Ihmiset on

Unelmien poikamiehet

Me ollaan Litin kaa ehkä unelmien poikamiehiä ku meillä on ollu ihan hulluna treffejä! Ekana meillä oli treffit Nakin kaa ja sit meillä oli treffit Kamun kaa ja sit meillä oli treffit Lyran kaa! Ja siinä välissäki on ollu aika raskasta olla suosittu ku äispä on alkanu ihan hirmulenkittäjäks. No, kerrotaan eka niistä treffeistä.

Äijätoimintaa

Yhtenä päivänä lähettiin ulos vaikka sato vettä! Me yritettiin kyllä estää sitä ulkoilua niin, et tehtiin kaikki pisnekset jo ennenku ehittiin pois omasta pihasta. Mä luulin että se tepsis, mut äispä oliki juonikas ja meni eka sisälle meiän kaa mut lähti sit uuestaan! Onneks mentiin autoon kumminki ni ei kastuttu. Sit me autoiltiin ja mentiin mun lenkuramettään. Autolla! Ei oo menty sinne paikkaan ikinä autolla, mutta nyt mentiin. Ku äispä avas auton luukun ni siellä ulkona oli yks Nakki! Ei sellanen syötävä nakki mitä on mun maksalaatikkokakussa aina synttärinä, vaikka aika syötävän hyvännäkönen tääki Nakki oli! Tää Nakki oli se mäyris-Nakki, se jolla on se oma loki! Me juostiin mettässä kaikki kolme ja äispät seiso ja jaaritteli. Mä halusin näyttää kuka on pomo, eli mä, ni mä näytin Nakille äijätoimintaa. Harmi vaan et äispä ei syttyny mun äijätoiminnalle vaan lakkautti sen liikkeen samantien. Mä jouduin autoon jäähylle ku Liti ja Nakki sai jäähä juokseen ja painiin. Sit mentiin meille ja Nakkiki tuli kylää mut vaan hetkeks. Mä tein taas äijätoimintaa.

Kattokaa nyt ku osaan pyytää nätisti herkkua.

Sitte me käytii liitämässä pitkästä aikaa. Niin käytiinki liitämässä! Mäki sain liitää! Mä olin tosi hyväki, äispä sano! Mä menin putkesta ja hypystä ja kepistä ja puomista ja mä olin tosi hyvä! Sitte siellä oli muitaki junnuja ni me leikittii vähä yhessä. Mut ne muut junnut oli jotain huijausjunnuja ehkä, ku ne oli jo ihan isoja, paljon isompia ku mä, vaikka mäki oon kasvanu jo tosi isoks. Oo-oon, äispä sano! Mä sanoin niille muille että ”Älä sä käy mulle ku mä oon jo iso vaikka ehkä saatan näyttää pieneltä ku en oo mikään huijausjunnu!” ”Äläkä säkään käy mulle, peräänny ni sulle ei käy huonosti!” ”Peräänny, kuulitko?!” ”Eikö sana kuulu vai eikö se tehoa, mitähä?!?”  Mut olinpahan ainaki tosi hyvä liitäjä vaikka olinki ekaa kertaa! Siellä liitämässä oli tosi paljon uusia hajuja. Äispä oli vähän nihkee ku ei ois muka saanu haistella niitä kesken reenin. No, haistelin silti.

Toisena päivänä mentiin kans akiliitopaikkaan mut siellä oli ihan outoja tyyppejä, eikä ollenkaa akiliitojuttuja! Äispällä oli vaan tympälenapoja ja siellä oli T-O-S-I kuuma! Äispä sanoo että se on TOKO-koulutusta, eli varmaanki siis joku reenaus Täydellisesti Osaavien Koirien Omistajille. Mähän siis osaan kaiken jo, ni ei mun tarttis harjotella mut ku äispä on niin hidas oppimaan ja itepäinen. Huoh. Ihmiset on – hankalia. Lipiki oli siellä TOKOssa vaikka mun mielestä se ei kyllä osaa täydellisesti juttuja. Esimerkiks se ei osaa vielä hypätä sohvalle vaan sillä on sellanen oma laatikko minkä päälle se hyppää eka ja sit siitä sohvalle. Ja sit se ei osaa pissata niinku isot pojat. Osaanpa jo vaikka mitä! Osaan istuu ja oottaa ja kävellä nätisti ulkona! Osaan ne paremmin ku Onni! Etkä osaa… Osaanpas! Äispä sano! Enpä usko ku mä oon kuitenki jo iso ja melkeen TOKO-mestariki varmasti, MÄ osaan kaiken täydellisesti.

Puistossa ilta ei viilentyny

Me oltiin ihan jo lääh ja puuh ku lähettiin sieltä TOKOsta mut ei menty siltikään kotiin. Ajettiin autolla pitkään ja tultiin sellaseen paikkaan mistä käveltiin yhteen toiseen paikkaan. Onni meni eellä kun se näytti mihin piti mennä. Siellä oli puisto ja siellä puistossa oli Onnin näkönen koira! Se oli Kamu, Onnin kaveri. Onni ei vaan ollu leikkituulella vaan se oli enempi erakkovaellus- ja haistelutuulella. Sitte se Kamu tuli tosi liki mua ja mä sanoin sille et ”Älä tuu niin lähelle! Mä varotan sua! Mulla on jo yks postonilainen veli ja se ehkä antaa sulle daijuun jos et nyt mee kauemmas!” Sitte ku mä sanoin niin ni sille Kamulle tuli paha olo ja me lähettiin kaikki pois sieltä ja me mentii Onnin ja äispän kaa kotii nukkumaa.

Lyra-neiti oli kovin kaino

Ja tänää meille tuli taas treffit kotii! Se oli ihana neito Lyra, se on kans Bostonilaine niinku mäki oon, Liti ei oo. Oli vähä tympälettä ku mä en päässy ulos sen kaa ku se tuoksu niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin ihanalta. Liti vaan pääs mut mä sain herkkusikasipsin. Nii mä pääsinki ku äispä sanoo että mä osaan käyttääntyä! Sitte mä oisin halunnu painii mut se Lyra ei halunnu painii. Ehkä se ei siks halunnu painii ku sillä oli hienot housut ni ettei ne ois likaantunu. Sitte me vaan hypittiin ja ihan vähä juostiin kans. Sitte Lyra oli kans sisällä ja mä vaan rouskutin luuta ku en saanu mennä sen kaa vaikka oisin halunnu näyttää sille vähä äijätoimintaa. Se on mun erityisosaamista nimittäi.

Pitää vielä sanoo et on se hyvä et mentiin sinne TOKOon ku äispä kyllä tarttee jotain koulutusta ku se on alkanu hirveesti sählätä lenkillä. Mä en ehi ees melkeen mitään haistella ja lukee viestejä tai jättää vastauksia ku äispä painelee jo eteenpäi! Se vaan aina sanoo ”MENNÄÄN” ja sit pitää jo mennä vaikka ois kesken lukemine! Ihan pölöö ku ehin just lukee vaikka jotain et ”Rafu tässä moi! Arvaa missä oon ollu? Oon oll…” ja sit jo pitää mennä vaikka en saanu ees lukee loppuun enkä ehtiny vastata. Ihmiset on – koulutuksen tarpeessa.

– Onni & Liti


Lisäpetturointia

Taas mua on petetty. Äispä ja iskä on lisäpetturoinu ja käyny taas jossain koirapaikassa ilman mua. Ja just ku mulla olis taas ollu kyläreissufiilis! Äispän housuissa ja käsissä ja naamassa oli vieraslemukkeja ja mä taas nuuskutin ne kaikki. Tää on jo tosi epää ku ne ei yhtään opi! Mä haluuuuuuuun mukaan!! MÄ OON HUIPPU KYLÄILIJÄ!! Kaikki haluu mut niille kylään, varsinki jos siellä on muita koiria! En ala tommosta petturointia enää ikinä. Jos vielä petturoi ni alan tatittaa autossa niinku Morse ja Helka enkä ikinä tuu pois sieltä etten jää yksin kotii ku toiset menee kylää. Nii! Ja aion vahtii äispää ihan joka hetki. Nii!

p.s. Multa ehkä saatto päästä puuppa ku istuin äispän sylissä vartioimassa sitä. Siitä puupasta saatto ehkä jäädä joku pieni jälki siihen housuun. Äispä varppina ylireagoi ihan tosi paljon ja nosti kamalan metelin siitä pienestä jäljestä. Ihmiset on.


Vieraissa

Mitä? Onko iskässäkin vieraslemukkia?

Tänään mua on taas sorrettu. Mä vaan nukuin päikkäreitä pahaa-aavistamattomana kotona, kun samalla iskä ja äispä oli vieraissa. Kun ne tuli kotiin ni ekana mä huomasin sen ruokalemukin sieltä pussista ja olin ihan et jeeeeeee! Mut sit huomasin sen vieraslemukin siellä äispän housuissa ja olin ihan et ei tosiaan oo yhtään kivistä tälläne. Mä haistoin niissä sen jaloissa vieraitten koirien lemukkia ja sitä oli takissa kanssa ja käsissä ja laukussa ja iskässä kanssa! Mä nuuskutin kaiken ihan tarkkaan mutta se ei ollu ketään ketä mä tunnen, ihan vierasta lemukkia oli vaan. Ihan tosi epää mennä vaan rapsuttelemaan muita eikä mua ollenkaan. Tai mä oisin voinu mennä kanssa mukaan ja leikkii, ni sit ei ois ollu epää. Mä oisin ehkä ollu just sopivalla kyläilytuulella. Mut kysyttiinkö multa? Ei kysytty. Tosi epää. Joskus ihmiset on.


Sorrettu isäntä

Mielipidevanki

Meillä kävi eilen vieraita. Monta kertaa. Eka meillä kävi yksiä naisia ja minityyppejä. Musta se oli tosi epistä ku mä jouduin olee vaan muualla vankina enkä saanu ollenkaan mennä olkkariin niitten vieraksien kanssa. Mua yritettiin hyvitellä jollain sekundasikasipsillä mut mä en menny lankaan vaan mä mökötin niin kauan et pääsin vankilasta. Mä näytin niille vaan mun pyllyä et siinä teille jos ei seura kiinnosta. Musta ei oo reiluu et MÄ en saa mennä MUN sohvalle jos siellä on joku vieras minityyppi. Ja ei oo kans reiluu jos joku tulee MUN luokse kylään ni sit vaan pidetään sylissä jotain minityyppiä eikä yhtään MUA lulluteta tai katota kun MÄ syön mun luuta. Äispäki liitty siihen reilukerhoon ja piti sylissä sitä yhtä minityyppiä ja näytti sille maisemia ikkunasta. Mä kaaputin epis-äispän kättä ja sanoin et MUT pitää ottaa syliin ja MÄKI haluun nähä siitä ikkunasta, mut se oli epis eikä yhtään ottanu MUA syliin sillo. Vasta myöhemmin ois ottanu mut en mä sillon enää halunnu. Ku sillon vaan oisin halunnu kun se minityyppikin oli siinä. Ku se on MUN eikä minkään minityypin äispä.

Onneks ne muut vieraat ei tuonu mitään minityyppejä ni sit mä sain olla taas tähti. SE oli oikein.


Surtsut tarjoilut

Meillä on ihan supersurtsut tarjoilut nykyään. Poissa on maksiskakku ja nakkikynttilät, ja noi yhet surtsupölöt on alkanu säännöstelee napoja! Siis kuvitelkaa, kaverit panttaa MUN tavisnapoja tuolla kaapissa ja vähän vilauttaa niitä pari kertaa päivässä. Siis häh? Ei äispä oo ikinä ollu mikää topsef, mut ennen mä sain sentäs syyä niitä tavisnapoja sillon ku teki mieli. Mitä jos mulla ei just sillon ookaan nälkä ku ne napot vilahtaa? Mitä jos en just sillon jaksa seistä, tai en ehi ku on päikkäriaika? Miks ihmeessä pitää vaihtaa hyvä systeemi?

Mä kerron teille mikä on hyvä systeemi. Se mikä on KA:n ja PA:n luona, eli tossa mun naapuriyökylässä. Siellä on just Kuninkaalle sopiva menyy ja ruokaa ilmestyy suuhun yleensä aina ku viittii kävästä keittiössä. Mä olin onneks yökyläilemässä siellä viikonloppuna ni en oo nyt vielä ihan näivettyny vaikka äispä rupeskin nihkeeks ruoan kanssa kotona. Mun menyyyy siellä yökylässä oli osapuilleen tälläne:

Aamupala: Munakasta

Lounas: Pihvi, Valkotsipulikastiketta, Perunaa ja Karjalanpiirakka.

Illallinen: Lihipullia ja Pastaa

Välipalat: Herkkukinkkua suoraan jääkaapista

Iltapala: Kermarahkaherkkuviili

Mut eipä oo sen jälkee nimittäin paljo lihipullia ja herkkukinkkua näkyny, pihvistä puhumattakaan. Ja napotki on viety. Miten nää tyypit muka kuvittelee et mä jaksan olla oma huippuihana uskomattoman komee ja hassunhauska itteni, jos mä en saa Kuninkaallista Sapuskaa sillon ku mä haluuuuuuun??? Ihmiset on. Surtsuu.


Onko pakko mennä ulos jos ei taho?

Mä en ala enkä kestä enkä ala! Mä en tykkää ku on märkää ja kylmää ja pimeetä, enkä haluu mennä ulos jos on nii. Mut äispä pakottaa, ja sit sille ei ees riitä mikään! Tänäänki mä pissasin heti lähipuskaan piiiiiiiitkän pissan ja olin sit et ”tehty, nyt äkkiä takas sisään”. Mut ei, äispä vaan paahtaa tohveleissa eteenpäin ku mikäkin myrskynratsastaja. Mä yritin tatittaa mut tää yks hurjapää vaan kiskoo mua perässä ja mun tatitus ei toiminu siis niinku yhtään. Mä yritin jokaisesta kadunkulmasta kääntyy kotiin päin ja kun se ei onnistunu ni yritin kääntyy takasin taaksepäin. Mut mikään ei pysäyttäny äispää. Mä olin jo melkein luopunu toivosta kun sit onneks me käännyttiin oikeeseen suuntaan.

Mä haluaisin nyt kerätä itten ja kaikkien kohtalotovereitten puolesta sellasen adressin että ”Ei oo pakko mennä ulos jos ei taho”. Että sitten äispä ei vois pakottaa mua kävelemään lätäköissä jos en kerta taho. Ni että kuka haluu liittyä?

Mut sentäs jotain kivaaki, mä olin pitkästä aikaa yökylässä, tossa PA:lla ja KA:lla tiiätteks. Meillä oli tosi kivistä, niinku meillä on aina. Oli se hyvä että mä pääsin sinne nyt ku musta tuntu et mun herkkukiintiössä onki ollu viime aikoina tosi paljon vajausta ja siellä saa aina kaikkii ihania herkkuja. Sit siellä ei pakoteta syömään omia napoja vaan saan syyä kaikkee ihanaa, niinku tänään sain kalaa ja riisii. Sain kanssa nukkuu PA:n ja KA:n vieressä niitten sängyssä. Mä tarkistin monta kertaa yöllä et nukkuuks PA ni ei se aina nukkunu, tai jos nukku ni mä kokeilin sitä ja sit se ei nukkunukaan. Kiitti PA ja KA yökyläilystä, mulla oli tosi kivistä!


Kesäkiireitä

Rento remonttireiska

Rento remonttireiska

No huh huh! Olipas pitkä pimento! Meillä oli hirmeesti kesäkiireitä mut nyt alkaa jo helpottaa. Nyt on kesäkiireet ohitte ja ei olla enää reissussa. Mä oon saanu ottaa päikkäritki rauhassa joka päivä ku äispä ei oo ollu kotona häiritsemässä mun unia. Oltiin paljon reissussa koko ajan ja käytiin vaan välillä kotona nukkumassa ja sit taas mentiin. Käytiin Isomummolassa ja mökillä ja kaikenlaisessa reissussa kokoajan ja reissut tuli meille Turon muodossa. Sit meillä oli iskän kaa poikien viikonloppu ku äispä oli reissussa ilman meitä, aika törkeetä mut onneks iskä on aika rento ja meillä oli tosi kivistä kahestaanki. Sit mä olin taas remonttikoirana ku meillä tapahtu remonttia. Mulla on nyt maalia korvassa ja pyllyssä todisteena remonttikoirailusta.

Remontti-/vahtikoirana

Remontti-/vahtikoirana

Isomummolassa parasta oli lihipullat ja kalat. Niitä oli marinoitu siellä järvessä sellasissa ansoissa monta viikkoo ja mä sain olla mukana ku pappa otti niitä pois sieltä ansoista. Niistä tuli siihen pihalle sellasta herkkulimaa ja mä söin joka pisaran! Se oli tosi herkullista lemukkia ja mä sain kaiken talteen!

Tänään me käytiin ekaa kertaa sellasessa akiliitokisassa! Siellä oli paljon ihmisiä ja koiria ja akiliitopiha. Me käytiin äispän kaa siellä liitämässä ja mä sain hurjasti makkaraa ja aploodeja ja kaks paperia kanssa. Äispä sanoo et siinä paperissa lukee HYL. Se tarkottaa varmaan et Hyvin Ylevä Liitäjä, ja mähän oon just se kun mä oon Kunkku ja kunkut on tosi yleviä.

Jätskillä

Jätskillä

Nyt mun täytyy kyllä varottaa mun kameleita sellasesta kapinasta. Meillä on nimittäin ollu havaittavissa niskurointia kotona, iskä ja äispä on alkanu niskuroida eikä ne enää tottele mua yhtä hyvin ku ennen. Lisäks niillä on kaikkia ihme vaatimuksia et niitten pitää päästä aina ekana ovesta ulos ja niitten pitää saada kävellä ekana portaissa ja mun pitää muka kävellä niitten vieressä lenkuralla. Pyh! Mut ne on ihan liittoutunu noissa jutuissa mua vastaan ja ne on niissä tosi tiukkiksia. Että varokaa kaikki kamelit ettei teidän ihmiset alka niskuroitua ja kapinoitua teitä vastaan. Mä yritän saada noita ruotuun jos ei oo jo liian myöhäistä…


Mökillä

Se hyvä letku

Se hyvä letku

Jo oli aikakin… Nimittäin mennä möksälle, ku me ei olla oltu siellä niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin pitkään aikaan aika siellä on aina TOSI siistii! Me Turon kaa riehuttiin aika ältsisti siellä ja Turo toi kaikki parhaat kepukat metästä pihalle ja me taisteltiin niistä ja silputtiin niitä. Me kanssa löydettiin yks tosi hieno letku josta oli tosi hyvä taistella. Ja yks hanska jota oli tosi kiva repii. Ja paljon kivoja öttösitä ja hytyköitä mitä pysty jahtaamaan.

Väsymys iski

Väsymys iski

Mulle tulee aina mökillä kauhee väsy, se on varmaan jotain siinä ilmassa ku aina alkaa väskättää ihan sikapossuna. Onneks siellä oli yks ihana ihminen, Aino. Aino on nyt mun ja Turon paras ihmiskamu. Aino oli paras leikkijä, paras rapsuttaja paras herkkujen antaja ja paras sylittäjä. Mä nukuin aikas monet päikkärit Ainon sylissä, siinä oli tosi kiva olla.

Tutkimusmatkalle menossa

Tutkimusmatkalle menossa

Mä tein kanssa vähän tutkimusmatkailua siellä. Kun siellä on sellanen rantamaja jossa harrastetaan rillaamista, ni siellä mä tutkimusmatkailin. Enkä siellä majassa pelkästään, vaan kanssa siellä majan alla! Ku mä haistoin et sinne oli selvästi pudonnu ruokaa, eikä sitä ruokaa saanu niistä lattian raoista pois, ni mä menin sinne alle. Koska mä voin. Eka reissu lattian alle oli tuottoisa; sain haukkapalaa ja tulin pois ku äispä pyyti. Toka reissu ei menny ihan yhtä putkeen; haukkapalat hautautu lehtiin ja mikä pahinta, mä jäin jumekseen. Ei se mun vika ollu, et ihmiset oli tunkenu sinne alle kaikkee putkia ja puita ja sellasia, jos niitä ei olis ollu siellä ni oisin päässy pois ihan tosta vaan! Äispän piti sit ottaa ne pois tieltä että mä pääsin pois sieltä jumeksesta. Huh, äispä melkein säikähti, mä en tietenkään. Ärsytti vaan.

Paras kaveri Turo

Paras kaveri Turo

Muuten oli ihan rento reissu mut just ennenku lähettiin pois sieltä mulle tuli ahistus nenää. Mun nenä alko vaan vuotaa kauheesti ja rupes ahistaa ja mä vähän säikähin et mikä mua vaivaa ku mä en halunnu ees lihipullaa enkä juustoo! Äispä sorkki mun kurkkua ja yritti tunkee sinne jotain nappia mut mä en halunnu ja mä syljin sen pois monta kertaa. Miks se luuli et mä haluaisin jonku napin jos en kerta halunnu ees lihipullaa? Ihmiset on. Mä olin sylissä vaa ja mua ramasi kauheesti mut äispä höpötteli kokoajan mua hereille etten saanu ees nukkuu. Sit meni vähän aikaa ni musta alko tuntuu siltä, et voisin ehkä sittenki maistaa sitä lihipullaa ja juustoo… Onneks ne oli vielä tarjolla ni sain sit syyä niitä. Nam! Sit mä sain varmaan siitä lihipullasta voimia niin et ei mua enempää ees ramassu ja sit menin Turon kaa leikkii.


Pikniksillä

Mä olin vähän aikaa käymässä Turolla ja VIHDOINKIN mä pääsin pikniksille!! Mä oon jo tooooosi pitkään halunnu pikniksille ku varppina kaikki mun kamelit on käyny mut mä en oo ikinä päässy pikniksille. Mut nyt pääsin! Pikniksi on sellanen retki, että mennään niinku muka lenkille, mutta oikeesti mennäänki jonnekin syömään eväksiä! Meillä oli eväksinä rillimakkaraa eikä muuta, mutta rillimakkarahan riittää kun se on niin ravitsevaa. Koirat vois hyvin elää pelkällä rillimakkaralla, niin ravitsevaa se on. Me mentiin sellaselle rannalle noitten naisten kanssa, meillä oli mukana mun ja Turon ja Tyynen äispät, ja sit mä ja Turo johdettiin joukkoja ja vartioitiin niitä. Siellä rannalla me taisteltiin kepukoista ja mä komensin Turoa ku se ei meinannu melkeen antaa mulle niitä kepukoita ollenkaa. Sitte ku mä komensin ni ne naiset heitteli mua käpysillä. Aika epäkohteliasta sanon mä, mut onneks ne oli aika surtsuja heittelijöitä ja melkein kaikki käpyset meni ohi. Sitten me pelastettiin Turon kaa niitä käpysiä vedestä kun ne meni sinne. Ihan lopuks me saatiin sitä rillimakkaraa ja oltiin ihan väskyjä ku päästiin autolle. Pikniksi vei voimat.

Ihmisten salainen liitto on taas keksiny uuden kidutusvehkeen; näkymätön suihkija. Mä ja Turo jouduttiin sen uhreiksi. Heti kun mä vähän komennan Turoo ni ”suihk” ”suihk”, jostain pöllähtää sellasta lemukkia ilmaan. Sitte meiltä menee aina leikit sekasin ja pitää alottaa alusta sen jälkeen ku ollaan yritetty ettii sitä näkymätöntä suihkijaa. Mut sitä ei ikinä oo löytyny. Vielä. Aiotaan jatkaa tutkimuksia ja paljastaa näkymättömän suihkijan salaisuus.


Lomaisia päiviä

En oo taas kirjotellu ku ollaan vaan tsillailtu äispän kaa ni on ollu silleen vähän kiirettä… Me ollaan vietetty lomaisia päiviä yhessä ja ne on ollu aika samanlaisia. Me nukutaan aamulla tosi pitkään ja si vielä köllötellään sängyssä ennenku noustaan, meiän aamut on aika hitaita. Sitte me käydään pitkillä mettälenkuroilla eksymässä, NE on tosi kivoja ne lenkurat missä eksytään. Äispähän se on joka eksyy, MÄ kyllä tiiän aina mihin me ollaan menossa. Mä oon johtaja ja lenkuraopas ja mä näytän aina äispälle tietä että ”Tänne päin, tänne päin… No, tuutko sä? Miten sä oot niin kamalan hidas? No, hop hop!” Joskus se ihan katoaa näkyvistä ni sit mun pitää käydä ettimässä se ja pelastamassa se. Mun on silleen vähän vahdittava ettei se eksy yksin sinne mettään se äispä. Sitten lenkuroinnin jälkeen me vaan nukutaan vähän lisää ja syyään kanssa ja nukutaan vielä lisää ja pelaillaan kaikkia pelejä. Ja nukutaan.

Mut arvatkaa, eilen ku lähettiin iltapissalle ni arvatkaa mitä me nähtiin?!? PUPU!! Eikä mikään pien söpö pupu vaan jättiläinen hirmiöpupu!! Se oli ainakin mua isompi se jättiläispupu ja se hypähteli siinä mun tiellä! Mä maastouduin ja äispäkin maastoutu ja me tuijotetttiin sitä jättiläispupua siinä tiellä ku se ei osannu päättää et kummalle puolelle se halus mennä. Mua vähän jänskätti se ku en oo koskaan nähny niin isoa jättiläispupua! Sit se hypähteli toiselle puolelle tietä ja sujahti puskaan ni me lähettiin perään, mutta ei sitä pupua enää näkyny ku mä pääsin siihen puskalle. Se oli kadonnu jo. Varoitus Annalle: meidän lähipuskissa saattaa vaania jättiläispupu!!


Huudeilla

Päikkäreillä

Päikkäreillä

Me käytiin äske äispän kaa vähä pyörähtää tuolla mun huudeilla. Siellä oli kauheesti ihmisiä, isoja ja pieniä, ku siellä oli markkinat. Markkinat on sellaset että on kauheesti ihmisiä samassa paikassa ja hyviä haisuja joka paikassa ja syömistä. Meki ostettii lakua ja mansikkaa ja hernettä. Mä sain kanssa maistaa vähän kaikkee, äispä anto ku se on vähän reilu. Ei se paljon reilu mun mielestä oo ku se syö ite melkein kaikki, mut vähän reilu kumminki. Tiiän kyllä monta ihmistä ketkä ois siinä ruoka-asiassa enempi reiluja ku äispä, se on siinä aika nihkee… Onneks mä löysin sit sieltä maasta yhen puolikkaan mansikan ja yhen puolikkaan herneen ni sain syyä ne ihan ite.

Siellä markkinoilla oli paljon mun faneja, ku mä oon kunkku. Mä sain paljon rapsuja ja onnistuin livauttaan pari pusuakin. Yhessä kohtaa oli niin paljo ihmisiä et mä meinasin ekaa kertaa elämässä ahistuu. Mä olin ihan varma et kohta käy huonosti ni mä pistin jarrut päälle ja näytin äispälle että ”mä en kyllä kävele enää metriäkään tässä tungoksessa”. Onneks äispä tajus heti ja otti mut syliin. Sieltä näkiki paljon paremmin kaikki herkkukojut ja muut. Sit mun mielestä olis ihan hyvi voinu mennä kanssa puistoon ku oltiin aika lähelläki, mut äispä alko taas puuskuttaa ja esittää puolikuollutta ja halus kotiin. Se on kyllä niiiin laiska… Kyllä puolikuolleenaki vois käydä puistossa! Mä ainaki voisin. Puisto sopii kaikkeen.


Uus jätti talossa

Ruudun takaa...

Ruudun takaa...

Olin taas vähän leikkimässä Turolla ja Kostilla. Kosti on saanu uuen kaverin, se on sellane Kostin näköne jätti. Sen jätin nimi on Eetu ja se on melkein mun ikäne. Se oli vähän pihalla enimmäkseen, ja mä olin ihan sisällä enimmäkseen. Ehkä se oli siks ihan pihalla ku se oli vasta eilen muuttanu sinne.

Eetu kurkisteli ikkunasta

Eetu kurkisteli ikkunasta

Kyl mä tajuun ku mäki olin sillon vähän pihalla ku mä muuti äispän ja iskän kaa asumaan. Se Eetu kurkisteli ikkunoista vaan sisälle sit kun se oli ihan pihalla. Sit se välillä irvisteli mulle, ei oo mun mielestä kovin reilua semmone. En mä voi sille mitään jos mun naama näyttää siltä että mä irvistän vaikka en irvistäkään. Me meinattiin ottaa vähän matsii ku se ei tajunnu et meikä on kunkku vaan irvisteli mulle. Mut välit jäi vielä selvittelemättä ku ihmiset on. Tiiättekö. Mä toivon kyllä että meistä tulee Eetun kaa hyvät kamelit kumminki sit ku ollaan saatu välit selväks. Äispäki kuulemma toivoo.


Akiliitäjän paluu

Mä olin viettäny tänään ihan normaalin lenssupäivän kotona ja lepäilly, mut yks kaks ilta saikin jännittävän käänteen. Äispä kaivo kaapista mun repun ja laitto sinne mun nameja ja juustoo ja vinkueläimen. Vinkueläin asuu mun repussa ja sitä näkee vaan ja ainoastaan akiliitopaikoissa. Äispä laitto kanssa mulle kaulaan akiliitopannan. Mä mietin että mitä tää voi tarkottaa. Ja sitte me lähettiin automatkalle.

Kun me ohitettiin mun uimarantamettä ni mä olin IHAN varma että ollaan menossa sinne, ja vähän sanoin äispälle että ”juuuu-uuuu, tiiän kyllä minne ollaan menossa”, mut äispä sano että ”nyt et kyllä voi tietää mihin ollaan menossa” ja ajo ohi mun uimarantametästä. Sitte me huristeltiin vielä aika pitkään enkä kyllä yhtään tienny mihin oltiin menossa. Mua jänskätti vähän ku vauhti rupes hidastuu ja sit me tultiin sellaselle kentälle.

Siellä oli jotain toisia koiria akiliitämässä ja putki ja puomi ja A ja monta hyppyä. Sinne mekin mentiin ja alettiin akiliitää! Äispä oli aluks vähän ruosteessa, mut sit aika nopeesti se taas muisti mitä siellä piti tehä. Se oppi uusia juttujaki jo, aika ihme kyllä ku ei se osaa niitä vanhojakaan vielä. Mä olin ihan ässä, mä menin ihan huipusti kaikki esteet. Yks pölö este siellä oli, sellanen typerä renkula. Äispä oli ihan tosi epälookinen; en kai nyt mee siitä läpi jos se itekin vaan juoksee siitä ohitte! Mun pitää vähän kouluttaa äispää vielä, se ku on vielä ihan puuskuttava ja hidas ja epälookine.


Yllätysjuhlat ilman sankaria

Arvatkaa mitä! Eilen ku mä tulin kyläilyreissulta kotia ni meiän lattiat lainehti herkuista! Lattialla oli kauheesti poppariherkkuja joka puolella ja mulle tuli kamala kiirus syyä ne ennenku joku ottaa ne pois. Ja mä kerkesinki syyä ne! Meillä oli kanssa vieraita tuttuja kylässä ja joka puolella oli paljon vieraita haisuja. Mä luulen et mulle oli taas järkätty yllätysjuhlat. Mut äispä on kyllä tosi lahopää ku ei se muistanu hakee mua juhlimaan ku mä olin naapurissa yökylässä. Mä nukuin vaan KA:n kaa samalla tyynyllä ja PA sano et me kuorsattiin ihan yhteen ääneen. Mä en kyllä kuorsaa, mä vaan tuhisen silleen söpösti.


Pöösönal treinöör

Mä oon alkanu mun äispälle henkilökohtaseks jumppavalmentajaks eli pöösönal treinööriks niinku bostonissa sanotaan. Jumppaaminen on sellasta kun eka pompitaan hirveesti ja huidotaan ja sit mennään lattialle ja ähistään. Yleensä äispä karkaa muualle jumppaamaan mut joskus se jumppaa kotona. Sillon mä oon sen valmentaja eli valkku eli koutsi. En mä siitä hyppimis- ja huitomisvaiheesta niin piittaa, sillon mä yleensä meen peiton alle ja valmistaudun valmentamiseen pikkupäikkäreillä. Mutta sit kun tulee se ähistelyvaihe lattialla ni sillon mä meen aina valkkuilemaan siihen ja tsekkailen et mikä on meininki. Niinku vaikka voin mennä äispän jalkojen alle tarkkailemaan ettei se fuskaa. Tai joskus äsipä tekee semmosen tunnelin itestään ni mä meen sitten tarkastaan sen tunnelin. Sitäpaitsi äispän jumppailumatto on ihanan pehmee, just sopiva kuninkaalle. Mä otan kyllä paljon mieluummisti päikkärit äispän vieressä jumppailumatolla ku yksin peiton alla, vaikkapas peiton alla on muuten kivempi olla.

Mä sain muuten uuden ihan oman pedin viime viikonloppuna. Mun vanha peti oli vähän alkanu hajota kun sitä oli möyhitty niin paljon. Tää uus peti on harmaa ja pörrönen ja tosi pehmee. Se on aika hyväntuntune ni mä oon alkanu nukkuu enempi majassa nytte. Ku se on siellä majassa se pörröpeti.


SUPERsankarin päivä, osa 2

Todellakin oli parempi päivä sit! Mun maha lakkas möyrimästä ja alko olla normaalisti. Sit me mentiin äispän kaa pitkälle lenkuralle kun oli hyvä ilma, ja me mentiin puistoonki!!!  Me ei olla käyty puistossa pitkään aikaan mut nyt käytiin! Mä juoksin hulluna! Siellä oli paljon tyttökavereita mulle, oli huippua! Mä treffailin niistä niin monta ku ehin, ennen ku tultiin kotiin päikkäreille. Päikkäreitä vähän häiritsi imurivihulainen kun se tuli kaapista, mut ei kauaa. Sit äispä pisti imurivihulaisen takas pois kaappiin piiloon ja mä sain jauhelihukkaa. Lopuks tuli vielä vieraitakin kyläilemään ni se oli aika parasta, kun sain sikasipsinki. Hyvät pileet oli, Wapun naapurissaki oli liputettu ku oli mun SUPERsankaripäivä.


Yks viili ”to go”

Mä syön aina iltasin viiliä, niinku iltaviiliä. Iskä ja äispäkin syö aina iltasin jotain, mut ei yleensä viiliä. Viilit on vaan mulle varattuja. Mä syön aina keittiössä kun siellä on mun kupit ja alusta. Iskä ja äispä syö melkein aina alakerrassa. Tänään mä aattelin et mäkin haluun, ku äispä meni alas syömään iltapalaa ja mä jäin yksin viilittelemään keittiöön. Mä otin mun viilikupin ja kannoin sen nätisti alakertaan ja menin sinne äispän viereen syömään. Ei se yhtään erilaiselta maistunu siellä alakerrassa, ku miltä keittiössä. Aika yliarvostettua, mut oli ihan kiva kokeilla syömistä välillä muuallaki ku keittiössä. Oon mä siellä olkkarissakin joskus syöny sen viilipurkin (ihan totta, mä yleensä syön aina sen purkin lopuks, tai en mä syö mut silleen teurastan), mut kyl mä yleensä tyhjennän sen keittiössä kumminki eka.


Haasteellinen elämä

Juli kerto kaikista sen elämän haasteista ni mäkin aloin sitten miettiä et mitä kaikkee mun elämässä on.

1. Kolmen kerroksen väkeä. Välillä on haasteellista löytää iskä ja äispä meidän kotonta, kun pitää ettiä kolmesta kerroksesta ja ne voi olla ihan minkä tahansa nurkan takana piilossa. Välillä en meinaa löytää niitä ollenkaan ennenku sit löydän.

2. Inhokki-tossut ja -puvut. Talvella on haasteellista mennä ulos kun pitää pukee kamalasti päälle. Äispä pakottaa mun päälle inhokkitossuja ja inhokkipukuja. Mä en pidä niistä ollenkaan ja se tekee olemisesta haasteellista.

3. Ei haukku haavaa tee. Joskus on TOSI haasteellista muistaa asioita. Niinku vaikka sillon kun meillä on joku hirveen kiva riehumisleikki menossa ni mä meinaan vahingossa vähän hammastella. Mä en sillon aina meinaa muistaa et ihmiset on heikkoa tekoa.

Juli pyysi mua kanssa tekemään jotain haasteellista. Mun piti ottaa äispän neljännen kansion neljäs kuva ja näyttää se teille ja selittää se kanssa. Kävi aika säkä eli Onni, kun nimittäin se neljäs kansio oli Mun oma kansio! Tässä on se kuva:

Tyyne on suosittu!

Tyyne on suosittu!

Te ootte kyllä nähny tän kuvan jo, kun se on ollu täällä mun lokissa ennenki. Siinä kuvassa on suosittu neiti Tyyne sekä Turon ja mun päät. Me Turon kanssa tuijotettiin Tyyneä kun Tyyne hyppi ja pomppi ja vinku. Mä oisin kanssa halunnu mennä hyppimään ja pomppimaan mut äispä ei antanu. Se sano että Tyyne voi mennä rikki jos mä meen sen kanssa pomppimaan. Ni sit me vaan jouduttiin Turon kaa kattomaan kun Tyyne hoiti kaiken pomppimisen. Ei Turo ois varmaan ees halunnu pomppia mut mä oisin halunnu.

Mä lähetän tän samaisen, kuvatiedoston neljännen kansion neljäs kuva selityksineen, haasteen yhelle Morselle, Titi-Uulle ja toiselle Morselle. Mä en keksi neljättä enää ku Juli lähetti jo mun muille blogikavereille tän jutun.

1. avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.
2. valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.
3. selitä kuva.
4. haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.


Päivystäjä

Mä en oo kirjottanu pitkään aikaan kun äispä on ollu kovasti kiireinen ja mä vähän kiireinen. Nytkin mulla on työt kesken. Mä oon päivystäjänä keittiössä kun siellä tuoksuu hyvälle. Meiän keittiössä ei yleensä haise erikoiselle, mutta nyt haisee tosi hyvälle. Ja mä tiiän mikä siellä haisee: piparin haisu! Äispä leipoi pipareita ja mä olin apumiehenä siinä, autoin syömällä niitä pipareita ja taikinamurusia mitä putosi maahan. Piparit on hirmeen hyviä!! En ollu yhtään tienny että on niin hyviä kun piparit! Nyt mä meen takas vahtimaan niitä.

P ja S, nyt mun pihalla ja ulkona muutenki on taas älyttömän paljon lunta. Mä pömötin tänään lenkillä melkeen koko matkan ja äispä meinasi suuttua kun sen käsi meinasi irrota.


Kiireisiä aikoja

Hirveen kiireistä on ollu viime aikoina, niin kiirusta et en oo ehtiny ees väliraportteja jättää tänne.

Mä kävin jo ajat sitten kahessa kylässä; Turolla ja Kostilla. Me tehtiin kaikkee normaaleja syksy-juttuja, juostiin pihalla lehtien seassa, syötiin luuta, taisteltiin narusta ja kepeistä ja käytiin syksylenkuroilla.

Mä oon kanssa käyny akiliitämässä taas. Me mentiin putkee ja hyppimistä ja mä olin siinä ihan ässä. Äispä vaan vähän mokaili ja huito mihin sattuu ja mä menin ihan sekasin että mitä sä nyt oikeen haluut ja että lakkaa nyt huitomasta siinä. Mä näytin sille et kyllä mä osaan ihan itekseenki ja mä menin putkesta ja hyppäsin kolme hyppyä ihan ite. Mä oon SUPERnopee ja huippuhyvä. Äispä on sekava ja hidas.

Korson Kovimmat Kundit

Korson Kovimmat Kundit

Sitten mä sain yllätysvieraita. Yks päivä äispä tuli töistä ja me mentiin kiireesti ulos. Just kun mä pääsin mun heinäapajille ni äispä sano että nyt tuli kiirus ja me juostiin kotiin. Ni arvatkaa olinko vähän että ”hä?” kun meiän takapihalta tuli Turo ja Jenska-täti!! Mä en eka heti tajunnu et se oli mun Turo, ni varmuuden vuoks heitin pikku kunnioittavat kumarrukset kehiin. Mut sit kun se tuli lähemmäs ni mä tajusin et sehän onkin MUN Turo ja sit me alettiin riekkua. Mä näytin sille kaikki mun remuamispaikat ja ikkunakyttäyspaikan ja mun puiston ja mun lelut. Turo oli vähän outo kun se ei halunnu mennä rappusia kun ylöspäin vaan. Se meni aina alakertaan ulkoa kun se ei halunnu mennä portaita. Aika outoo, sehän ois ollu paljon lyhyempi matka mennä sisältä.

Oon kanssa käyny siellä uudessa akiliitopaikassa leikkimässä pupua ja saamassa nakkia ja juustoa. Se oli vaan silleen mälsää et en saanu ollenkaan mennä niihin akiliitohommiin vaikka oisin halunnu. Siellä oli ihan erit kaverit ku aikasemmin ja me temppuiltiin vaan ilman niitä akiliitovermeitä. Ei siinä mitään, kyllähän mä voin pupua leikkii jos vaan nakkia ja juustoa riittää. Mä oon nykyään jo aika hyvä pupu.

Sitten mulle kävi vahinko eilen. Mä olin ihan rauhassa nukkumassa mun päikkäreitä kun äispä ja ispä oli töissä. Yht’äkkiä mun mahasta kuulu ”kur”. Sitten sieltä kuulu ”mur” ja sattu. Ja sitten tuli ”kurmurkur” ja mä pomppasin pystyyn. Yritin murtautuu pois sieltä keittiöstä mut en päässy kun siinä oli se typerä aita, ni en päässy mitenkään pihalle. Ja sitten tapahtu vahinko. O-ou. Suoraan keittiön matolle. Mä pystyin vähän pidättelemään vielä siihen asti et äispä tuli, mut sit piti heti päästä ulos. Onneks äispä oli hetkellisesti nopee ja tajus mun hädän ja me kiidettiin pihalle. Sitten äispä piti matonpesujuhlat kylppärissä. Mä katoin vierestä ja maistoin vaahtoa. Oli ihan ookoo.


Ihmiset on

Siis tosi epää miten nää ihmiset ei oo yhtään lookisia. Vastahan mää pari yötä sitte herätin äispän keskellä yötä ja se tuli hakemaan mut makkariin nukkumaan ja kehukin vielä ja sain kinkkumakkaralihukkaa palkinnoks. Ni johan on muuttunu ääni kellossa! Tänään mä huusin sille aikasin aamulla että ”mää voisin nyt tulla sinne peiton alle ja ottaa vaikka samalla sen mun kinkkumakkaran kiitos!”, ni ketään ei tullu mua hakemaan makkariin enkä saanu siivun siivua lihukkaa! Ei siivun siivua!

– Missä on lokiikka? kysyn minä.

– Missä on lokiikka? kysyvät miljoonat koirat jotka joutuvat kärsimään ihmistensä epälookisuudesta.

p.s. tässä on se mun piitsi: