Koirapuisto

Unelmien poikamiehet

Me ollaan Litin kaa ehkä unelmien poikamiehiä ku meillä on ollu ihan hulluna treffejä! Ekana meillä oli treffit Nakin kaa ja sit meillä oli treffit Kamun kaa ja sit meillä oli treffit Lyran kaa! Ja siinä välissäki on ollu aika raskasta olla suosittu ku äispä on alkanu ihan hirmulenkittäjäks. No, kerrotaan eka niistä treffeistä.

Äijätoimintaa

Yhtenä päivänä lähettiin ulos vaikka sato vettä! Me yritettiin kyllä estää sitä ulkoilua niin, et tehtiin kaikki pisnekset jo ennenku ehittiin pois omasta pihasta. Mä luulin että se tepsis, mut äispä oliki juonikas ja meni eka sisälle meiän kaa mut lähti sit uuestaan! Onneks mentiin autoon kumminki ni ei kastuttu. Sit me autoiltiin ja mentiin mun lenkuramettään. Autolla! Ei oo menty sinne paikkaan ikinä autolla, mutta nyt mentiin. Ku äispä avas auton luukun ni siellä ulkona oli yks Nakki! Ei sellanen syötävä nakki mitä on mun maksalaatikkokakussa aina synttärinä, vaikka aika syötävän hyvännäkönen tääki Nakki oli! Tää Nakki oli se mäyris-Nakki, se jolla on se oma loki! Me juostiin mettässä kaikki kolme ja äispät seiso ja jaaritteli. Mä halusin näyttää kuka on pomo, eli mä, ni mä näytin Nakille äijätoimintaa. Harmi vaan et äispä ei syttyny mun äijätoiminnalle vaan lakkautti sen liikkeen samantien. Mä jouduin autoon jäähylle ku Liti ja Nakki sai jäähä juokseen ja painiin. Sit mentiin meille ja Nakkiki tuli kylää mut vaan hetkeks. Mä tein taas äijätoimintaa.

Kattokaa nyt ku osaan pyytää nätisti herkkua.

Sitte me käytii liitämässä pitkästä aikaa. Niin käytiinki liitämässä! Mäki sain liitää! Mä olin tosi hyväki, äispä sano! Mä menin putkesta ja hypystä ja kepistä ja puomista ja mä olin tosi hyvä! Sitte siellä oli muitaki junnuja ni me leikittii vähä yhessä. Mut ne muut junnut oli jotain huijausjunnuja ehkä, ku ne oli jo ihan isoja, paljon isompia ku mä, vaikka mäki oon kasvanu jo tosi isoks. Oo-oon, äispä sano! Mä sanoin niille muille että ”Älä sä käy mulle ku mä oon jo iso vaikka ehkä saatan näyttää pieneltä ku en oo mikään huijausjunnu!” ”Äläkä säkään käy mulle, peräänny ni sulle ei käy huonosti!” ”Peräänny, kuulitko?!” ”Eikö sana kuulu vai eikö se tehoa, mitähä?!?”  Mut olinpahan ainaki tosi hyvä liitäjä vaikka olinki ekaa kertaa! Siellä liitämässä oli tosi paljon uusia hajuja. Äispä oli vähän nihkee ku ei ois muka saanu haistella niitä kesken reenin. No, haistelin silti.

Toisena päivänä mentiin kans akiliitopaikkaan mut siellä oli ihan outoja tyyppejä, eikä ollenkaa akiliitojuttuja! Äispällä oli vaan tympälenapoja ja siellä oli T-O-S-I kuuma! Äispä sanoo että se on TOKO-koulutusta, eli varmaanki siis joku reenaus Täydellisesti Osaavien Koirien Omistajille. Mähän siis osaan kaiken jo, ni ei mun tarttis harjotella mut ku äispä on niin hidas oppimaan ja itepäinen. Huoh. Ihmiset on – hankalia. Lipiki oli siellä TOKOssa vaikka mun mielestä se ei kyllä osaa täydellisesti juttuja. Esimerkiks se ei osaa vielä hypätä sohvalle vaan sillä on sellanen oma laatikko minkä päälle se hyppää eka ja sit siitä sohvalle. Ja sit se ei osaa pissata niinku isot pojat. Osaanpa jo vaikka mitä! Osaan istuu ja oottaa ja kävellä nätisti ulkona! Osaan ne paremmin ku Onni! Etkä osaa… Osaanpas! Äispä sano! Enpä usko ku mä oon kuitenki jo iso ja melkeen TOKO-mestariki varmasti, MÄ osaan kaiken täydellisesti.

Puistossa ilta ei viilentyny

Me oltiin ihan jo lääh ja puuh ku lähettiin sieltä TOKOsta mut ei menty siltikään kotiin. Ajettiin autolla pitkään ja tultiin sellaseen paikkaan mistä käveltiin yhteen toiseen paikkaan. Onni meni eellä kun se näytti mihin piti mennä. Siellä oli puisto ja siellä puistossa oli Onnin näkönen koira! Se oli Kamu, Onnin kaveri. Onni ei vaan ollu leikkituulella vaan se oli enempi erakkovaellus- ja haistelutuulella. Sitte se Kamu tuli tosi liki mua ja mä sanoin sille et ”Älä tuu niin lähelle! Mä varotan sua! Mulla on jo yks postonilainen veli ja se ehkä antaa sulle daijuun jos et nyt mee kauemmas!” Sitte ku mä sanoin niin ni sille Kamulle tuli paha olo ja me lähettiin kaikki pois sieltä ja me mentii Onnin ja äispän kaa kotii nukkumaa.

Lyra-neiti oli kovin kaino

Ja tänää meille tuli taas treffit kotii! Se oli ihana neito Lyra, se on kans Bostonilaine niinku mäki oon, Liti ei oo. Oli vähä tympälettä ku mä en päässy ulos sen kaa ku se tuoksu niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin ihanalta. Liti vaan pääs mut mä sain herkkusikasipsin. Nii mä pääsinki ku äispä sanoo että mä osaan käyttääntyä! Sitte mä oisin halunnu painii mut se Lyra ei halunnu painii. Ehkä se ei siks halunnu painii ku sillä oli hienot housut ni ettei ne ois likaantunu. Sitte me vaan hypittiin ja ihan vähä juostiin kans. Sitte Lyra oli kans sisällä ja mä vaan rouskutin luuta ku en saanu mennä sen kaa vaikka oisin halunnu näyttää sille vähä äijätoimintaa. Se on mun erityisosaamista nimittäi.

Pitää vielä sanoo et on se hyvä et mentiin sinne TOKOon ku äispä kyllä tarttee jotain koulutusta ku se on alkanu hirveesti sählätä lenkillä. Mä en ehi ees melkeen mitään haistella ja lukee viestejä tai jättää vastauksia ku äispä painelee jo eteenpäi! Se vaan aina sanoo ”MENNÄÄN” ja sit pitää jo mennä vaikka ois kesken lukemine! Ihan pölöö ku ehin just lukee vaikka jotain et ”Rafu tässä moi! Arvaa missä oon ollu? Oon oll…” ja sit jo pitää mennä vaikka en saanu ees lukee loppuun enkä ehtiny vastata. Ihmiset on – koulutuksen tarpeessa.

– Onni & Liti


Kesäretkellä kolmistaan

Kaukainen kaveri

Me oltiin tänään kesäretkellä kolmistaan äispän ja Lipin kaa. Oli tosi kuumisluumis ja me oltiin ihan lääh ja puuh Lipin kaa. Mut ei oltu enää sit ku mentiin puistoo! En oo ollu ainakaan ikuisuuksiin puistossa, tosi tosi tosi ikuisuuksiin ei olla oltu! Mä näin siellä ison koiran siellä kaukana mut se ei tullu leikkii meiän kaa eikä me saatu mennä sinnekään. Vähäks mälsää, mut oli se tyhjää parempi ku puistossa oltiin siltikki. Sit meille tuli tosi kuumisluumis taas uuestaan ja äispä halus lähtee mut mä en. Mä aloin tatittaa ja äispä meni Lipin kaa autoon. Sitte mä vaan tatitin enkä menny siltikään. Äispä tuli hakemaan mua ja sit mä menin karkuun nurkkaan. Oli sitte pakko lähtee autoon ku äispä pakotti, muute en olis lähteny, oisin voinu jäähä sinne asuun. Liian harvoin käyään puistossa.

Onneks ei autoiltu kotiin kumminkaan vaan mentiin mun uimapaikalle, mut ihan väärästä paikasta. Mä ekana luulin että mentiin mettälenkuralle mut sit sieltä löytyki se mun uimapaikka! Mä juoksin heti kahlaamaan, Lipi ei uskaltanu tulla vaan se rantavahteili vaan. Äispäkin vahteili eka mutta sitte se päätti mennä uimaan. Me Lipin kaa rantavahteiltiin äispän menoa. Liti oli ehkä vähä virkaintone vahteilija kuse luuli et äispä ei ehkä osaa uida ni se lähti uimaan ja meni pelastaa äispää! Hullu! Se oli kyllä aika hyvä uimamaisteri, en tiennykään että se on noin hyvä uimaan koiraa, mut vaarallista se oli silti. Mun mielestä olis turvallisinta vaan uida tassupohjaa eikä yhtään lähtee tolleen hurjastelemaan syvälle, mut Litmane oliki ihan vaarallinen ja meni vaan!

Sitte mentiin kotii ja syötiin marjoja omasta pensaasta iha ite kaikki. Litiki iha ite. Se alkaa ehkä oppii.

– Onni


Ruttukuonojen kevätretki

Se oli tosi hyvä keppi

Meillä oli eilen aika kiireinen päivä ku me käytiin aika paljon kaikissa paikoissa. Ekana me käytiin puistossa aurinkolenkuroimassa. Siellä oli onneks kameleita, ja huippuja kameleita oliki! Siellä oli yhet Hilma ja Väinö. Mä halusin tehä Hilmasta mun tyttöystävän ja kisailla Väinön kaa, ne on superhuippukameleita! Meillä oli sikapossuhauskaa ja me kirmattiin siellä niin kauan et meille tuli väsy. Me tapeltii kepeistä ja risuista ja muuten vaa. Meillä oli hirveen kivat leikkitappelutki, ihan parhaat! Me ollaan vähän samiksen näkösiä vaikka ne oli Englantilaisia ja mä oon Bostonilainen. Meillä on samanlaiset nenät, ehkä siks meillä oliki niin huippuu yhessä.

Sit ku mä olin käyny nukkumassa kotona aurinkopäikkärit sohvalla ni me lähettiin autoreissulle äispän kaa. Me autoiltiin ihan uuteen paikkaan ja sieltä löyty lisää melkein samiksia samisnenäkoiria. Siellä oli Ranskalaisia koiria ja ne oli melkeen niinku mä paitsi että mä oon Bostonilainen ja ne oli Ranskalaisia. Siellä oli varmaan menossa joku Ranskalaisten kokoontumisajo ku niitä alko tulla joka autosta ja joka lumimöykyn takaa niitä Ranskalaisia. Niitä oli TOSI paljon, ainaski miljoona!! Me mentiin yhessä niitten tsiljoonan Ranskalaisen kaa lenkuroimaa ja mä sain sellasii perskärpäsii siellä, yhen nimi oli Unto ja sit yhet toiset oli Matti ja Teppo. Ne on kai jotain julkkiksii. Mä en meinannu melkeen millään päästä niistä eroon ku ne halus niin kovasti olla mun kavereita.

Mua vähän väskätti ja oli kans aika kylmä ni mä en oikeen jaksanu innostuu niitten Ranskalaisten jutuista silleen. Mä halusin vaan äkkii takas autoo ja kotii ja lämpää ja nukkuu. Onneks me sit lähettii kotii ja mä pääsin saunaa nukkuu. Mä nukuin iha ite yöpäikkärit ja aamupäikkärit ja aurinkopäikkärit, ja sit äispän kaa iltapäikkärit ja äispä sano että mä nukuin melkein kokonaisen päivän. No ehkä piti nyt nukkuu ku oli aika kiire päivä ennen ja sillon ei ehtiny nukkuu melkeen yhtään!


Ei oo mun juttu

Mä haluaisin nyt antaa vähän palautetta. Nimittäin ku mua on vähän käyny ärsyttää se kun toiset pojat alkaa lääppii mua, vaikka en TOD. haluis sellasta ku haluisin vaan leikkitapella ja painii!

Vähän aikaa sitte, tuli sellane keskenkasvune siperialainen vastaan MUN kadulla, ja se alko heti lääppii ja mä olin aluks ihan kärsimälline mut sit jossain vaiheessa tuli raja vastaan ku mä en saanu yhtään haistella sitä ku se vaan lääppi. Ni mä sanoin sille sit et ”Nenä irti, ahdistelija!”. Mut se ei uskonu vaan alko taas lääppii, ni mä sanoin et ”Nyt irti mun munista, pönttöpää!”. Mut se ei siltikään uskonu vaan alko TAAS lääppii ni sit mä en enää voinu pysyä kärsimällisenä vaan meinasin antaa sille dunkkuu. En vaan ehtiny ku äispä päätti just sillon et me jatketaan matkaa. Mä vaan ehdin rääkästä sille et ”Tuuppa vielä tänne meitsin huudeille ja ahdistele ni mä sanon mun Turolle et tulee tänne ja me annetaan sulle yhessä dunkkuu!”.

Tänää me mentiin puistoo, ni siellä oli yks saksalaine, joka oli ihan yhtä törkee ku se siperialainenki. Heti ku mä pääsin portista sisää ni tää saksalaine alko nuuskuttaa mun piip-pelii ja mä yritin taas olla kärsimälline, ku eihän vähän haistelu oo pahasta. Mut sit ku se alko liimautuu sinne ja rupes vielä halaileekki, ni sit mä menetin mun kärsimällisyyden ja aioin pistää sen saksalaisen pakettii. En taaskaa ehtiny, ku just sillo äispä päätti et me jatketaan matkaa. Mä en melkeen ikinä ehi kurittaa mun ahistelijoita ku äispä haluu aina just sillon jatkaa matkaa.

Mut ihan vaan tiedoks kaikille; mä en oo sellanen poika ja mä en tykkää siitä et mun piip-peliä aletaan vainota. Ni että jättäkää mun pelit rauhaan ja keskittykää painimiseen!


Puistokeikka

Wappu piitsillä

Wappu piitsillä

Siis siitähän on jo iäisyys ku olin puistokeikalla mun kameleitten kaa mut en oo vaan ehtiny vielä kertoo siitä täällä. Tässä tulee nyt Kuningas-Onskan puistoraportti.

Sillon ku Turo oli meillä kylässä ni yhtenä päivänä me pakattiin ittemme autoon ja lähettiin ajelulle. Me ajeltiin sinne saari-puistoon, Rajikseen, ja mä muistin heti et se on huippupaikka ja uuuuuuulvoin autossa ku hokasin et ollaan menossa sinne.

Mä ja Turo taistellaan (leikisti)

Mä ja Turo taistellaan (leikisti)

Heti ku hyppäsin autosta ni arvatkaa, Kamu oli siellä! Ja sit me mentiin puistoon sisälle ni siellä oli kans Wappu! Meiän loki-Wappu ja sen äispä! Hurrjaaaa! Sit siellä oli kanssa meiän loki-Helkan äispä mutta se oli unohtanu Helkan Mummon luokse. Kuvitelkaa, unohtanu sinne vaikka oli meiän tapaamine! Helka oli vähän hiilenä siitä… Turoki tuli puistoileen vaikka sen äispä oli vähän spektine koko jutun suhteen, mut Turohan oli ihan huippua puistoseuraa.

Mä ja Kamu jonossa

Mä ja Kamu jonossa

Mulle kävi kans pikkunen mokailu siellä. Ku Kamu kävi mulle ja mun piti näyttää sille et ”hei älä viitti, mee kauemmas siitä” ni mä vähän näykkäsin. Mut ku äispä oli ottanu mut just arestiin ni mä olin siinä jumeksessa sen jalkojen välissä ja ku Kamu väisti, ni mun hampaat osu vahingossa äispää jalkaan… o-ou… se rääkäs ja piti mulle puhuttelun… Mut mun mielestä on aika törtsyä syyttää mua ku ite tunki jalkansa siihen väliin! Olis

Keppitappelua

Keppitappelua

vähän varovaisempi ku tietää kumminki et aina ku me Kamun kaa nähään ni meiän leikit on rajuja ku me ollaan poikia!

Me hilluttiin siellä rannalla hulluna Kamun ja Turon kaa. Wappu oli vähän niinku meiän vartija, se vähän katto ettei meiän touhut mee turhan rajuks ja sano sit jos näytti pahalta.


SUPERsankarin päivä, osa 2

Todellakin oli parempi päivä sit! Mun maha lakkas möyrimästä ja alko olla normaalisti. Sit me mentiin äispän kaa pitkälle lenkuralle kun oli hyvä ilma, ja me mentiin puistoonki!!!  Me ei olla käyty puistossa pitkään aikaan mut nyt käytiin! Mä juoksin hulluna! Siellä oli paljon tyttökavereita mulle, oli huippua! Mä treffailin niistä niin monta ku ehin, ennen ku tultiin kotiin päikkäreille. Päikkäreitä vähän häiritsi imurivihulainen kun se tuli kaapista, mut ei kauaa. Sit äispä pisti imurivihulaisen takas pois kaappiin piiloon ja mä sain jauhelihukkaa. Lopuks tuli vielä vieraitakin kyläilemään ni se oli aika parasta, kun sain sikasipsinki. Hyvät pileet oli, Wapun naapurissaki oli liputettu ku oli mun SUPERsankaripäivä.


Talvi tuli

Mä oon vetäny tosi monet lumipömöt ja riehunu ulkona. Mun pihalla on ÄLYTTÖMÄSTI lunta!

Täällä!

Täällä!

Puistossa. Näätkö? Oon tossa keskellä.

Puistossa. Näätkö? Oon tossa keskellä.

!


Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä

Äispä on ollu ihan liikaa töissä sen jälkeen kun se alko taas käydä siellä. Mä kyllä arvasin että ei siitä hyvä seuraa kun se meni sinne taas. Mä en oo päässy kirjottamaan tännekään kun äispä vaan tekee töitä ja joskus se tekee töitä sittenki kun se tulee kotiin. Tai sitten joskus se on niin väsyny kun se tulee kotiin, että me otetaan heti pienet kotiintulopäikkärit yhessä, niinku tänäänki. Kaiken tän töissä olemisen lisäks se lähti viikonloppuna reissuun eikä ottanu mua mukaan! Mä menin vaan pahaa aavistamatta mummulaan hengaileen ja sit kun mä tulin sieltä kotiin ni äispä ei ollukaan kotona. Ja kun se tuli niin se haisi Turolle ja Kostille ja reissulle. Mä oisin mököttäny sille muuten mut kun mulla oli ollu jo liikaa ikävä niin piti vaan halia ja pussailla.

Tänään me onneks mentiin mun omaan puistoon niitten päikkäreitten jälkeen. Mun puistossa oli mun tuttu tyttöystävä Nala ja mä liehittelin sitä koko ajan. Sillä oli toinenkin kilpakosija mut mä sanoin sille Isolle-Tosi-Mustasukkaiselle-Lukalle että tää on mun mimmi, mee pois. Se meni pois mut kävi aina välillä tökkimässä mua kiusaks. Äispä sano et mä olin tosi (tyhmän) rohkee kun uskalsin sanoo sille Lukalle niin, vaikka se Luka oli äispän mielestä 6 kertaa mun kokonen. En kyllä usko, mä oon kanssa aika iso. Onneks oon kunkkukin ni tollaset tilanteet ratkee ku itsestään. Oli se hyvä että mä vähän kävin ojentamassa mun alamaisia siellä puistossa ettei ihan pääse meininki ryöstäytymään tassuista.

p.s. Helka ja Wappu: mä oon kanssa löytäny yhen biitsin meille missä voidaan hengailla hylkeinä. Mulla on sieltä kuviakin, laitan ne tänne kunhan äispä rauhottuu taas hetkeks joku päivä.


Märkä puistokeikka

Me oltiin tänään märällä puistokeikalla. Mä olin eka vähän epäluulonen et mitäs tää nyt on kun sataa vettä ja lähetään johonkin. Aattelin että ”no okei, voin mä autoajelulle lähtee, mutta et sitten jätä mua mihinkään vesisateen alle pönöttämään”. Mutta sitten tuli tuttuja maisemia ja mä intosin ihan satasella: SUPERpuistoon!! Ei siinä paljoo vesisade enää haitannu sit kun oltiin sinne asti tultu. Ja vielä parempaa; ihan yks kaks KAMU tuli autolla siihen meidän viereen! Vähänkö siistiä! Kaks SUPERkoiraa yhdessä jälleen!!

Me päätettiin sit mennä yhdessä sinne megapuistoon ku kerran satuttiin törmäämään niillä nurkilla. Siellä ei ollu eka ketään muita ja me pelattiin taisteluhippaa ihan hulluna. Kamu putos kerran siihen samaan pitkään kuoppaan mihin mekin Emilin kaa sillon joskus tuhat vuotta sitten pudottiin. Kamu ei tienny vielä että siinä oli se kuoppa ja mä en ehtiny varottaa sitä kun mun suu oli täynnä sen karvoja. Niin sinne se humpsahti kesken meidän taisteluhipan, mut onneks se tuli tosi nopeesti ylös sieltä kun se on ihan ÄLYnopee. Se on ehkä välillä nopeempi ku mä mut sit välillä mä oon kanssa nopeempi ku se. Äispä sanoo et mä oon välillä nopeempi ku mun omat jalat, ku mä menin tänäänki ainakin 2 kuperkeikkaa kun mun pää meni alas ja jalat meni ylös kesken juoksun. Se on kyllä outoo kun niin käy.


Puistossa

Me käytiin eilen puistoreissulla äispän kaa, mut ei mentykään meidän lähipuistoon vaan mentiin ihan tosi kaukapuistoon missä ei oltu käyty ikinä koskaan vielä. Autossa mä jo arvasin et mennään johonki kivaan paikkaan ja mä yritin hoputtaa äispää ”nopeempaa! aja nopeempaa! mut silti varovasti!”. Siellä puiston lähellä hengaili sellanen mun samis-koira Emil, ni me otetiin sit se ja sen ihmiset mukaan sinne puistoon. Me juostiin Emilin kaa kauheesti ja me piiritettiin yhtä tyttöö siellä. Se kahestaan piirittäminen on paljon helpompaa ku yksin piiritys, kun toinen voi mennä toista kautta ja sit saa helpommin kii. Me mentiin kaikki vuoronperään kuperkeikkaa kun me juostiin niin kovaa.

Siellä oli maassa sellasia tosi käteviä pitkiä kuoppia, joissa voi juosta melkein kokonaan piilossa hirmeän pitkiä matkoja. Emil kerran putosi sellaseen kuoppaan kun me juostiin niin lujaa ja se ei huomannu sitä kuoppaa. Siellä puistossa oli myös tosi paljon ihanaa heinää! Me Emilin kaa syötiin tosi paljon sitä heinää, mä varsinki kun heinä on mun lemppari. Tossa kuvassakin me ollaan heinänsyöntipuuhissa.

Sitten kun me tultiin kotiin niin mun pää oli kiusa. Sitä kutitti kamalasti ja mä hieroin sitä sohvaan ni helpotti. Äispä sanoo että ötökkät on purru mua päästä, mut ei kyllä varppina oo. Kai mä nyt oisin huomannu jos joku mua tulis puremaan ja sanoisin kyllä että ”älä ees yritä duud, mun päätä ei pure kukaan muu ku Turo ja sekin vaan vahingossa!”. Äispää on varmana purru joku päästä kun se tollasia höpisee.


Pleiboi puistossa

Tänään puistossa oli yks MEGA-ihana lyyli. Se oli jostain kaukaa ulkomailta kun se oli Kaukaasialainen. Se oli iso ja karvanen ja tuoksu ihanalle naiselle… Mä huumaannuin ihan täysin ja tein siitä mun tyttöystävän. Sit mä kuiskuttelin lemmensanoja sen karvakorviin ja hännänjuureen ja joka paikkaan mihin yletyin ja ehdin. Mulla alkaa olla jo aika monta tyttöystävää kun mulla on Irma ja Maikki ja Anna ja Pertta-täti ja sit yks lassie ja sit tää uus Kaukaasialainen tyttöystävä. Ne ainaki. Voi olla et niitä on muitaki mut mä en enää aina muista niitä kaikkia ku niitä on niin monta. Mut onneks mä oon niin kunkku et musta riittää kyllä kaikille tytöille, et ei tartte olla yhtään huolissaan kenenkään.


Dinoja ja lyylejä

Me käytiin pitkästä aikaa puistossa ja löydettiin sieltä uusia kameleita. Siellä oli yks Dino, joka oli melkein samankokonen ku joku dinosaurus, se oli tsiutsiu-merkkinen. Mä aloin jutella sille mut se vaan piti tassua eessä ja sano että ”took tu tö häänd koos tö feis eint lisnin”. Se puhu enkkua vaan ja osotteli siinä ni mä aloin jo vähän hiiltyä. Mut mä unohin vähän sen törkeilyn kun sinne tuli leidejä. Ne oli sellasia seisoskelijoita vaan eikä ne halunnu rymytä tai tanssia mun kaa ni mä hiillyin kun ne vaan näytteli hampaita ja murahteli mulle. Mä hiillyin taas. Sit tuli vielä yks vanha tuttu Bella. Mä aina yritän sitä liehitellä mut ei se ikuna lämpene mulle vaan antaa tukkapöllyä sit. Ja sit se vielä tänään söi mun namit äispältä! Sit mä taas hiillyin. Olipas kylmäkiskosta porukka siellä tänään ku piti monesti ihan hiiltyä. Toivottavasti ois parempia kameleita joku päivä et voitais vähän leikkii eikä tarttis vaan olla niin pönöttäjiä siellä.


Puistoreissu

Me lähettiin tänään äispän kaa autoajelulle ja arvatkaa keneen me törmättiin? Kamuun ja sen äispään! Me pysäytettiin sit heti auto ja mentiin niitten kaa ulkoileen. Me mentiin yhessä puistoon kun puisto tuli kohdalle. Me painittiin tosi paljon Kamun kaa ja meillä oli tosi kivaa, vaikkakin vähän veristä touhua. Mut niin se vaan on et kun painii kunnolla ni saattaa tulla haavereita. Isot pojat ei niistä piittaa, pääasia et on kunnon painit ja kivaa.

p.s. ei me onneks sillä autolla törmätty Kamuun ja sen äispään, vaan silleen että nähtiin ne ihan äkkiä vaan kun oltiin ajelemassa ja sitten pysäytettiin auto ja mentiin ihan ittenä törmäämään niihin.


Yhessä Alvarin kaa

Muistatteko mun kaverin Alvarin, sen jonka kaa mä kävin kerran painimassa pallokentällä? Mä muistan, koska mä näin sen just! Me oltiin äispän kaa myöhäisellä puistolenkuralla ja arvatkaa mitä? Alvarkin oli myöhäisellä puistolenkuralla! Mä vaan tsillasin siellä puistossa ja yks kaks Alvarkin tuli sinne, ihan muina miehinä. Me eka halailtiin yhessä ja jorattiin yhessä ja juostiin aika paljon yhessä. Sit kun meitä alko kumpaakin puuskuttaa ni me alettiin syödä keppejä yhessä. Äispät alko paleleen ni meiän piti sit lähtee kotiin ihan liian aikasin, mut onneks yhessä. Me mentiin ihan melkein meiän kotiin asti yhessä, mut vähän ennen sitä Alvarin äispä vei Alvarin ihan toiseen taloon. Mä yritin vielä, et jos oltais voitu mennä molemmat sinne taloon yhessä, tai oltais tultu yhessä meille, mut ei… Toivottavasti me voitais taas pian tehä puistoretki yhessä Alvarin kaa, kun Alvar on tosi huippu jätkä ja meillä on SUPERkivaa yhessä!


Onnin oma päivä

Mulla oli tällä viikolla Onnin oma päivä. Ihan oikeesti oli! Kalenterissa luki että ONNIN PÄIVÄ, ja ei ees ollu mikään mun synttäripäivä koska mun synttäripäivä on melkein jouluna. Mut lopputulos oli ihan ku synttärinä, tai ehkä jopa parempi! Mä sain nimittäin herkkuruokaa ja lahjoja!! Kun äispä tuli kaupasta ni sen kassista löyty mulle sellanen pehmee vinkuva nuija.  Mä en oo saanu pehmeitä leluja pitkään aikaan ni tää oli aika spesiaalia! Mun piti tietty heti nujertaa se V.V. eli Vinkuva Vihulainen ja niin mä sit teinki. Siihen meni vähän pitempään ku ennen, mut se johtuu varmana siitä että en oo päässy harjottelemaan tarpeeks repimistä viime aikoina. Sain mä sen kuitenki sit sellaseks pieneks silpuks samana iltana, että sain hoidettua senkin asian pois päiväjärjestyksestä ja pystyin nukkumaan yöni rauhassa.

Paras lahja tuli kyllä ihan ylivoimasesti pihalla. Mä sain nimittäin UUDEN PUISTON!! Se on hieno ja uus ja ihan mun! Mä jätin sinne kaikkee viestejä että ”Tervetuloa Mun puistoon kamelit” ja ”Tervetuloa kaikki kauniit leidit”, kun tietysti sinne saa tulla kamelitkin. Eihän puistossa oo kivaa olla ihan yksinään. Sit sinne oli hankittu ihan mua varten yks hehkee lyylikin. Sitä mä sit piiritin ja yritin järjestää vähän tervetuliais-kivaakin siinä. Mutta kuten tavallista, äispä pilas nekin saumat sitten. Mut muuten täytyy kyllä sanoo että oli kyllä tosi hyvä Onni-päivä! Kannattaa viettää tollasia omia päiviä et saa uusia puistoja ja muitaki lahjoja ja herkkuruokaa.


Äkänen nais-Turo

Tänään on ystävyyspäivä. Sillon pitää olla kameleille erityisen kiltti ja tehä kivoja juttuja ja antaa lahjoja. Koska me ollaan äispän kaa aika hyviä kameleita ni me päätettiin tehä jotain kivaa yhessä. Ja kivaa = koirapuisto! Me mentiin mun lähipuistoon kattomaan jos siellä olis kameleita. Siellä ei ollu aluks ketään muuta ku kylmää ilmaa vaan, mut sitten sinne tuli lopulta yks nais-Turo. Se oli niinku mun Turo, mut tyttö. Mä menin tervehtii sitä ja sen ihmisiä ja RÄYH! Se kävi melkein mun kimppuun. Mä katsoin parhaaks pysytellä vähän kauempana mut se alko seuraamaan mua. Minkäs mä sille voin et oon niin komee ja ihana. Mua alko vähän ahistaa se sen seurailu ni mä sanoin sille et ”hei peruuta vähän sisko!”, ni arvatkaa mitä! Se suuttu mulle ja RÄYH!! Se kävi mun kimppuun uudestaan! Mulle tuli kauhee verenvuodatus niskaan ja mun valkosista niskakarvoista pysty näkemään ihan melkein selvästi et oli tullu verta, siis kun katto tarkkaan. Äispä vaan sano et ”ei haittaa yhtään”, miten se voi olla noin tunteeton! Me lähettiin äispän kaa sit kotiin ja mä mökötin koko matkan ja junnasin perässä.

Kotona mä sain äispältä paljon rapsuja ja pusuja ja me sovittiin koko juttu. Äispä on kuitenki mun paras äispä ja mä oon sen maailman suurin Onni!

HYVÄÄ YSTÄVYYSPÄIVÄÄ KAIKILLE MEIDÄN YSTÄVILLE!!


Lyttykuono

Arvatkaa, mulle sattu äsken yks tapaturpa. Me leikittiin äispän kaa pallolla, äispä heitti pallon aina keittiöön ja mä juoksin sit hakemaan sen ihan täysillä, ni sillon yhellä kerralla sattukin se juttu. Mä nimittäin juoksin päin seinää. Ehkä sen takia mulle tulikin tällänen lyttykuono kun mä törmäsin, kattokaa nyt mua! Mua ihan vinkautti kun se vähän sattu kun törmäsin, kun seinä ei väistäny yhtään mua. Palloa se kyllä väisti mut ei mua. Aika törkeetä.

Me käytiin tänään pitkästä aikaa puistossa äispän kans. Aina kun me mennään puistoon (mikä on muuten ihan liian harvoin) ni äispä on aina menomatkalla ihan sikahidas kävelemään, mut sit taas tulomatkalla se kiitää ihan älyttömän nopeeta. Mun tarttee aina menomatkalla vetää sitä perässä kun se on niin ä – lyt – tö – män hi – das ja sit tulomatkalla toppuutella sitä kun pitäis pysähtyy lukemaan viestejä ja kaikkee ja tyyppi vaan kiitää. Sillä ei oo kyllä mitään tajuu näistä asioista.

Puistossa oli Ronja. Ronja sattuu usein sinne sillon kun mekin satutaan. Ronja on kiva, se on aika näpsäkän näkönen typy ja sillä on mukavan kipakka luonne. Ettei oo mikään tossukka, äispän mielestä mun kanssa pitääkin tyttöjen olla sellasia topakoita. Muahan ei kyllä tytöt määräile, ei varmana. (Niinhän sä luulet…) Ronjakin kun mua komentaa ni mä vaan esitän et mä uskon mut en kyllä varmana usko. En usko varmana, ainakaan ekasta kerrasta.


Puistotarkastus

Kun mä olin ollu niin pitkään reissussa ni meiän piti käyä tarkastamassa mun lähipuisto, että onko siellä tapahtunu mitään. Ja arvatkaa kuka sattu tulemaan sinne taas??? No KAMU tietysti!!! Meillä on varmaan sellanen teletappi-yhteys, kun me osataan mennä aina samaan aikaan puistoon. Ja se teletappi-jutska vaan kehittyy; meillä oli samispuvut päällä!! Kamu oli kasvanu hurjan paljon ja se oli kans vauhkoontunu enempi. Nyt me ollaan ihan samankokoset ja yhtä vauhkot kans. Me ollaan ihan SUPERsamiksia nyt! Kattokaa ite!!

Samistaistelu Samikset! Samistaistelua…


Uusia naamoja täällä MUN kirjassa

Häikäsevää porukkaa Huono ilma, hyvä viilis Kolmen kimppa Rakkaat alamaiseni!

Me käytiin eilen taas Kamun puistossa ja Kamu oli taas siellä! Hassua miten ne aina sattuu sinne just sillon ku me mennään. Nyt sinne tuli kans yks uus bostonikaveri, Valtteri. Valtteri on aikas paljon mun veljen Oton näköne ja Valtterillaki on valkosta naamassa niinku mulla ja Otollaki! Kamu ja Valtteri on ihan pikkuvauvoja muhun verrattuna, mun piti vähän pääliköidä niitä. Meillä oli aika painivoittoset leikit ja me leikittiin mm. junaa. Oli aika kylmä ni välillä mä kävin palelemassa äispän sylissä ja sit välillä mä tutkimusmatkailin siellä puistossa yksin ku ne nuoremmat peuhas jotain pikkupoikien leikkejä. Äispä surheilee kun kuvista tuli niin huonoja. Oli kuulemma huono sää (ihan harmaata ja usmaista) ja huono kuvaaja (=äispä). Mut kyllä mun mielestä noista kuvista voi aistia meiän hyvät viilikset!

Onni ja Valtteri poseeraa hetken Junaleikkiä Äispän sylissä jäähyllä ja lämmittelemässä Kamun ja Valtterin oma juna


Yömyöhään töissä

Mamma ja iskä on alkanu yökyöpeleiks. Tänäänki ne tuli kotiin vasta kun oli jo ihan pimeetä! Mä aattelin jo et meinaaks ne jättää mut yksin kotiin koko yöks. Mut ei ne meinannu. Sit kun ne tuli, niin me vaan alettiin tekemään kaikkee päiväjuttuja vaikka oli ihan pimeetä. Me lähettiin pimeessä mamman kaa lenkuralle ja lenkuroitiin suoraan mun lähipuistoon. Mä kingeilin siellä pimeessä kaikille. Ne ei meinannu millään uskoo vaikka mä kuinka huusin niille et ”hei, kuunnelkaa nyt tarkkaan! Mä oon tän puiston ja koko Leppävaaran, ja ehkä koko Espoonki, tai oikeestaan koko etelä-Suomen kingi!” Jotkut julkes jopa huutaa mulle vastaan! Kuvitelkaa!


Laiska mamma, huonot bileet ja paha Karma

Taas on ollu laiska mamma kun ei oo kirjuroinu mua moneen päivään. Mun kynsi on parantunu jo, en mä oikeestaan enää ees muista sitä juttua. Muutaki on tapahtunu, ni mä kerron nyt sit juttuja. Ja kuvissa on sit jotain kuvia.
Se reissu mistä mä puhuin viimeks ni me mentiin sit Mikkeliin. Oltiin taas Turolla kylässä ja me oltiin Turon kaa melkein kokoajan väsyjä. Mut kyl me kans leikittiin ja juostiin ihan hulluna. Ja mä vahdin kun naapurin täti siirteli lehtiä sen pihalla. Yks päivä me mentiin Kostille ja mun, Turon ja Kostin piti mennä pieneen mökkiin ihan kolmestaan eikä saatu mennä sisälle. Mamma sano että siellä oli juhlat ja me ei saatu mennä juhliin ettei me aiheuteta hässäkkää. Mekö?? Hässäkkää?? Naurettava väite! Sitäpaitsi mun mielestä ne juhlat oli aika surkeet kun en mä saanu mitään herkkuja enkä lahjoja. Jotkut ihan vieraat ihmiset kävi välillä kattomassa meitä siellä pikkumökissä, mut muuten oli aika huonot juhlat mun mielestä. Mun synttärit on kohta ni toivottavasti ne on ees vähän paremmat bileet.

Mää oon kans käyny pitkästä aikaa mun lähipuistossa. Mulla oli siellä vähän huono karma kun sellanen tosi iso Karma yritti nitistää mut. Mä en kyllä suostu nitistämiseen vaikka ois kuinka iso vastustaja, ni mä puolustin kyllä itteeni ihan tosissaan. Sit ihmiset keskeytti meidän välienselvittelyn ennen ku me ehdittiin selvittää kumpi meistä on kovempi jätkä. Mähän se tietty oisin ollu, mut mamma sano et Karma ois saattanu siitä huolimatta tehä musta hakkelusta. Pöh. Oli siellä puistossa kans sit yks pikku-Ronja-neiti, jonka kaa mä leikin aika paljon. Se oli erilainen kun muut tytöt, kun se ei ollu mikään helppo saalis. Mä en ees melkein yhtään saanu sitä kiinni kun se oli niin älyttömän nopee. Se tyttö oli kyllä aika kuul!


”Kaikki hauskuus päättyy aikanaan”, sano mamma kun Onnia shampoopesulle vietiin.

Tänään me käytiin pitkästä aikaa puistossa. Me mentiin johonki kauas puistoon mut heti kun päästiin perille ni mä tiesin missä me oltiin, vaikka puistoa ei vielä ees näkyny. Ja me ollaan käyty siellä vaan yhen kerran, sillon ku mä tapasin Kamun. Tänään ku me mentiin sinne ni arvatkaa kuka oli taas siellä? No Kamu tietty! Mä en eka kauheesti välittäny Kamusta kun siellä oli yks ihana neiti ni mun piti ihan ensteks yrittää sitä. Mut sit kun se neiti lähti ja ennen ku uusia neitejä tuli, ni sillon me möyhyttiin Kamun kaa ihan ältsisti! Kamun kaa on kiva riehua ku me ollaan melkein saman kokoset ni ollaan silleen tasaväkiset. Kamu yrittää vaan vieläki vähän löylyttää mua, pari osumaa se tais saadakin niinku kuvasta näkyy…

Kamulla on tiukka ote

Mä en ois halunnu ees lähtee sieltä puistosta ja yritin jarruttaa viimeseen asti, mut mamma raahas mut päättäväisesti autoon. Mä ehdin ottaa autossa pienet tirsat ennen ku tultiin kotiin ja alko tapahtua outoja. Mä jouduin shampoopesulle. Mä en oo joutunu shampoosuihkuun ku yhen kerran aikasemmin, ku mä en koskaan likaannu. Tänään mä olin kuiteski mamman mielestä niin kuranen ja verinen (?) et oli pakko ottaa järeemmät aseet käyttöön. Siispä mut pestiin vihreellä shampoolla. Mä en oo ihan varma onks se shampoopesu mukavaa vai karseeta. Outoa se on ainaki, mä hämmennyin siitä niin paljon et en tajunnu ees repiä pyyhettä kun mua kuivattiin. Ja sit kun mamma ja iskä meni saunaan ni mä saunoin ylälauteella pitkään vaikka ne heitti löylyäki. Mulla meni varmaan vettä päähän tai jotain ku oon ollu sit vähän outo…


Taivas putoaa!!

Huh! Selvisin just täpärästi ehkä elämäni kauheimmasta kokemuksesta. Me mentiin tänään koirapuistoon ja arvatkaa kuka siellä oli?? KAMU!! (Tää ei oo vielä se kauhee kokemus.) Kamu on yks mun uus kaveri joka on melkein saman näkönen kun mä! Me kerran nähtiin se ja sen mamma yhessä puistossa ja hengailtiin kun ollaan aika samiksia. No, sit takas siihen karmeeseen juttuun. Oltiin siis meiän lähipuistossa ja Kamuki oli siellä ja me siinä hengailtiin ihan muina miehinä. Yks kaks tapahtui jotain aivan hirmeää: TAIVAS ALKOI PUDOTA MEIDÄN NISKAAN!!! Eka oli vaan satanu vähän, mut sit se taivas meni kai rikki ja alko pudota meiän päälle. Se alko putoilla pala kerrallaan ja mua vähän sattuki ne palaset. Mä juoksin heti portille mut en päässy mihinkään ku mamma oli niin hirveen hidas ja mun piti oottaa että se tuli aukomaan sitä porttia. Sit kun portti aukes niin mä juoksin äkkiä autolle ja juoksin autoo ympäri niin kauan että mamma aukas oven ja sit äkkiä autoon turvaan!! Se oli karmeeta. Sit mä vähän pömötin autossa pikkasen ja me ajeltiin vähäsen ja sit se taivas ei enää pudonnukaan. Onneks. Se olis kauheeta jos se putois kokonaan. Mustakaan ei jäis kun ihan littana jälki jos se putois mun päälle kokonaan. Ja mä oon liian ihana muuttuakseni littanaks jäljeks.

Hullua!! Minä ja Kamu.

Sit kun me tultiin kotiin ni arvatkaa kuka oli siellä oottamassa meitä?? No KAMU!! Kamu tuli meille kylään ja me möyhyttiin ihan sikana tosi pitkään. Mä yritin ehkä vähän hyväkskäyttää Kamua ja Kamu puri mua kostoks, mut ei se mua haitannu. Mammat oli vähän huolissaan välillä kun me alettiin olla molemmat ihan veressä, mut sit me möyhyttiin vähän lisää vaan. Kamu on metka kaveri. Jos se kasvaa vielä vähäsen ni sit me ollaan melkein samikset Kamun kaa. Kamu on mun kaveri. Me ollaan ihan melkeen saman näkösetki!

Kamu yrittää isotella mulle… Kamun taisteluvamma Osataan me olla nätistikin Mun taisteluvammat


Turpiin tuli

Meinatiin eilen saada mamman kaa nekkuun puistossa. Me vaan hengailtiin siellä mun heinäpuistossa ihan viileenä mamman ja keltasen pallon kaa kun sinne tuli sit 3 isoo koiraa. Me vähän pörhisteltiin kaikki kun me ollaan kaikki poikia, ja ne ei meinannu millään uskoo et oon se joka määrää. Sit me lähettiin käppäileen sitä puistoo ympäri koko porukka ja yks kaks meille tuli pikku kärhämät siitä et kuka saa kävellä ja missä. Meille tuli mellakka kun ne isot nous kapinaan mun SUPERvaltaa vastaan; me huudettiin kaikki kilpaa ja ne isot yritti kaikki nitistää mut! Mamma sit tuli ja nosti mut pois sieltä kaikkien keskeltä, et jos ne sit rauhottuis kun mä lakkaan komentamasta. Sit läks.

Yks niistä isoista koirista, sellanen tosi iso keltanen noutaja, hyppäs takaapäin mamman tukkaan kii!!! Siinä se roikku ja ravisteli siihen asti kunnes Mamma laski mut alas ja mä viipotin takas villitsemään mun alamaisia. Sit me möykättiin vähän aikaa vielä ja kaikki mammat jatko matkaa paitsi yks joka alko kurittaa kammalla sitä yhtä isoo möyhentäjää. Me pojatki sit lopetettiin huutelu ja mentiin perässä. Sen jälkeen me leikittiin ihan nätisti yhessä, ne tajus et mä oon vaan kuningas, täts it. Mamman tukkaankaan ei sattunu kauheesti, sitä vaan lähti irti hirmu tukko. Mut mun SUPERvallan horjuminen oli kyl lähellä kun niitä kynsiä ja hampaita alko sataa joka suunnasta…