Lenkurat

Unelmien poikamiehet

Me ollaan Litin kaa ehkä unelmien poikamiehiä ku meillä on ollu ihan hulluna treffejä! Ekana meillä oli treffit Nakin kaa ja sit meillä oli treffit Kamun kaa ja sit meillä oli treffit Lyran kaa! Ja siinä välissäki on ollu aika raskasta olla suosittu ku äispä on alkanu ihan hirmulenkittäjäks. No, kerrotaan eka niistä treffeistä.

Äijätoimintaa

Yhtenä päivänä lähettiin ulos vaikka sato vettä! Me yritettiin kyllä estää sitä ulkoilua niin, et tehtiin kaikki pisnekset jo ennenku ehittiin pois omasta pihasta. Mä luulin että se tepsis, mut äispä oliki juonikas ja meni eka sisälle meiän kaa mut lähti sit uuestaan! Onneks mentiin autoon kumminki ni ei kastuttu. Sit me autoiltiin ja mentiin mun lenkuramettään. Autolla! Ei oo menty sinne paikkaan ikinä autolla, mutta nyt mentiin. Ku äispä avas auton luukun ni siellä ulkona oli yks Nakki! Ei sellanen syötävä nakki mitä on mun maksalaatikkokakussa aina synttärinä, vaikka aika syötävän hyvännäkönen tääki Nakki oli! Tää Nakki oli se mäyris-Nakki, se jolla on se oma loki! Me juostiin mettässä kaikki kolme ja äispät seiso ja jaaritteli. Mä halusin näyttää kuka on pomo, eli mä, ni mä näytin Nakille äijätoimintaa. Harmi vaan et äispä ei syttyny mun äijätoiminnalle vaan lakkautti sen liikkeen samantien. Mä jouduin autoon jäähylle ku Liti ja Nakki sai jäähä juokseen ja painiin. Sit mentiin meille ja Nakkiki tuli kylää mut vaan hetkeks. Mä tein taas äijätoimintaa.

Kattokaa nyt ku osaan pyytää nätisti herkkua.

Sitte me käytii liitämässä pitkästä aikaa. Niin käytiinki liitämässä! Mäki sain liitää! Mä olin tosi hyväki, äispä sano! Mä menin putkesta ja hypystä ja kepistä ja puomista ja mä olin tosi hyvä! Sitte siellä oli muitaki junnuja ni me leikittii vähä yhessä. Mut ne muut junnut oli jotain huijausjunnuja ehkä, ku ne oli jo ihan isoja, paljon isompia ku mä, vaikka mäki oon kasvanu jo tosi isoks. Oo-oon, äispä sano! Mä sanoin niille muille että ”Älä sä käy mulle ku mä oon jo iso vaikka ehkä saatan näyttää pieneltä ku en oo mikään huijausjunnu!” ”Äläkä säkään käy mulle, peräänny ni sulle ei käy huonosti!” ”Peräänny, kuulitko?!” ”Eikö sana kuulu vai eikö se tehoa, mitähä?!?”  Mut olinpahan ainaki tosi hyvä liitäjä vaikka olinki ekaa kertaa! Siellä liitämässä oli tosi paljon uusia hajuja. Äispä oli vähän nihkee ku ei ois muka saanu haistella niitä kesken reenin. No, haistelin silti.

Toisena päivänä mentiin kans akiliitopaikkaan mut siellä oli ihan outoja tyyppejä, eikä ollenkaa akiliitojuttuja! Äispällä oli vaan tympälenapoja ja siellä oli T-O-S-I kuuma! Äispä sanoo että se on TOKO-koulutusta, eli varmaanki siis joku reenaus Täydellisesti Osaavien Koirien Omistajille. Mähän siis osaan kaiken jo, ni ei mun tarttis harjotella mut ku äispä on niin hidas oppimaan ja itepäinen. Huoh. Ihmiset on – hankalia. Lipiki oli siellä TOKOssa vaikka mun mielestä se ei kyllä osaa täydellisesti juttuja. Esimerkiks se ei osaa vielä hypätä sohvalle vaan sillä on sellanen oma laatikko minkä päälle se hyppää eka ja sit siitä sohvalle. Ja sit se ei osaa pissata niinku isot pojat. Osaanpa jo vaikka mitä! Osaan istuu ja oottaa ja kävellä nätisti ulkona! Osaan ne paremmin ku Onni! Etkä osaa… Osaanpas! Äispä sano! Enpä usko ku mä oon kuitenki jo iso ja melkeen TOKO-mestariki varmasti, MÄ osaan kaiken täydellisesti.

Puistossa ilta ei viilentyny

Me oltiin ihan jo lääh ja puuh ku lähettiin sieltä TOKOsta mut ei menty siltikään kotiin. Ajettiin autolla pitkään ja tultiin sellaseen paikkaan mistä käveltiin yhteen toiseen paikkaan. Onni meni eellä kun se näytti mihin piti mennä. Siellä oli puisto ja siellä puistossa oli Onnin näkönen koira! Se oli Kamu, Onnin kaveri. Onni ei vaan ollu leikkituulella vaan se oli enempi erakkovaellus- ja haistelutuulella. Sitte se Kamu tuli tosi liki mua ja mä sanoin sille et ”Älä tuu niin lähelle! Mä varotan sua! Mulla on jo yks postonilainen veli ja se ehkä antaa sulle daijuun jos et nyt mee kauemmas!” Sitte ku mä sanoin niin ni sille Kamulle tuli paha olo ja me lähettiin kaikki pois sieltä ja me mentii Onnin ja äispän kaa kotii nukkumaa.

Lyra-neiti oli kovin kaino

Ja tänää meille tuli taas treffit kotii! Se oli ihana neito Lyra, se on kans Bostonilaine niinku mäki oon, Liti ei oo. Oli vähä tympälettä ku mä en päässy ulos sen kaa ku se tuoksu niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin ihanalta. Liti vaan pääs mut mä sain herkkusikasipsin. Nii mä pääsinki ku äispä sanoo että mä osaan käyttääntyä! Sitte mä oisin halunnu painii mut se Lyra ei halunnu painii. Ehkä se ei siks halunnu painii ku sillä oli hienot housut ni ettei ne ois likaantunu. Sitte me vaan hypittiin ja ihan vähä juostiin kans. Sitte Lyra oli kans sisällä ja mä vaan rouskutin luuta ku en saanu mennä sen kaa vaikka oisin halunnu näyttää sille vähä äijätoimintaa. Se on mun erityisosaamista nimittäi.

Pitää vielä sanoo et on se hyvä et mentiin sinne TOKOon ku äispä kyllä tarttee jotain koulutusta ku se on alkanu hirveesti sählätä lenkillä. Mä en ehi ees melkeen mitään haistella ja lukee viestejä tai jättää vastauksia ku äispä painelee jo eteenpäi! Se vaan aina sanoo ”MENNÄÄN” ja sit pitää jo mennä vaikka ois kesken lukemine! Ihan pölöö ku ehin just lukee vaikka jotain et ”Rafu tässä moi! Arvaa missä oon ollu? Oon oll…” ja sit jo pitää mennä vaikka en saanu ees lukee loppuun enkä ehtiny vastata. Ihmiset on – koulutuksen tarpeessa.

– Onni & Liti


Rokkari ja manakeri yökylässä

Me oltiin yökylässä! Vähänks oli jännää ku en oo ikinä ollu yökylässä! Yökylässä ollaan silleen että mennään johonki vieraisiin ja nukutaan siellä ilman iskää ja äippää. Jos iskä ja/tai äispä on siellä ni sit ollaan vaan kylässä. Mut nyt oltiin yökylässä Onnin kaa! Iskä ja äispä lähti ja me jäätiin Onnin kaa kotiin nukkuu päikkäreitä. Sitte tuli PA ja haki meiät niille! Me hengattiin siellä PA:n ja KA:n kaa ja saatiin kinkkua. Sitte me katottiin telkkarista ohjelmaa ja nukahettiin. Sitte me mentiin Onnin kaa PA:n päälle nukkuu.

Ku oltiin nukuttu vähäsen ni mä kävin pihalla, tiiättekö! Yöllä! Pihalla! Äispä ei ikinä laske mua yöllä pihalle ja sillon mun on pakko tehä juttuja sisälle. Aika tyhmää… Sitte mua ei nukuttanu yhtään mut Onnia nukutti ja PA:ta kanssa. Onneks mä löysin sieltä yhen ihan mun näkösen kaverin joka oli kans ihan yhtä skarppina ku mäki! Mä hyökkäilin ja seki hyökkäili ja mä murisin ja seki murisi. Se oli ihan samis ku mä! Mä sitte hengailin ja riehuin siellä yökylässä yksin, ku pitihän mun harjotella rokkarielämää ku mulla on kerran se pändiki. Paukkuvat Lonkat oli kans mun kaa yökylässä.  Rokkarit ei joskus nuku yöllä vaan sillon ne keikkailee eli esiintyy ja riehuu ni sitä mä vaan harjottelin. Mut arvatkaa mihin mun keikka loppu? PA vei mut kylmään suihkuun! IU! Sitte mä nukahin.

Yökylässä oli tosi kivistä ku oli ihan eriä ku kotona, mut oli kyl parasta ku äispä tuli sinne ja sit mentii kotii!! Mä pussailin äispää ihan hulluna ja olin tosi ilostunu!! Sitte mentii kotii ja mua nukutti kauheesti ja Onnia nukutti kans.

– Lipi-Lii ja Paukkuvat Lonkat

p.s. on käyty lenkillä, ihan oikeella lenkillä jo monta kertaa. Mä oon tosi hyvä lenkkeilijä.

– Liti

p.p.s. Pakko sanoo et on kyl ihan eriä olla PA:lla ja KA:lla yökylässä ton kakaran kaa… Vähänkö mulla meinas mennä hermo yöllä ku tyyppi poukkoilee ja riekkuu ja murisee ja tekee kaikkia kakarahommia KESKELLÄ YÖTÄ! Yöllä nukuttaa vaikka oltais missä!! Onneks PA oli mun kaa samaa mieltä ja kasteli Litmasen ni sit se rauhottu vähä. Vitsit hei, isoveljen osa ei oo aina ihan helppo. Joutuu vielä vähä kouluttaa…

– Onni

p.p.p.s. Sitäpaitsi se on MANATSERI!


Jälkivappu

Mä olin Turon ja Tyynen luona käymässä. Ekanaki, arvatkaa, mun auto ei oo tullu takas vaan me oltiin reissussa sillä vaihdokasautolla. Mä matkustin taas takapaksissa mut arvatkaa mitä, sinne oli laitettu maja sisään! Mä sanoin äispälle eka ku lähettiin et ”enhän mä melkeen nää täältä ees ikkunoista ulos! hei mun pää osuu tähän kattoon ku mä pönötän! näätkö!?” mut äispä vaan käski et käy pötkölleen. Ei siellä voinu oikeen muutakaan tehä ni mä tein pesän ja kävin nukkuu. Siellä majassa nukuttiki aika hyvin, koska ku mä heräsin ni Turon äispä tuli meiän autoon ja me oltiin ihan melkein Turolla jo!

Arvaatte varmaan, painittiin ihan hulluna ja leikittiin risutappeluita. Me käytiin Kostilla ja Eetulla kanssa ja Turoki oli siellä ja me käytii yhessä mettälenkillä, ja vähä vesilenkillä kans. Nimittäi me käytii kaikki vedessä puljaamassa kans, koska me ollaa tosi rohkeita.

En melkee jaksanu

Kun me tultii sillä vaihdokkiautolla kotii ni mä matkustin taas siellä majassa ja taas mua nukutti tosi hyvi. Se on varmaan joku unimaja. Sit mua väsytti kotonaki ihan tosi paljo, en meinannu jaksaa mitää. Äispä päästi imurivihulaisen kaapista ja mä en jaksanu ees vahtii sitä ku olin tosi väsykki. Sitte äispä huus että ”Onni tuu” ni mä menin kattoo, koska yleensä sillo on jotai kivaa. Ja oli nytki, nimittäi jälkivappu! Meillä on ollu sellasia ilmiksiä roikkumassa tosi korkeella yläällä ja mä oon niitä himoinnu jo monta kertaa, ni nyt äispä oli laittanu ne silleen alas että mä sain ne! Ja arvatkaa, voi suru, mä en eka meinannu ees jaksaa alkaa leikkii niillä ku olin nii väsy. Mut sit äispä alko heilutella niitä ni sit mä vähän jaksoinki leikkii. Ja mä löylytin niitä kaikkia niin kauan et ne kuoli ja meni roskiin! Äispä sanoo että mä oon ihan hurja, nii oonki!!

Sit jaksoinki!


Kevättä rinnassa

Onneks ei tartte...

Mä oon ollu ihan intona ku arvatkaa miks? Nyt on kevät! Kevät on just hyvä ku ei tartte pitää tympäletossuja ja ärtsypukuu ja ulkona ei palella ja ulkona on kaikkee superlemukkeja ja me tehään tosi pitkiä lenkkejä. Mä päätin yhtenä päivänä et nyt on kevät ja menin aamupäikkäreille pihalle. Mulla oli ennen sellane kuninkaallinen valtaistuinkukkapenkki jossa oli tosi hyvä nokostella ku siihen paisto aurinko. Nyt mä etin sitä kukkapenkkii mut se oli kadonnu! Mä sit kävin nokosille siihen missä se ennen oli, mut ei se ollu ihan yhtä hyvä kummiskaan ku se on ihan alhaalla…

Mä oon käyny lenkkeilee tosi paljo yhen Rafun kaa. Rafu on mun lenkkikamu ja se asuu kanssa ihan lähellä. Rafulla on joskus enempikin possee mukana, joskus sillä on 2 ihmistä mukana lenkillä, kuvittele! Se pienempi oli kiva ku me juostiin sen kaa kilpaa. Mä voitin!

Lenkillä Rafun kaa

Mä oon kanssa alkanu taas saunoo. Oisin mä saunonu aikasemminki mut äispä ja iskä ei antanu. Eilenki mä saunoin. Ja arvatkaa mitä muuta eilen tapahtu? Mä sain LIHAA, oikeeta kylmää lihaa! Mä sain sitä tänäänki ku olin tosi kärsimälline ja ootin mun kupin vieressä tosi kauan. Se on tosi hyvää se lihukka, mun mielestä mun pitäis ehtottomasti saada sitä jokaisena päivänä. Kylmä lihukka on just sopivaa ravintoa tälläselle lihaksikkaalle kaverille niinku mä.

Nokoset saunassa


Ruttukuonojen kevätretki

Se oli tosi hyvä keppi

Meillä oli eilen aika kiireinen päivä ku me käytiin aika paljon kaikissa paikoissa. Ekana me käytiin puistossa aurinkolenkuroimassa. Siellä oli onneks kameleita, ja huippuja kameleita oliki! Siellä oli yhet Hilma ja Väinö. Mä halusin tehä Hilmasta mun tyttöystävän ja kisailla Väinön kaa, ne on superhuippukameleita! Meillä oli sikapossuhauskaa ja me kirmattiin siellä niin kauan et meille tuli väsy. Me tapeltii kepeistä ja risuista ja muuten vaa. Meillä oli hirveen kivat leikkitappelutki, ihan parhaat! Me ollaan vähän samiksen näkösiä vaikka ne oli Englantilaisia ja mä oon Bostonilainen. Meillä on samanlaiset nenät, ehkä siks meillä oliki niin huippuu yhessä.

Sit ku mä olin käyny nukkumassa kotona aurinkopäikkärit sohvalla ni me lähettiin autoreissulle äispän kaa. Me autoiltiin ihan uuteen paikkaan ja sieltä löyty lisää melkein samiksia samisnenäkoiria. Siellä oli Ranskalaisia koiria ja ne oli melkeen niinku mä paitsi että mä oon Bostonilainen ja ne oli Ranskalaisia. Siellä oli varmaan menossa joku Ranskalaisten kokoontumisajo ku niitä alko tulla joka autosta ja joka lumimöykyn takaa niitä Ranskalaisia. Niitä oli TOSI paljon, ainaski miljoona!! Me mentiin yhessä niitten tsiljoonan Ranskalaisen kaa lenkuroimaa ja mä sain sellasii perskärpäsii siellä, yhen nimi oli Unto ja sit yhet toiset oli Matti ja Teppo. Ne on kai jotain julkkiksii. Mä en meinannu melkeen millään päästä niistä eroon ku ne halus niin kovasti olla mun kavereita.

Mua vähän väskätti ja oli kans aika kylmä ni mä en oikeen jaksanu innostuu niitten Ranskalaisten jutuista silleen. Mä halusin vaan äkkii takas autoo ja kotii ja lämpää ja nukkuu. Onneks me sit lähettii kotii ja mä pääsin saunaa nukkuu. Mä nukuin iha ite yöpäikkärit ja aamupäikkärit ja aurinkopäikkärit, ja sit äispän kaa iltapäikkärit ja äispä sano että mä nukuin melkein kokonaisen päivän. No ehkä piti nyt nukkuu ku oli aika kiire päivä ennen ja sillon ei ehtiny nukkuu melkeen yhtään!


Tutkimusmatkalla

Puhisija

Me käytiin tänään äispän kaa eksymässä tutkimassa tuntemattomia reittejä mettässä. Oli ihan huippuu ja parasta ku ei olla pitkään aikaan käyty mettässä ollenkaan ni nyt mä kirmasin siellä ihan intona tosi lujaa. Äispä puuskutti ja huusi että ”oota!” ku se on NIIIIIIIIIIN hidas. Mä ehkä välillä saatoin oottaa hetken mut muuten mä johdin joukkoa ja juoksin eellä vaan.

Sit yks kaks keskellä mettää eteen tuli puhisija. Se puhku ja puhisi ja mä aattelin että ou nou, en kyllä mee enää eteenpäin. Puhisijat voi nimittäin olla jotain vaarallista, ei niistä tiiä. Mä en menny enää yhtään mut äispä meni. Sit äispä tuli kyllä onneks hakemaan mua ja me mentiin yhessä puhisijan ohi ni se ei voinu meille mitään ku me oltiin yhessä ja se oli yksin. Ei se sit muuta tehny ku puhku ja puhis vaan, ei liikkunu yhtään mihkään. Äispä on ehkä sankari.

Kotimatkalla mä sain uusia faneja. Ne pysäytti auton ku mä oon niin ihana ja komee ja valovoimasen näkönen ja tähti eli stara ja paras ja vielä vaatimatonki. Mä yritin kanssa vinkata niille että veis mut autolla kotii ku mun varpaita alko palelee, mut äispä halus olla kiduttaja ja kävellä eikä laskenu mua sinne autoon. Mut mä pussailin niitä ihmisiä siellä autossa ja sain rapsuja ja kehuja. Rapsut ja kehut kelpaa kyl aina, vaikkei autokyytiin pääsiskään. Paitsi että ne olis varmaan ottanu mut kyytiin mut äispä ei laskenu. Tympälettä. Me juostiin kotiin sit ja mä nukuin aurinkopaikalla sohvalla päikkärit.

p.s. mä sain yhtenä päivänä syyä kanaa!


Näytänkö mä siltä että mä tykkään tästä?

MÄ EN PIDÄ KYLMÄSTÄ

Miks ei voi tulla jo lämpä? Mä haluun ulos lämpimällä ilmalla!

Aamulla ku mentiin ulos ni lumi hyökkäs suoraan mun naamaan ku äispä avas oven. Lumi on tosi tyhmä juttu.


Onko pakko mennä ulos jos ei taho?

Mä en ala enkä kestä enkä ala! Mä en tykkää ku on märkää ja kylmää ja pimeetä, enkä haluu mennä ulos jos on nii. Mut äispä pakottaa, ja sit sille ei ees riitä mikään! Tänäänki mä pissasin heti lähipuskaan piiiiiiiitkän pissan ja olin sit et ”tehty, nyt äkkiä takas sisään”. Mut ei, äispä vaan paahtaa tohveleissa eteenpäin ku mikäkin myrskynratsastaja. Mä yritin tatittaa mut tää yks hurjapää vaan kiskoo mua perässä ja mun tatitus ei toiminu siis niinku yhtään. Mä yritin jokaisesta kadunkulmasta kääntyy kotiin päin ja kun se ei onnistunu ni yritin kääntyy takasin taaksepäin. Mut mikään ei pysäyttäny äispää. Mä olin jo melkein luopunu toivosta kun sit onneks me käännyttiin oikeeseen suuntaan.

Mä haluaisin nyt kerätä itten ja kaikkien kohtalotovereitten puolesta sellasen adressin että ”Ei oo pakko mennä ulos jos ei taho”. Että sitten äispä ei vois pakottaa mua kävelemään lätäköissä jos en kerta taho. Ni että kuka haluu liittyä?

Mut sentäs jotain kivaaki, mä olin pitkästä aikaa yökylässä, tossa PA:lla ja KA:lla tiiätteks. Meillä oli tosi kivistä, niinku meillä on aina. Oli se hyvä että mä pääsin sinne nyt ku musta tuntu et mun herkkukiintiössä onki ollu viime aikoina tosi paljon vajausta ja siellä saa aina kaikkii ihania herkkuja. Sit siellä ei pakoteta syömään omia napoja vaan saan syyä kaikkee ihanaa, niinku tänään sain kalaa ja riisii. Sain kanssa nukkuu PA:n ja KA:n vieressä niitten sängyssä. Mä tarkistin monta kertaa yöllä et nukkuuks PA ni ei se aina nukkunu, tai jos nukku ni mä kokeilin sitä ja sit se ei nukkunukaan. Kiitti PA ja KA yökyläilystä, mulla oli tosi kivistä!


Syysretki ja oikeet eväät

Syysretkellä

Syysretkellä

Me käytiin äispän kaa ekalla syysretkellä. Eka mä en meinannu lähtee ku ulkona oli aika kylmä, eikä äispä kertonu että oltiin menossa retkelle ja mettään. Jos olisin tienny ni oisin tietty menny viivana, mut ku en tienny ni mä vähän epäröin. Kun nimittäin mä oon joutunu käymään ulkona viime aikoina ihan hirveessä säässä. Arvatkaa, vesisateessa ja lumisateessa ja kylmässä ja märässä! Ihan kamalaa on ollu. Oon vaan iltasin teeskennelly nukkuvaa ku äispä alkaa puhuu iltapissille menosta, mut ei se oo auttanu vaikka oon miten yrittäny pitää silmiä tiukasti kii. Äispä on vaan kantanu mut ulos ja tyrkänny sinne märälle nurtsille. Iu. Ni ymmärrätte varmaan jos en nyt kiljuen tuolla tänäkään aamuna ollu mihinkään lähössä. Huonoja kokemuksia juu nou.

Jää maistuu hyvältä

Jää maistuu hyvältä

No, äispä oli onneks päättäväinen ja me vaan mentiin vaikka mä en olis aluks halunnu. Sit ku mä tajusin et me ollaan menossa mettään, ni sit mä lakkasin jarruttamasta. Mä juoksin hulluna ja potkin lehtiä ja risuja ja äispä kuvaili kameralla. Välillä mulle tuli jano mut onneks mä löysin sellasta jäätävää. Sitä ku nuoli ni siitä tuli niinku vettä kieleen. Sen kanssa piti vaan olla tarkkana ku se saatto romahtaa ja sit tassut kastu, mulle kävi silleen kerra. Se oli luikasta ja kylmää ja tosi hyvä löytö koska äispä ei pakannu vettä evääks.

Lihipullia, nam!

Lihipullia, nam!

Retki ei olis oikee retki jos ei olis oikeita eväitä. Ja mulla oli, nimittäin lihipullia. Me kiivettiin yhelle pikniksikalliolle ja syötiin siellä mun eväslihipullat. Meinas iskee paniikki ennenku sain yhtään lihipullaa syötyä ku se lihipulla lähti karkuun ja pyöri alas sieltä kalliolta! Mä juoksin hirmuna perässä ja onneks sain sen kii. On olemassa sellanen sanonta et ”vierivä lihapulla ei sammaloidu”, mut mä oon vähän eri mieltä. Siinä oli aika paljon sammalta ja muitaki roskia siinä vaiheessa ku mä sain sen kii. Mut söin sen enivei. Ei paha. Meiltä karkas vielä muitaki lihipullia ku äispä on sellane. Yks lihipulla melkein hävis puskaan, mutta onneks löysin senki. Kaikki tuli syötyä. Hyvä pikniksi. Hyvät eväslihipullat. Hyvä syysretki.


Yks pyörätarina

Multa on unohtunu kertoo yks pyörätarina. Muistin sen vasta nyt ku Turo kerto sen oman pyörätarinan ni aattelin nyt sit heti kertoo mun oman. Mä oon jotain kertoja joutunu juokseen pyörän vieressä ku iskä tai äispä on ajanu. Aika vaarallista mun mielestä ku äispä varsinki meinaa kiemurrella aika paljon. Osaakohan se ees ajaa oikeesti… Ja tosi epämukavaa jos tulee niinku hätä kesken juoksun ni sit tuntuu et kuristuu kun yks vaan kaahaa pyörällä eteenpäin ja ite yrität kyykistyy puskaan… Yhen sellasen kerran äispä melkein ajo yhteen aitaan ku se ei osannu ohjata sitä pyörää. Mut ei siinä vielä mitää. Sit se vasta vaarallista onki ku äispä alkaa kävellä ite siinä pyörän vieressä ni mä oon monta kertaa meinannu jäädä siihen pyörän alle sillon! Sillon se vielä menettelee ku sillä pyörällä ajetaan mut sit ku sitä työnnetään ni sit se on tosi vaarallinen kapistus…


Viimenen kesäretki

Viimeinen kesäpäivä 2009

Viimeinen kesäpäivä 2009

Rauhallinen hetki

Me oltiin eilen viimesellä kesäretkellä auringonpaisteessa iskän ja äispän kaa. Oltiin mettässä mutta se oli ihan eri mettä ku missä ollaan koskaan käyty. Se olis ollu just sopiva paikka juoksenteluun ja pömöttämiseen ja loikkimiseen ja kiipeilyyn, mut mä en saanu sieltä sellasta optimaalista mettäkokemusta ku mun piti taluttaa äispää. Ei ollu nimittäin helppoo. Äispä hidasteli ja kisko narusta ja oli ihan tuittupää. Yritä nyt siinä sit nauttia mettäretkestä, nii. Kaikkeista pöllöintä oli ehkä kuitenki se, et iskä vaan heitteli rispeetä mut mä en saanu yhtään koskee sen rispeeseen! Mun piti vaan poseerata kuvissa ja taluttaa äispää joka käveli niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin hiiiiiiitaaaaaaaaaaastiiiiiiiiii…

Kattelen Stadii

Kattelen Stadii


Mettässä

Turon kaa mettässä

Turon kaa mettässä

Me ollaan käyty lenkuroimassa mettässä koko kesä! Mettä on paras paikka ku siellä saa pömöttää ja juosta ja pomppii ja juosta ja pömöttää ihan niin paljon ku haluu ku ei tarvii taluttaa äispää. Äispä on oppinu kanssa kävelemään jo aika hyvin, et se ei enää katoa ihan niin usein. Mut pitää sitä silti pitää silmällä ku tänäänki se hävis kahdesti. Joskus on parempia päiviä ja joskus huonompia. Joskus sitä pitää kyllä ihan kamalasti komentaa jos se ei meinaa uskoa mua kun se on niin kova niskuroimaan nykyään. Huiskaamista, kuulemma. Kaikennäköstä suhinaa ja muuta… Mutta mettä on silti paras paikka ikinä! Mä näytin Turollekin mun mettän ku se kävi kylässä. Turostakin se oli hyvä mettä.

Sitten mä oon kanssa löytäny yllätyksiä pihalta! Yhtenä päivänä mä löysin kaks jättiläismäistä pupun papanaa! Ne oli varmaan sen jättiläispupun papanoita, että jotain hyvää on kai siinäki et on sellanen jättiläispupu lähistöllä. Mä olin ehtiny syyä vasta yhen kun äispä kisko mut eteenpäin ja toinen täysin hyvä ihana papana jäi sinne parkkiksen reunaan! Just tyypillistä äispää… MUTTA! Seuraavana aamuna kun käveltiin siitä samasta kohtaa ni se toinen papana oli vielä siellä ja mä söin sen! Mä tarkistin sit seuraavana aamuna kanssa että jos se pupu olis käyny tekemässä sinne lisää jättiläispapanoita, mut ei oo löytyny. Harmi, ne oli oikein hyvät papanat.

Mä laitan tähän loppuun vielä pari lomakuvaa mökiltä.

Hullu pomppiva limanen kala

Hullu pomppiva limanen kala

Mikä toi ilmassa leijuva juttu on?

Mikä toi ilmassa leijuva juttu on?

Päikkäreillä mummon kaa

Päikkäreillä mummon kaa


Kesäkiireitä

Rento remonttireiska

Rento remonttireiska

No huh huh! Olipas pitkä pimento! Meillä oli hirmeesti kesäkiireitä mut nyt alkaa jo helpottaa. Nyt on kesäkiireet ohitte ja ei olla enää reissussa. Mä oon saanu ottaa päikkäritki rauhassa joka päivä ku äispä ei oo ollu kotona häiritsemässä mun unia. Oltiin paljon reissussa koko ajan ja käytiin vaan välillä kotona nukkumassa ja sit taas mentiin. Käytiin Isomummolassa ja mökillä ja kaikenlaisessa reissussa kokoajan ja reissut tuli meille Turon muodossa. Sit meillä oli iskän kaa poikien viikonloppu ku äispä oli reissussa ilman meitä, aika törkeetä mut onneks iskä on aika rento ja meillä oli tosi kivistä kahestaanki. Sit mä olin taas remonttikoirana ku meillä tapahtu remonttia. Mulla on nyt maalia korvassa ja pyllyssä todisteena remonttikoirailusta.

Remontti-/vahtikoirana

Remontti-/vahtikoirana

Isomummolassa parasta oli lihipullat ja kalat. Niitä oli marinoitu siellä järvessä sellasissa ansoissa monta viikkoo ja mä sain olla mukana ku pappa otti niitä pois sieltä ansoista. Niistä tuli siihen pihalle sellasta herkkulimaa ja mä söin joka pisaran! Se oli tosi herkullista lemukkia ja mä sain kaiken talteen!

Tänään me käytiin ekaa kertaa sellasessa akiliitokisassa! Siellä oli paljon ihmisiä ja koiria ja akiliitopiha. Me käytiin äispän kaa siellä liitämässä ja mä sain hurjasti makkaraa ja aploodeja ja kaks paperia kanssa. Äispä sanoo et siinä paperissa lukee HYL. Se tarkottaa varmaan et Hyvin Ylevä Liitäjä, ja mähän oon just se kun mä oon Kunkku ja kunkut on tosi yleviä.

Jätskillä

Jätskillä

Nyt mun täytyy kyllä varottaa mun kameleita sellasesta kapinasta. Meillä on nimittäin ollu havaittavissa niskurointia kotona, iskä ja äispä on alkanu niskuroida eikä ne enää tottele mua yhtä hyvin ku ennen. Lisäks niillä on kaikkia ihme vaatimuksia et niitten pitää päästä aina ekana ovesta ulos ja niitten pitää saada kävellä ekana portaissa ja mun pitää muka kävellä niitten vieressä lenkuralla. Pyh! Mut ne on ihan liittoutunu noissa jutuissa mua vastaan ja ne on niissä tosi tiukkiksia. Että varokaa kaikki kamelit ettei teidän ihmiset alka niskuroitua ja kapinoitua teitä vastaan. Mä yritän saada noita ruotuun jos ei oo jo liian myöhäistä…


Pikniksillä

Mä olin vähän aikaa käymässä Turolla ja VIHDOINKIN mä pääsin pikniksille!! Mä oon jo tooooosi pitkään halunnu pikniksille ku varppina kaikki mun kamelit on käyny mut mä en oo ikinä päässy pikniksille. Mut nyt pääsin! Pikniksi on sellanen retki, että mennään niinku muka lenkille, mutta oikeesti mennäänki jonnekin syömään eväksiä! Meillä oli eväksinä rillimakkaraa eikä muuta, mutta rillimakkarahan riittää kun se on niin ravitsevaa. Koirat vois hyvin elää pelkällä rillimakkaralla, niin ravitsevaa se on. Me mentiin sellaselle rannalle noitten naisten kanssa, meillä oli mukana mun ja Turon ja Tyynen äispät, ja sit mä ja Turo johdettiin joukkoja ja vartioitiin niitä. Siellä rannalla me taisteltiin kepukoista ja mä komensin Turoa ku se ei meinannu melkeen antaa mulle niitä kepukoita ollenkaa. Sitte ku mä komensin ni ne naiset heitteli mua käpysillä. Aika epäkohteliasta sanon mä, mut onneks ne oli aika surtsuja heittelijöitä ja melkein kaikki käpyset meni ohi. Sitten me pelastettiin Turon kaa niitä käpysiä vedestä kun ne meni sinne. Ihan lopuks me saatiin sitä rillimakkaraa ja oltiin ihan väskyjä ku päästiin autolle. Pikniksi vei voimat.

Ihmisten salainen liitto on taas keksiny uuden kidutusvehkeen; näkymätön suihkija. Mä ja Turo jouduttiin sen uhreiksi. Heti kun mä vähän komennan Turoo ni ”suihk” ”suihk”, jostain pöllähtää sellasta lemukkia ilmaan. Sitte meiltä menee aina leikit sekasin ja pitää alottaa alusta sen jälkeen ku ollaan yritetty ettii sitä näkymätöntä suihkijaa. Mut sitä ei ikinä oo löytyny. Vielä. Aiotaan jatkaa tutkimuksia ja paljastaa näkymättömän suihkijan salaisuus.


Lomaisia päiviä

En oo taas kirjotellu ku ollaan vaan tsillailtu äispän kaa ni on ollu silleen vähän kiirettä… Me ollaan vietetty lomaisia päiviä yhessä ja ne on ollu aika samanlaisia. Me nukutaan aamulla tosi pitkään ja si vielä köllötellään sängyssä ennenku noustaan, meiän aamut on aika hitaita. Sitte me käydään pitkillä mettälenkuroilla eksymässä, NE on tosi kivoja ne lenkurat missä eksytään. Äispähän se on joka eksyy, MÄ kyllä tiiän aina mihin me ollaan menossa. Mä oon johtaja ja lenkuraopas ja mä näytän aina äispälle tietä että ”Tänne päin, tänne päin… No, tuutko sä? Miten sä oot niin kamalan hidas? No, hop hop!” Joskus se ihan katoaa näkyvistä ni sit mun pitää käydä ettimässä se ja pelastamassa se. Mun on silleen vähän vahdittava ettei se eksy yksin sinne mettään se äispä. Sitten lenkuroinnin jälkeen me vaan nukutaan vähän lisää ja syyään kanssa ja nukutaan vielä lisää ja pelaillaan kaikkia pelejä. Ja nukutaan.

Mut arvatkaa, eilen ku lähettiin iltapissalle ni arvatkaa mitä me nähtiin?!? PUPU!! Eikä mikään pien söpö pupu vaan jättiläinen hirmiöpupu!! Se oli ainakin mua isompi se jättiläispupu ja se hypähteli siinä mun tiellä! Mä maastouduin ja äispäkin maastoutu ja me tuijotetttiin sitä jättiläispupua siinä tiellä ku se ei osannu päättää et kummalle puolelle se halus mennä. Mua vähän jänskätti se ku en oo koskaan nähny niin isoa jättiläispupua! Sit se hypähteli toiselle puolelle tietä ja sujahti puskaan ni me lähettiin perään, mutta ei sitä pupua enää näkyny ku mä pääsin siihen puskalle. Se oli kadonnu jo. Varoitus Annalle: meidän lähipuskissa saattaa vaania jättiläispupu!!


Kesäpäivä

Viilentelemässä

Viilentelemässä

Me vietettiin äispän kaa tänään kesäpäivää. Me mentiin tosi pitkälle mettälenkuralle yhessä, oli huippuu juosta metässä ihan superlujaa, vaikka välillä pitikin ootella äispää kun se on aika hidas. Sit yks kaks me tupsahettiin lammelle! Me on käyty lammella aikasemminki mut nyt ei olla tosi pitkään aikaan käyty.

Heinänsyöntipuuhissa

Heinänsyöntipuuhissa

Lampi on huippu, se oli mun keidas tänään. Ihana viilentävä keidas! Mä olin aika lääh puuh ku me päästiin sinne tänään, ni se lampi oli tosi tervetullut siinä vaiheessa. Mä menin heti sinne veteen ja makailin siellä viilentymässä. Sitten mä kanssa hain kaikkee kepukoita mitä äispä heitteli sinne veteen, mä pelastin ne ja toin ne sinne rantaan. Välillä ne kepukat meni niin syvälle ettei mun jalat ylttäny enää pohjaan ni mä en melkein meinannu saaha niitä pois! Mut onneks äispä autto vähän niitä kanssa ja toi niitä mua lähemmäs. Sitte mä sain pelastettua ne kepukka-parat.


Huudeilla

Päikkäreillä

Päikkäreillä

Me käytiin äske äispän kaa vähä pyörähtää tuolla mun huudeilla. Siellä oli kauheesti ihmisiä, isoja ja pieniä, ku siellä oli markkinat. Markkinat on sellaset että on kauheesti ihmisiä samassa paikassa ja hyviä haisuja joka paikassa ja syömistä. Meki ostettii lakua ja mansikkaa ja hernettä. Mä sain kanssa maistaa vähän kaikkee, äispä anto ku se on vähän reilu. Ei se paljon reilu mun mielestä oo ku se syö ite melkein kaikki, mut vähän reilu kumminki. Tiiän kyllä monta ihmistä ketkä ois siinä ruoka-asiassa enempi reiluja ku äispä, se on siinä aika nihkee… Onneks mä löysin sit sieltä maasta yhen puolikkaan mansikan ja yhen puolikkaan herneen ni sain syyä ne ihan ite.

Siellä markkinoilla oli paljon mun faneja, ku mä oon kunkku. Mä sain paljon rapsuja ja onnistuin livauttaan pari pusuakin. Yhessä kohtaa oli niin paljo ihmisiä et mä meinasin ekaa kertaa elämässä ahistuu. Mä olin ihan varma et kohta käy huonosti ni mä pistin jarrut päälle ja näytin äispälle että ”mä en kyllä kävele enää metriäkään tässä tungoksessa”. Onneks äispä tajus heti ja otti mut syliin. Sieltä näkiki paljon paremmin kaikki herkkukojut ja muut. Sit mun mielestä olis ihan hyvi voinu mennä kanssa puistoon ku oltiin aika lähelläki, mut äispä alko taas puuskuttaa ja esittää puolikuollutta ja halus kotiin. Se on kyllä niiiin laiska… Kyllä puolikuolleenaki vois käydä puistossa! Mä ainaki voisin. Puisto sopii kaikkeen.


Hulluutta Mikkelissä

Mä olin reissussa Mikkelissä äske, vaikka kyllähän te sen tiiätte ku Turo kerto teille. Mä olin palloilemassa Turolla ja uimassa Kostilla. Nii-i, kuulostaa hullulta ja sitä se oliki. Turon luona hulluinta oli niitten pallojen lisäks ehkä se, että mä kävin yksin naapurissa kylässä. Mä aattelin et ku kotona mä voin aina mennä naapurin Pirkolle kylään, ni ehkä Turonki naapurissa asuu sellanen Pirkko. Ni sitä Pirkkoa mä läksin ettimään sieltä. Ei löytyny Pirkkoa vaan löyty hirveesti pikkuihmisiä, tosi paljon! En oo ikinä nähny niin paljon pikkuihmisiä kerralla. Sit me mentiin yhessä pikuihmisten kaa takas Turolle ja pimpotettiin ovella ja arvatkaa kuka tuli avaamaan?!? Äispä!! Vähänkö hulluu!!

Vaikka meillä oli Turolla ihan perus-hulluu, ni Kostin luona meillä vasta hulluu oliki. Ekana ku me oltiin Turon kaa tsillailee siellä pihalla ni Turon äispä alko vaan huutaa siellä ovella et ”Tuuuuurooooooo!” ni ette ikinä arvaa mitä sit tapahtu!? Tuli kaks karvaturrikoiraa Lapista asti sinne pihalle!! Me tsillailtiin sit niitten kaa siinä ja päätettiin näyttää niille vähän Kostin huudeja, mut äispät rupes väkisin tunkee mukaan ni ihan pilallehan se meni se retki sit. Vähänkö hulluu et tuli niin kaukaa vieraita et ihan Lappalaisia pörrökoiria! On sillä Turon äispällä aika kantava ääni, huh huh.

Toinen tosi hullu juttu siellä Kostin luona tapahtu silleen ku me mentiin yhtenä kertana ihan normisti lenkuroimaan Papan kaa. Ennen ku siellä oli jäätä missä me juostiin ni nyt siihen jään ja mettän väliin oli tullu vettä. Kosti meni juomaan siihe veteen ja ku siinä oli just sopivasti kivi vieressä ni mä menin siihen kivelle ku siitä näki paremmin. Siitä kiveltä yletti kans hypätä sinne jään päälle, ni mä sit menin sinne ja tein pienen lenkuran siellä. Pappa vähän vihastu ja huusi mulle että ”tuu nyt hullussa pois sieltä!” ni tietty mä tulin ku Pappa pyysi. Mutta sit tapahtu se hulluus; jää räksähti ja blumps mä putosin sinne veteen!! Ja uskokaa ku mä sanon ni se vesi oli HIRRRRRRRRVEEN KYLMÄÄ!!!

Nukahti ja valahti

Väsähti, nukahti ja valahti

Mä äkkiä kiipesin takas sinne jäälle et pääsin pois sieltä vedestä. Pappa huusi taas että tuu pois sieltä ja ku mä menin Papan luokse päin ni RÄKS ja BLUMPS! Taas mentiin! Sit Pappa oli jo hyppäämässä mua pelastamaan ni mä olin ihan että ”älä nyt hullussa tänne tuu ku tää on ihan jäistä tää vesi” ja uin sit sinne Papan luokse. Pappa oli vähän järkyttyny, mut mä vaan ravistelin vedet turkista ja olin ihan et ”kamoon Pappa, mentiin”. Sit me jatkettiin lenkurointia ja Turo löys monta tosi hyvää kepukkaa joista me taisteltiin.

Nyt oon kotona ja mulla on lenssu. Lenssu on sitä ku pitää yöllä lipsuttaa nenää ku siitä vuotaa ja kuono on välillä ihan tukkeessa. Ja kanssa mua on hirmeesti väsyttäny. Mä melkein nukahan kokoajan istuvilleen jos en makaa. Ni sit mä enimmäkseen makaan.


Hulluksi tullu tuo akka

Huippu mettä ja meitsi

Huippu mettä ja meitsi

Mä oon vähän sitä mieltä että äispä on tullu hulluks. Se on alkanu hulluna lenkuroimaan nimittäin. Ehkä se suivaantu siitä kun mä sanoin että se on välillä ihan nahjus ja nuhjake ja se tuli sitten kostoksi hulluks. Se lenkuroi ihan liikaa mun mielestä. Ei siinä mitään jos se yksinään lenkurois, mut kun se pakottaa mutkin mukaan sen hullupuuhiin ni se on vähän liikaa. Mun mielestä on ihan ookoo lenkuroida kesällä, ku on lämmin ilma eikä palele yhtään, mut tälleen keskellä talvee ku on kylmä ja varpaita palelee kokoaika ni lenkuroiminen on ihan yliarvostettua. Paitsi metässä.

Ja jotain hyvää on ollu äispän lenkurahullussa, nimittäin me on käyty ihan uusissa metissä. Niissä metissä oon saanu juosta ihan yksin, ihan ilman äispää ja narua! Vähänkö huippuu! Mä oon viipottanu menemään ihan villinä siellä, ku metässä juokseminen on ehkä yks mun maailman parhaita asioita. Aina välillä pitää jäädä oottamaan äispää kun se joskus kompuroitselee siellä metässä, mutta sitten voi taas viipottaa.

Nyt se taas kopistelee lenkurakamppeita tuolla, pitää ehkä luikahtaa johonki piiloon jos se ei sit vaikka löytäis mua. Muuten joudun taas tonne kylmään ja märkään. Brrr…


Naapureitten kaveri

Tänään me käytiin äispän kaa lenkuroimassa ja sit mentiin kotiin. Ja sit, mä läksin uuestaan lenkuroimaan, mut äispä ei tullu mukaan! Olin vähän että häh… Mä menin naapureitten kaa lenkuroimaan ilman äispää. Anna, mun koiranaapuri, oli messissä kans. Mä en ois eka tahtonu lähtee kun äispä meni eri suuntaan ja oisin vaan tahtonu sinne, mut sit mä sain namuja ni ei sit haitannu niin paljo. Lenkuran jälkeen mä menin Pirkolle kylään. Me vaan hengattiin Pirkon kaa kahestaan siellä niillä ja leikittiin. Mä sain lainata Pertan leluja ja siellä oli aika hyviä löytöjä. Siellä ei ollu muita kotona, eikä Perttakaan ollu siellä vaikka se aina melkein on siellä. Pertta on aika vanha, se on kanssa terrieeri niinku mäkin. Pertta oli varmaan menny johonki ku Pirkolla oli sitä kovasti ikävä. Mä pussailin Pirkkoa paljon et se ei olis surheellinen ja se tuli iloiselle tuulelle siitä pussailusta. Sit äispä tuli ja me tultiin kotiin ja nyt me mennään saunaan. Mua väskättää aika paljon kans. Taian mennä saunaan nukkumaan nyt.


Metässä

Lilli ottaa lunkisti

Lilli ottaa lunkisti

Eilen me lähettiin lenkille autolla, sellaset lenkit on aina parhaita mihin mennään autolla. Ylipäänsä autoilu on parasta, autolla pääsee aina parhaisiin paikkoihin, niinku vaikka Turon luokse tai Mökille. Eilen me autoiltiin ihan outoon paikkaan ja mentiin yhen Lillin kotiin. Lilli on spanieeeli ja tosi lunkki tyttö. Siellä Lillin kotona oli kanssa pikkuihmisiä, mä oisin mieluusti tutustunu niihin mut äispä halus vaan hengailla eteisessä.

Me lähetiin Lillin ja sen ihmisen kaa yhessä lenkuroimaan ja me mentiin mettään. Metät on ihan parhaita kanssa, niinku automatkatki. Jos mä saisin päättää ni me lenkuroitais aina metässä. Siellä metässä sai juosta ihan ilman hihnaa, se oli huippuu! Mä juoksin hirmeesti ja välillä mä hukkasin kaikki muut ku ne oli TOSI hitaita. Se oli hieno mettä ja siellä oli kauheestipaljon viestejä kaikilta muilta koirilta niinku ”Sessi tässä, päivälenkillä, kaikki ok, hyvä pössis.” ja ”Löysin pupun papanoita, oli hyviä. Terkuin, Mimmi.” Mä en löytäny papanoita mut oli muuten ihan huippuu.

Remua suretti

Remua suretti

Siellä metässä mä tapasin yhen bostonilaisen kaverinki! Sen nimi on Remu ja se asuu ihan siinä mettän lähellä. Vähänkö se on onnekas kaveri kun sillä on oma lähimettä, varsinki sellanen hieno! Mut se Remu oli vähän surheellinen eilen. Sillä oli kamala kutina ja se tuli siitä surheelliseks. Siks sitä ei varmaan huvittanu oikeen leikkiikään. Kummiskin se vaikutti tosi kivalta, toivottavasti me voidaan nähä joskus uudestaanki ja leikkii sit.

p.s. Äispä sanoo et mä olin niin vauhdikas että siks musta ei oo yhtään kuvaa tässä. No, niinhän mä oonki, daaa-aa, Onni-Salama! Mähän oon sanonu monta kertaa et Äispä on liian hidas…


Kuulumisia

Hengailua sohvalla

Hengailua sohvalla

Mä sain äsken pesupömöt. Matot meni ihan rullalle ja sohvaki meni melkein rullalle ku mä, Onni-Salama, juoksin. Mä jou’uin masupesulle lenkuran jälkeen mut iskä ei saanu mun tassuja ees puhtaaks! Mutta pömöt tuli kummiski, jotain iloo siitäkin läträämisestä. Mua on riehuttanu muutenki kauheesti tänää ja mä sain tukkapöllyä ku huusin äispälle et ”tuu leikkii NYT!” ja revin lakanoita malliks niinku et ”kato tälleen leikitään vetoleikkiä”. Ni ei se tajunnu mun vinkkiä vaan anto tukkapöllyä siitä lakanajutusta. Ei kiva.

Me ollaan äispän kaa opeteltu vähän lenkillä olemista. Äispä on siinä jo aika hyvä eikä se enää kisko ihan kokoajan. Sit on tosi kivistä kun sillä on aina taskussa namua ja aina jos tulee joku koirakaveri vastaan ni mä saan hirmeesti herkkuja! Että jos sopii ni ilmottaisin nyt tässä että voisko kaikki koirat tulla aina lenkille samaan aikaan ku me, ja sit kävellä meitä vastaan? Mielellään vaikka ihan monta kertaa saman lenkinki aikana sopii. Sit mä saisin paljon herkkuja…. mmm……..

p.s. Me käytiin yhen toisenki kerran akiliitämässä. Sillon äispä meni tosi hyvin ja mä sain paljon herkkuja. Nyt se ei ollu ihan koko aikaa niin hirmeen hidaskaan, se äispä. Ehkä sillä on vielä mahkuja kehittyä.


Hokattu on

Mä oon viime aikoina hokannu pari tosi mielenkiintosta asiaa. Niinku tietsikasta esmes, nyt mä ymmärrän miks äispä jaksaa tuijottaa sitä aina niin kauan. Siinä on nimittäin sellanen pieni valkonen suttu, joka liikkuu ihan mihin sattuu. Mä oon yrittäny pyydystää sitä jo monta kertaa, mut en oo saanu sitä syötyä. On kyllä nuolassu sitä, mut ei se maistunu millekään. Outoa.

Sit toiseks, oon löytäny yhen reiän. Se on makkarin seinässä korkeella ja mä en yletä siihen millään, en vaikka kiipeisin sängylle tai pöydälle. Ja sitäpaitsi pöydälle ei ees kannattais kiivetä, ei ainakaan silleen et äispä näkee, tulee tukkapöllyä sillon. Mä oon tuijottanu sitä reikää mut mitään ei oo vielä tapahtunu. Mä aattelin et jos sieltä vaikka löytyis jotain jännää, tai jos siellä vaikka olis joku. Jatkan tutkimuksia.

Kolmanneks, löysin yks päivä lenkillä ojasta jotain tosi hyvää ja söin sen. Tai melkein söin, kun äispä kaivoi sen mun kurkusta pois ja heitti menemään. Ihan hukkaan meni hyvä juttu. Sit pari päivää myöhemmin käveltiin siitä samasta kohasta, ni löysin sen herkun just sieltä, mihin äispä sen heitti! Sit söin sen tosi nopeesti, eikä äispä ehtiny tehä mitään. Hokasin, et jos löytää jotain herkullista ni sen voi löytää uudestaanki toisena päivänä, jos sitä ei heti saa syötyä.

Neljänneks ihan äsken huomasin et meidän seinässä on uloke, joka puhisee ilmaa mun niskaan. Sekin on niin korkeella etten yletä tarkempia tutkimuksia suorittamaan, mut oon tuijottanu sitä tarkkaan. Oon yrittäny silleen selvittää mitä se uloke aikoo, että onko sillä pahat mielessä. Mä en luota siihen, sehän voi olla vaikka pieniä koiria vaaniva uloke ja yrittää joku kerta syödä mut jos en oo varuillani.


Kaksoisolentoja liikkeellä

Äsken ku mä olin lenkuroimassa ni arvatkaa kenet mä näin?!? TITI-UUN ja MORSEN!!! Ne tuli ihan muina miehinä mua vastaan ja ne huusikin mulle jo pitkästä matkaa jotain et ”kyllä me tunnetaan sut, tuuppas tänne päin…”. Mä aattelin eka et vähänks kiva nähdä tuttuja, mut sit mä aattelin et miten ne vois olla Titi-Uu ja Morse, kun Tiitu ja Morse asuu Pelkiassa ja mä asun Korsossa? Sit ne kaksoisolennot huuteli mulle vähän rumia kun ne meni ohi, ni mä en sit mennykään moikkaamaan niitä. Tai mitä jos ne oli ne oikeat Tiitu ja Morse, ja jos ne puhukin mulle Pelkiaa enkä mä vaan tajunnu? Mun pää on nyt ihan sekasin, oliko ne Pelkian vai Korson Tiitu ja Morse??