Saunomiskilpailu
Meillä oli saunomiskilpailu ja mä voitin! Mä oon Löylymestari, wohoo! Mä en tienny että mä oon niin hyvä saunomisessa ku viimeks äispän piti pelastaa mut sieltä ylimmältä lauteelta ku olin ihan lääh ja puuh. Mutta nyt mä kekkasin että mä voinki hengailla siinä alempana ni siinä on paljon kivampi olla ja siitä pääsee ite poiskin sillon ku haluu eikä oo yhtään lääh ja puuh. Sit ku me Onnin kaa saunottiin ni mä jaksoin olla siellä saunassa pitempään. Ni nyt oon sitte Löylymestari ja aion jatkaa kanssa saunomista. Aion jatkaa sitä ihan kohta.
– Lipi the Löylymestari
Liti väittää että se on joku löylymestari mutta se puijaa! Se oli saunassa alemmalla tasolla! Mä oon isompi ja kuninkaallisempi ja jos joku on Mestari ni mä! Mä jaksan olla tosi pitkään saunassa ja ihan siellä ylimmällä tasolla missä kaikki Oikeet Löylymestarit on!
– Onni the Oikea Mestari
Huono käytös pitää kiireisenä
Nii-i, se on ihmisfakta.
ME ei olla käyttäännytty huonosti (NII EI OLLAKKAA) vaan äispä on käyttääntyny. Se vaikeuttaa meiän elämää kokoajan! Se kuppaa ovella tooooooooooooooooooooosiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii kauan ja vaatii kaikkee ihan ihmeellistä, niinku istu ja katso. Mistä lähtien on muka ovella tarvinnu istuu ja kattoo että se ovi aukee?!? Ihan turhaa huonoa käytöstä sanon mä! Mä oon ollu välillä vähän raivona siitä ja en oo varmasti kattonu vaikka äispä on sanonu. En aio palkita tollasta huonoa käyttääntymistä sillä että kattosin. Lipi on vähän heikko (ENKÄ OO!) ku se aina kattoo vaikka mä yritän viestittää sille et ”älä kato sinne vaan katotaan tonne niinku sieltä muka tulis joku”.
Lenkilläki meno on menny ihan kummalliseks. Äispä vaatii et sen pitää muka kävellä ekana, että se saa muka määrätä mihin mennään. Sitte jos mä yritän vähä palauttaa sitä ruotuun ni se – ette kyllä ikinä usko, mut – MURISEE mulle! TODELLA outoo käytöstä…
Sapuskat on vähän parantunu, niinku tänäänki saatiin napojen kaa lihukkakeittoo, mut kyllä mä silti sanon et se koko istu ja katso juttu alkaa nyt mennä vähän liian pitkälle. Sen takia mä en joskus viitti ees mennä koko keittiöön vaikka tiiän että ruokaa on tulossa. En palkitse äispän huonoo käyttääntymistä. Kyllä tässä täytyy nyt ihan tosissaan pitää kii saavutetuista oikeuksista ja eduista kun toi kreisi on alkanu tolleen pöllöilee! Mitähän Litiki luulee… Kohta se alkaa varmaan pitää äispää pomona kun se tolleen hulluttelee! Mitäs mä sit teen?! (ÄISPÄ ON POMO!) Noni! Mitä mä sanoin! Nyt on maailmanlopun elkeet kuulkaas…
– Onni (JA LITI!)
Mitäs me liitäjät
Onni tässä. Me oltiin eilen liitämässä ihan uuessa paikassa. Siellä oli tosi paljon kaikkee viestejä ja mä halusin lukee ne kaikki. Mä kanssa jätin sinne pihalle viestejä että mä oon ollu siellä nyt kans, ja sit jätin sinne putkeen viestin et ”huippuliitäjä/kuningas Onni rulettaa”. Nyt kaikki tietää sen sitte. Siellä ei ollu yhtään meiän normi akiliitokamuja, niinku vaikka Hessua tai Fidoo, vaan siellä oli pelkkiä postonilaisia. Siellä oli yhet Topi ja Teppo ja sit yks tyttöpostoni Sara. Ja sitte mä ja Liti. Litikin sai tulla sinne vaikka se ei ookkaan postonilainen ku se on ranskalaine. Mutta onneks me postonilaiset ollaan silleen aika suvaitsevaisia että me ei aleta syrjii toisia sen takia että ne on ranskalaisia.
– Onni
Lipi täällä moi! Mustaki on tullu akiliitäjä ja ehkä kans jo melkeen postonilainen! Mä olin eilen äispän ja Onnin kaa postonilaisten liitoharkoissa ja mä sain liitää kans ihan oikeesti! Oon mä vähän harjotellu jo ennenki mut en oo muuta ku putkee vaan. Mä oon jo putkessa tosi hyvä! Me juostaan äispän kaa ja sit se sanoo että putkeen ja sit mä juoksen hirveen nopeesti sieltä putkesta läpitte! Nyt mä saan kans mennä esteitä. Äispä laittaa ne kepit aina ihan maahan vaan, mut mä näytin silti että kyllä mä osaan hypätä niinku isot pojat, ja mä loikkasin hurjan korkeelle. Ihan niinku Onniki tekee! Mutta en mä sitte viittiny loikkia korkeelle enempää ku ei tarvinnu, ni sitten mä loikkasin ihan vähän vaan.
– Liti
Pelottelutesti
Mä läksin tänää äispän ja iskän kaa kolmistaa reissuu. Oli vähän niinku sillon ennen Lipiä, paitsi että oli ihan vieras auto, äispä ajo ja mä istuin iskän sylissä penkillä. Että ei yhtään niinku sillon ennen vaan ihan outoilua alusta asti. Mua vähä jännitti ja mä vähän sanoinki sen siinä matkalla. Me mentii meiän liitopaikkaa, mut me ei iskän kaa saatu mennä ulos autosta vaan piti istua siellä, mut äispä meni. Sitte myöhemmi meki päästii ulos. Siellä oli ihan vieraita tyyppejä eikä yhtään liitojuttuja missään. Se oli pelottelutesti.
Pelottelutesti on sellanen et siinä pelotellaan mua ja välillä rapsutellaan ja sit taas pelotellaan ja sit leikitään ja sit taas pelotellaan ja sit taas rapsutellaan. Onneks mä oon niin kovis että en pelkää mitää, et meni vähä hukkaa ne niitten pelotteluyritykset. No okei, se yks kelkkajuttu oli vähä arveluttava, mut sillonki mä peruutin vaan siks, ku äispä oli ihan tajuton eikä tajunnu perääntyy ni mä vaan yritin sitä auttaa et se ei jää jonku kelkkahirmiön saaliiks. Nii, että suojelija mä oon enkä mikään pelkääjä. Nii. Ei se kelkka sit ollukaan mikään hirmiö vaikka tilanne vähän pahalta jossain vaiheessa näyttiki. Mä kävin tsekkaamassa sen kelkan sit pari kertaa eikä se ollu hirmiö.
Mua ehkä alko vähän ärsyttää ku eka me leikittii yhellä kepillä ja sit ku mua oli peloteltu ni sit yks täti alko murisee ja meinas heittää sen kepin monta kertaa mut ei se heittäny. Mä sanoin sille että ” Heitä nyt jo se! En mä yletä noin korkeelle!”. Sit yks toinen täti kävi kans heiluttelee yhtä risua ja mä oisin halunnu sen risun mut se heitti sen pois just ennenku yletin siihe. Heitti pois hyvän risun! Ei mua sit enää kiinnostanu se täti ku oisin halunnu sen risun vaa.
Ku pelottelut oli ohi ni yks täti sano että mä oon kunkku ku en pelkää mitää. Niinhä mä oonki! Mä olin siinä piirissä keskellä ja sain rapsuja ja kaks maksanapoo ja vähän leipää. Ja kaikki taputti mulle. Se oli parasta!
– Onni
(toim.huom. Kaikki Onnin luonnetestivideot ovat nähtävissä YouTubessa:
Reissut, riehunta ja rakkaus
Mä lauloin Matkalaulun
Mä oon ollu reissuloimassa taas. Me oltiin äispän kaa pääsiäisautoreissulla Turon ja Tyynen luona tosi pitkään. Me riekuttiin Tyynen ja Turon kaa ihan hulluna. Meillä oli sellanen pääsiäisnaruprojekti ja pääsiäispalloprojekti ja pääsiäistalismaaniprojekti. Me matkustettii autossa yhessä melkein kasassa ja nukuttiin yöllä vierekkäin. Turo ja Tyyne on kyllä maailman parhaat kaverit. Me käytiin kyläilemässä Kostin ja Eetun luona. Pappa rapsutti meitä kaikkia ja me Turon kaa kilpailtiin sen suosiosta.
Mä ja Toivo
Meilläki kävi vierailijoita. Meillä kävi yks Toivo, se oli tosi ihana. Mä tykkään Toivosta ihan hulluna! Turo ei tykänny Toivosta, se ois halunnu pistää Toivon nippuu ku se ei tykänny et Toivo kävi halailee sitä. Liian tuttavallista meininkiä vaikka on just tavannu kato. Mä panin painin Toivon kaa sit kokoaika ku Turo oli vaan sen majassa. Tyyne esitteli sille Toivolle sen hampaita. Toivon mielestä hampaat oli hienot ja Tyyne tosi kiinnostava leidi, mut Tyyne ei ollu vielä valmis viemään niitten suhdetta seuraavalle tasolle.
Mä vähän lepäsin
Kun me tultiin kotiin ni täällä oli ihan erilaista jo, ei enää yhtään jäätä pihalla! Mun pissapuuki on melkein jo esillä, kävin tesmaamassa sitä yks päivä tossa pihalla. Ihan samanlaista oli ku ennen talveeki. Äispä on taas vissiin lopettanu töissä käymisen ja alkanu hissutella, ku me on oltu vaan kotona kahestaan jo monta päivää. Ihan kiva, sopii mulle ku on vähä reissuväsykkiä vielä. Reissut on tosi kiviksiä mut oli kyl kivistä tulla kotiinki, omille huudeille. Täällä mun kuninkaallisuus pääsee jotenki parhaiten esille. Tänäänki sain KA:lta kuninkaallisen tervehdyksen heti aamulla ku menin pihalle. Saanko esittäytyä: Onni Ensimmäinen Suuri Uljas, Petojen Peto ja Kiistaton Ykkönen.
Turo on Kovis
Pappa on Paras
Tyyneki on Kovis
Ohjelmaa talvipäivien varalle
Mä aina joskus tsiikailen telkkaria. Mun suosikkiohjelma on Snuukkeri, siinä on palloja ja ne viilettää siinä ruudulla reunasta reunaan. Sit mä yritän ottaa ne pallot kii mut en oo vielä saanu. Se ei oo ihan helppo peli, että kaikki ei sitä pysty pelaamaa, ni siks just se on erittäin sopiva tälläselle kuninkaalliselle niinku mä.
Nyt mä oon kummiski löytäny toisenki suosikkiohjelman.
Tosi jännittävä ohjelma!!
Sitä näytetään meiän kylpyhuoneessa aina välillä. Ei sitä ennen oo näytetty, ennen siinä kohtaa oli vaan sellanen tylsä suriseva laatikko, mutta nyt siihen on tullu sellanen ruutu josta voi kattoa tätä mun uutta suosikkiohjelmaa. Äispä sanoo että sen ohjelman nimi on 40 asteen kirjopesu. Kuulostaa tosi jännittävältä ja sitä se onki!
Mä katon siitä ruudulta kun siellä vilahtelee kaikkee juttuja välillä hitaasti ja välillä tosi nopeesti. Mä yritän saaha niitä jutskia kii, vähän niinku snuukkerissaki yritän niitä palloja. Tuollaki oon nähny yhen pallon kerra. Mut en oo vielä saanu mitään kii vaikka oon kyllä yrittäny. Tääkin on selkeesti kuninkaallisille sopiva ohjelma, just mun kaltasille komeille kovisjätkille. Selkeesti Miesten ohjelma.
Mä näin pallon! Ihan varmasti näin!
Siellä näkyy joku koiraki!
Sorrettu isäntä
Mielipidevanki
Meillä kävi eilen vieraita. Monta kertaa. Eka meillä kävi yksiä naisia ja minityyppejä. Musta se oli tosi epistä ku mä jouduin olee vaan muualla vankina enkä saanu ollenkaan mennä olkkariin niitten vieraksien kanssa. Mua yritettiin hyvitellä jollain sekundasikasipsillä mut mä en menny lankaan vaan mä mökötin niin kauan et pääsin vankilasta. Mä näytin niille vaan mun pyllyä et siinä teille jos ei seura kiinnosta. Musta ei oo reiluu et MÄ en saa mennä MUN sohvalle jos siellä on joku vieras minityyppi. Ja ei oo kans reiluu jos joku tulee MUN luokse kylään ni sit vaan pidetään sylissä jotain minityyppiä eikä yhtään MUA lulluteta tai katota kun MÄ syön mun luuta. Äispäki liitty siihen reilukerhoon ja piti sylissä sitä yhtä minityyppiä ja näytti sille maisemia ikkunasta. Mä kaaputin epis-äispän kättä ja sanoin et MUT pitää ottaa syliin ja MÄKI haluun nähä siitä ikkunasta, mut se oli epis eikä yhtään ottanu MUA syliin sillo. Vasta myöhemmin ois ottanu mut en mä sillon enää halunnu. Ku sillon vaan oisin halunnu kun se minityyppikin oli siinä. Ku se on MUN eikä minkään minityypin äispä.
Onneks ne muut vieraat ei tuonu mitään minityyppejä ni sit mä sain olla taas tähti. SE oli oikein.
Valokuvamalli
Nyt me saatiin mun valokuvamallikuvat. Tossa ylhäällä on kanssa niitä, näätkö? On niitä vielä lisääki mut en mä jaksa laittaa niitä kaikkia tänne. Mä lähen mieluummi lenkuroimaa. Että moro.
Kunkku
Kesäkiireitä
Rento remonttireiska
No huh huh! Olipas pitkä pimento! Meillä oli hirmeesti kesäkiireitä mut nyt alkaa jo helpottaa. Nyt on kesäkiireet ohitte ja ei olla enää reissussa. Mä oon saanu ottaa päikkäritki rauhassa joka päivä ku äispä ei oo ollu kotona häiritsemässä mun unia. Oltiin paljon reissussa koko ajan ja käytiin vaan välillä kotona nukkumassa ja sit taas mentiin. Käytiin Isomummolassa ja mökillä ja kaikenlaisessa reissussa kokoajan ja reissut tuli meille Turon muodossa. Sit meillä oli iskän kaa poikien viikonloppu ku äispä oli reissussa ilman meitä, aika törkeetä mut onneks iskä on aika rento ja meillä oli tosi kivistä kahestaanki. Sit mä olin taas remonttikoirana ku meillä tapahtu remonttia. Mulla on nyt maalia korvassa ja pyllyssä todisteena remonttikoirailusta.
Remontti-/vahtikoirana
Isomummolassa parasta oli lihipullat ja kalat. Niitä oli marinoitu siellä järvessä sellasissa ansoissa monta viikkoo ja mä sain olla mukana ku pappa otti niitä pois sieltä ansoista. Niistä tuli siihen pihalle sellasta herkkulimaa ja mä söin joka pisaran! Se oli tosi herkullista lemukkia ja mä sain kaiken talteen!
Tänään me käytiin ekaa kertaa sellasessa akiliitokisassa! Siellä oli paljon ihmisiä ja koiria ja akiliitopiha. Me käytiin äispän kaa siellä liitämässä ja mä sain hurjasti makkaraa ja aploodeja ja kaks paperia kanssa. Äispä sanoo et siinä paperissa lukee HYL. Se tarkottaa varmaan et Hyvin Ylevä Liitäjä, ja mähän oon just se kun mä oon Kunkku ja kunkut on tosi yleviä.
Jätskillä
Nyt mun täytyy kyllä varottaa mun kameleita sellasesta kapinasta. Meillä on nimittäin ollu havaittavissa niskurointia kotona, iskä ja äispä on alkanu niskuroida eikä ne enää tottele mua yhtä hyvin ku ennen. Lisäks niillä on kaikkia ihme vaatimuksia et niitten pitää päästä aina ekana ovesta ulos ja niitten pitää saada kävellä ekana portaissa ja mun pitää muka kävellä niitten vieressä lenkuralla. Pyh! Mut ne on ihan liittoutunu noissa jutuissa mua vastaan ja ne on niissä tosi tiukkiksia. Että varokaa kaikki kamelit ettei teidän ihmiset alka niskuroitua ja kapinoitua teitä vastaan. Mä yritän saada noita ruotuun jos ei oo jo liian myöhäistä…
Huudeilla
Päikkäreillä
Me käytiin äske äispän kaa vähä pyörähtää tuolla mun huudeilla. Siellä oli kauheesti ihmisiä, isoja ja pieniä, ku siellä oli markkinat. Markkinat on sellaset että on kauheesti ihmisiä samassa paikassa ja hyviä haisuja joka paikassa ja syömistä. Meki ostettii lakua ja mansikkaa ja hernettä. Mä sain kanssa maistaa vähän kaikkee, äispä anto ku se on vähän reilu. Ei se paljon reilu mun mielestä oo ku se syö ite melkein kaikki, mut vähän reilu kumminki. Tiiän kyllä monta ihmistä ketkä ois siinä ruoka-asiassa enempi reiluja ku äispä, se on siinä aika nihkee… Onneks mä löysin sit sieltä maasta yhen puolikkaan mansikan ja yhen puolikkaan herneen ni sain syyä ne ihan ite.
Siellä markkinoilla oli paljon mun faneja, ku mä oon kunkku. Mä sain paljon rapsuja ja onnistuin livauttaan pari pusuakin. Yhessä kohtaa oli niin paljo ihmisiä et mä meinasin ekaa kertaa elämässä ahistuu. Mä olin ihan varma et kohta käy huonosti ni mä pistin jarrut päälle ja näytin äispälle että ”mä en kyllä kävele enää metriäkään tässä tungoksessa”. Onneks äispä tajus heti ja otti mut syliin. Sieltä näkiki paljon paremmin kaikki herkkukojut ja muut. Sit mun mielestä olis ihan hyvi voinu mennä kanssa puistoon ku oltiin aika lähelläki, mut äispä alko taas puuskuttaa ja esittää puolikuollutta ja halus kotiin. Se on kyllä niiiin laiska… Kyllä puolikuolleenaki vois käydä puistossa! Mä ainaki voisin. Puisto sopii kaikkeen.
Uus jätti talossa
Ruudun takaa...
Olin taas vähän leikkimässä Turolla ja Kostilla. Kosti on saanu uuen kaverin, se on sellane Kostin näköne jätti. Sen jätin nimi on Eetu ja se on melkein mun ikäne. Se oli vähän pihalla enimmäkseen, ja mä olin ihan sisällä enimmäkseen. Ehkä se oli siks ihan pihalla ku se oli vasta eilen muuttanu sinne.
Eetu kurkisteli ikkunasta
Kyl mä tajuun ku mäki olin sillon vähän pihalla ku mä muuti äispän ja iskän kaa asumaan. Se Eetu kurkisteli ikkunoista vaan sisälle sit kun se oli ihan pihalla. Sit se välillä irvisteli mulle, ei oo mun mielestä kovin reilua semmone. En mä voi sille mitään jos mun naama näyttää siltä että mä irvistän vaikka en irvistäkään. Me meinattiin ottaa vähän matsii ku se ei tajunnu et meikä on kunkku vaan irvisteli mulle. Mut välit jäi vielä selvittelemättä ku ihmiset on. Tiiättekö. Mä toivon kyllä että meistä tulee Eetun kaa hyvät kamelit kumminki sit ku ollaan saatu välit selväks. Äispäki kuulemma toivoo.
Pöösönal treinöör
Mä oon alkanu mun äispälle henkilökohtaseks jumppavalmentajaks eli pöösönal treinööriks niinku bostonissa sanotaan. Jumppaaminen on sellasta kun eka pompitaan hirveesti ja huidotaan ja sit mennään lattialle ja ähistään. Yleensä äispä karkaa muualle jumppaamaan mut joskus se jumppaa kotona. Sillon mä oon sen valmentaja eli valkku eli koutsi. En mä siitä hyppimis- ja huitomisvaiheesta niin piittaa, sillon mä yleensä meen peiton alle ja valmistaudun valmentamiseen pikkupäikkäreillä. Mutta sit kun tulee se ähistelyvaihe lattialla ni sillon mä meen aina valkkuilemaan siihen ja tsekkailen et mikä on meininki. Niinku vaikka voin mennä äispän jalkojen alle tarkkailemaan ettei se fuskaa. Tai joskus äsipä tekee semmosen tunnelin itestään ni mä meen sitten tarkastaan sen tunnelin. Sitäpaitsi äispän jumppailumatto on ihanan pehmee, just sopiva kuninkaalle. Mä otan kyllä paljon mieluummisti päikkärit äispän vieressä jumppailumatolla ku yksin peiton alla, vaikkapas peiton alla on muuten kivempi olla.
Mä sain muuten uuden ihan oman pedin viime viikonloppuna. Mun vanha peti oli vähän alkanu hajota kun sitä oli möyhitty niin paljon. Tää uus peti on harmaa ja pörrönen ja tosi pehmee. Se on aika hyväntuntune ni mä oon alkanu nukkuu enempi majassa nytte. Ku se on siellä majassa se pörröpeti.
Lisänimi
Mä unohin eilen kertoo teille et mä oon aatellu ottaa lisänimen. Musta tulee Onni-Salama. Se kuulostaa jotenki tosi kuulilta ja muutenki sopii ku mä oon niin salamannopeekin. Onni-Salama on viileistä viilein jätkä. Nyt meen takas äispän jalkoihin nukkuun.
Samanlaisia päiviä
Mulla on ollu nyt tosi paljon samanlaisia päiviä sen jälkeen ku tultiin Turon luota reissusta kotia. Mun samanlaisissa päivissä on samaa juttua monesti:
– AAMU: herään öisiltä unilta mun uudelta sohvalta, meen vähäks aikaa sänkyyn nukkumaan, syön vähän napoja ja käyn vähän ulkona
– PÄIVÄ: nukun pitkät päikkärit
– ILTA: käyn äispän kaa pitkällä lenkuralla inhokkitossuissa ja inhokkipuvussa, riehun ihan vähän, syön mun herkkuluuta ja remustan leluja, syön iltaviilin, saunon, käyn vähän ulkona ja käyn öisille unille.
Melkein samanlaisia on ollu kaikki päivät. Erilaista on ollu se, että kerran me tavattiin lenkuralla yks täti, joka tunsi mut vaikka me ei tunnettu sitä. Se kysyi että oonko mä se kuuluisa Onni! Äispä meinas vähän hämmentyä mutta sai se sitten sanottua että sehän mä just olen. Se täti sanoi että mä oon tosi hyvännäköinen ja ihana, se oli käyny lukemassa mun lokia vaikka se ei tuntenu mua ollenkaan. Sen mielestä mä oon varmaan paras, ja oonhan mä. Tulispa useemminkin tuntemattomia tätejä kehumaan mua kesken lenkuran.
Sitten kanssa erilaista on ollu se, että mulla on ollu mahan alla kipeetä. Tai oikeestaan siinä jalan ja mahan välissä on ollu. Joskus siellä on ollu niin kipeetä että mun on pitäny vinkuroida ihan kovaan ääneen ja sieltä on tullu vertakin. Verta mun mahan ja jalan välistä! Nyt se on jo onneks aika hyvänä eikä tee enää kipeetä.
Ja vielä yks erilainen juttu sattu tänään ku oltiin pitkällä lenkuralla. Mä tykkään kauheen paljon kaikista mettäpoluista, ja oon yrittäny sitä äispälle viestittää jo pitkän aikaa. Nyt mun vinkkaukset on selkeesti menny perille, kun tänään äispä vei mut yhelle mettäpolulle missä me ei oltu käyty koskaan ennen. Se olikin aika hurja polku, välillä suorastaan hengenvaarallinen. Me päästiin laskeutumaan sellaseen rotkoon ja se oli tosi hurjaa ja ihan villiä! Äispää vähän jännittikin et miten meille käy, mut musta se oli vaan siistiä! Sieltä rotkosta oli vähän vaikee päästä pois, mut äispä nosti mut hissillä ylös. Se oli huippu polku!
Jouluiloa!
Mä oon levittämässä jouluiloa täällä Kostin luona nytten, mutta oon käyny muuallakin. Sillon ennen ku tultiin tänne ni olin Turolla, ja sitä ennen kävin kanssa mummolla ja papalla. Siellä mä vaan levitin jouluiloa sinne rappukäytävään kun ne ei avannu ovea vaikka me rinkutettiin kelloa monta kertaa. Hmpf, kummallista. Mä oon kanssa jättäny viestejä ulkona ollessa että ”Sika(sipsi)rikasta joulua kaikille!” ja ”Kinkuntuoksuiset jouluterveiset Onnilta!”. Yhen aidan takana asuu yks koira mut se ei ollu pihalla sillon ku mä kävelin sen ohi eilen ni mä kirjotin sillekin jouluterkut siihen aitaan ”Hyviksintä joulua toivoo Kuningas-Onni”.
Joulu on parasta! Jouluna tavisnapoissakin on herkullista kinkunrasvaa ja sillon saa ihanaisia joulupaketteja! Mä sain tosi monta pakettia äsken, paljon enempi monta ku äispä. Mä sain hyvän pallon ja hyvän toisen pallon ja 2 herkkujuttua. Toisen pallon ja toisen herkkujutun mä söin jo. Sitten mulla on kotona yks herkkuluu ja yks peli, ne mä sain iskältä ja äispältä eikä me tuotu niitä tänne mukaan ettei Kostille ja Turolle tulis paha mieli.
Joulutervehdys mun kavereille!
Priimatavaraa
Mä olin äsken hullussa kidutuskammiossa! Se oli naamioitu sellaseks lääkäripaikaks, mut se ei ollu mun normilääkäripaikka missä on kivoja tätejä ja herkkunameja pöydällä, vaan ihan vieras kamala kidutuspaikka. Siellä oli kauheesti mun kaa samiskoiria, bostonilaisia, ja melkein kaikki oli kanssa poikia niinku mä. Yks poika oli siellä yhessä majassa ja se huusi kauheesti että ”Päästäkää mut pois kun tää ei oo mun maja! Mä en nää mitään! Tää ei haise mun majalle ollenkaan!” Olis pitäny arvata että siinä paikassa on jotain kammottavaa… Sitten kun se poika tuli pois sieltä majasta ni se tuli leikkimään mun kaa vähäks aikaa. Se oli melkein samis Sulon kaa paitsi isompi. Ehkä se oli Sulon iso veli! Se poika oli parasta koko paikassa.
Ekana kidutuksena mun silmiin ruiskutettiin jotain ainetta, ei kivaa. Ja sit mä jouduin pöydälle kanssa, ei ikinä hyvä merkki. Mä yritin karata sieltä kiipeemällä äispää pitkin taivaaseen asti karkuun, mut en päässy kun tädit piti mua kiinni. Sitten sammu valot ja alko kuulustelu. Mua alettiin kuulustella ja kiduttaa samaan aikaan, ne olis varmaan halunnu multa jotain kuninkaallisia tietoja. Mun jalkoja kopeloitiin ja mun silmiin osoteltiin kirkkaita valoja ja mua hypisteltiin. Mut mä en pukahtanu yhtään salaisuutta. Lopulta ne kai tajus että ne yrittää ihan turhaan. Sillon mä huomasin et mun tilaisuus oli tullu ja mä pakenin siitä pöydältä äispän syliin.
Äispä sanoo että mä oon priimatavaraa. Ehkä sekin oli otettu kun mä osasin olla niin tiukkana siellä kidutuksessa. Pakkohan mun on olla kovis kun se ite menee aina niin kauhusta kankeeks noissa tilanteissa, ettei siitä oo mitään apua.
Talonmiehelle makkaraa
Mä olin tänään taas talonmiehenä. Iskä ja äispä meni ulos ja ulkonta kuulu kaikenlaista ääntä: raaputusta, rapinaa, kolinaa, suhinaa, puhumista ja naputusta. Mä näin kanssa äispän ikkunasta kerran, se oli kukkapenkissä. Tässä taas nähään se ihmisten lokiikka; mä en saa mennä kukkipenkkiin mut äispä menee ite kumminki. Ihmiset on. Sitten kun olin ollu talonmiehenä aika kauan ja nukkunu päikkärit pöydän ja tuolin välissä, ni äispä tuli ja me pistettiin takki päälle ja mentiin pihalle kokoontumaan. Siellä oli paljon ihmisiä ja naapurin Anna kanssa, ja ihmiset pölpötti kokoajan ja haisi makkara. Mä paikallistin sen makkarapaikan ja sit ihmiset alkokin ottaa makkaroita käsiin ja mulle tuli kiirus. Mä en meinannu ehtii kokoajan vahtii ees kaikkia makkaroita kun niitä oli niin paljon. Mä sain makkaraa äispältä kun mä näytin mun kuolemistempun ja ihmiset hurras. Mä todellakin oon tempputaiteilija-kuningas! Mä sain kanssa Annan äispältä makkaraa kun me istuttiin Annan kaa vierekkäin. Annaki osaa pupun.
Vaatimaton riimus
Me käytiin eilen äispän kaa tenppukoulussa ja arvatkaa mitä?! Se ope sano että mä oon riimus!! Riimus tarkottaa sitä et on SUPERhyvä ja paras jossain, ni mä oon SUPERhyvä eli paras temppukoulussa! Ne kaikki muut kamelit vielä harjottelee siellä kaikkia temppuja mut mäpäs osaanki jo kaiken! Mä voin kertoo mitä kaikkee mä siellä osaan: istu, maahan, paikka, tänne, seuraa, sivulle, tassu, toinen, kuole, kieri, pyöri, pupu, vitoset, odota, ei ota. Ni ne ainaki. Ja toiset vielä harjottelee vaan ja mä jo osaan ne kaikki. Mä oon riimus. Äispäki sanoo et ”kerranki”, ni taas kerran joo. Mä oon aika usein paras kaikessa. Ja vaatimatonki oon, tosi vaatimaton ja komee. Tänäänki yks täti ihasteli mua kun mä istuin vaan autossa. Niin komee mä oon.
Leppävaaran kuningas
Mä kävin eilen mun vanhoilla huudeilla, siellä mun entisen kodin liepeillä. Arvatkaa olinko vähän intona?!? Se vaikutti aluks ihan normaalilta autoajelulta, mut sit alko näkyy tuttuja maisemia ja tulla tuttuja lemuja. Se oli Leppävaara! Me hukattiin iskä johonki ja lähettiin äispän kaa lenkuroimaan. Siellä oli ihan älynä tuttuja lemustuksia ja paikkoja! Huippusiistii!! Mä kirjotin mun alamaisille viestejä et ”Kunkku on bäck, älkää olko huolissanne. Kaikki on kuul. Terveisin, Onni”
Ekana me mentiin mun sorsapaikan vierestä ja sit me mentiin mun golfkentän vierestä ja mun pellon vierestä. Niinhän siinä käy et heti kun selkänsä kääntää ni johan on niskurointia ilmassa. Tai oikeestaan se niskurointi tapahtu nyt maassa. Nimittäin mun pellolle oli muuttanu ainakin tsiljoona lintuvihulaista. Mä olin vähän nyreenä eka et mitä ne täällä hengaa, mun pellolla, mut sit me löydettiin niitten lintujen kaa yhteinen sävel. Nimittäin papanat. Linnun papanat. Ne on koostumukseltaan vähän erilaisia ku pupunpapanat, mut yhtä maukkaita vähintäänki. Mä ehdin yhen vetästä ja se oli nannaa, mut sit äispä taas perusmeiningisti pilas koko jutun. Kun mitään kivaa ei saa koskaan tehdä. Mut nyt mua ei enää haittaa ne lintuvihulaiset siellä pellolla, saa hengailla ihan vapaasti. Kunhan papanatuotanto jatkuu.
Sitte mä kävin kattomassa mun entistä kotia. Siinä vieressä asuu Alvar ja mä jätin Allulle viestin siihen sen talon seinään et ”Moi Allu! Onni täällä! Kävin huudeilla, kaikki kunnossa. Hyvää työtä!”. Ku mä vähän luulen et Allu on jatkanu kunkkuilua sen jälkeen siellä kun mä läksin tänne uuteen kotiin. Mun entinen koti näytti etäisesti tutulta, silleen et mä oisin menny sinne pihalle ihan vahingossa. Mut me vaan katottiin sitä ja käveltiin ohi. Sit me tavattiin sellanen kaveri joka näytti ihan multa, mut se ei ollu yhtä kiva ku mä. Se meinas purra mua nenästä. Mut eihän tälläsiä Kunkku-Onneja voi olla ku yks. Mä oon sillä tapaa spesiaali.
Isomummula on paikallaan
Mä tiiän sen koska mä kävin kattomassa sitä ja isomummua ja isopappaa kanssa samalla. Siellä oli kyläilemässä paljon kaikkee muitaki tuttuja, niinku mummu ja pappa ja yks pikkuihminen. Isomummula on huippu paikka kun siellä voi juosta ihan kauaskin ja silti olla omalla pihalla. Mä kävin kans kattomassa naapureita ja tutkailemassa metsää. Isomummula rules.
Iskä pyydysti vedestä saksiniekkoja ja mä olin kanssa siinä mukana vähän niinku apumieskoirana. Pappa jätti vahingossa yhen saksiniekan siihen rantaan ni mä otin sen ja vein sen pihalle. Mä aattelin et se vois olla mun lemmikkikaveri, mut se saksikaveri ei ollukaan samaa mieltä. Se alko sätkiä kamalasti ni mä vähän tassutin sitä silleen et ”ootkos nyt siinä kunnolla”. Mut se ei vaan rauhottunu ollenkaa vaan jatko sätkimistä, ni mä tassutin sitä lisää. Mun mielestä sen olis pitäny rauhottuu mut se rupes ilkeeks ja puri mua varpaasta! Ilmeä saksiniekka tympäle!
Mä sain siellä kanssa kaikkee kurmee-ruokia. Kurmee-ruoat on sellasia hienoja ja SUPERhyviä ruokia, just sopivia kuninkaille ja muille SUPERkoirille. Mä söin isomummun tekemiä lihipullia ja perunankuoria ja sieniä ja hyviä heiniä ja käpyjä ja pikkuihmisen ruokaa ja puuroa ja karkin ja sipsua. Ja ruoan kanssa mä join saksiniekkojen vettä niitten kupista. Sopivaa ravintoa kuninkaalle, sanon minä.
Kiireinen päivä
Eilen oli kauhe kiire ja hirmeesti tekemisiä. Ekana me lähettiin autoajelulle aamulla äispän kaa. Meillä oli kyydissä kanssa yks Kyläilijä joka oli ollu meillä yökylässä, ihan mukava täti. Sillä oli suklaata ja mä kävin illalla salaa varastamassa siltä suklaatia kun se ei huomannu. Ei ollu kauheen hyvää ni mä syljin sen toisen palan lattialle. Mut se siitä, asiaan. Me oltiin selvästi menossa mummulaan, mut kun tultiin kohdalle ni äispä ei huomannu sitä ja se ajo ohi! Mä huusin sille että ”Pysähdy! Pyyyysääähdyyy! Sä menit ohi mummulasta!!” mut ei se tajunnu. Me ajettiin vaikka kuinka paljon ohi ennen ku äispä pysähty. Se kävi varmaan kysymässä ajo-ohjeita joltain kun sit me lähettiin takasin päin mummulan suuntaan, mutta samalla se hukkas sen Kyläilijän johonkin eikä me otettu sitä enää mukaan. Kun mummula tuli taas näkyviin ni mä huusin heti että ”Mun mummula on tuossa, pitää kääntyä tästä!” ja sit äispä tajus.
Mummulassa oli Mummmu ja Pappa ja Terhi ja pikkuihminen. Mä oisin halunnu leikkii sen pikkuihmisen leluilla kun ne oli niin hineitä, mut en mä saanu. Aina kun mä löysin jonkun lelun ni heti äispä oli kärppänä vaatimassa sitä itelleen. Ihan pönttöö et äispä saa leikkii niillä mut mä en. Mä oisin kans halunnu vähän hellii sitä pikkuihmistä mut en saanu tehä sitäkään, vaikka sekin olis selvästi halunnu hellii mua. Ison ihmiset on tympäleitä. Onneks siellä ei kuitenkaan tälläkään kertaa pihistelty ruoasta. Mä sain makkaraa ja lettua ja herneitä. Nam!
Äispä harrasti mummulassa vähän pianismia ni mäkin päätin kokeilla. Mä soitin ja lauloin, ja pappa sano et mun pianismi oli aika synkkää ja että mä voisin mennä johonki Tuskaan. Mee ite puskaan jos soitto ei miellytä! Musta se oli kaunista. Ihan niinku se pikkuihmisen pupukin joka oli siinä pianismin päällä, sille mä soitin kun se oli musta ihana. Ja sille pinkille hyvänmakuselle kumiankalle.
Välillä mä kävin papan kaa lenkuroimassa ja välillä kävin kanssa autoajelulla äispän ja Terhin kaa. Me käytiin isossa kaupassa ja mä sain vartioida autoa sillä aikaa kun muut meni sisälle. Mä sain sieltä kaupasta kanssa tulisia kiitokseks hyvästä auton vartioinnista. Mä sain sellasen kuninkaan kruunun. Se oli hieno ja just sopiva tälläselle Kunkulle, mut mä tuunasin sitä vielä hienommaks ja revin siitä kaikki turhat piikit irti. Nyt se on enempi sellanen tiara ja paljon vähemmän kuuma näin kesällä.
Lopuksi me mentiin kotiin ja Terhi tuli mukana. Mä olin jo käyny nukkumaan ja oli ihan pimeetäkin jo, kun äispä sai hullun idean et lähetään lenkuroimaan! Mä olin eka ihan että ”häh?” mut menin sit kummiskin pihalle. Mä oisin halunnu mennä heti takas sisälle kun huomasin et ulkona sato vettä ihan ällönä, mut äispä pisti oven kii ja veti mut sinne sadeilmaan. Siellä me sit lenkuroitiin vesisateessa, kunnes yhtäkkiä Terhi katos yhen auton taakse. Se auto meni pois, mut Terhiä ei enää näkyny missään! Taikatemppu! Se oli mullekin jo liikaa ja mä päätin et nyt lähetään kyllä kotiin. Me juostiin koko matka melkein ja se juoksu jäi mun jalkoihin silleen että oli pakko pömöttää vähän kun pääsin sisälle. Sitten me tehtiin outo peti mun sohvalle ja käytiin siihen nukkumaan äispän kaa. Oli ollu tosi kiireinen päivä ni oli kiva päästä äispän peiton alle nukkumaan. Pystyin sitte hyvin vahtimaan sitä ettei se saa enää mitään outoja ideoita.
Kesämiehen kesäblogi
Mäkin päätin laittaa mun kesämies-kuvan tohon ylös kun Julikin oli laittanu kesätyttökuvan sen blogiin.
Me on taas äispän kaa vaan hengailtu tänään, ihan normaalipäivä. Aamulla tosi aikasin äispä lähti johonkin ispän kanssa mut tuli pian takasin ilman iskää. Normaalia. Sit me jatkettiin äispän kaa unia vielä aika kauan, mä nukuin sen peiton alla kun iskä ei ollu kotona. Normaalia. Sit me herättiin ja syötiin. Normaalia. Sit me mentiin ulos lenkuroimaan ja jouduttiin sellasiin paikkoihin missä ei oltu ennen käyty. Sekin on nykyään normaalia kun ei me olla vielä ehditty kaikissa paikoissa käydä.
Lenkuran jälkeen me hengailtiin pihalla lämmössä. Mä puutarhuroin vähän sitä aitaa kun ei iskä ja äispä oo saanu aikaseks. Mä otin pari oksaa pois siitä yhestä kohtaa että näkisin paremmin Annan pihalle. Äispä ei tykänny mun tarhuroinnista ja se ruiskutti mun päälle vettä, varsinkin sillon kun mä luulin sen varvasta isoksi oksaksi. Ihan turhaa mun mielestä suuttua tollasesta jutusta, mitäs tunkee varpaansa jokapaikkaan!
Kun me oltiin loikoiltu pihalla tarpeeks kauan, me lähettiin ostoksille. Me käytiin mun suosikkikaupassa, siellä mistä saa leluja ja herkkuja. Tää oli kyllä eri suosikkikauppa kun aikasemmin, mut ei se mua haittaa. Pääasia että saa leluja ja herkkuja. Äispä toi mulle sieltä keksejä ja lelun. Se lelu oli keltanen kumikoira, ehkä se on keltanenkuminoutaja. Se piipitti mulle ärsyttävästi ja mun piti möyhentää sitä ihan tosissaan pari tuntia että mä sain sen vaikenemaan! Mä sain jo osan täytteistäkin ulos siitä, että tää päivä on kyllä menny ihan hyvin siltä osin. Välillä me otettiin sen keltasenkuminoutajan kanssa vähän lepiä, kun ei kumminkaan kokoaikaa jaksa taistella. Lepin jälkeen taas taisteltiin hulluna ja nyt se ei enää piipitä mulle yhtään kun se tietää että mä oon kunkku.
Kalamies-Onni
Me ollaan äispän kaa kyläilemässä täällä Kostin luona. Mä oon jo käyny kahlailee tuolla rannassa ja yhessä toisessaki rannassa, vaikka vesi onkin vielä tosi kylmää. Mut mä oon tosi rohkee ni uskallaan kyllä mennä. Kostikin on tosi rohkee kun sekin menee, se on ehkä SUPER-rohkee kun se uskaltaa mennä tosi syvälle. Mä en haluu mennä syvälle kun siellä ei yletä jalat pohjaan, ja sitäpaitsi miks pitäis mennä kun ihan yhtä hyvin siinä rannassakin kastuu.
Me käytiin äsken papan kanssa kalassa. Mä sain istuu veneen päässä ja olla tuulenhalkojana, kun Kosti vaan torkkuili. Mulla on selkee SUPER-voima, mä pystyn ohjaamaan venettä ajatuksen voimalla. Mä vaan ajattelin että tuolla on meidän ranta, sinne mennään, ni sinne se vene meni. Vähänkö hieno SUPER-voima, mut ei niin kovin käytännöllinen kotioloissa kun ei meillä oo omaa venettä, eikä sen puoleen järveäkään. Kostilla on kyllä tosi hienot mestat täällä, kun sillä on takapihana oma metsä ja rannassa oma järvi ja oma vene ja sit vielä normaali pihakin. Toimiskohan se mun SUPER-voima autossa…
Mä en ookkaan tienny et oon tosi hyvä kalamies, mut selvispä nyt sekin. Mä sain nimittäin seittemän kalaa! Ja ne ei ollukaan sellasia pieniä mitä iskä sai viime kesänä, vaan isoja hurjimuksia! Mä sit vähän kovistelin niitä tossa pihalla, ihan siltä varalta et ne alkaa ryppyileen mulle. Ei ne uskaltanu sit mitään ryppyillä kun mä sanoi heti et ”hei pääl, turha alkaa mulle mitään, kuulitsä!” ja purin sitä suurinta hännästä. Mä oon kovis.
SUPER-Kunkku-julkkis
Vaikka me ollaan täällä kyläilemässä ni on pakko kertoo yks kotijuttu. Nyt se on tapahtunu; mä oon SUPER-julkkis. Tai oikeestaan SUPER-Kunkku-julkkis, koska oon Kuninkas kanssa. Ennen mää olin Leppävaaran Kuninkas, mut nyt oon jo ehkä koko Etelä-Suomen Kuninkas, kun oon ollu kerta Helsingin Kunkku ja sit Espoon Kunkku ja nyt oon kanssa Vantaan Kunkku. No mut nyt kerron siitä mun julkkiksuudesta. Eilen kun me lenkuroitiin illalla äispän kaa siellä mun kulmilla eli mun huudissa, ni vastaan tuli sellanen pieni kikkarakoira. Sen äispä ja iskä tunnisti mut heti ja sanoi et ”tää on se josta ne on puhunu!”. Sana on kiiriny että nyt Kuninkas on saapunu kulmille. Kyllä mä ymmärrän sen kun oonhan mä tosi SUPER ja ihana ja komee ja fiksu ja vaatimaton. Ja sanoinko jo ihana?
Bostoninterrieri Onni ja Ranskanbulldoggi Litmanen 