kirjotuksia. Heh! Pitäskö kokeilla ens kerralla uudestaan? Äispä on hassun näkönen kun se on punanen ja puhiseva. Hehee!
Bostoninterrieri Onni ja Ranskanbulldoggi Litmanen 