Ekat viikot

Salahuone!

Äispä sanoo että oon kasvanu yhessä yössä. Mä oon iso poika nyt, ku mä nukuin Onnin kaa ihan kahestaan viime yönä enkä yhtään äispän kaa. Kyl mua vähän jänskätti ku mä heräsin yöllä enkä löytäny äispää tai iskää ollenkaan mistään vaikka mä etin kyllä. Onneks löysin Onnin kumminki ni menin sen viereen ni sit ei enää jänskättäny. Onnin vieressä on hyvä nukkuu. Sit ku mä heräsin ni äispä tuli ja mä tulin toooooooosi iloiseksi!

Jaettu risu on paras risu

Arvatkaa mitä! Mä löysin salahuoneen! Se on meiän huoneen vieressä ja siellä on tosi lämmintä. Parasta on se, et sieltä löytyy kaikkee superaarteita niinku risuja ja siemeniä ja lehtiä! Risut on mun suosikkeja. Tänä aamuna löysin pihalta yhen tosi ison risun ja mä ravistin sitä niin että se meni ihan hengettömäks. Me Onnin kaa syötiin niitä risuja siellä salahuoneessa. Sitten mä menin välillä piiloon mut äispä aina löyti mut. Äispä on silleen taitava.

– Liti

TOSI hyvä piilo...

p.s. Se ”salahuone” on meiän PARTSI, yritin kyl sanoo mut se oli niin fiiliksissä niistä risuista et ei se kuunnellu… Ja se piilo… No, kattokaa ite. Tyypillä on vielä paljon opittavaa… – Onni

Advertisement

Uus viikko, uudet kujeet

Voi juku ette ikinä arvaa mitä tapahtui eilen! Meillä kävi kylässä minun eka karvainen kaveri, bostoninterrieri Sulo! Sulo oli aika suuri ja tosi nopea käänteissään ja aluksi mua pelotti a-i-v-a-n h-i-r-v-e-ä-s-t-i. Olin kirjaimellisesti kauhusta kankea ja pissi sukassa (ilman sitä sukkaa, anteeks Terhi-täti…). Vähän ajan päästä kuitenkin huomasin, että suuri koko ei välttämättä ole eduksi; vain minä pystyin juoksentelemaan korituolin alla kun taas Sulon oli tyydyttävä makoiluun ja silloin minä pystyin pöllyttämään Suloa. Leikittiin ihan hurjasti (mutta tietysti kiltisti ja sulassa sovussa) tunnin verran, jonka jälkeen oltiin molemmat aivan poikki. Sulo lähti kotiin ja minä sammuin samantien. Mamman piti oikein herätellä minua iltaruoalle, jonka jälkeen sammuin uudestaan. Mutta kyllä meillä oli sitten kivaa!

Painoa on tullu taas lisää puoli kiloa, painan nyt 3,6 kg. Muutenkin oon kasvanut kun alkaa villapuku jäädä jo pieneksi. Onneks Kaisa-täti on luvannut tehdä mulle uuden entistä hienomman puvun, oikein tarrakiinnityksillä ja kaikki! Lähetään piakkoin mamman kanssa käymään mittailu- ja suunnittelureissulla Kaisan luona… Tosin se joutuu nyt odottamaan kun tällä viikolla on niin paljon kaikkea muuta. Pidän kyllä teidät ajan tasalla! Ja mamma lupailee uusia kuviakin ihan pian. 🙂


Viuh vauh ja vuf taas!

Kiva kun ihmiset on käyny kattomassa näitä minun juttuja! Rakastan huomiota niin paljon että mielelläni otan sitä vastaan kaikissa muodoissa, niin livenä kuin näin sähköisestikin. Yleisöltä onkin tullut minulle yks kysymys, johon yritän nyt vastata mamman avulla. Kysymys koskee minun  kauniita linjojani. Painoa minulla on nyt 3,1 kg (tai oli ainaskin lauantaina kun punnittiin) ja äsken kun mamma ja iskä yritti mitata niin korkeus näytti olevan jotain 25 sentin hujakoilla. Olisin kyllä halunnu mieluummin maistella sitä mittaa niin en luottais noihin niiden mittaustuloksiin ihan täysin… 🙂

Mamma ja iskä on ollu nyt kotona minun kanssa monta päivää. Mammalla on joku silmäongelma ja lääkäri teki testin että johtuuko se minusta. Ei johtunut, mamma ja iskä on siitä iloisia ja minähän oon tietysti aina iloinen kun joku muu on iloinen. Silmäongelma ei tosin vielä selvinnyt, mutta mamman ja minun halailu voi jatkua entiseen malliin.

Mamma varasi minulle tänään ajan rokotuksiin. Ens viikolla kuulemma mennään, en vielä ymmärrä minne ja miksi mutta mennään. Mamma teki tänään siihen liittyen jotain salaisia kokkauksia keittiössä ennen minun iltapäiväruokaa. En huomannut kyllä ruoassa mitään erikoista, maksalaatikko nappuloilla maistui ihan yhtä hyvältä kuin aina muulloinki. Mamma sanoo että nyt saa kaikki matoset kyytiä, jos sellasia on. En kyllä tajua.

No, nyt pitää taas kiitää. On ollu tässä iltaisin aika haipakkaa, hirveesti on juoksuttanu. Käytiin eilen visiitillä Vantaan mummolassa ja kyllä ne oli siellä ihmeissään minun kanssa. Mamma ja iskä sanoi ettei uskalleta ihan äkkiä mennä uudestaan, ainakin pitää odottaa niin kauan että edelliset haavat on parantunu. Terveisiä sinne, kiitos ja anteeksi! Laitettiin tuonne uusia kuvia kun käytiin tänään vähän kiipeilemässä tuolla metsässä koko perhe. Käy kattomassa!

p.s. Terveisiä uudelle nettituttavuudelle Ronjalle!

Onni ja mamma ulkoilee


Viikkoa vanhempi ja viisaampi

Lauantaina täytin 10 viikkoa. Mamma sanoo että oon oppinu jo vaikka mitä, niin hyviä kun vähemmän hyviäkin juttuja, ja minusta tulee kyllä ykkösluokan jannu! Osaan jo istua pyynnöstä, napittaa nätisti silmiin, olla rauhallisesti yksin kotona ja nukkua yöt hienosti. Tiiän myös millä kielletyillä asioilla kiinnitän mamman ja iskän huomion tarvittaessa ja osaan avata solmuja keittiön tuolien pehmusteista. Painoakin on tullu lisää jo reilut puoli kiloa kotiintulon jälkeen.

Jenska-täti oli viime viikolla meillä kylässä pari päivää. Myös Jenska oli vähän yllättynyt siitä, miten paljon minussa on virtaa. Jostain syystä kuulen sitä aika usein… Käytiin Jenskan ja mamman kanssa myös autoajelulla ja on pakko tunnustaa että en tykänny siitä aluksi kovin paljon. Sain hermostuksissani hilsettä.

Lumi oli viime viikon toinen uus juttu. Aluksi tykkäsin siitä kun se oli niin kivan pehmoista tassujen alla, mutta sitten kun tutustuin räntään ja jäähän, lakkasin tykkäämästä koko lumesta. Nyt se on vaan enimmäkseen inhottavaa, kylmää ja märkää. Ollaan leikitty mamman kanssa enempi ulkona, on ”lenkkeilykin” ollu silleen vähän kivempaa.


Arkista aherrusta

Viikonloppu meni tosi nopeesti. Oli kivaa kun iskä ja mamma oli molemmat kotona koko ajan, käytinkin kaiken hereilläoloaikani niiden peuhutamiseen; riehuin, hepuloin, näykin, haukuin, lirauttelin lattioille ja yritin sitten purra paperia jolla sitä siivottiin. Meillä kävi parina päivänä vieraitakin, pidin silloin Onni-shouta ja olin (jos mahdollista) tavallistakin vilkkaampi. Kaikki ihmettelee aina miten näin pienessä paketissa voi olla näin paljon virtaa. No, tehtiin iskän ja mamman kanssa myös yks aika pitkä lenkki, käveltiin ärrälle ja takasin. Jaksoin kyllä ihan mainiosti, ei tehny edes tiukkaa kun oon niin kova jätkä. Kerrankin oli kyllä ihan kiva lenkki, normaalisti ulkoilu on minusta ihan tyhmää kun on aina niin pimeetä ja märkää ja kylmää. Paljon mieluummin pissisin sisällä lämpimässä.

Tänään olin taas yksin muutaman tunnin kun molemmat oli töissä. Mamma sanoi että ”onpas sotkua” kun se tuli kotiin. Olin suorittanu melko perusteellisen sanomalehtikatsauksen pissipapereilla ja näpertänyt myös yhden keittiötuolin istuintyynyn irti tuolista. Pakko oli keksiä jotain tekemistä kun minun maksalaatikolla täytetty Kongini oli mennyt kenkätelineen alle enkä saanu sitä sieltä pois… Pienellä pojalla on isot huvit!

Mamman sylissä nokosilla


Vuf!

Äsken minua solvattiin hississä; muuten tosi kiltti poika kysyi että minkälainen kissa minä oikein olen!?! Tää oli nyt jo toinen kerta kun minua sanottiin kissaks! Kyllä mamma aina kertoo sitten niille muka-hauskoille pöllöille että minä olen arvonitunteva bostoninterrieri eli K-O-I-R-A, mutta kyllä se minua silti sapettaa… Nousis nyt nuo minun korvat pystyyn niin saisin sillä vähän lisää koirapiirteitä että loppuis tuommoset kissa-kommentit. Mamman mielestä kun korvat on jo selvästi nousussa. Mrrr… kunhan minä vähän kasvan ni kyllä minä teille kissat näytän…


Onni 2 kk

Tänään oli minun synttäripäivä, täytin 2 kk. Ei kyllä tehty mitään erikoista, ei ollu edes kakkua 😦 , oli aika tavallinen päivä; syötiin, ulkoiltiin, leikittiin ja nukuttiin. Illalla iskä ja mamma piti mulle vähän koirakoulua, harjoteltiin istumista ja luoksetuloa. Sain nakkeja, se oli kivaa. Istun nyt vähän väliä vaikka sitä ei ees pyydetä, jos vaikka tulis taas nakkeja… Jatkuu huomenna!


Uusia tuulia

Tänään tehtiin vaikka mitä uutta! Ensin käytiin mamman työpaikalla näytillä. Jo matka sinänsä oli jännä, koska matkustin ekaa kertaa minun omassa kassissa. Sain sinne seuraksi ihan uudenlaisen purutikun, joka oli tosi hyvänmakuinen! Kassissaolo oli kuiteskin vähän outoa ja yritinkin alkuvaiheessa peruuttaa pois kassin pienestä aukosta kun en etuperin siitä päässyt. Mammaa nauratti kamalasti ja muut ihmisotukset piti sitä varmasti ihan hulluna kun ei ne nähneet minua ja näytti että se nauroi yksin kadulla kassilleen. No, jossain vaiheessa kassi alkoi tuntua ihan mukiinmenevältä ja meinasin nukahtaa sinne. Siinä vaiheessa oltiin kuitenki jo perillä ja käänsin charmin täysille ja luonnollisesti lumosin mamman työkaverit. Koko reissu oli tosi nopea ja mamman mielestä meni hienosti. Mamma sanoi että otetaan joku päivä kuva meidän kassimatkustuksesta ja laitetaan se tänne että kaikki voi nähdä miten hienolta näytän siellä.

Iltapäivällä mamma ja iskä jättivät minut ekaa kertaa yksin hetkeksi kun ne meni kauppaan. Minä nukuin koko ajan, enkä oikeestaan huomannutkaan että ne oli poissa. Illalla kokeiltiin yksinoloa uudestaan kun niillä oli se saunavuoro. Sillä välin tein pieniä tutkimusretkiä ja pengoin vähän tavaroita, levittelin lehtiä ja vainusin nakinpaloja joita iskä oli piilottanu minulle. Kaiken kaikkiaan mamma ja iskä oli kuulemma tyytyväisiä minun tän päivän yksinoloon kun en tullu huutaen ovella vastaan kun ne tulivat takasin. Kyllä minä osaan! Nyt niitä vaan vähän jännittää miten ensi yö sujuu, kun minä olen yllätyksiä täynnä!


Tylsä yö

Taisin kehuskella rauhallisesti nukutuilla öillä liian aikasin… En tiiä mikä minuun meni viime yönä, mutta huudatti ihan kamalasti ja moneen otteeseen. Kuoputtelin taas ovia ja huusin kurkku suorana, mutta kukaan ei tullut. Mamma oli vähän kireenä aamulla kun oli valvonut minun huutoa kuunnellen…


Vauhti kallossa

Iskä ja mamma on ihan ihmeissään kun pistän välillä ranttaliks. Oon aika kovapäinen ja koittelen niiden kärsivällisyyttä ihan tarkotuksella, mistäpä muuten tietäisin missä se raja kulkee. No, tänään oon mm. tehnyt sanomalehtikatsausta, rei’ittänyt olkkarin verhon, pudonnut muutaman kerran sohvalta, repinyt iskän ja mamman sukkia ja lahkeita, vetänyt mammaa tukasta, sekä maistellut sohvatyynyjä, sohvaa ja Retkun koppia. Kuulen sanan EI tosi usein mutta en oo kyllä kiinnostunut siitä millään tavalla. Ehkä ikä tuo viisautta, ainakin niin mamma ja iskä sanoo. Oon alkanut mamman mukaan syömään paremmin ja yötkin sujuu jo ihan ilman ongelmia. Kyllä ne muutkin jutut tulee sitten ajan kanssa, en nimittäin oo mikään tyhmä jätkä…

Huomenna on jännä päivä. Päivällä matkustetaan bussilla näytille mamman työpaikalle ja minä saan matkustaa laukussa mamman kannettavana! Sitten illalla iskällä ja mammalla on saunavuoro. Sinne en pahus vieköön pääse mukaan, eli joudun olemaan ekan kerran vähän aikaa ihan yksin kotona. Pärjään kyllä varmasti ihan hyvin, kun ne yötkin on menny niin hienosti. No, kerron sit miten meni.


Ihmeellistä uutta vuotta!

Vau mikä päivä ja yö! Eilen juhlittiin uutta vuotta meillä pienellä porukalla. Oli paljon ruokaa (ei kiinnostanut), raketteja (ei kiinnostanut) ja hyvää seuraa (kiinnostaa aina!). Kyllä siinä oli isommilla ihmettelemistä, miten rohkea minä olen! Kun mentiin ulos kattomaan raketteja ja vieressä paukkui kaikenmaailman pommeja, en minä ollut moksiskaan vaan nukkua posottelin mamman tai iskän sylissä. Taisivat kyllä tuijotella enemmän minua kuin niitä raketteja, koska olen niin järjettömän hyvännäköinen…

Iltahepuleiden jälkeen alkoi taas se nukkumisprojekti. Nyt alan ymmärtää, että ei ne mamma ja iskä mihinkään häviä, vaikka ne meneekin yöksi toiseen huoneeseen. Nukuin jo melkein niin kuin isot pojat ja jätin itkemisen vähemmälle. Mamma oli aamulla tyytyväisen (ja levänneen) näköinen ja jaksaa nyt kuulemma paremmin peuhata minun kanssa koko päivän.

Oikein hyvää uutta vuotta 2007 kaikille minun, mamman ja iskän hännällisille ja hännättömille kavereille!

 Pöö!


Kolmas päivä takana…

Ja taas kurja yö takana… Sain nukuttua vasta aamuyöstä kun piti taas huolestua siitä että Mamma meni olkkariin ja pisti oven kiinni. Kiljuin kurkku suorana pitkälle aamuyöhön ja se ei vaan tullu pois sieltä… En tykkää suljetuista ovista sitten yhtään. Mamma sanoo että niihin pitää tottua ja se meinaakin siirtyä ens yönä makkariin iskän kanssa. 😦

Eilen illalla meillä kävi vieraita. Ensin esitin rauhallista söpöläistä ja otin pitkät unet mamman sylissä, eihän ne vieraat voinu muuta ku ihastella miten pieni ja söpö oon. Kun makasin siinä sylissä horroksessa niin mamma oli leikannut multa kynnet. Se meni vallan hienosti, en edes huomannu mitään, mutta kynsien leikkauksen jälkeen kynnet tuntui oudolta ja kuoputtelin kaikkia tyynyjä ja patjoja kovasti pitkin iltaa. No, sitten herättyäni aloitin kunnon shoun ja näytin vieraille kaikki temput mitä osaan. Paikalla oli kiitollinen yleisö ja sainkin paistatella valokiilassa koko illan. Mamma tosin ei oo kauheen innostunu siitä näykkimistempusta ja yrittääkin kieltää minua kovasti, mutta minä yleensä yritän vielä muutaman kerran kiellon päälle. Oon vähän itsepäinen välillä, mutta söpöllä tavalla tietenkin!


Toinen päivä

Eilen nukuin tosi paljon. Aina kun herään niin heti mennään pihalle, jossa hienosti teen tarpeeni (pienempi tulee melkein aina ja isompikin on tehty ulos jo kerran!). Ollaan kävelty kahdesti jopa takimmaiselle parkkikselle asti! Sit kun tullaan sisälle, ni en jaksa kovin kauaa leikkiä kun taas alkaa uni painaa. Tää kasvaminen vaatii kyllä hirveesti energiaa.

Sain eilen illalla hepulit kaiken sen nukkumisen jälkeen, jotenkinhan se energia oli purettava! Mamma ja iskä nauroi mulle kun juoksin hulluna ympäri kämppää ja pompin sohvalle ja alas ja laukkuun ja pois ja syöksyilin villinä ympäriinsä. Meinasin myös vaklata vähän Retkun toimia mutta en sit uskaltanutkaan vaan pompin karkuun.

Viime yö oli vähän kelju. Mamma pisti taas aidan pystyyn ja meni vielä niin kauas sohvalle asti nukkumaan, että en pystyny edes koskemaan siihen! Minä sitten yritin saada sitä lähemmäs itkemällä ja haukkumalla mutta ei se tullu. Toisella kierroksella meinas jo mammaakin itkettää kun en millään uskonu että ei se tule sieltä lähemmäs… No sit kuitenkin luovutin jossain vaiheessa ja nukuin muutaman tunnin. Aamulla herättyäni sain tarpeeks tästä pelleilystä ja tulin aidasta läpi ja mamman luo sohvalle. Osaan muuten jo kiivetä sohvalle ja sieltä pois ihan itse! Taidanki lähteä tästä pomppimaan sohvalle samantien… Hau-di!


Vihdoinkin kotona

Nyt oon kotona. Eilen huristeltiin ystävällisten Kaukojen autokyydillä (kiitosta vaan vielä kerran) Herttoniemestä tänne Pitäjänmäkeen. Matka meni mamman mielestä ihan hyvin, enemmänkin ois kuulemma voinu itkettää. Imeskelin mamman takin vetoketjua puolet matkasta, se helpotti vähän. Kun sitten vihdoin päästiin perille uuteen kotiin, unohdin kaikki itkut samantien. Heti kun pääsin eroon pannasta ja villapuvusta niin aloin suihkia ympäri keittiötä ja tutkin välittömästi joka nurkan. Mamma sanoo että oon tosi reipas poika.

Kivointa päivässä oli ehkä kaikki uudet jutut ja lelut, ja sitten se kun iskä tuli kotiin. Meillä on nyt ukkovalta talossa, otinkin iskän avosylin (ja -kielin) vastaan kun se tuli kotiin vähän myöhemmin. Yö meni kanssa tosi hyvin, tosin ärsytti kyllä ihan älyttömästi se, että mamma meni sinne aidan taakse ja minun piti pysyä keittiön puolella. Yritin aina välillä mennä aidan raosta mamman puolelle, mutta ei se päästänyt sinne ennen kuin vasta ihan aamulla. Mutta en itkeny yhtään, reipas poika kun oon!

Ai niin, pitääpä tässä nyt kehaista, että parin hukkareissun jälkeen ymmärsin sen pihalla ravaamisen ideankin. Nyt osaan tehdä kiltisti pissat pihalle, kun kerran sinne asti vaivaudutaan ja mamma heittää volttia aina kun se onnistuu. Tosin teen niitä pissoja kyllä melkein minne vaan muuallekin… 🙂 Ulkonaolo on vielä vähän pelottavaa, pistää tärisyttämään aika kovasti toisinaan…

Niin ja sitten vielä se Retku… Kävin eilen tarkastamassa sen kun näin liikettä lattiatasossa. En tiiä kumpi meistä säikähti enemmän; se meni ihan möykyksi ja sähähti mulle ja minä hyppäsin nopsasti taaksepäin. Vähän yritin käydä myöhemmin illalla tutkailemassa että mikä se oikein oli, mutta en kyllä uskaltanu mennä enää niin lähelle. Laitettiin vähän kuvia tonne galleriaan tästä ekasta päivästä (ja Retkustakin), sieltä voi käyä kattomassa. Kirjotetaan taas lisää pian.