Salaperäinen Pupu
Eilen Mummi tuli meille. Äispä ja Iskä on nykyään TOOOOSI niuhoina aina ku meille tulee kyläilijöitä. Aina sanotaan et ”pois – istu – odota – hiljaa…” Mä en tajuu miks pitäis istuu hiljaa ku kerran ilostuu niin hurjasti kyläilijöistä!?! Mä haluaisin vaan juosta ekana sinne ovelle ja kaataa ne kyläilijät maahan ja pussata ne hengiltä, näyttää miten HUIPPUA musta on kun ne tuli mulle kylään! Ni ei muka saa. Höh. Ihan tyhmää. Ni ei me saatu mennä ovelle sillonkaan ku Mummi tuli. Mut mä sanoin kyl ääneen että musta oli ihan tyhmää ettei saatu mennä, nii, että Mummiki ties että musta oli parasta että se tuli.
Äispä ja Mummi lähti autolla. Mä tiiän ku me katottiin Lipin kaa ikkunasta. Sitte myöhemmin kun me oltiin ootettu tosi k auan ni ne tuli takas. Niillä oli uusia kasseja mukana. Mä halusin heti mun tuliset mut koska Äispä on niin hidas ni mun piti ite mennä tsekkaa ne kassit. Mä löysin sieltä ihanan pehmeän Pupun! Se tuntu just mulle sopivalta tuliselta ni mä otin sen sitte ite ku Äispä hidasteli jotai muuta. Lipiki ois halunnu sen Pupun ni meille tuli vähän kiistaa siitä, mutta mulla se oli kyllä ekana. Just oltiin vasta ehitty alkaa tutustuu siihen Pupuun ku Äispä huomas meiät ja Pupun yhessä. ”EEEEEEEEEEEEIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII!!” se rääkäsi TOSI lujaa!
Mä laskin irti siitä Pupusta kun se niin kovasti huusi ja säntäsi äkkiä mun luokse. En oo nähny sen liikkuvan noin nopeesti aikoihin! Mä aattelin että jos sen piti olla yllätyslahja ni ei haittaa, voin kyllä esittää yllättynyttä kun se antaa sen Pupun takas mulle. Mutta ei. Se sano että se Pupu ei oo mulle. Eikä Lipille. ”EI – OLE – TEIDÄN!” Siis mitä häh? Kenes sitte? Ei se mitään Pupuja tartte ku sillä on mut ja Lipi. Eikä Iskä tartte Pupuja. Nyt se Pupu istuu hyllyssä ja piinaa meitä. Kenen se Pupu on? Miksei me saada sitä? Jos se on jonkun toisen Pupu ni ei sitä varmaan haittaa jos me vähän esimöyhennetään sitä. Tai niinku testataan et se on varmasti hyvä ja leikkiinsopiva. Meille on muuttanu Salaperäinen Pupu.
– Onni
Huono käytös pitää kiireisenä
Nii-i, se on ihmisfakta.
ME ei olla käyttäännytty huonosti (NII EI OLLAKKAA) vaan äispä on käyttääntyny. Se vaikeuttaa meiän elämää kokoajan! Se kuppaa ovella tooooooooooooooooooooosiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii kauan ja vaatii kaikkee ihan ihmeellistä, niinku istu ja katso. Mistä lähtien on muka ovella tarvinnu istuu ja kattoo että se ovi aukee?!? Ihan turhaa huonoa käytöstä sanon mä! Mä oon ollu välillä vähän raivona siitä ja en oo varmasti kattonu vaikka äispä on sanonu. En aio palkita tollasta huonoa käyttääntymistä sillä että kattosin. Lipi on vähän heikko (ENKÄ OO!) ku se aina kattoo vaikka mä yritän viestittää sille et ”älä kato sinne vaan katotaan tonne niinku sieltä muka tulis joku”.
Lenkilläki meno on menny ihan kummalliseks. Äispä vaatii et sen pitää muka kävellä ekana, että se saa muka määrätä mihin mennään. Sitte jos mä yritän vähä palauttaa sitä ruotuun ni se – ette kyllä ikinä usko, mut – MURISEE mulle! TODELLA outoo käytöstä…
Sapuskat on vähän parantunu, niinku tänäänki saatiin napojen kaa lihukkakeittoo, mut kyllä mä silti sanon et se koko istu ja katso juttu alkaa nyt mennä vähän liian pitkälle. Sen takia mä en joskus viitti ees mennä koko keittiöön vaikka tiiän että ruokaa on tulossa. En palkitse äispän huonoo käyttääntymistä. Kyllä tässä täytyy nyt ihan tosissaan pitää kii saavutetuista oikeuksista ja eduista kun toi kreisi on alkanu tolleen pöllöilee! Mitähän Litiki luulee… Kohta se alkaa varmaan pitää äispää pomona kun se tolleen hulluttelee! Mitäs mä sit teen?! (ÄISPÄ ON POMO!) Noni! Mitä mä sanoin! Nyt on maailmanlopun elkeet kuulkaas…
– Onni (JA LITI!)
Rokkari ja manakeri yökylässä
Me oltiin yökylässä! Vähänks oli jännää ku en oo ikinä ollu yökylässä! Yökylässä ollaan silleen että mennään johonki vieraisiin ja nukutaan siellä ilman iskää ja äippää. Jos iskä ja/tai äispä on siellä ni sit ollaan vaan kylässä. Mut nyt oltiin yökylässä Onnin kaa! Iskä ja äispä lähti ja me jäätiin Onnin kaa kotiin nukkuu päikkäreitä. Sitte tuli PA ja haki meiät niille! Me hengattiin siellä PA:n ja KA:n kaa ja saatiin kinkkua. Sitte me katottiin telkkarista ohjelmaa ja nukahettiin. Sitte me mentiin Onnin kaa PA:n päälle nukkuu.
Ku oltiin nukuttu vähäsen ni mä kävin pihalla, tiiättekö! Yöllä! Pihalla! Äispä ei ikinä laske mua yöllä pihalle ja sillon mun on pakko tehä juttuja sisälle. Aika tyhmää… Sitte mua ei nukuttanu yhtään mut Onnia nukutti ja PA:ta kanssa. Onneks mä löysin sieltä yhen ihan mun näkösen kaverin joka oli kans ihan yhtä skarppina ku mäki! Mä hyökkäilin ja seki hyökkäili ja mä murisin ja seki murisi. Se oli ihan samis ku mä! Mä sitte hengailin ja riehuin siellä yökylässä yksin, ku pitihän mun harjotella rokkarielämää ku mulla on kerran se pändiki. Paukkuvat Lonkat oli kans mun kaa yökylässä. Rokkarit ei joskus nuku yöllä vaan sillon ne keikkailee eli esiintyy ja riehuu ni sitä mä vaan harjottelin. Mut arvatkaa mihin mun keikka loppu? PA vei mut kylmään suihkuun! IU! Sitte mä nukahin.
Yökylässä oli tosi kivistä ku oli ihan eriä ku kotona, mut oli kyl parasta ku äispä tuli sinne ja sit mentii kotii!! Mä pussailin äispää ihan hulluna ja olin tosi ilostunu!! Sitte mentii kotii ja mua nukutti kauheesti ja Onnia nukutti kans.
– Lipi-Lii ja Paukkuvat Lonkat
p.s. on käyty lenkillä, ihan oikeella lenkillä jo monta kertaa. Mä oon tosi hyvä lenkkeilijä.
– Liti
p.p.s. Pakko sanoo et on kyl ihan eriä olla PA:lla ja KA:lla yökylässä ton kakaran kaa… Vähänkö mulla meinas mennä hermo yöllä ku tyyppi poukkoilee ja riekkuu ja murisee ja tekee kaikkia kakarahommia KESKELLÄ YÖTÄ! Yöllä nukuttaa vaikka oltais missä!! Onneks PA oli mun kaa samaa mieltä ja kasteli Litmasen ni sit se rauhottu vähä. Vitsit hei, isoveljen osa ei oo aina ihan helppo. Joutuu vielä vähä kouluttaa…
– Onni
p.p.p.s. Sitäpaitsi se on MANATSERI!
Kesäretkellä kolmistaan
Kaukainen kaveri
Me oltiin tänään kesäretkellä kolmistaan äispän ja Lipin kaa. Oli tosi kuumisluumis ja me oltiin ihan lääh ja puuh Lipin kaa. Mut ei oltu enää sit ku mentiin puistoo! En oo ollu ainakaan ikuisuuksiin puistossa, tosi tosi tosi ikuisuuksiin ei olla oltu! Mä näin siellä ison koiran siellä kaukana mut se ei tullu leikkii meiän kaa eikä me saatu mennä sinnekään. Vähäks mälsää, mut oli se tyhjää parempi ku puistossa oltiin siltikki. Sit meille tuli tosi kuumisluumis taas uuestaan ja äispä halus lähtee mut mä en. Mä aloin tatittaa ja äispä meni Lipin kaa autoon. Sitte mä vaan tatitin enkä menny siltikään. Äispä tuli hakemaan mua ja sit mä menin karkuun nurkkaan. Oli sitte pakko lähtee autoon ku äispä pakotti, muute en olis lähteny, oisin voinu jäähä sinne asuun. Liian harvoin käyään puistossa.
Onneks ei autoiltu kotiin kumminkaan vaan mentiin mun uimapaikalle, mut ihan väärästä paikasta. Mä ekana luulin että mentiin mettälenkuralle mut sit sieltä löytyki se mun uimapaikka! Mä juoksin heti kahlaamaan, Lipi ei uskaltanu tulla vaan se rantavahteili vaan. Äispäkin vahteili eka mutta sitte se päätti mennä uimaan. Me Lipin kaa rantavahteiltiin äispän menoa. Liti oli ehkä vähä virkaintone vahteilija kuse luuli et äispä ei ehkä osaa uida ni se lähti uimaan ja meni pelastaa äispää! Hullu! Se oli kyllä aika hyvä uimamaisteri, en tiennykään että se on noin hyvä uimaan koiraa, mut vaarallista se oli silti. Mun mielestä olis turvallisinta vaan uida tassupohjaa eikä yhtään lähtee tolleen hurjastelemaan syvälle, mut Litmane oliki ihan vaarallinen ja meni vaan!
Sitte mentiin kotii ja syötiin marjoja omasta pensaasta iha ite kaikki. Litiki iha ite. Se alkaa ehkä oppii.
– Onni
Puunauspäivä
Meillä on puunauspäivä. Mä oon jo tottunu sellasiin ja ei ne pöllömpii oo ku saa aina kaikkee herkkuu. Mut toi Liti ei kyllä oikeen osaa käyttääntyy. Äispä leikkas sen kynsivynsiä ja se kiemurteli ku matonen! Se kiemurteli ja möyri ja kisko tassuu pois vaikka niin ei saa just tehä. Kynsivynsien leikkaamisessa tärkeintä on että on nätisti paikallaan eikä kiemurtele tai nyi. Mun jalka joskus nykii vaikka mä en nyi, että en mä tahallaan vaan vahingossa. Litiki sai herkkunameja vaikka se ei oikeen käyttääntyny hyvin. Äispä teki suutarkastusta ni se ei millään meinannu avata vaan taas se kiemurteli ku matonen. Sitten se avas ja sai herkkua. Aika huonoa käyttääntymistä musta.
Sitte muaki puunattiin ja mä näytin miten pitää käyttääntyä. Mä sainki paljon enempi herkkunameja ku osasin käyttääntyy nätisti enkä kiemurrellu yhtään! Liti vieläki käyttäänty huonosti ja se yritti syyä mun korvapuhistuspaperin.
Sitte ku oltiin puunattu ni me painittiin. Liti on siinä jo aika hyvä, sen painikäyttääntymine on hirveesti jo parantunu. Tai kait se nyt on ku mä oon ehkä paras painiope ikinä!
– Onni
Autoajelulla á la Litmanen
Me käytiin eilen autoajelulla. On me käyty ennenki mut ei niin pitkällä. Mä matkustan Onnin kaa majassa ja Onni näyttää mulle miten siellä ollaan. Sitten se antaa äispälle ajo-ohjeita kanssa välillä. Onni on niin taitava…! Me autoiltiin ja sitten me pysähyttiin ja sitten äispä avasi meiän takaoven ja sitten me jäätiin siihen kattelemaan. Sieltä tuli ihmisiä kattomaan mua ja mä olin niinku en oliskaan. Onni meni sinne tekemään sen akiliitojuttuja ja mä jäin kattomaan sieltä majasta. Äispä huusi kauheen kovalla äänellä ja Onni juoksi. Onni on niiin taitava! Se meni siellä vaan että viuh ja suih ja tsiu-tsiu-tsiu-tsiu ja mä katoin kokoajan tarkkaan. Mustaki tulee isona yhtä hyvä ja nopee ja taitava ku Onnista! Sitte mä sain juustoo äispältä ku olin autossa nätisti.
Tänään me on taas painittu. Mä sain Onnia poskesta kii. Ja korvasta. Ja mä melkeen aina pääsen jo karkuun jos se möyhentää mua. Mä meen pöydän alle tai hyllyn alle tai oven taakse ku niihin Onni ei mahu kun se on jo iso mies. Mustaki tulee kyllä joskus yhtä iso ku Onnista! Äsken mä kävin ulkona ni siellä oli tosi märkää ja mä kastuin ihan. Ja löysin tosi hienon puupalan mut äispä ei antanu tuua sitä sisälle. Harmi. Onni ois varmana osannu arvostaa sitä puupalaa. Ku Onni on niiiin hyvä tyyppi!
– Liti
Aika rankkaa
Isoveli valvoo
Tää isovelijuttu on aika rankkaa. Toi Liti herää ihan älytTÖmän aikasin ja alkaa heti pilettää! Ei siihen aikaan voi vielä herätä, eikä syyä, eikä mennä ulos, eikä leikkii, eikä tehä mitää muuta ku nukkuu. Mä en enää nukkunu iskän kaa vaan nukuin Litin kaa. Oma unikaveri on ihan jees, parasta on nukkuu silleen et joku on vieressä. Ekana mä menin Litin viereen nukkuu meiän petiin, ja sit Liti tuli mun viereen nukkuu majaan. Sit ku äispä heräs ni Liti alko pilettää, mä mulkoilin ja kävin takas nukkuu.
Mun pitää kans kauheesti vahtii kokoajan et mitä se tekee, ku se voi tehä ihan mitä vaan! Niinku äsken se löys partsilta lehden, siis puun lehden, ja kulkin sen kans niinku se ois suurin aarre. Mä aattelin et nyt se löys jotain tosi hyvää ja menin heti kattoo mikä sillä on, ni se oli vaan käpänen lehti! Sai pitää.
Sit se seuraa mua melkeen kokoajan. Jos mä meen sohvalle ni se haluu sohvalle. Jos mä meen petiin ni se menee petiin. Jos mä syön luuta ni se haluu syyä luuta. Jos mä meen partsille ni se tulee kans. Mut on se silti ihan kiva. Ja jos se oppii joskus painimaan ne se on vielä kivampi.
– Onni
Bostoninterrieri Onni ja Ranskanbulldoggi Litmanen 